Jardín Botánico-histórico La Concepción
Malagan kasvitieteellisen puutarhan olemassaolo tuli mieleen vasta muutama päivä perillä oltua. Summittaisen sijainnin löysin Malagan turisti-infosta saamastamme kartasta, jota syvennyin kunnolla tutkimaan vasta illalla hotellissa. Sen verran onnistuin onnettomalla nettiyhteydellä googlettamaan, että osoite ja aukioloajat selvisivät.
1800-luvun puolivälissä perustettu kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Malagan pohjoispuolella, Ciudad Jardin -kaupunginosassa. Keskusta-alueelta sinne tulee matkaa useampi kilometri, joten kätevintä on käyttää julkisia tai taksia, ellei oma auto ole vaihtoehto.
Malagan linja-autoaseman (sijaitsee päärautatieaseman vieressä) turisti-infosta saimme tietää, että kasvitieteelliseen pääsee laiturista 1 lähtevällä City sightseeing -pikkubussilla. Busseja kulkee noin kerran tunnissa ja meillä oli tasan viisi minuuttia aikaa ehtiä laiturille. Hyvin ehdittiin. Matkan hinta oli muistaakseni 2,30 €/hlö.
Bussin pysäkki on aivan kasvitieteellisen portilla. Sisäänpääsy ei montaa euroa maksanut ja sillä sai alueen kartan. Paikan suosio on kuulemamme mukaan kovasti noussut. Joulukuun lopun perjantaina siellä ei tungosta ollut, mutta ei siellä yksinkään tarvinnut kävellä.
Lämpötila oli meidän käydessämme puutarhassa +21. Lyhythihaisessa puserossa pärjäsi hyvin. Voin kuvitella, kuinka mukavaa isojen puiden siimeksessä on kävellä helteisenä kesäpäivänä.
Kasveissa oli selkeät nimilaput ja moni latinankielinen nimi oli tuttu. Oli jotenkin hämmentävää nähdä itselle tuttuja huonekasveja jättikokoisina ja huomattavasti totuttua vehreämpinä.
Talvikausi näkyi mm. siten, että suihkulähteet eivät pulpunneet ja kukkivia kasvejakin oli melko vähän. Käytävillä oli myös jonkin verran alas leijuneita lehtiä, vaikkakin hyvin vähän oli lehdettömiä puita.
Tämä käytävä on wisterian kukkimisen aikaan varmasti lumoava näky. Kasvitieteellisen kotisivuilta löytyy taulukko, josta voi tarkastaa kunkin kasvin kukkimisajan.
Wisteriakäytävää läpi kulkiessa katse hakeutui väkisinkin yläpuolella kiemurtelevan köynnöksen tukeviin varsiin.
 |
| Strelitzia - Kolibrikukka |
Kolibrikukkia oli paljon puutarhassa, mutta niitä on myös runsaasti julkisissa istutuksissa ja ruukuissa talojen pihoilla ja puistoissa. Luonnossa se kukkii talvella tai keväällä. Näimme runsaasti kukkivia kolibrikukkia ja ensimmäisinä päivinä niitä tulikin kuvattua ahkerasti.
Erilaisia palmuja puutarhassa on runsaasti. Miellyin kovasti palmuihin. Voisin hyvin kuvitella, että etelässä asuessani pihassani olisi ainakin yksi palmu ja muutama appelsiinipuu.
 |
| The Loring Museum |
Puutarhan luojana toiminut Loring-Heredian perhe näkyy rakennuksissa ja kylteissä monin tavoin. Ostin ennen pois lähtöä puutarhaa ja sen historiaa käsittelevän kirjan, jota en ole vielä ehtinyt pikaista selausta enempää lukemaan. Jotta en puhuisi läpiä päähäni, en tässä vaiheessa jaa "faktaa". Puutarhan kotisivuilla on aika paljon tietoa espanjan lisäksi myös englannin kielellä.
Sisäänkäynnistä vasemmalle oli järvi, jossa kukkii lumpeita. Tosin nyt ei kukkinut. Järven lähellä kasvaa hedelmäpuita ja erilaisia yrttejä.
Joulutähtiä oli kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta niitä oli myös joka paikassa muualla. Liikenneympyröissä, puistoissa, ruukuissa, ravintoloiden terasseilla, ihmisten pihoilla ja parvekkeilla. Enimmäkseen kirkkaan punaisena, mutta myös vaaleanpunaisena ja valkoisena sekä kirjavina, kuten tuossa oikealla.
Tässä kuvassa vasemmalla on pitkä rivi päivänliljoja. Joissain oli vielä kuihtuvia kukkia jäljellä.
Yrttien välissä kävellessämme näimme ylhäällä tikkusuoria sypressejä ja niiden lomassa kupolikattoisen rakennuksen. Sinne siis, kunhan ensin löysimme reitin.
Bougainvillea kukki monessa paikassa runsaana ja voimakkaan värinsä vuoksi se myös näkyi kauaksi.
Näköalapaikka on nimensä mukainen. Sieltä avautui maisemat kohti Malagaa. Kannatti kavuta tännekin.
Näköalapaikalta alas tullessa on erilaisten kaktusten alue. Isoja ja pieniä, pullean pyöreitä ja ohuen ohuita. Joka makuun sopivia.
Alhaalla, sisäänkäynnistä oikealla oli kiinnostava kuja. Hibiskuksia molemmin puolin käytävää. Eri värisiä, nuppuisia ja kukkansa avanneita. Hibiskuksia oli paljon myös puistoissa ja katujen varsilla, pihoilla ja ruukuissa.
Bambualueella oli erilaisia bambukasvustoja. Bambun kantoja tai miksi näitä kutsuisi, mutta hauskan näköisiä.
Ukkokulta oli uskoakseni saanut mega-annoksen puutarhaa, joten pienen kahvitauon jälkeen suuntasimme portille ja bussipysäkille. Kauan ei tarvinnut odottaakaan, kun City sightseeing Malagan -pikkubussi kurvasi poimimaan meidät ja muutaman muun kohti keskikaupunkia. Päätepysäkki olisi ollut jälleen linja-autoasemalla, mutta toiveestamme kuski pudotti meidät pois jo aiemmin.
Castillo de Gibralfaro, Alcazaba
Gibralfaron linna on Málagan kaupungin ja provinssin ikoni, joka on kuvattu sekä kaupungin että provinssin lippuun ja sinettiin. 900-luvulla rakennettu ja 1300-luvulla linnoitettu monumentti kohoaa maurilaisen Alcazaban linnoituksen yllä Montes del Malagan vuorijonolla. Huipulta näkee vanhat kaupunginmuurit, Málagan sataman sekä Välimeren rantaviivan.
Pikkubussista pois jäätyämme kävelimme ripeästi kapeita katuja pitkin kohti Malagan tuomiokirkkoa ja pian sen takana kohoavaa vuorta. Vuoren rinteessä sijaitsee Alcazapan palatsi ja korkealla Gibralfaron linna.
Ylös olisi päässyt bussillakin, mutta kuka nyt reissussa uusia kokemuksia kaihtaa. Bussilla pääsee matkaamaan kotonakin. Edessä näkyy jo ensimmäiset portaat kohti korkeuksia. Suunta sinne siis.
Menimmepä lomallamme minne tahansa, aina oli edessä kiipeämistä ja sen jälkeen luonnollisesti laskeutumista. Ankarin ponnistusurakka taisi olla Gibralfaron linnaan kapuaminen. Kivetty, osin tasainen, osin portaista muodostuva reitti kiemurteli jyrkästi rinnettä ylös.
Aika pian huomasimme, että nousu oli tasaisesta kiveyksestä huolimatta jyrkkää ja nopeaa. Onneksi näköalatasanteita ja levähdyspaikkoja oli tiheästi. Niille tosin näytti olevan muitakin käyttäjiä.
Nousun jatkuessa jutut vähenivät ja puuskutus lisääntyi. Päiväkin oli reissumme lämpimin eli mittari näytti +23 astetta. Monta muutakin kuntoilijaa oli päättänyt kukistaa samaisen ylämäkihaasteen ja useaan kertaan ohitimme samat ihmiset, heidän taas vastavuoroisesti ohittaessa meidät.
Ilokseni linnoituksen rakentajat olivat aikanaan - ja toki moni heidän jälkeenkin - päättäneet istuttaa rinteen täyteen kauniita ja mielenkiintoisia kasveja. Niitä tiiraillessa unohtui otsalta valuva hiki ja rinnassa pompottava sydän.
Maisema senkun komistui ja autot alhaalla muuttuivat lilliputtikokoisiksi.
Malagan härkätaisteluareenakin etääntyi sitä mukaa, kun kipusimme korkeammalle. Tässä kuvassa käytin zoomia, joten areena näyttää olevan lähempänä, kuin todellisuudessa on.
Vihdoin hikisellä kiipeämisurakalla häämöttää maalinsa. Pienellä aukiolla istuu hengästyneitä ihmisiä isojen puiden varjossa. Vielä olisi kierros linnan muureilla. Ei jaksa. Kunhan maitohapot pohkeista haihtuvat, on aika lähteä kohti alamäkeä.
Alaspäin kulkeminen ei aina sekään ole kovin helppoa. Huipun lepohetkestä huolimatta ylösnousun rasitus tuntui edelleen jaloissa ja ajoittain jalkojen tilalla saattoi olla silkkaa spagettia.
Tiukoissa käänteissä ajattelin, että jos juoksisi kovaa ja antaisi vauhdin pysähtyä ensimmäiseen vastaan tulevaan muuriin. Menisikö sitä muurista läpi, vai liiskaantuisiko vasten ikivanhaa kiviseinää?
Alaslaskun puolivälin jälkeen alkoi taas ympäristökin kiinnostaa. Kiviä rakastavana ihailin kaikkialla upeaa kädentyötä. Miten taitavasti onkaan rakennettu muureja, portaita ja ihan vain kivisiä koristeitakin. Kivien muodoilla ja väreillä on leikitty taitavasti.
Mitä lie köynnöstä tähän on laitettu varjostamaan ja kaunistamaan. Villiviiniltä se ei näyttänyt. Jokin köynnös, joka Espanjan lämmössäkin pudottaa lehtensä talveksi. Keväällä varmaan kaunis ihan vain vihreänäkin, puhumattakaan kukkien paljoudesta.
Miten hieno yksityiskohta tuleekaan pikkukivien ympäröimästä kivilaatasta. Tällaisia näin paljon. Onnistuisi minultakin. Isoja kiviä kun meidän tontilla ei montaa ole, mutta pikkukiviä olisi helppo kantaa jostain muualta.
Tällaisen kivituolin ottaisin omaan puutarhaan ihan milloin tahansa. Tuota ei tuuli kaataisi eikä sade turmelisi.
Tässä taas hieno esimerkki portaista. Suorakulmaiset kivet on varmasti joku muotoonsa kilkutellut, mutta miten taitavasti jälleen on käytetty pieniä kiviä.
Rinteen kasvimaailma oli kerrassaan hieno. Vihreän eri sävyjä ja muotoja. Kivimuurin päällä pehmentäviä köynnöksiä ja omaa elämäänsä muurikivien välistä etsiviä onnenonkijoita. Kaunista.
Kivisille penkeille on käyttäjiä, kun ylös ja alas kulkevat haluavat levähtää ja hengähtää rinteen kasveja ihaillen.
Hengitys on jo tasaantunut, maitohapot pohkeista hävinneet ja hiki otsalta kuivunut. Kroppa kesti hyvin aikamoisen ponnistuksen ja mieli oli iloinen haasteen ylittämisestä. Kyllä kannatti kiivetä. Ehdottomasti.
Jardines de Pedro Luis Alonso
Alcazaban ja Gibralfaron linnoitusten kivisiä polkuja ylös kavutessa katse osui kerran jos toisenkin alhaalla olevaan muotopuutarhaan. Sitä kautta voisi hyvin kävellä kohti juna-asemaa.
Malagan komean kaupungintalon (Ayuntamiento) kupeessa oleva pieni muotopuutarha on nimeltään Jardines de Pedro Luis Alonso. Vihreydestä ja vehreydestä huolimatta paikka on varmasti parhaimmillaan keväällä lukuisten ruusujen kukkiessa ja suihkulähteiden toimiessa.
Kaupungintalon puoleisessa päädyssä on istutusaluekartta eli sieltä voi katsoa, missä itselle mieluisa ruusu sijaitsee.
Välimeren maissa vieraillessa ihastelen aina keramiikan runsasta käyttöä. Kaupunkien, katujen ja rakennusten kyltit on tehty värikkäästä keramiikasta. Näitä kuvia en niin tarkkaan tutkinut, jotta olisin nähnyt, onko linnut ja kasvit maalattu pohjalaatalle. Joissain töissä yksityiskohdatkin on koottu pienistä, eri värisistä laatoista. Tässä tuskin niin on tehty.
Kaupungintalokin on näkemisen arvoinen rakennus. Sen pääsisäänkäynti on kuvaa katsoen rakennuksen vasemmalla sivulla Paseo del Parquen päin.
Tällä lomalla ihailin myös kekseliästä pensaiden ja puiden leikkausta. Tässä pienessä muotopuutarhassa pensaat on leikattu aika tavalliseen tapaan kulmat ja pinta suoristaen.
Osa ruusuista kukki vielä täyttä päätä. Suurin osa oli lopettanut tai sitten ei vielä aloittanutkaan.
Nämä komeat puunjuuret olivat kaupungintalon toisella puolella. Tällaisiin elefantin jalkoihin kiinnitin huomiota siellä täällä. Komea oli puukin, mutta huomioni kiinnittyi lähes kokonaan noihin juuriin.
Malagan tuomiokirkko on kaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä. Etualalta oli hankala ottaa kuvaa, kun siellä oli niin paljon ihmisiä. Rakennuksen takaosakuvaan sain muutaman henon palmunkin. Luulin, ettei kirkkoon olisi pääsyä sisälle, mutta onnistuihan sekin.
Tuomiokirkko on valtava sisältä. Kuvat eivät anna sille oikeutta. Kirkoissa kuvaaminen on muutenkin vähän kyseenalaista, kun yleensä siellä on monia rukoilemassa ja hiljentymässä. Arkkitehtonisesti ja taiteen puolesta kirkot ovat kiinnostavia. Korkeuksia katsellessa tulee ihmetelleeksi, miten kummassa holvikattoja ja ruusuikkunoita on rakennettu aikana, jolloin työkalut ovat olleet huomattavasti yksinkertaisempia.
Joulutähtiin törmästi kaikkialla. Tällaisia kukkapylväitäkin näki kaupunkien kaduilla paljon. Oikeanpuoleisessa pylväässä on syklaameita. Kävin ihan läheltä tutustumassa pylvään rakenteeseen. Se koostuu muovisista, päällekkäin pinotuista altaista, joihin kukat on istutettu. Yksinkertainen ja näyttävä.
Kuljimme ruuhkaisessa kaupungissa kohti C-1:n
juna-asemaa. Matkalla tosin istahdimme pidemmäksi toviksi kahvilaan ja
katselemaan kadulla kulkevien ihmisten vilinää. Ukkokulta taisi olla jo pitkästä päivästä väsähtänyt, kun hän ei enää pysähtynyt minua odottamaan bongatessani jännittävää kuvattavaa. Oli ihan kotoisaa, kun tavanomaiseen tapaan harjoitin intervalliliikuntaa; pari kuvaa ja juoksua, hetki tasaista kävelyä Ukkokullan rinnalla ja taas pari kuvaa ja juoksua, jne.
Katutaide on parhaimmillaan loistavaa ja täynnä huumoria, kuten tämä kuva osoittaa. Kurkistin kuivan kanavan ylittävältä sillalta alas ja siellä tämä herrasmies rötkötti nakusillaan. Joku sillalla kulkenut oli kenties kyllästynyt ruuhkaisaan kaupunkiin tai pettynyt vedettömään uomaan.
Tähän loppuun vielä kuva pasuunakukasta vaikka Nettimartalle, jolla muistaakseni on pasuunakukka. Kokoa ja näköä tällä yksilöllä riittää.
Toivottavasti jaksoitte kahlata tämän postauksen loppuun. Aion rasittaa teitä vielä parilla lomareissupostauksella. Onneksi aina voi jättää lukematta, jos tuntuu liialta.
Loppiainen on muuten ohi ja joulukausi myös. Vähäisetkin joulukoristeet on kiikutettu kellariin ja keittiössä on keväisempi pöytäliina.
Matkapostauksen edelliset osat:
Joulu appelsiinipuun katveessa
Ylös alas Andalusiassa eli patikointi Caminito del Reyllä