Nyt kyllä laiskottaa

Tyttären Nemo

 

Tammikuu vetelee viimeisiään. Hyvä niin, sillä olo on vetelä ja laiskottaa ylenmäärin. Kulunut kuukausi on menty tukka putkella. Illalla ei ole aina tiennyt, mitä aamu tuo tullessaan ja yöunikin on kaikonnut monia asioita päässä pyöritellessä. Tammikuun sanat ovat olleet muutto ja lumityöt. Kumpaakin on riittänyt päivien täytteeksi.

 
Torstaina lähti vanhempien asunnosta viimeinen kuorma. Käytin runsaasti aikaa asunnon tyhjentämisen vaihtoehtojen haarukoimiseen. Moni firma olisi ollut valmis tyhjennykseen, mutta useimmat halusivat valita vain jälleenmyytäväksi kelpaavan tavaran. Muu olisi jäänyt meille lajiteltavaksi ja pois kuljetettavaksi. Lopulta löysin useilla paikkakunnilla toimivan helpponouto.fi, joka on Lassila-Tikanojan, kierrätyskeskuksen, Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta ry:n sekä SPR:n Kontin yhteisyritys. Hintaan sisältyi tavaroiden haku, hyödyllisen tavaran kierrättäminen ja kaatopaikalle joutuvien tavaroiden jätemaksut. Palvelu osoittautui kaikin puolin kiitettäväksi ja suositeltavaksi.

Jäljellä on loppusiivous, jonka pikkuveli vaimonsa kanssa lupasi hoitaa. Sitten vain avainten luovutus ja ajatusten suuntaaminen siihen, että vanhempien elämänkirjassa on kääntynyt uusi ja ehkä myös viimeinen sivu.

Vaikka monena aamuna ja iltana on pitänyt rientää avaamaan auran sisäänkäyntiin työntämää valtaisaa lumivallia, ovat lumityöt olleet raskaudestaan huolimatta hyödyllistä ulkoilua ja kuntoilua. Kävelemään ei kylille ole ehtinyt eikä se ole ollut mielekästäkään, kun auraamattomilla teillä on ollut mahdollista lähinnä rämpiä suolaamattomassa tai suolatussa mössössä. 

Tammikuun toisen viikon lumimyräkän jälkeen seurasi muutama raikas pakkaspäivä ja sitten onkin ollut toista viikkoa vesi- ja räntäsadetta. Hanki on toki madaltunut, mutta uuden lumen kolaamisessa tarvitaankin jo lihaksia. Sen verran korkeita kaikki pihan lumikasat ovat, ettei puhaltamalla tai edes pikkuisen tönäisemällä niiden päälle lunta siirretä.

18.1. kylvämistäni  kelloköynnöksistä yksikään ei ole vielä itänyt. Kirjausten mukaan olen kylvänyt kelloköynnöksiä viime vuonna kolme eri satsia. Kaikki eivät silloinkaan itäneet. Taidan lähipäivinä tehdä uusintakylvöksen.

23.1. kylvetyistä keijunmekoista neljä on itänyt. Paprikoista 1 California Wonder ja 1 Hungarian Black. Pelaguista 2 Divas Rasberry Ripplea ja 1 Pink Inspire. Idut ovat toki vielä pikkuruisia, eikä niiden henkiinjäämisestä ole takuita. Kummasti siementen itäminen kuitenkin innostaa.

Lumikello 29.1.2020

 
Kevään kaipuu on valtavaa. Viime vuoden olemattoman lumen vuoksi koko talvi tuntui ikäänkuin olisi elänyt kaiken aikaa kevättä. Ehkä tämä vallitseva valtaisa lumimäärä tuo taas uuden säväyksen kevään odotukseen. Miten lumi sulaa, saako taas edistää kevään saapumista hakkaamalla pihakäytäviltä jäätä? Milloin ensimmäiset piipot pilkistävät kohmeisesta maasta? 

Olen ajatellut, että kunhan saan muuttoruljanssin pois päiväjärjestyksestä, on taas aikaa suunnitella kaikkea puutarhaan liittyvää. Kylvöjen lisäksi pitää käydä laittamassa kellarin kasvattamo valmiiksi. Siirtää pöytälevyt kasvilamppujen alle, asetella koulimisvälineet järjestykseen ja katsoa, että multasäkit ovat kellarissa, eivätkä makaa jäisinä lumihangessa.

Jouluruusu 29.1.2020

BirdLifen pihapongauksesta moni onkin jo muistuttanut blogeissaan. Siihen ajattelin itsekin edellisvuosien tapaan osallistua. Tinttien touhuja on tullut vahdittua. Se on oikein mukavaa ja kiinnostavaa talvipuuhaa. 

Yhtenä iltapäivänä Ukkokullan kanssa keittiön pöydän ääressä ruokaillessa huomasin marjakuusesta pöllähtäneen hangelle vähän erikoisemman otuksen. Ensin katsoin, että onpa tavallista isompi lintu. Vaan sepä olikin pieni pöllö. Olin hetken äimistynyt, sillä mielikuvissani pöllö on isokokoinen ja pyöreänaamainen otus. Luontoporttia ja lintukirjoja tutkittuani totesin pihassamme vierailleen varpus- tai helmipöllö. Pienen koon vuoksi kallistun varpuspöllöön. Se on varmasti ollut vaanimassa tinttejä ruokintapaikalla. Halvat on huvit, mutta pöllön näkeminen omassa pihassa sai kyllä hymyn huulille moneksi päiväksi.

Oletteko huomanneet, miten päivät ovat jo pidenneet ja valostuneet? Jos elämästä siitä huolimatta puuttuu väriä, tulppaaneissa on iloa tarjolla sitäkin enemmän. Kimpullisella tulppaaneja saa piristystä viikoksi eteenpäin. Suosittelen!

Mukavaa viikonloppua ja lähtölaukausta helmikuulle!