Sivut

tiistai 19. tammikuuta 2021

Puutarhanäkymiä -haaste

Entinen metsäpuutarha on yksi mieluisimpia näkymiäni.
 
Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi haastoi mukaan esittelemään puutarhanäkymiä. Kiva haaste tämäkin, joskin aiheutti heti ensilukemalla sydämentykytyksiä. Minä kun hiippailen puutarhassani useimmiten makroasetuksilla kukkia sihtaamassa. Laajemmat näkymät tallennan mappi ö:hön enimmäkseen omia tarkastaluhetkiä varten.

 
Nyt siis pääsen mässäilemään amatöörimäisillä otteilla ja "sitä-sun-tätä" "sinne-sun-tänne" -mentaliteetilla rakennetun puutarhani näkymiä esitellen. Olen joskus kertonutkin, että tälle tontille on tultu kerrostalolapsuuden jälkeen lyhyen paritaloasumisen jälkeen. Minkäänlaista mummoilta ja naapurin tädeiltä saatua perinnetietoutta ei ole takataskussa. Kantapään kautta kaikki on opittu ja sillä tiellä ollaan yhä. Todennäköisesti hamaan hautaa saakka samalla tyylillä jatkaen ja hartaasti toivoen, että jokin paikka ja kasvi menisi kertayrittämällä oikein.

Alapihan istutusalueiden väleihin on vähitellen muodostunut haluamiani "huoneita".
 
Liian jyrkän itsekritiikin vuoksi olen kainostellut paljastavien puutarhakuvien julkaisua. En vain koe olevani tarpeeksi hyvä puutarhan rakentaja. En ole, enkä sellaiseksi tulekaan. Muiden kuvia katsellessa nostan omaa vaatimustasoa pilviin ja sorrun ajattelemaan, että vähintäänkin samaan pitäisi yltää, ellei mieluummin vähän korkeammalle. Realistina ymmärrän sellaisen mahdottomaksi ja madallan itseni tänne omien puskieni äärelle. 

Syreenipolku heinäkuun alussa.
 
Edellisten lauseiden perusteella lukija voi kuvitella minun kieriskelevän itsesäälissä. Ei sentään. Rakastan puutarhaani ja olen ylpeä kaikesta tekemästäni. Jokaisen penkin olen omin voimin rakentanut ja jokaisen kasvin ihan itse istuttanut. Varhaiskeväästä myöhäiseen syksyyn lähden aina innolla puutarhani pariin. Siitä on tullut tärkeä harrastus, elämäntapa, paikka ilojen purkamiseen ja surujen multaan kätkemiseen.

Puutarhassa kulkiessani ja sitä ajatellessani näen kaiken aikaa ympärilläni keskeneräisyyttä, kohennettavaa, muutettavaa, kehitettävää. Näen asioita, jotka olisi jo vuosia sitten pitänyt tehdä toisin, mutta joiden muuttaminen tuntuu usein ylivoimaiselta. En jää ongelmapaikkoja murehtimaan, vaan menen mieli avoimena ja pää täynnä suunnitelmia eteenpäin.

Portin kautta kulku alapihan portaisiin.
 
Päivi kirjasi haasteeseensa muutamia ohjenuoria, joista ensimmäinen kuuluu näin:

"Mitä näkyy etualalla ja löytääkö katse vielä kauempaa jotain kiinnostavaa, mikä kutsuu uteliaana tutustumaan?"

Unelmanani on ollut tehdä puutarhasta mielenkiintoinen. Luoda paikkoja, jotka eivät heti ensisilmäyksellä kerro kaikkea, vaan katsojan on pakko kulkea eteenpäin ja kääntyä kerran jos kaksikin nähdäkseen enemmän. Että puutarha muodostuisi huoneista, joihin jäisi mielellään viipymään. Tässä unelmassa olen vasta alkutaipaleella. Saattaa jopa käydä niin, ettei se toteudu koskaan. Talokin törröttää keskellä yläpihaa siten, että se on kierrettävä jomman kumman päädyn kautta. Käytännön syistä on siis oltava utelias päästäkseen näkemään enemmän. Mutta se ei sitten taida tähän asiaan liittyä.

Aidan takainen puistoalue tuo valoa ja avaruutta.
 
"Millainen on tunnelma, värimaailma ja puutarhan tyyli?"

Puutarhani tunnelmasta en tiedä, mutta valoisaa ja lämmintä siellä on. Poissa on vuoskausia kestänyt hämäryys ja kosteus, jonka kahdella sivulla kasvanut sankka metsikkö toi tullessaan. Puutarhassani on nyt  myös avaruutta, omalta pihalta näkee horisontin ja pilvien kulun taivaanrannan yli. Voi, että jaksan pilviä ihailla. 

Alapihalla ollessa ei voi täysin piiloutua ihmisten katseilta. Rajanaapurilla on suora näkyvyys, samoin puistosta ja pallokentältä. Paitsi kasvien ollessa rehevimmillään, jolloin istutusten välissä voi hyvinkin olla suojassa niin halutessaan. Yläpihalla yksityisyyttä on huomattavasti enemmän aronioiden, syreenien ja ympäröivien rakennusten tarjotessa suojaa. Pari vuotta sitten pohdin, totunko uuteen "näyteikkunassa" olemiseen. Ensimmäisten viikkojen jälkeen en enää kiinnittänyt puistossa kulkijoihin huomiota. Jos joku meille tuijottaa, tehköön niin. Muutama mukava keskusteluhetkikin on aidan yli syntynyt.

Portaat jakavat rinteen Oikeaan ja Vasempaan.
 
Värimaailmaa en ole osannut suunnitella ollenkaan. Vihreä on vallitseva ja sehän on tarkoituskin. Kukkienkaan suhteen en ole pahemmin harrastanut värisuunnittelua. Kun näen jonkun mieluisan kasvin, hankin sen ja mietin vasta sitten, mihin sen tyrkkään. Kasvi edellä on menty vuosikaudet, enkä siitä tavasta näy pois oppivan.

Pallokentän vastaisen aidan reunan hedelmäpuiden oheen avautuu uusia istutusmahdollisuuksia.
 
Puutarhan tyyli taitaa olla tyylittömyys. Tai jos jokin tyylisuunta pitäisi nimetä, niin lähimmäksi osuu gottage garden -tyyli. Hiukan kaikkea onnellisesti sekaisin. Tosin järjestelmällinen ja perfektionistinen luonteeni ei tahdo pysyä pois puutarhastakaan. Tykkään huolellisista kanttauksista, leikatusta nurmikosta ja rikkaruohottomuudesta. Siinäpä riittääkin haastetta, jonka tähän saakka olen jaksanut hyvin ottaa vastaan. Ehkä minulle mieluisimpia puutarhanäkymiä ovatkin rikoista kitketyt kanttausurat, joita polviasennosta työn lomassa tähtäillen on mukava katsella.

Rinteen ja Hortensiapenkin välistä näkymä Ruusupenkkiin ja rajanaapuriin.

"Kiinnostavaan puutarhanäkymään voi kuulua kukkivien kaunottarien lisäksi erilaisia lehtimuotoja ja -värejä."

Kiinnostavia puutarhanäkymiä en ole osannut suunnitella ja rakentaa. Jos joku osoittautuu käytännössä kiinnostavaksi, se on silkkaa sattumaa. Löydän paljon ideoita ja vinkkejä puutarhablogeista ja tietenkin myös puutarhalehdistä. Monet kivat vinkit jäävät hetkeksi päähän muhimaan, mutta poistuvat sitten ilmeisesti korvien kautta ties minne. Ilmeisesti aivokopassa on rajallinen tila odottaville ideoille. Jotain kivoja ideoita onneksi palautuu takaisin päätyen toteutukseen.

Kasvimaa loppukesästä
 
Olen nopea liikkeissäni, mutta trendien suhteen taidan kulkea hitaalla maitojunalla. Tarpeeksi monta kertaa jotain asiaa ihasteltuani päädyn lopulta sitä itsekin kokeilemaan. Näin on viime vuosina käynyt mm. erilaisten lehtimuotojen ja -värien kanssa. Vihdoin puutarhaani on muuttanut tummalehtisiä kaunottaria ja muodoillakin alkaa monen kasvin kohdalla olla kukintoa enemmän arvoa. Ehkä en ole täysin kaavoihini kangistunut.

Majalispenkki, Kriikunapolku ja Hortensiapenkki
 
Ehkä en toteuttanut tätä haastetta sillä ajatuksella, minkä Päivi oli tarkoittanut. Näissä haasteissa on aina jokaisella oma tulkintansa, minkä näen rikkautena. Kuvien valinta tähän haasteeseen ja ajatuksen työstäminen omassa päässä toivoakseni ja uskoakseni liikautti eteenpäin taas jotain sellaista, joka auttaa puutarhan suunnittelussa ja rakentamisessa sekä näkymien kuvaamisessa. Oli hyödyllistä ottaa haaste vastaan, vaikka se alkuun tuntui vaikealta. Päiville kiitos siitä, että hän haasteesta tuli ihan oikea haaste.

Aika ihanaa ja innostavaa, että jokainen puutarha on ja saakin olla juuri sellainen, jollaiseksi puutarhuri sen tekee. Muistetaan, ettei yhtä oikeaa puutarhaa näkymineen ole olemassa. Kaikille on paikkansa.
 
 
Haasteen säännöt:
  • Kuvia voi olla yksi tai useita, perustelujen kanssa tai ilman.
  • Haasta mukaan 1-4 blogiystävääsi
  • Kerro, että haaste lähti liikkeelle Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja liitä linkki postauksestasi tämän postauksen kommenttikenttään, jotta se on helppo löytää.
  • Voit ilomielin ottaa haasteesta kopin ihan omatoimisesti

Päivi esitti myös oheisia kysymyksiä, joita voit käyttää runkona haasteen työstämisessä:

Toivon sinun etsivän oman puutarhasi näkymiä, jotka miellyttävät sinua - perustelujen tai ajatustesi kuuleminen kiinnostaa, mutta voit myös laittaa pelkän kuvan.

Mitä sinä toivot puutarhanäkymältä? Haluatko salaperäisinä huoneita vai avaruutta? Vai kenties molempia?

Onko sinulle tärkeää saada kokeilla erilaisia tyylejä, kasveja tai asioita, vai kulkeeko puutarhassasi jokin yhdistävä punainen lanka esim. värien tai tyylisuunnan muodossa?

Haastan seuraavat blogit:

Tuplasti terapiaa
Retkiä & hetkiä

Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi

 

36 kommenttia:

  1. Minä olen nauttinut aina niistä kuvista, joissa on ollut laajempia näkymiä puutarhastasi. Näkymät erilaisilla tonteilla ovat väkisin erilaisia. Meillä ei voi rakentaa kovin paljon näkymie ajatellen. Jos istutan paljob suuria puita, menee kasvimaa liian varjoon jne. Täytyy leikkiä pienemmässä mittakaavassa ja tehdä pikkuhiljaa pienenpiä asioita. Teillä on suuri muutos tapahtunut metsän kaadon myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää!
      Siinäpä se, jokainen tontti asettaa rajat mahdollisuuksillekin. Meidän 1500 neliön tontilla ei monille isoille puille ole tilaa, varsinkin jos haluaa säilyttää valon ja avaruuden. Onneksi tien toisella puolella on metsää riittämiin. Kyllä pienessä mittakaavassa voi puutarhan rakentaa. Kaikelle on paikkansa ja tilansa.

      Poista
  2. Kaunis piha ja puutarha teillä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta! Minun lienee syytä pudottaa itseni alas niistä kartanopuutarhaunelmista, joihin tuppaan välillä kiipeämään.

      Poista
  3. Kiitos Suvi! Eikö olekin ihana katsella kesäisiä kuvia, kun ikkunan takana lunta riittää.
    Sinulle myös mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  4. No niin Between; nyt on pienen palautteen ja "ravistelun" aika :). Haastoin sinut, koska halusin nähdä enemmän niitä kiinnostavia kuvia näkymistä, mitä liian harvoin julkaiset. Kuten Vaalean vihreääkin totesi: olen nauttinut niistä ja niitä on tullut tutkittua erityisen tarkasti.
    Tunnistan myös omassa itsessäni liiallista itsekriittisyyttä oman puutarhani tarkastelemisessa, mutta olet aivan liian vaatimaton näiden julkaisemiesi näkymien suhteen! Onko olemassa yhtään puutarhuria, joka ajattelisi näkymien olevan täysin valmiita ja ilman tarvetta kehittämiseen tai muutokseen?
    Puutarhasi kuulostaa pienilmastoltaan oikein loistavalta ja voit sen vuoksi kokeilla montaa sellaista kasvia, mihin huonommissa olosuhteissa ei ole mahdollisuuksia.
    Hyvin osuvasti huomasit, että huolelliset kanttaukset, siisti nurmikko ja rikkaruohottomuus tuovat ryhtiä näkymiin, jotta iloinen gottage garden -tyyli saa ryöpytä hurmaavasti. Minusta omassa tarhassaan voi vapaasti valita kokeilevan otteen ja tutkia uusia erilaisia kasvituttavuuksia :). Ja sinulla onkin huikea määrä kasvamassa kaikkea ihanaa, kuten taitavasti tsuumatut lähikuvasi blogissasi osoittavat. Olet niillä inspiroinut minua hankkimaan monen monta kasvia, joista olen pitänyt tavattomasti - kiitos!
    Taajamapuutarhaksi näissä puutarhanäkymissäsi on ihanaa runsautta ja kerroksellisuutta kuten kuvasi metsäpuutarhasta, alapihalta, majalispenkistä, kriikunapolulta ja hortensiapenkistä osoittavat. Pidän kovasti siisteistä nurmipoluista runsaiden istutusalueiden väleissä. Viime syksynä tekemäsi uudet polkujen turveharkkoreunat tuovat myös aivan erityisiä näkymiä (kuvia odotamme tulevana puutarhakautena).
    Olen iloinen, että haastoin sinut - onneksi kirjoitit kirjoitit myös viisaasti, että on tärkeintä, että rakastaa omaa puutarhaansa ja siellä toimimista. Jokainen puutarha saa olla juuri sellainen, jollaiseksi sen puutarhuri tekee! Näin on - iloitaan ja nautitaan kauneudesta!
    Lämmin kiitos Between, julkaise vaan jatkossakin rohkeasti myös laajempia näkymiä upeiden lähikuvien lomassa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Päivi haasteesta ja sanoistasi. Koitan jatkossa kuvata ja tarjota laajempia näkymiä. Koen olevani parempi lähikuvaaja, suuret kokonaisuudet jäävät helposti taka-alalle. Omia tottumuksiaan ja tapojaan on vaikea muuttaa, mutta yritystä siihen kyllä löytyy.
      Kahden vuoden ajan valoisuudesta ja avaruudesta nauttineena alan vähitellen ymmärtää, että voisin kokeilla arempiakin kasveja. Luultavasti viime kesän Pikkupuutarhan turveharkkouudistus avasi lisää mahdollisuuksia, joita olen tässä hissukseen mielessäni työstänyt.
      Tekstissäni vallitsee kenties liiankin voimakkaana itsekriittisyys ja vaativuus. Halusin kuvata tapaa, jolla suhtaudun omaan puutarhaani ja sen rakentamiseen. Ajatusmallista olen kuitenkin pyrkinyt ulos ja siinä onnistunutkin.
      Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisella puutarhalla on paikkansa ja jokainen puutarha on omalla tavallaan kaunis. Olisi aivan päätöntä, että tekisimme jotain, mikä tuntuisi vieraalta.

      Poista
  5. Näin "maallikon" silmin sinulla on mielestäni paljon ihania yksityiskohtia, joita jää katselemaan. Nuo siistit reunukset hivelevät silmää...

    VastaaPoista
  6. Puutarhasi näyttää upealta ja "uudelta" näissä laajemmissa kuvissa. Ihailen rehevyyttä, kerroksellisuutta ja niin siistejä nurmialueita. Ja kauniit kanttaukset. Itse en koskaan saa tehtyä puutarhastani noin kaunista! Voit olla todella ylpeä ahkeruudestasi ja aikaansaannoksistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeviregina! Ihan varmaan sinunkin puutarhasi on kaunis ja rehevä. Eikä meidän kannata vertailla, vaan olla iloisia ja ylpeitä omistamme.

      Poista
  7. Näitä kuvia orotin ittekki suurella miälenkiinnolla, ku huamasin sun tulleen haastetuksi. Etoo liiemmin suurempia näkymiä esitelly. Niitoon monesti kaivannu sujuvan tarinoonnin yhteytehen. Täs tuliki monta uutta, ihanaa ja ennennäkemätöntä näkymää. Ihan turhaan kainostelet niiren esittelyä. Sillä, niinku ittekki totesit, joka puutarha on erilaane. Siton itte suurin kriitikko omien tekemisiensä suhtehen. Kokemusta on. Muille jää ihastelijooren osa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Tulipa nyt kerralla julkaistua näkymiä ja jatkossa toivon mukaan sitten enemmän. Pitänee myös panostaa yleisnäkymien kuvaamiseen niiden yksittäisten kukkien lisäksi. Arkistoja selaillessani huomasin selvän puutteen tällä saralla.
      Itsekritiikkiä löytyy roppakaupalla, eikä se totisesti ole niitä keveimpiä taakkoja.

      Poista
  8. Puutarhasi näyttää aivan ihanalta - siellä voi samoilla puiden latvusten alla, ihaillen moninaisia perennoja ja pensaita, ihanaa nurmikkoa ja siistejä reunoja. Istutusalueet polveilevat kivasti. Olen aina ihailut, ja ihailen edelleen, tuota pitkää varjopuutarhapenkkiä.
    Aloin lukea blogiasi jo silloin, kun pihanne rajoittui metsään. Muistan hyvin, kun pohdiskelit metsän häviämistä. Se on valtava muutos, niin teille henkisesti kuin kasveille fyysisesti. Avaruus, lämpö ja valo ovat kyllä ihmeellisiä asioita. Itsekään en viihtyisi metsäaukealla, vaan kaipaan näkymää jonnekin kauemmas.
    Oli niin mukava sitten lukea siitä, kuinka tykkäsit lopulta muutoksen tuomista uusista olosuhteista. Kasveille siinä muutoksessa on enemmän kestämistä, ja sinun piti varmasti siirtää kasvi jos toinenkin täysin muuttuneiden olosuhteiden takia.
    Olet näköjään istuttanut alarajalle uusia puita, kyllä sitä yksityisyyttä taas tulee lisää, kunhan ne kasvavat.
    On muuten turha luulla, että muiden pihat olisivat mitään täydellisyyden tyyssijoja. Kukin ottaa kuvia niistä parhaista näkymistä, ja katsoja sitten kuvittelee siihen kaikenlaista täydellisyyttä ympärille, vaikka oikeasti vieressä saattaa olla rytöläjä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila!
      Tykkään kyllä metsästä, mutta meidän ympärillämme oleva alue oli asukkaiden vuosien aikana raiskaama ryteikkö. Keräsimme siellä kulkiessamme lasia ja roskaa pussitolkulla ja pelkäsimme toisiinsa nojaavien lahopuiden romahtavan koiranulkoiluttajien ja leikkivien lapsien niskaan. En kaipaa metsikköä lainkaan, vaan ihan joka päivä nautin vallitsevasta valosta ja avaruudesta täysillä.
      Oikeastaan kasvit ovat sopeutuneet muutokseen yllättävän hyvin. Varjoyrtti on yksi harvoista, joka alkoi hyvin nopeasti kadota. Tuuli osuu tontillemme nyt paremmin ja se aiheuttaa haasteita kasvillisuudelle, etenkin helteisinä aikoina.
      Olen istuttanut lähinnä pienikokoisia koristepuita, sillä en halua taivasta umpeen tulevaisuudessakaan. Kuvatessa hiukan häiritsee joka näkymään tunkevat naapurien talot, joiden tilalle soisin kohti järven- tai merenrantaa laskeutuvia peltomaisemia. Se on kuitenkin sivuseikka, jonka vuoksi en ala kuviani retusoimaan, enkä asiaa muutenkaan ylenmäärin murehtimaan.
      Avoimissa puutarhoissa käyneenä olen huomannut, että jokaisella on rytöpaikkansa. Niitä ei vain kuvissa esitellä. Kas, miten sen taas unohdin.

      Poista
  9. Suotta kainostelet. PUutarhasi on upea!! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Kävin katsomassa sinun puutarhaasi samaisen haasteen tiimoilta. Olin täysin ihastunut, vaikken vielä ole ehtinyt konkreettisesti asiaa kommentoimaan.

      Poista
  10. Ihastelijoiden kuoroon liityn minäkin, aivan huikean tunnelmallinen puutarha.
    Hienosti olet jo nyt saanut aikaan 'huoneita' ja parasta onkin yllätyksellisyys, kerroksellisuus ja kiehtova salaperäisyys. Puutarhasi suorastaan houkuttelee kiertelemään ja tutkailemaan sitä monelta eri kulmalta ja eri tasoilta. Todellakin, suotta vähättelet ja kainostelet. Selkä suorana ja ylpeyttä äänessä voit sanoa itse tehneesi omanlaisesi.

    Ja nuo kanttaukset... ah mitä silmäkarkkia!
    Kiitos kun osallistuit haasteeseen, nämä ovat blogien parhautta ja villitsevät sopivasti inspiraatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan tässä punastuu korvia myöten kehujen aiheuttamasta mielihyvästä.
      Alapihalle on hissukseen muodostunut niitä kauan kaivattuja "huoneita", joista kaikki ei näy kertasilmäyksellä.
      Ihan tässä sormet jo syyhyää päästä jatkamaan kanttauksia ja kaikkea muutakin kesähommaa. Kunhan ensin hoidetaan lumityöt alta pois.

      Poista
  11. Höpöhöpö! Näyttää todella ihanalle. Eipä kainostella!
    Kiitokset ihanasta haasteesta, joka on minulle todellinen haaste! Oma pihani on kaukana "viherrakentajan pihasta", sillä se on myös sellainen oikea, villi, omaperäinen kotipuutarhurin piha. Siis toivottavsti ;)
    Sellainen kuin jokaisella puutarhaan perehtyneellä on. Eli täysin omannäköinen ja siksi oikeanlainen!
    Minun pitää miettiä miten saan haasteen kasatuksi, sillä työminä ja minä kotipuutarhuri on kuitenkin eri asia, samalla keräämällini tiedolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viherrakentajan pihasta viis. Sinun pihaasi kelpaa katsella ihan joka suunnasta. Hämmästyttävän vähässä ajassa olet tehnyt puutarhastasi vehreän, monipuolisen ja kiinnostavan. Arvostan kovasti.
      Tämä haaste on monessa mielessä oivallinen, eikä vähiten siksi, mitä haasteen toteuttaminen tarjoaa muiden puutarhakuvia katselemalla. Ja omaansakin muiden kommenttien kehyksessä.
      Ilolla ja mielenkiinnolla odotan sinun postaustasi.

      Poista
  12. Olipa kiva lukea ja myös katsella pihaanne. Vuodesta 2013 olen seurannut blogiasi ja se on ollut minulle yksi tärkeimmistä seurattavista.
    Näiden vuosien aikana on pihassanne tapahtunut monia muutoksia, ehkä niistä ei ole aina ollut kokonaiskuvia mutta kirjoituksista on saanut hyvän käsityksen. Olet kuvannut lähinnä pieniä aloja ja ne suuret kokonaisuudet ovat jääneet vähemmälle. Metsän kaato ympäriltä toi pihaanne valoa ja avaruutta, se varmasti loi uusia mahdollisuuksia ja niitä olet myös toteuttanut.
    Hyvä sinä ♥
    Suotta olet kainostellut ns maisemakuvia ja eri kuvakulmia pihastanne. Piha on todella monimuotoinen, kaunis ja viihtyisä. Näin uskon näiden kuvien perusteella ja kannustan sinua osallistumaan Kotipuutarhan Avoimet pihat tapahtumaan.
    Olet ahkeroinut, mutta nauti myös työsi tuloksista ja uskonkin, että näin maltat tehdä.♥♥....Juuso kissa oli niin ihana ja silloin aikanaan kuului myös pihasi vakikuvattaviin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Molley, miten kauniita ja rohkaisevia sanoja sinulla on aina sanottavana. Kiitos!
      Blogin aloituksen jälkeen puutarhassani on tapahtunut valtavasti ja tahti on viime vuosina vain kiihtynyt. Valmista ei ole eikä tule, enkä sellaista odotakaan. Ahkeroinnista huolimatta osaan kyllä iloita ja nauttia puutarhasta. Toisaalta puutarhassa työskentely on minulle tärkeä harrastus, kuten sanoinkin.
      Ihanaa, että jaksat muistaa Juusoa. Se on monessa paikassa läsnä puutarhassa kulkiessani, kaipaan kovasti omaa karvaista kattiani. Onneksi lähipiirissä on rapsutettavia ja onneksi naapurin Mamis käy säännöllisesti vierailulla.

      Poista
  13. Kiitos! Olipa mukava nähdä erilaisia kuvakulmia puutarhastasi ja hienosta kasvimaasta lavoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Meidän taajamapuutarhamme kaltaisia mahtuu 12 tusinaa, mutta silti tämä omani on paras kaikista.

      Poista
  14. Suurella mielenkiinnolla odotin minäkin tätä haastevastaustasi. Lähikuvat kukista ovat kieltämättä kauniita, mutta yhtä lailla ideoita saa laajemmistakin näkymistä. Tässä postauksessa olikin sitten monta sellaista kuvakulmaa, mitä en muista aiemmin edes nähneeni. Myös yläpihan ja alapihan sijainti toisiinsa nähden kirkastui minulle paremmin.
    Sinulla on kiinnostava puutarha, jossa on sopivasti avaruutta ilman että kaikkea näkee kerralla. Mutkittelevat nurmikäytävät houkuttelevat kulkemaan huoneesta toiseen. Julkaise vain jatkossakin yleisnäkymiä puutarhastasi, sillä kyllä niille ihastelijoita löytyy.
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! En ehkä ole osannut ajatella tarjoavani kuvillani ideoita muille, mikä sinänsä on hassua. Käynhän vinkkejä kalastelemassa muiden blogeissa. Ei ihme, että moni näkymä tuntuu uudelta. En ole kovin paljon yleisnäkymiä julkaissut, mihin on monta syytä. Täytyy jatkossa petrata siinä suhteessa.
      Kiitos, samoin sinulle mukavaa viikon jatkoa!

      Poista
  15. Voi miten kaunis puutarhasi on. On totta, että useimmiten saa ihailla sinun makro-otoksia, mutta onneksi nyt sait tämän haasteen. Todella hurmaavaa!

    VastaaPoista
  16. Et ole todellakaan paljon yleiskuvia laittanut tulemaan mutta nyt saadaan nauttia myös näistä. Olen tosin itse päässyt ihailemaan livenä tätä puutarhaasi ja se kyllä auttoi hahmottamisessa kummasti. Minulla on itselläni niin erilainen puutarha joten se kiinnosti kovasti. Meillä on paljon aakeeta laakeeta ja minä pidän myös siitä. Kaikkea ei kuitenkaan meilläkään heti näe mutta se onkin jo toinen juttu. Sinulla on upeat kanttaukset mitä aina kadehdin, mutta perässä tullaan vaikka kompuroiden 🤗.

    VastaaPoista
  17. Upeita kuvia puutarhasi näkymistä, kiitos näistä.
    Kiitos myös haasteesta, yritän vastata siihen jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  18. Puutarhassasi näyttää hyvin kauniilta! Hienoja näkymiä olet tehnyt. Suotta piilottelet laajempia otoksia omissa jemmoissasi, mielelläni niitä näkisin blogissasi enemmänkin.

    VastaaPoista
  19. Kauniita ja silmiä miellyttäviä kuvia. Kaikki on siistiä ja hyvin hoidettua. Todella kiva oli nähdä laajempia näkymiä hienosta puutarhastasi.

    VastaaPoista
  20. Kiva nähdä myös laajempia otoksia puutarhastasi! Jo ensimmäiset kuvat olivat ihania, polku vihreyden keskellä. Ja välillä vähän avarampaa. Laita vain useammin tällaisia laajoja otoksia:)

    VastaaPoista
  21. Todella kauniita näkymiä löytyy puutarhastasi! Oli hauska päästä näkemään näitä laajempia otoksiakin. Ihana tuo Syreenipolun alue ja tosi kaunis portti! Huolitellusti olet myös rajannut istutusalueet. Kiitos haasteesta, otan sen mielelläni vastaan!:) Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
  22. Keskeneräisyys, kohennettavuus, muutettavat ja kehitettävät seikat ovat kasvumahdollisuuksia, loikan paikkoja. Niille ylistys. Jos niitä ei löytyisi, kaikki olisi tässä. 🧡

    VastaaPoista
  23. Niin rehevää, niin vihreää, niin mielenkiintoista. Puutarhastasi huomaan, että asut huomattavasti etelämpänä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!