Puutarhavuosi 2020

Lilium martagon 7.7.2020

  

Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja Tita Unelmia ruusuista -blogista haastoivat kertomaan menneestä puutarhavuodesta. Lämmin kiitos kummallekin mieluisasta haasteesta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt yhteenvedon laatimista, joten haaste tuli oikein otolliseen aikaan. Pelkästään kesäkuvien selaaminen on tätä postausta tehdessä tuottanut hienoja hetkiä. Pahoittelen, että tästä tuli taas varsinainen maratonpostaus. Koitin keventää tunnelmaa kuvilla.

Pulsatilla vulgaris - Tahakylmänkukka 9.4.2020

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Enpä tainnut tehdä mitään aiemmin kokeilematonta. Joitakin juttuja olin jo keväällä suunnitellut ja kerrankin onnistuin pysymään näissä suunnitelmissa. Jossain vaiheessa mopo karkasi täydellisesti ja huomasin ahkeroivani hullun lailla täysin ilman mitään ennakkosuunnitelmia.

Ruusupenkki myllläyksen jälkeen 16.8.20

Uhkarohkeinta lienee isojen ruusupensaiden ylöskaivuu ja siirto toisaalle. Intohimoisina ruusuvuosina 2013-2014 hankin useamman kotimaisen pensasruusun. Hölmöyksissäni istutin ne liian lähelle toisiaan, mikä seuraavina vuosina sitten harmittikin melkoisesti. Siirtourakka on muhinut jossain takaraivossa, kunnes elokuussa ryhdyin toimeen. Kirjoapteekkarinruusu, Ilo ja Lumo muuttivat yläpihan Pikkupuutarhaan. Sointu taasen siirtyi muutaman metrin entisestä paikastaan Sävelen ja Neilikkaruusun kanssa samaan riviin. Pensaiden takapuolelle jää tilaa huoltaa penkkiä ja naapurin aitaa (joka jää kuvassa oikealle puolelle).

Lumoa lukuunottamatta muut ruusut aloittivat jo kasvun uusilla paikoillaan. Lumosta en ole varma. Tuleva kevät näyttää, kuinka sille kävi.

Pikkupuutarhan uusittua käytävää 22.8.20

Toinen suunnittelematon, joskaan ei yhtä uhkarohkea projekti, oli Pikkupuutarhan istutusalueiden reunustaminen turveharkoilla. Olen jo pitkään miettinyt tilapäiseksi tarkoitetun muovisen reunusnauhan korvaamista jollain siistimmällä ratkaisulla. Lamppu päässäni välähti lukiessani Mama´s Garden -blogista metsäreunuspenkin rajaamisesta turveharkoilla.Turveharkoista minulla oli jo ennestään vähän kokemusta ja olin ne hyväksi havainnut. 

Pikkupuutarhan turveharkkoreunuksia 5.10.20

 
Ensialkuun ostin kolme säkillistä turveharkkoja reunustaakseni Kivipenkin. Lopputulos oli parempi, kuin olin osannut kuvitellakaan. Mittasin uusia turveharkkoja kaipaavia osuuksia ja ravasin hakemassa lähialueen rautakauppojen puutarhapihoilta harkkosäkkejä. Joka kerran päätin, että homma loppuu tähän ja jatkuu mahdollisesti keväällä. En vai millään malttanut jättää työtä kesken ja sainkin urakan hyvään jamaan. Yhteen polkuosuuteen jäi vielä muovista reunanauhaa, mutta sillä ei ole kiirettä.  Itseni tuntien sekin osuus saattaa tulevan kesän aikana korjaantua, vaikka pikkutalvio peittääkin nauhan sopivasti näkyvistä.

Pikkupuutarhan ulkoasu koheni merkittävästi ja sinne syntyi myös uusia mahdollisia istutuspaikkoja. 

Mehitähtiä 16.6.20

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Etukäteen olin suunnitellut elinkaarensa lopulla olevien lehtikompostien uusimisen. Tilalle hankittiin Biolanin harmaa, 900-litrainen puutarhakompostori, joka verkkopohjaa lukuunottamatta umpinaisena rakenteena toivon mukaan kypsyttäisi turhan aurinkoisessa paikassa sijaitsevan kompostimassan aiempaa nopeammin.

Uusi lehtikompostori 7.4.20

 

Tontin takareunaa rajaavan aidan edustalla kasvavien omenapuiden väleistä olin myös ajatellut poistaa nurmikon ja muuttaa alueen kokonaisuudessaan yhtenäisemmäksi istutusalueeksi. Tämä toteutui onnistuneesti. Enää ei tarvitse hinkata ahtaita koloja nurmikonleikkurilla ja trimmerillä.

Aidan vierustaa 9.8.20

 
Yritän jatkossa pitää myös aidan tyven mulloksella, jotta rikkaruohot eivät kulkeudu puutarhan puolelle ja muutenkin aita-alue pysyy siistinä. Siinä riittää tekemistä, sillä aita reunustaa alapihaa kahdella sivulla pitkän matkaa.

Norjanangervot on leikattu ja silputtu. Ankean näköistä, mutta angervojen kasvaessa paranee.

Rajanaapurin aidan vieressä kasvavat norjanangervot ovat jo pidemmän aikaa huutaneet osakseen alasleikkuuta. Lisäksi angervojen keskellä iäisyyksiä lymynnyt kaivonrengas sai vihdoin kyytiä. 

Kuva kertoo, kuinka laajalle alueelle norjanangervot ylettyvät kasvaessaan. Jatkossa ehkä leikkaan reunimmaisia angervoja säännöllisemmin, jotta ne eivät rehevöityessään valloita liikaa tilaa. Kivet pitääkin kärrätä muualle. En muistanutkaan niiden jääneen yhä penkkiin.

Oikearinteen kunnostus valmistumassa 3.9.20

 

Oikearinteen kunnostus oli toki ollut jo pitkään mielessä, mutta aloitin työn silti aika lailla suunnittelemattomasti. Kaloreja kului pelkästään rinteeseen piilotetun vanhan olohuoneen maton pois kaivamisessa. Kuvan jälkeen mullos on vähentynyt ja kasvit lisääntyneet. Tämän rinneosuuden olen kunnostanut ennenkin ja tiedän, että pian luonto ottaa taas omansa. Toivottavasti istutettujen kasvien muodossa.

Mustilan taimihoukutuksia 22.8.20

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Äkkipäätä laskien puutarhaani tuli vajaa 100 uutta kasvia. Osa siemenistä kasvatettuina, osa ostettuina ja muutama saatuina. Joitakin kasveja on useampi samaa, mitä en ole laskenut kokonaismäärään. Myös sipulikasvit puuttuvat lukemasta. Kurjenpolvia, kellukoita, hortensioita, hunajamarjaa, syysleimuja, kylmänkukkia, ruusuherukoita, mehitähtiä, jaloängelmiä ja yksi jalosyreeni. Muutamia mainitakseni.

Jälleen uusi sinivaleunikko 11.6.

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

En edes kuvittele, että kaikki puutarhaan istuttamani kasvit eläisivät ja kukoistaisivat siellä hamaan iäisyyteen saakka. Aina joku katoaa, eikä syy välttämättä selviä koskaan. Siinäpä olisikin hieno juttu, jos lähtijät jättäisivät jälkeensä kirjeen, jossa kertovat hyvästien syyn. Olisi paljon helpompi tulla jatkossa toimeen uusien sinivaleunikkojen kanssa, jos edeltäjä toteaisi "kasvattajan olleen puupäinen huithapeli, joka ei ymmärrä sinivaleunikoista hölkäsen pöläystä".

Clematis Rouge Cardinal 5.7.20

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Tähän kysymykseen vastaaminen vaatisi tilaa sivutolkulla. Toiveita on lukemattomia, joista osa häipyy ajan saatossa listalta ja uusia tulee tasaiseen tahtiin. Osa toiveista on jo syntyessään lähes mahdottomia toteuttaa. Ne ovatkin enemmän unelmia, joita on aina hyvä olla ja joiden ei uskokaan koskaan toteutuvan. On myös monia toiveita, jotka ovat muhineet vuosia ja yllättäen tulevat vastaan jonain odottamattomana hetkenä. Taidan olla jalat maassa -tyyppi. En tavoittele saavuttamattomia, mutta annan itselleni mahdollisuuden johonkin uuteen.

Yhteenvetona voisi sanoa, että olen onnellinen ihan jokaisesta kasvista, jonka saan viihtymään puutarhassani. Varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn puutarhassa käyskentely ja kaikenlainen touhuaminen on parasta mahdollista ajankulua. Tai oikeastaan paljon enemmänkin.

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson 18.6.20

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Kesäsäähän tulee aina ladattua valtavasti odotuksia, vaikka siihen ei voi mitenkään vaikuttaa. Syksyn saapuessa mennyt kesä tuntuu aina yhdeltä parhaista ja aika vain kultaa muistoja lisää. Kukkaloisto melkein tyrmäsi minut selatessani menneen vuoden kuvia. Kuten tapahtuu joka kerran talvella kesäkuvia katsellessa. Mikä siis jäi kesästä 2020 mieleen?

Parasta viime kesässä taitaa olla vapauden tunne. Koronan mellastaessa maailmalla kotipihassa saattoi heti keväällä ilman huolta astella ja käyttää energiansa puutarhan parissa touhuamiseen. 

Geranium 'Ballerina' 3.9.20

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Suurin saavutus oli ehdottomasti Pikkupuutarhan kunnostus, joka sisälsi istutusalueiden reunustamisen turveharkoilla ja käytävien leventämisen sekä kivituhkakatteen parantamisen. Rankka urakka kohotti Pikkupuutarhan ulkoasua merkittävästi ja toisaalta loi mahdollisuuksia uusille kasveille. Lumetonta Pikkupuutarhaa katsellessa on pikkuisen vipinää mielessä, kun pohdin tulevaa kevättä ja kesää.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja 30.10.20

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Ehdottomasti turvaharkot, joilla sain ihan omin käsin kaivamalla ja rakentamalla Pikkupuutarhaan uutta jämäkkyyttä. Myös multa ja kivituhka suursäkeissä hankittuna kuuluvat ostosten  parhaimmistoon. Kivituhkaa on hyvä olla, sillä pihan kulkuväylät, Pikkupuutarhan polut ja lavakaulusmaan välit on katettu kivituhkalla. Pientä tasoitustarvetta on aina, eikä multaakaan ole koskaan liikaa. Toki hankin erilaista multaa myös säkeissä, mutta moni idea on lähtenyt jalostumaan huomattavasti nopeammassa aikataulussa, kun pihassa on ollut suursäkillinen multaa valmiina. 

Spiraea Double Play Big Bang - Tarhapensasangervo 19.5.20

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Onneksi moni asia paljastuu virheeksi vasta ajan kuluessa. Siihen mennessä niiden kanssa on saattanut jo oppia elämään. Minulla on tapana tehdä pikaisia päätöksiä, joiden seurauksia saan sitten jälkikäteen korjailla. Viime kesänä hullunhölmöt hankinnat taisivat jäädä väliin.

Kaikista uusista kasveista iloitsen. Joidenkin ympärillä tulee ihastellen pyörittyä kerran jos toisenkin. Tuurenpihlajia olen hehkuttanut luultavasti jo liikaakin, mutta kehunsa ansaitsee myös tarhapensasangervo Double Play Big Bang värikkäine olemuksineen.

Achillea millefollium 'Red Velvet' - Punakärsämö 25.7.20

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Kesän 2019 lopulla ostin Puutarha Tahvosilta punakärsämö Red Velvetin. Syksyllä istutetun kasvin parhaat ominaisuudet pääsivät oikeuksiinsa vasta viime kesänä. Red Velvet hurmasi minut mennen tullen ja totisesti sen asuinpaikan vierellä tulikin ahkerasti vierailtua. Hyvä, että asia tuli nyt esille, sillä taidanpa lisätä ostoslistalle pari kumppania Red Velvetille.

Daucus - Villiporkkana 27.8.20

Toinen positiivinen yllättäjä oli villiporkkana, jota sekä esikasvatin että kylvin suoraan. Aivan ihana kukkija, joka piristi puutarhaa syksyn viime metreille saakka. Siemeniä jäi talteen tulevaa kevättä varten. Varmasti hankin siemeniä lisääkin, sillä tätä hienoa kasvia katselen mielelläni muissakin paikoissa.

Maariankello 5.8.20

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Pakko sanoa, ettei mikään osoittautunut erityiseksi pettymykseksi. Ehkä maariankello oli pikkuisen rasittava maatessaan pitkin poikin kukkapenkissä. Sen suuret kellomaiset kukat ovat kauniita, mutta varsinkin sateen kastelemassa maassa loikoessaan pilaantuvat äkkiä. Siirsin maariankellon edelliskesänä Vasenrinteestä Ovaalipenkkiin ajatuksella, että se kasvaisi siellä paremmin suoraselkäisenä. Ihan samalla tavoin kukkavarret kiemurtelivat ja nurmikkoa leikatessa piti aina siirtää muutama verso tieltä pois, ettei tullut tahatonta silppua. 

Nilan tuomat rusettinukit odottavat istutusta 9.8.20

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Vaikka hankin aika monta kasvia, ei niihin mennyt kovin paljon rahaa. Suurin menoerä oli selvästi turveharkot. Reunustettavaa oli aika monta metriä, joten harkkojakin tarvittiin useampi säkillinen. Arviolta harkkoihin upposi noin 200 euroa.

Kärhötuki 22.9.20

Toinen taloudellinen panostus tehtiin uusien kärhötukien materiaaleihin. Raudoitusverkko, tukipylväät ja pienet sinkilät eivät kalliiksi tulleet. Enemmän meni aikaa tukien kasaamiseen ja siinä auttoi paperille laaditut piirustukset ja Ukkokullan kiitettävä taito.

Tuoksuherneet 25.7.20

13. Mitä opit?

Toivon mukaan opin paljonkin. Kokeilin Suvikumpu -blogista löytämääni Cecilia Wingårdin tuoksuherneiden kylvöohjetta. Nappiin meni heti ensiyrittämällä. Taisi olla elämäni hienoin tuoksuhernekesä. Tähän saakka onnistumiset ovat olleet vähän niin ja näin. Usein olen ihmetellyt, miten kummassa muilla hajuherneet kukkivat niin kauniina ja runsaina, että niitä riittää jopa maljakkoon poimittaviksi. Ohjeita noudattamalla pääsin nauttimaan tuoksuherneistä niin pihalla kuin maljakossakin.

Helleborus Double Ellen 18.2.20

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ihan varmasti odotan tulevaa kasvukautta. Olen jo inventoinut siemenvarastot ja aloittanut uusien suunnitelmien laatimisen. Pian on tehtävä siementilauksetkin, sillä uusi kasvatuskausi alkaa chileistä ja kelloköynnöksistä. Enää ei päivien harmaus harmita, sillä mieli seikkailee jo vahvasti kasvien parissa.

Helmililjat 14.5.20

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.
5. Haastepohja löytyy täältä.

Rosa Lumo 3.7.20

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Päivänpesän elämää -blogi
Tuplasti terapiaa -blogi
Viherrin -blogi

Näitä näkymiä odotellessa (14.4.20)

Tällaisella teemalla on innostavaa aloittaa uusi vuosi.
Tervetuloa kaikki mukaan puutarhavuoteen 2021!