Asiantynkää lumesta

 

Kevättä ja siemenkylvöjen itämistä odotellessa on välillä väännettävä tikusta asiaa. Tai tässä tapauksessa pikemminkin lumesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Määrällisesti lunta on tänä talvena niin paljon, että sen puoleen ei luulisi aiheiden loppuvan. Vaikeus on siinä, että kaikki oleellinen tuntuu jo olevan sanottu.

Reikäjuustoa hangella

Ukkokullan kanssa käytiin yhtenä päivänä kävelemässä läpi läheisessä metsässä pururatalenkki. Eräs alueella asunut maanomistaja ylläpiti aikoinaan kivaa pururataa tiluksillaan. Nykyisin pururata on ahkerasti tallottu polku, joka suosionsa vuoksi pysyy käveltävänä runsaslumisenakin aikana. Metsässä ei ole aivan niin paljon lunta, kuin muualla. Tiheä puusto estää lumen kasautumisen. Tuuli pudotti lumet puista, jolloin hangesta tuli hauskaa reikäjuustoa.

Joku oli hiihtänytkin metsässä. Tosin luultavasti latu johti taloilta lähellä oleville pelloille, jonne aktiiviset henkilöt tekevät ja ylläpitävät erinomaisia ja runsaassa käytössä olevia latuja.

Siellä puiden takana sijaitsevalla peltoladulla joku sivakoikin rivakkaan tahtiin.

Omassa pihassa rikkumattomasta hangesta ei ole tietoakaan. Ylläoleva kuva on puiston puolelta, jossa jänisten trafiikki on jäljistä päätellen moottoritieluokkaa. Aika lailla saman näköistä on meidänkin alapihalla, vaikka on siellä minunkin jälkiäni. Muutaman kerran olen kahlannut hangessa tutkimassa puiden ja pensaiden tilannetta. Korkeidenkin verkkojen suojaamien kasvien ympäriltä on syytä käydä tallomassa hankea matalammaksi, jotta rusakot eivät ylety runkoa tai matalalla olevia oksiakaan napostelemaan.

Lumikärhön tyvellä jänikset ovat pitäneet palavereitaan oikein porukalla. Mikä on mennyt ristihuulien välistä vatsaan, on näköjään tullut peräpäästä papanoina ulos. Lumikärhöä on nakerrettu kunnolla. Onneksi kärhö nousee tyvestä. Edellisen vuoden kasvustoa saa joka tapauksessa keväisin karsia runsaasti.

Pensasruusujen kohtalo on lumikärhöä rankempi. En ole pensasruusuja verkottanut, mutta ehkä ainakin osa olisi kannattanut suojata. Suviruusua on syöty urakalla, samoin yläpihalla kasvava ranskanruusu Duchesse de Montebelloa on lyhennetty melkoisesti. Kärsineiden joukkoon lukeutuvat myös alapihan juhannus- ja Hansa-ruusu. Missään vaiheessa en ole mielestäni delegoinut ruusupensaiden hoitoleikkausta jäniksille.

Kuntokävelyillä tulee tarkkailtua ympäristöä ja nähtyä kaikenlaista hassua. Viikolla meidän kaduilta on kauhottu ja kuskattu isoja lumikasoja pienemmiksi. Varsinkin risteysten näkemäesteitä on madallettu. Hyvä niin, sillä varsinkin pikkuiset koululaiset aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä putkahtaessaan valtaisan keon takaa yllättäen eteen.

Kuvan risteyksessä lumensiirtäjät käyttivät hieman erikoista luovuutta. Lumi kasattiin pientareilta ensin keskelle risteystä. Ihmettelinkin, miksi muuten rauhallisella kadulla oli päivän mittaan kovin ruuhkaista. Kaikkien piti tehdä usean tunnin ajan isompi lenkki risteykseen kasatun lumen vuoksi. Sulaan aikaan risteyksessä olevasta korotetusta suojatiestä varoitetaan TÖYSSY-merkillä. Nyt töyssyn ylitys olisi vaatinut vähintäänkin lumilaudan.

Kotimme viereisen puistoalueen kulkuväyliä ei talviaikaan aurata. Jalankulkijat, pulkkailijat ja hiihtäjät ovat luoneet oman oikopolun hankeen. Nyt olisi tilaa istua päiväkahvilla puistopenkeillä. Kuvan ulkopuolelle jää pienelle alueelle useampi roska-astia. Kerran viikossa kunnan mies hurauttaa autolla tien varteen, kahlaa jätesäkin kanssa kurkkaamaan jokaisen roskiksen täyttöasteen ja tarvittaessa myös vaihtaa niihin uuden jätepussin. 

Kesällä roskiksissa on paljon koirankakkapusseja, jolloin säännöllinen tyhjennys on tarpeen. Sen sijaan talvella tyhjentäjä voisi pelkästään jälkiä katsomalla todeta, ettei kukaan ole hänen edellisen käyntinsä jälkeen edes lähestynyt roskiksia.

Torstaiaamuna 18.2. meinasin lämpömittaria katsoessani pudota pyllylleni. Tuoli oli lähellä, joten saatoin nauttia aamupuuroni mukavasti keittiön lämmössä. Helmikuun aikana pakkasia on riittänyt, ehkä tämä on tämän talven kylmyyden lakipiste. Toivon mukaan tästä on suunta leudompiin säihin.

Samaisen hyytävän kylmän pakkasaamun jälkeen ilta koitti huomattavasti leudommissa merkeissä mittarin näyttäessä -6 astetta. Päivä pidentyy melkoista vauhtia ja auringonpaiste vain lisää valon määrää. Illalla auringonlasku värjäsi taivaan pastellisin sävyin.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja hyvää hiihtolomaa sitä viettäville! Pysykäähän terveinä.