Niin kivaa, ettei sanotuksi saa...

Rinteen krookuset näyttävät jo väriä

 
Aurinko ja lämpö herättävät puutarhaa sellaisella voimalla, ettei talven kangistama puutarhahörhö perässä pysy. Jokainen meistä on tottunut kiertämään tonttiaan ahkerasti nähdäkseen kaiken mullasta esiin mönkivän. Nyt pitää töniä itseensä vauhtia, jotta ymmärtäisi katsoa myös lumikasoihin ja etenkin niiden reunamille. Missä vain on mahdollista jotain kivaa ja kaunista löytää, sinne tutkimaan.

Näiden on pakko olla metsätulppaaneja - Tulipa sylvestris

Enpä arvannut, että yön pimeydessä piipot ovat yhteistuumin päättäneet nostaa päänsä huokoisesta hangesta. Ainakaan näitä metsätulppaaneiksi olettamiani ei näkynyt vielä perjantaina ollenkaan. Sen verran pitkiksikin lehdet ovat jo venähtäneet, etten millään olisi voinut niitä edellisellä kierroksella näkemättä ohittaa.

Myös Syyspenkissä tulppaanit ovat reippaassa kasvussa. Kuvassa hennosti näkyvät harmaat varjot tulevat verkosta, jota en ottanut kuvatessa pois. Viritin ison verkon laajalle alueelle peuran käytyä napostelemassa pienikokoista jalosyreeniä. Samassa paikassa nämä tulppaanit kasvavat. Viime vuonna näiden kukintaa en nähnyt laisinkaan, kun peurapirulainen kävi napsimassa kaikista nuput.

Tänä keväänä verkko saa olla suojana, jotta näkisin Honeymoonit, Exotic Emperorit ja Mondialit. Valkoisia kaikki.

Kriikunan alla krookusporukka seisoo tanakasti katsomassa kohti aurinkoa. Nämäkin pitäisi varmaan verkottaa, sillä pihalla pyörii niin jänikset kuin peurat ahkerasti.

Unkot ovat varsinaisia kevätvirkkuja, eikä niiden varpaita palella vissiin milloinkaan. Parissa päivässä jäähileen keskeltä on noussut useita vihreitä karvaversoja. Eikä vain jäähileen, vaan myös tiukkaan tallaantuneen lumen alta. Näiden unikoiden yläpuolella on olopihan lintujen ruokintapiste, jota käyn talven aikana säännöllisesti täyttämässä ja putsaamassa.

Arvaatte varmaan, mitä nämä punaiset pallurat ovat? Raparperejä hyvinkin. Yksi isompi pallura jäi kuvan ulkopuolelle. Toki näistä on vielä matkaa piirakan päälle, mutta se ei yhtään kevään ensitapaamisen iloa himmennä. Jos kerran raparperit luottavat kevään etenemiseen niin paljon, että uskaltautuvat esiin kohmeisesta mullasta, miksipä emme me ihmisetkin uskoisi valon ja lämmön olevan pian pihoillamme.

Allium Firecracker Mix'

Tämä se vasta varsinainen rohkelikko on. Ohi kulkiessani ihmettelin, mikä kumma lumen alla kuultaa vihreänä. Siirsin rakeista lunta sivuun ja sieltä paljastui lehtipehko, joiden on pakko kuulua Mustilan puutarhalta tilaamalleni Allium Firecracker -sekoitukselle. Kyseinen laukka oli kuvassa niin jännittävän näköinen, että se oli pakko kokeeksi tilata. Lehtiressukat ovat ihan rytyssä, kun päällä oli kasa painavaa lunta. Pitäisiköhän käydä ripottelemassa lumet takaisin, jotta eivät paleltuisi?

Mehitähdet taitavat olla samannäköisiä niin talvi- kuin kevätasussaankin. Ei näistä ota selvää, ovatko jo heränneet. Sieltä ne kuitenkin pilkistävät kiven tyveltä lumirajan hissukseen etääntyessä.

Talon päädyssäkin yksinäinen lumikello on pukannut reiän jäähän nähdäkseen paremmin ympärilleen. Tälle neidolle - saattaa olla mieskin - on annettava sitkeyspalkinto, sillä isosta istutusjoukosta se nousee ainokaisena. En tajua, mikä talon päädyssä on vikana, kun siinä eivät sipulikukat viihdy. Eivät edes pienet. Paikka kuuluu ensimmäisten lumesta vapautuvien joukkoon. 

Lähellä asuvaa sinivuokkoa on muistettava tarkkailla. Nuppu saattaa ilmaantua ykskaks yllättäen.

Nämä mustat papanat ovat ehtaa peuranpaskaa. Rumasti sanottu, mutta mitäpä sitä raivostuttavaa asiaa kaunistelemaan. Peura oli kiertänyt tutkimassa alapihalla ihan joka nurkan. Onneksi ei ollut napostellut suojaamattomia piippoja. 

Tutkin jälkiä selvittääkseni, mistä peura on alapihalle päässyt. Viritin nimittäin perjantaina verkkoaidat talon päätyihin. Ei auttanut verkkoaita, kun peura oli kipittänyt naapurin autokatoksen reunaa ja hypännyt meidän puolelle paikasta, josta se pääsi ohittamaan aitani. Lunta on edelleen niin pajon, ettei hyppäämiseen kummoistakaan loikkaa tarvittu. Samaa kautta eläin oli poistunutkin.

On siis jatkettava verkkoaitojen virittämistä. Lumihankeen tuskin kannattaa Trico Gardenia ruiskuttaa, mutta pian ainakin peurareitin varrella kasvaviin puihin ja pensaisiin. Josko siitä olisi apua.

Jotta peurakikkareet eivät jäisi viimeisenä verkkokalvoillenne kummittelemaan, laitan tähän loppuun terassilla päivää paistattelevien tetenarskujen kuvan. Eikös nuo ihan selvästi kimpassa loruile seuraavasti:

"Ikkunalaudalla kukkien kelta,
rairuoho versoo jo lautaselta.
Pajujen oksissa silmut uudet,
suklaamunissa salaisuudet."

Meneillään on maaliskuun viimeiset päivät.
Mukavaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta kaikille!