Sivut

torstai 11. maaliskuuta 2021

Se siitä keväästä - ainakin tältä erää


Kevät tuli ja meni. Tilalle saatiin kunnon lumimyräkkä pakkasineen. Tiistain ajokeli oli vähintäänkin vuosikymmenen surkein. Järkevintä olisi ollut jättää autoilu väliin, mutta pakollinen asiointireissu oli kelistä huolimatta hoidettava. Minulla oli sentään mahdollisuus välttää isompia ja ruuhkaisimpia teitä. Onneksi niin, sillä pääkaupunkiseudun tienpientareet olivat täynnä hinausta odottavia ajokkeja. Enkä kyllä ihmettele rytättyjen autojen määrää. Pääkallokelistä huolimatta monella riitti vauhtia ja uskoa omiin talviajotaitoihin.

Valosarjakin on vielä tuijassa odottamassa kevättä.


Reissusta kotiin saavuttuani liityin Ukkokullan seuraan katselemaan mustarastaiden touhuja keittiön ikkunan edustalla kasvavassa tuijassa. Linnut hakivat tuulelta ja lumituiskulta suojaa havunpuun uumenista. Samanaikaisesti puussa oli neljäkin mustarastasta, kukin omalla oksallaan. Enimmäkseen näytti olevan herroja, mutta joukkoon mahtui välillä myös muutama rouva.

Kuvassa oikealla näkyy mustarastaan  nokka ja siinä siemen.

Mustarastaat syövät pääasiassa maasta. Aika taitavasti ne oppivat syöksymään tuijasta käsin ruokinta-automaatille ja nappaamaan sieltä siemenen tai pähkinän. Välillä joku linnuista räpiköi lintulaudan reunalla niin tarmokkaasti, että sai samalla pudotettua siemeniä maassa odottaville kavereille. 


Pitänee miettiä, saisiko mökin malliseen lintulautaan liitettyä toiselle sivulle jonkinlaisen tasanteen, josta käsin mustarastaiden olisi helpompi käydä nappaamassa siemeniä. Hengästyin melkein itsekin katsellessani niiden ahkeraa räpistelyä ja tasapainottelua napatakseen syötävää lintulaudan pienestä aukosta. Seuraavana päivänä kävinkin ripottelemassa muutamia siemeniä ja pähkinöitä hangelle, jotta mustarastaiden syöminen helpottuisi. Jakoon tulivat heti myös joukko keltasirkkuja.

Viikonloppuna kuulin muuten ensimmäiset mustarastaan luritukset. Toivottavasti ressukka ei saanut varhaisesta lauluinnostaan kurkkukipuja.


Surkea kuva, mutta kyllä tuo peippo on. Linnun ilmestymistä ihmetellessäni tuumasin, ettei sanonta "puolikuuta peipposesta" ainakaan tässä vaiheessa kesää merkitse. Netti sitten sivisti minua kertomalla, että joitakin peippoja talvehtii ja ensimmäiset paluumuuttajat saapuvat maalis-huhtikuussa. Ehkä tuo hangella värjötellyt kaveri oli pakannut länsi-eurooppalaiset kimpsunsa muita aiemmin päästäkseen nauttimaan suomalaisen kevään ensi hetkistä.

Kevään ensimmäiset peuratuhotkin on sitten bongattu. Viikonloppuna peura oli kiertänyt koko puutarhan ja rouhaissut hampaillaan aidan vieressä kasvavan jalosyreeni Ludwig Späthin oksia. Olen ympäröinyt vielä pienikokoisen syreenin verkolla, mutta enpä ollut suojannut sitä yläkautta tulevilta uhilta. Kunhan pihasta hanget sulavat, on taas viritettävä ainakin vähäksi aikaa verkkoaitoja estämään peurojen pääsy alapihalle. Tällä hetkellä alapihaa eivät suojaa siellä olevat aidatkaan, sillä peura loikkaa vaivatta runsaan lumimäärän vuoksi aidankin yli. Kukaan ei ole tainnut kehittää teleskooppiaitoja, joita voisi talvella nostaa hangen korkeuden mukaan.


Jos on murheita pihamaalla, on myös iloja sisällä. Purppurarevonhännät itivät ennätysnopeasti. Ehdin sentään siemenet multaan piilottaa, kun jo kömpivät ilmoja haistelemaan.
Perjantaina kylvin ja sunnuntaina huomasin pesuhuoneen kaapin alla pieniä ituja. Nostin itäneiden taimien potit takkahuuoneen pöydälle jatkamaan vahvistumista. Hennon hoikat varret kaipaavat ehdottomasti "lihaa luittensa" ympärille.

 
Samettikukatkaan eivät kauaa jaksaneet mullassa muhia. Tomaateista on itänyt kaksi Sungoldia ja yksi Bumble Bee. Kurkuista kaksi Sherbaa on itänyt. Kylväessäni sanoin siemenille, että joudutte kompostiin, jollei itämistä ala tapahtua. En sentään tarkoittanut, että heti pitäisi herätä. Vielä on aikaa osoittaa kasvun merkkejä ennen uusintakylvöjen tekemistä.


Hain kaupasta isälle lisää kuulolaitteen paristoja. Kassan vieressä oli rullakollinen ämpäreitä pullollaan reilun kaupan ruusuja. Eurolla puntti eli 10 kappaletta. Eivät olleet ylikukkineita ressukoita, vaan nuppuisia ja pirteän näköisiä. Ostin neljä punttia, joista kaksi vein hoivakotiin isän ja muiden asukkaiden ihasteltavaksi.

Lähijärven tilanne ma 8.3.
 
Kommentointiongelmat jatkuvat. Tiistaina takkusi jopa omaan postaukseen tulleisiin kommentteihin vastaaminen. Teidän blogeissanne kommentointi onnistuu välillä vaivatta ja sitten taas ei ollenkaan. Onneksi ongelma siirtyy satunnaisesti blogista toiseen, joten jollain aikavälillä pääsen taas kommentoimaan kutakin.

Ongelma on pakottanut lisäämään kommentointirituaaliin yhden elementin eli kommentin kirjoitettuani kopioin sen kaiken varalta. Jos kommentti haihtuu bittiavaruuteen, toisella kokeilulla se voi jo onnistuakin. Tällöin on sentään kommentti tallessa, eikä tarvitse miettiä, mitä halusin tähän kohtaan sanoa. Suosittelen kopiointielementin käyttämistä teillekin.


38 kommenttia:

  1. Hienoja lintukuvia, ihailen niitä toisten blogeissa, kun en itse saa kunnollisia lintukuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sesse! Lintukuvaus ei kuulu vahvuuksiini, mutta onneksi välillä onnistuu. Monissa blogeissa on hienoja lintukuvia, joita minäkin käyn säännöllisesti ihastelemassa.

      Poista
  2. Naantalissa myös talvi yrittää vielä tulla uudestaan vaikka välillä oli jo keväistä. Valoa riittää jo kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät voittaa, kunhan aikansa tappelee tilasta talven kanssa. Valon määrä lisääntyy hurjaa vauhtia. Se, jos mikä piristää ja ylläpitää kevättunnelmia.

      Poista
  3. Hianot mustarastaskuvat. Tapaan lintulatua täyttäessäni, räpötellä osan maahan. Ainaki keltasirkut ovat silloon täpinäs. Yllättävää kattua ketjukolarikuvia Suamesta. Eikö täälä enää osata ajaa autua, tämähän on talavimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltasirkut ja myös viherpeipot tykkäävät syödä maasta. Olen tähän saakka ajatellut, että maasta syöville riittää tinttien ympäriinsä ripottelemat siemenet, mutta taidanpa ottaa sinusta mallia ja laittaa jatkossa syötävää myös maahan.
      Piittaamattomuus liikenteessä on lisääntynyt valtavasti. Luotetaan liikaa omiin taitoihin ja tekniikan täyttämiin autoihin. Talvi ja lumi yllättää aina, kuten lehdissäkin sanotaan. Ei taideta osata enää talvella ajaa, ainakin siltä se näyttää.

      Poista
  4. Tiistaina oli tosiaan melkoinen keli ajella. Oli pakko käydä silloin Helsingissä, ja kun näinä aikoina ei uskalla julkisia käyttää, niin kieli keskellä suuta sai körötellä - aika monen ajonopeus hirvitti suhteessa siihen, että 30 metriä edempänä olevaa autoa ei tuiskun seasta nähnyt ollenkaan. Jopa sumuvaloja oli vaikea nähdä niissä autoissa, jotka ne olivat huomanneet laittaa ne päälle. Pienemmillä teillä oli taas niin paksu kerros lunta, että se vaikeutti ajoa. Perille päästyä sai oikeasti kiitollisena huokaista, että ehjänä selvittiin, minä ja uusi auto. Ja toivottavasti mahdollisimman moni muukin.
    Voi itku, peuravierailu! Syreenit ovat niiden herkkua ja syövät puskat lähes maan tasalle, jos ne ovat vielä nuoria pensaita. Toivottavasti kaikkia oksankärkiä kukka-aihioineen ei syöty!
    Naurattaa ajatus, että revonhännät ryhtyvät itämään jo ennen kuin ehdit niitä kylvää :-D
    Ikävää tuo kommentoinnin ongelma. Itse en ole sitä nyt kokenut, ehkä minulla on eri selain ja se voi vaikuttaa. Muutama vuosi sitten opin tuon kommentin kopiointitekniikan, sillä silloin kommentti hävisi lähes yhtä usein kuin onnistui. Näin pitkää kommenttia kirjoittaessani kopioin sen myös kirjoittamisen aikana pariin otteeseen. Luen paria blogia, jotka latautuvat niin hitaasti koneelle, että kesken kommentin kirjoittamisen sivu vasta lopullisesti latautuu ja kommentti-ikkuna avautuu uudestaan, tyhjänä. Se on aika ikävää, jos on siihen mennessä jo runoillut jotain pidempää ja ajatuksella mietittyä. Niin kuin sinäkin yleensä teet, harvoin jätät vain parin sanan kommentteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti oli rankka reissu, kun pitkän matkan jouduit huonossa kelissä jännäämään. Ajoin tiistaina KehäIII:lla, jonka pinta oli peilijäässä ja näkyvyys joka suuntaan olematon. Silti moni paahtoi täysillä ohi ja tuli liittymistä suoraan eteen. Jono eteni paikoitellen maksimissaan neljääkymppiä, eikä kaikkien pinna niin hiljaista vauhtia sietänyt.
      Ilmeisesti peura ei ehtinyt syödä kaikkia oksia. Viritin ison verkon, joka kattaa koko puskan ympäriinsä.
      Aiemmin minulla on ollut vain satunnaisia kommentointiongelmia, mutta nyt tämä riesa jatkuu jatkumistaan. Välillä en voi edes omaan blogiin tulleisiin kommentteihin vastata. Puhumattakaan muiden blogien kommentoinnista. Kummasti ongelma kiertää eli yleensä aina jossain toisessa blogissa, ei jatkuvasti samoissa. Käytän selaimena Firefoxia, jota Ukkokulta on tutkinut ratkaisua löytämättä. Ongelma tuntuu liittyvän googleen/bloggeriin. Laitoin sinne kyselyn, joten odotetaan vastausta.
      Kommentin kopiointi on melkeinpä must-juttu, varsinkin pitkissä kommenteissa. Kyllä ottaa päähän, jos koko sepustus haihtuu mustaan aukkoon.

      Poista
  5. Mustarastas, musta huilisti, suosikkilintuni. On aina yhtä sykähdyttävä hetki kuulla sen ensimmäiset viheltelyt, siitä tiedän kevään voittaneen joka vuotisen taistelun talven kanssa. Juuri nyt usko kevään voittoon on kieltämättä kovilla, pakkasta on ollut hyytävät -30jotain -lukemat ja nyt vaihteeksi vain -7 jota navakka (lumipyryjä tänne tuova) tuuli terävöittää vielä entisestään.
    Sain juuri loppuun suosittelemasi Seitsemän sisarta sarjan ensimmäisen osan. Ja mietin, aloitanko nyt talvilomalle laatimani työlistan suorittamisen vai lähdenkö hakemaan kaupungista kirjasarjan toisen osan. Tiedän jo hävinneeni taistelun, kirjakaupassa on piipahdettava ;-)
    Pitkästä aikaa kiehtovaa lukemista ja huomaan sittenkin voivani keskittyä pitkiäkin aikoja.
    Kommentointiongelmat ovat harmillisia ja tuo 'hiireen kopiointi' on tullut ihan rutiiniksi etenkin pidempiä kommentteja rustaillessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustarastas on minunkin suosikkilintuni. Punarinta tulee hyvänä kakkosena. Yksi jokavuotisista kevään huipputapahtumista on levittää kuulaassa ilmassa vastapestyä pyykkiä narulle ja samalla kuunnella mustarastaan laulua. Menee suoraan sieluun.
      Hui, onpa teilläkin ollut kylmää. Jos vielä tuulee, kuten täällä, kylmyys menee luihin ja ytimiin. Huomiseksi on taas luvassa lumipyryä, mutta sen jälkeen saattaa kevät jälleen tehdä tuloaan.
      Seitsemän sisarta -kirjasarja on lumonnut sellaisiakin ihmisiä, jotka muuten lukevat hyvin vähän. Pari päivää sitten naapuri kehui jääneensä sarjaan kunnolla koukkuun. Huomasin, että sarjan kuudes osa "Kadonnut sisar" julkaistaan 31.5. Pähkäilen nyt, tilaanko jo ennakkoon, etten vain joutuisi kirjaa liikaa odottamaan.
      Eniten kai harmittaa, kun en keksi kommentointiongelmaan ratkaisua. Vaiva, jonka tietää jossain vaiheessa korjaantuvan, on huomattavasti helpompi sietää.

      Poista
  6. Kevät on tosiaan hieman perääntynyt. Meillä tuli uusi lumimyräkkä ja lumi oikein pöllyää. Onneksi kävin aamulla ennen töiden aloittamista kävelyllä. Nyt tuonne ei kyllä huvittaisi mennä.
    Täytyy keskittyä vaan sisäjuttuihin ja taimikasvatuksiin... Helppoahan se kyllä mulla on, kun saan tehdä töitä kotoa käsin. Nytkin olisi aikamoista ajella tuolla myräkässä.

    Keväistä mieltä säästä huolimatta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilisestä säästä ei onneksi tullut aivan tiistain kaltaista. Ja nyt kevät näyttää jälleen merkkejä. Mukavaa.
      Minusta sinulla on kiva työ, jonka hoitaminen sujuu varmasti hyvin kotioloissa. Sosiaalisia kontakteja toki kaipaa ja tänä aikana erityisen paljon.
      Mieli on keväässä, vaikka sää ei olisikaan.

      Poista
  7. Minäkin kopioin kommentin ainakin jos kirjoitan pidemmän pätkän. On ollut siellä edullisia ruusukimppuja ja varmaan piristivät isääsi ja muita hoivakodin asukkaita. Muistan kun itse kiikutin äidille 200 km päästä synttärikakut ja kun tiesin ettei sillä osastolla ollut kuin kymmenkunta vanhusta niin tietenkin kaikki pääsivät nauttimaan tarjoilustani ja meidän seurasta (mieskaveri ja minä). Ei siellä hoitajilla ollut aikaa seurusteluun. Dementikko papparainen niin yltyi puheliaaksi K:n kanssa ja mummot minun kanssa.
    Kevät otti takapakkia täällä Savossa. Tänään vasta lauhtui. Eilen pakkanen kipusi alimmillaan -31,4 C asteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten isän hoivakodissa hoitajat panostavat myös yksittäisen vanhuksen kanssa juttelemiseen. Kaikilla on kiirettä, mutta osa on taitavampia töidensä jaottelussa. Isän hoivakodissa ei ole mahdollista istahtaa yhteiseen kahvipöytään, ellei tuo ihan kaikkea tarjottavaa itse. Olisin valmis vaikka sen kahvikupillisen itse kustantamaan/keittämään, mutta ei onnistu. Odotan kesää, jotta voin viedä termarissa kahvit pihalla juotavaksi.
      No, on teilläkin pakkasta riittämiin. Toivottavasti alkaa jo lauhtua.

      Poista
  8. Ihanat lintukuvat! Ei sitä vielä tiedä, josko kevät kuitenkin olisi aikaisessa ... :)
    Minullakin on ollut kommentointivaikeuksia. Parhaiten onnistuu jos olen Mozillalla blogiini sisään kirjautuneena. Chromella ei välillä onnistu kaikkiin blogeihin ollenkaan. En tiedä onko asetuksissani jotakin väärin. Mitään en ole kuitenkaan muuttanut ja tämä alkoi jo viime syksynä.
    Toivottavasti korjaantuu jossakin vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään etenemisestä ei ole mitään hajua, vaan turha sitä on edes murehtia kun siihen ei voi vaikuttaa.
      Käytän firefoxia, joka yleensä toimii kiitettävästi ja tietotekniikka-asiantuntijani mukaan toimivat nytkin. Nämä kommentointiongelmat näyttävät olevan googlesta/bloggerista juontuvia. Chromen kanssa on ollut valtavasti ongelmia, enkä sitä käytä siksi enää ollenkaan. Toivon tosiaan ongelman poistuvan.

      Poista
  9. Tiistaina oli etelässä ihan mahdoton tuisku, tänne se ei ulottunut.
    Sait otettua kivoja kuvia mustarastaista, minä en ole juurikaan saanut lintukuvia onnistumaan.
    Tovottavasti jalosyreeni ei liikaa vaurioitunut peuran hampaissa.
    Onpa erikoisen hieno kuva purppurarevonhännän versoista, hienot sävyt onnistuit tavoittamaan.
    Minulla on ollut aina välillä noita samanlaisia kommentointiongelmia. On todella ärsyttävää, kun on kirjoittanut pitkän kommentin ja sitten se häviää 'huitsin nevadaan'. Tuo kopionti on hyvä juttu (jos vain muistaa kopioida).
    Minulla en edelleen mahdollisuus kommentoida vain pöytäkoneella, sen vuoksi kommentoiminen välillä viivästyy. Ei ole kukaan vielä saanut autettua tabletin asetuksissa (tai mikä ongelma siinä nyt sitten onkaan).
    Sekin on kerrassaan ärsyttävä juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin saan linnuista onnistuneita kuvia, kun zoomittomana en pääse riittävän lähelle. Kuvien mustarastaat olivat aivan ikkunan takana, joka helpotti lähikuvaamista.
      Olen nyt jonkin aikaa opetellut kopioimaan kaikki kommentit varalta ja hissukseen siitä näyttää tulevan tapa. Hyvä niin, sillä pitkien vastausten katoaminen harmittaa todella paljon.
      Ymmärrän hyvin, että ongelmasi ärsyttää sinua. Eniten ehkä ottaa pattiin, kun ei osaa itse korjata tilannetta, vaikka halua olisi. Kommentointi on tärkeä suola tässä bloggaamisessa. Toivotaan, että meidän kummankin ongelmat haihtuvat sinne, mistä tulivatkin.

      Poista
  10. "Kevät keikkuen tulevi" sanonta pätee nyt sananmukaisesti. Tiistain ajokeli oli varmasti haastava kaikille ja peltiä rutisi myös sen mukaan. Liian suuret ajonopeudet keliin nähden olivat lukemani mukaan suurin syy kolareihin.
    Peippo parka. Toivottavasti selviää kovin kylmiksi äityneistä pakkasöistä.
    Minulla on toistaiseksi kommentointi onnistunut ongelmitta pöytäkoneelta, mutta iPadilla kommentoinnista on tullut tosi hankalaa. Viestit haihtuvat usein bittiavaruuteen. Kiitos kommenttien kopiointivinkistä. Eipä ole itsellä tullut mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoin tiistaina muutaman kilometrin pätkän isompaa valtatietä ja ihmettelin, miten jotkut tulivat liittymistä kovalla vauhdilla olettaen, että muut antavat tilaa. Peilijäällä jarruista ei ollut mitään hyötyä, eikä raskaat ajoneuvot edes lyhyellä matkalla pysähdy. Eipä myöskään näkynyt autoissa takavaloja, mikä huonossa kelissä korostui erityisesti. Hyvä, että näki seuraavan auton. Muut katosivat lumipöllyyn.
      Minuakin suretti peippo. Toivottavasti löysi jonkun hyvän paikan selviytyäkseen kylmistä tuiskuista.
      Kommentoinnissa on silloin tällöin ongelmia, joten kopiointi on kätevä keino. Nyt tämä minun ongelmani on kestänyt jo turhan kauan, eikä välttämättä kopointikaan auta, kun mikään teksti ei mene läpi. Toivottavasti korjaantuu pian.

      Poista
  11. Ihania ovat mustarastaat huiluineen, kevääntuojia ovat. Muutama talavehtinu on tuolla muatilalla, siellä aina appeen tiennissä viljoo muahan tippuu ja ruokapöytä on katettu. Peippoja en vielä oo tavannu, harakat räksyttää ja pesäpaikkoo ehtiit.
    Purppurarevonhäntä on kyllä hoikka alakuvaiheessa. Jännä sitten kukkiessaan.
    Harmillista jos ei kommentoinnit onnistu ongelmitta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustarastaiden aktiivisempi laulu on todelline kevään merkki. Nyt kuullut luritukset ovat ilmeisesti yksittäisiä harjoituksia.
      Toivottavasti saan purppurarevonhännät "aikuisiksi". Kovin hennoilta näyttävät yhä.
      Kommentointiongelma tympii jo. Toivottavasti se korjaantuu pian.

      Poista
  12. Teillä taitaa olla kaikkien eläinten gourmet -ravintola pihassa :)
    Mustarastaskuva sai minut etsimään ja kuuntelemaan taas Suomen Euroviisuehdokkaan vuodelta 2017 :)
    Tuota kopiointia miäkin joskus käytän, mutta muistan sen yleensä vasta, kun olen "hukannut" jonkun kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talven ajan peurat ovat pysyneet hyvin poissa, mutta nyt ne ilmeisesti alkavat varautua kevään tulppaanikukintaan. Viime keväänähän kävivät ahkerasti napsimassa tulput pois ja samalla kiskoivat niitä sipuleineen ylös maasta. Jäniksiin ollaan totuttu vuosien mittaan, peurat sen sijaan ovat viime vuosien aikana pihapiiriin ilmestynyt riesa.
      Sepä se, kopioinnin muistaa usein vasta, kun peli on menetetty. Yritän takoa sitä takaraivoon, jotta siitä tulisi automaattinen menettely.

      Poista
  13. Oi, mustarastaita! Niiden kaunis laulu on ensimmäisiä kevään merkkejä. Sen sijaan peuran runtelema syreeni ei kevääseen saisi kuulua. Lumen korkeuden mukaan säädettävä aita olisi aika hyvä keksintö peuratuhojen alueella. Toivottavasti herra Ludvigiin jäi edes jokunen kukkalatva jäljelle.
    Täällä on ollut nyt varsin hyvät ajokelit, mutta pakkasta on riittänyt. Parina yönä rikkoutui -30 asteen raja, mutta onneksi päivisin on lämmennyt siedettäväksi. Ihmetyttää kyllä, eivätkö suomalaiset osaa enää autoilla talvikelissä. Taitaa olla liian suuri luotto autojen tekniikkaan ja omiin ajotaitoihin sekä liian huono fysiikan lakien tuntemus. Vaikka reaktionopeus itsellä olisikin huippuluokkaa (tai ainakin usko siitä), ei auto pysähdy jäisellä tiellä nopeasti vaikka mitä tekisi. Sitäkään kun ei voi koskaan tietää, mitä edellä tai takana autoilevat saavat päähänsä tai menettääkö joku heistä yllättäen autonsa hallinnan. Itse ainakin valitsen mieluummin myöhästymisen kuin hengenlähdön.
    Purppurarevonhännät itivät minullakin vauhdilla, ei mennyt kahta vuorokauttakaan ennen kuin taimet olivat jo kolmesenttisiä hujoppeja. Niiden pinkki ulkoasu on kyllä piristävä poikkeus taimien joukossa.
    Minä olen törmännyt kommentointiongelmaan vain pari kertaa (käytän Chromea). Niin paljon olen kyllä kuullut siitä muilta, että kopioin varmuuden vuoksi aina omat kommenttini ennen julkaisua. Toivottavasti saavat googlella ongelman korjattua pian. Siellä päässähän se vika varmaan on, kun ongelmia on noin monella ja vielä vaihtelevasti siellä sun tällä selaimesta tai blogista riippumatta.
    Mukavaa päivää ja pian alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ludwigiin jäi sentään pari kukkalatvaa. Pieni puu on nyt verkotettu yltympäriinsä, jotta peurat eivät pääse sitä kokonaan napsimaan.
      Tiistain huono keli ei tullut kenellekään yllätyksenä, sillä siitä varoitettiin laajasti jo edellisinä päivinä. Liikenteessä ollessa huomasin, että tiet olivat täysin peilijäässä ja ympäriinsä pöllyävä lumi vei näkyvyyden kokonaan. Oli jotenkin kammottavaa ajaa jonossa, kun nippanappa näki edellä ajavan auton. Onneksi ei pitkää matkaa tarvinnut ajaa.
      Sinun revonhäntiäsi ihastellen innostuin niitä nyt kasvattamaan. Siemenpussi on minulla ollut jo viime vuonna, mutta taisi unohtua kylväminen. Toissakesänä ostin revonhäntiä valmiina taimina. Jospa nyt saisin niistä kivan kesäkukka-asetelman.
      Siirryin ajat sitten Chromesta Firefoxiin, kun edellisen kanssa oli niin paljon ongelmia. Ukkokullan mukaan syy ei näissä kommentointiongelmissa ole selaimessa vaan väkisinkin googlessa/bloggerissa. Ärsyttävä vaiva, toivottavasti korjaantuu pian.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  14. Maaruokinta on vaikea juttu. Jos sitä on liikaa, saapuvat varikset, harakat ja naakat pian parvina paikalle. Ja siksi aikaa pikkulinnut häipyvät taaemmalle.

    Meillä on monta ruokintapaikkaa ja kaikkien alle varisee aina osa lintujen sapuskoista. Se on riittänyt hyvin meidän kolmelle mustarastaallemme. Riittääpä niistä oravillekin.

    Mahtavaa maaliskuun viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakoilla näyttää olevan hyvä vainu, sillä pari sellaista ilmaantui heti jakamaan maassa olevia siemeniä. Ei onneksi vaivasi saakka. Olen luottanut siihen, että mm. viherpeippojen lintulautaruokailusta riittää syötävää myös maassa olijoille. Nyt mustarastaita oli niin paljon, että halusin tarjota niille vähän helpotusta. Oravia ei ole hetkeen näkynyt. Missähän luurailevat.
      Sinulle myös mukavaa maaliskuun viikonloppua!

      Poista
  15. Kevät peruutti tulonsa. Meillä maasta syö oravat, mustarastaat ja fasaani. Lintulauta on miehen tekemä ja sellainen josta aina lentää maahan siemeniä, etenkin jos naakka tai harakka erehtyy lintulaudalle niin heittelevät siemeniä ihan urakalla. Jos huomaan niin saavat heti häädön.

    Täälläkin on nyt tomaatit kylvetty, yritin vetää hillittyä linjaa mutta huonosti kävi. perustelin sillä, että varauduin jos saisi tomaatteja jo uuteenkin kasvihuoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväät peruutti, mutta nyt taas ajaa eteenpäin. Meillä ei fasaaneja ole ollenkaan. Naakkoja on kylällä, mutta äärimmäisen harvoin meidän nurkilla.
      Mitenkähän sen hillityn linjan noudattaminen onnistuisi? Oli varmasti fiksua varautua uuden kasvarin täyttämiseen. Kylvin tänään varoiksi lisää tomatteja, kun kaikki ei ole viikossa itäneet. Todennäköisesti hukun kohta tomaatteihin.

      Poista
  16. Kyllä hirvitti katsoa uutisia, kun miehen piti pitkästä aikaa töiden takia mennä tiistaina Helsinkiin. Onneksi hän ajeli sinne jo ennen myräkkää aikaisin aamulla ja viipyi yön yli, niin välttyi liikennekaaokselta. Mustarastaita täälläkin katsellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehesi teki viisaasti jäädessään yöksi Helsinkiin. Liikennekaaos jatkui paikoin pitkälle iltaan saakka, tai ainakin kaaoksen purkaminen.
      Nyt on mustarastaita todella paljon pihapiirissä. Niitä on hauska seurata, kuten oikeastaan kaikkia pikkulintuja.

      Poista
  17. Vai olet jo peipon bongannut. Meillä mökin ylitse on joutsenia jo lennellyt muutamia. Kohta varmasti alkaa isommat ylilennot. No voi hittara ymmärrän hyvin harmituksen syreenin suhteen. Onneksi meillä on jalosyreenit aidan sisällä puutarhan puolella. Ja nyt on ollut hiljaisempaa niiden kulkeminen muutenkin pihassa mikähän lienee syy. Meinaan peurojen . Mukavaa kun idätyksesi on onnistuneet minä ajattelin alkaa maanantaina kylvää jotain. Mökillä jatkui meillä puuhommat lauantaina. Tulimme kyllä iltapäivällä jo kuitenkin kotiin. Istutin siellä kaksi kaupan esikkoa isompaan ruukkuun kun olivat aina viikon jälkeen ihan lupsallaan. Niissä kun oli niin vähän multaa. Toivottavasti jaksavat siihen saakka kun pääsen ulos ne istuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla yksittäinen eksynyt peippo, muita ei ole näkynyt. Joutsenia kuulemma on meidänkin järvenrannoilla jo käynyt. Eivät ilmeisesti ole pysyvästi jääneet, kun sulapaikat ovat vähissä.
      Onkin pitänyt sinulta kysyä, miten suojaudutte mökillä peuroilta. Yllättävän vähän niitä on tänä talvena pihapiirissä kulkenut. Olisikohan kevään läheisyys saanut ne nyt aktiivisemmin liikkumaan meidänkin nurkilla?
      Toivottavasti saat esikkosi virkoamaan ja selviytymään kevääseen saakka. Minulla on yksi esikko autotallissa, kun sisällä se näytti jatkuvasti huutavan kuivuutta. Taitaa olla autotallissakin sille liian kylmä, mutta toistaiseksi on kyllä hengissä.

      Poista
  18. Ihanat mustarastaat. Niitä en ole nähnyt tänä talvena meidän pihalla. Pistin ruokintapaikalle hedelmiä niitä varten, josko tulisivat..

    VastaaPoista
  19. Upeat kuvat - ja talvi 😁

    Meillä on pihapiiriin saapunut vanha tulokas = fasaanityttö on löytänyt tontille 🤩 Mustarastasta saa ihailla useammin. Se pinkoi meilläkin lähinnä maata pisin. Ei mene "lintuhäkkiin", joka on pihalla syöttöpaikkana.

    VastaaPoista
  20. Kauniita kuvia! Meilläkin täällä Lappeenrannassa tuli kunnon takatalvi. En ihmettele, jos yksi jos toinenkin kuski on tarvinnut hinausta näillä keleillä. Itse välttelen talvella autoilua, koska en luota juurikaan noihin omiin talviajotaitoihin.

    VastaaPoista
  21. Hauskoja vieraita nuo mustarastaat. Meilläkin on mökillä Kainuussa aina vaikka minkälaisia lintuvierailijoita. Nyt en ole uskaltanut sinne lähteä, juurikin noiden huonojen ajokelien vuoksi. Ei olisi mukavaa soitella 24/7 hinauspalvelua paikalle jos yömyöhään jään penkkaan jumiin.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!