Sivut

torstai 29. huhtikuuta 2021

Käynnistysvaikeuksia

Vallitseva koleus aiheuttaa käynnistysvaikeuksia niin puutarhalle kuin puutarhurillekin. Pari päivää pähkäilin, haenko pestyn ja talvisäilöön siirretyn kevyttoppiksen vaatehuoneesta. Hain takin ja käsineetkin olen suosiolla vetänyt hyppysiini aamulla liikenteeseen lähtiessäni.

Joku kysyi postauksessaan, ovatko muut jo ehtineet käydä puutarhamyymälöissä. Aikomus on ollut, mutta arkielämän muut kiireet ja koleus eivät ole johdattaneet askeleita perennatiskien äärelle. Paitsi ruokakauppareissulla hain puolipuutarhamyymälästä eli Rustasta kanankakkarakeita, jolloin muutama pieni tarjousperenna ja mehikasvi tarttui mukaan.


Kylmyydessä on hyvät puolensa siinäkin. Sipulikukkien kukinta jatkuu värikkäänä ja runsaana. Leikkasin aikoja sitten Vasenrinteen yläreunasta aroniat mataliksi. Nyt voin hetken aikaa ihailla Syreenipenkin scilloja niin ylä- kuin alaviistostakin. Miksikö leikkasin aroniat? Tässä kohtaa ne risuuntuvat muutamassa vuodessa siten, että lehtiä on lähinnä puskien yläosissa. Leikkaamisen jälkeen aroniat kasvavat nopeasti ja ovat taas jonkun aikaa mukavan reheviä.


Laitoin kasvilavoiihin uutta multaa. Ensin piti kuitenkin yhdestä laatikosta kaivaa sinne kulkeutuneet idänsinililjat ja kirjokevättähdet. Aluksi ajattelin, että tuostapa varresta kiskaisen, jolloin sipuli seuraa perässä. Eipä onnistunut kiskaisemalla. Pienet sipulit olivat syvällä ja kasvattaneet uskomattoman pitkät varret ilmoille päästäkseen. Piti hakea lapio avuksi.

Samalla tavoin pitkää vartta kasvattavat nuo Pikkupuutarhan viime syksynä asennettuihin turveharkkoihin läpimurtonsa kohdistaneet pikkusipulit. Kyseessä on ilmeisesti joku muu, kuin idänsinililja tai kirjokevättähti. En raaski turveharkkoa alkaa rikkomaan. Aika siis näyttää, kuka tuolta kurkistaa.

Scilloja puskee tänä keväänä poikkeuksellisen paljon Pikkupuutarhan kivituhkakäytävällä. Mielestäni putsasin käytävän syksyisen kohennusurakan yhteydessä, vaan siellä niitä taas kukkii. Nämä näkymät laittavat perfektionistin koetukselle. Hyväksyäkö villi kauneus vai taipuako siivoamaan käytävät tiptop-kuntoon? Luontoäidin pitkäaikainen ja intensiivinen koulutus alkaa kantaa hedelmää. Antaa scillojen kasvaa. Hyvin me mahdumme kaikki samalle polulle.

Voikukkien kanssa käyn väsytystaistelua, jossa olen joka vuosi miinuksen puolella. Pari jämäkkää yksilöä on ilmaantunut paikkoihin, joissa niillä ei tule olemaan pitkäaikaista tulevaisuutta. Kuvan yksilö kasvaa vanhemman karviaisen vieressä. Nuppukin sillä on jo valmiina kohoamaan tyvestä korkeuksiin saatellakseen aikanaan puutarhani täyteen uusia voikukkavauvoja. Toinen vielä isompi yksilö kuvittelee piiloutuneensa työhuoneen ikkunan alla kasvavien norjanangervojen alle. Turha kuvitelma. Näen sen joka kerran ohi kulkiessani.

Hulluutta kenties, mutta tykkään kiertää pihassa pitkävartisen rikkaruohoraudan kanssa. Sillä kun polkaisee sopivaan kohtaan, nousee tuollainen voikukkariiviö kerralla ylös ja matkaa kohti kompostia.

Salaiset poikaystäväni puutarhassa, nimeltään Tuure kumpikin, aikovat ihastuttaa minua useammalla kukalla. Viime vuonna ne vasta harjoittelivat yhden kukan voimin. Nyt aikovat laittaa kerralla paremmaksi. Kannustan ja kiitän heitä. Komeita poikia.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Kiertäessäni lannoittamassa keisarinpikarililjoja löysin palkinnon työlleni. Nuput vuosia kukkimattomassa keisarinpikarililjassa saivat minut melkein istualleni pyllähtämään hämmästyksestä. Niin nopeavaikutteista hevonkakka ei todellakaan ole, että se ajatuksen voimalla tuottaisi nuppuja pelkillä lehdillä rehenteleviin kasveihin. Ei sentään sellaisia ihmeitä tapahdu taitaville ammattilaisillekaan ja vielä vähemmän tällaiselle kantapään kautta oppineelle tumpelolle. Tämän ihastuttavan nuppusikermän on ihan pakko olla kiitos niistä hevonkakkakikkareista, joita tyhjensin puoli pussillista toissa kesänä juuri tuohon paikkaan.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Hevonkakka riitti lannoituskierroksellani juuri ja juuri keisarinpikarililjoille. Muistin jollain kauppareissullani ostaneeni kilon paketin luujauhoa. Annostusohjeen luettuani tein puutarhassa toisen kierroksen lannoittaen kevätkurjenmiekat. Jospa nekin tykkäisivät palvelevasta ja hoitavasta otteestani kukkien ensi keväänä entistä rehevämmin.


Kurkut ja varsinkin tomaatit ovat vankistuneet sen jälkeen, kun siirsin ne kellarissa isompiin astioihin. Tigerellassa on jo ensimmäinen nuppu ja monesta muusta olen nyppinyt varkaita pois. Kyttään päivittäin sääennusteita, eikä vielä näy ilohyppelyä aiheuttavia merkkejä. Torstaiaamuna mittari näytti yläpihalla -3 ℃. Lämmittämätön kasvarini on alapihalla, jossa on yleensä hieman kylmempää. Samanlaista on luvassa eteenpäinkin, joten tomaatit jatkakoon rauhassa kasvuaan kellarissa. Kuinka iloinen olenkaan ymmärrettyäni viimein kellarin tarjoamat mahdollisuudet taimikasvatuksessa.


En ole mikään ideanikkari. Yleensä ammennan käyttökelpoiset ja kivat vinkit teidän muiden keksintöjen pohjalta. Nähdessäni kellarissa mattamustan automaalipurkin, päätin tyhjentää sen kuvan metallisiin telineisiin. Telineet olivat aiemmin valkoisia. Toimivat ruukkujen alla sellaisinakin, mutta silti minua häiritsi valkoisuuden silmiinpistävyys. Maalin riittävyys oli hilkulla, enkä saanut lopputuloksesta ihan tasaista. Olen näihin tyytyväinen.

Purkkimaalilla suihkuttaminen on nopeaa ja vaivatonta. Kellarista löytyi riittävän iso pahvilaatikko, johon laitoin telineen vuorollaan suihkutettavaksi. Näin maali ei levinnyt ympäriinsä ja minulta säästyi ylimääräinen paikkojen jälkiputsaus.

Heilahtanut kuva nukutuksesta heräävästä Roopesta.

Alkuviikosta käytin veljenvaimon Roope-kissan eläinlääkärissä. Pojan piti saada rokotukset ajantasalle ja hampaat hoidettua kesäkuntoon. Roope on esimerkillinen potilas. Ei inahdustakaan automatkalla. Kotoa lähtiessä hän marmatti olemattomasta ruokatarjoilusta. Vaan eipä nukutettavaksi menevälle kissalle sovi ruokaa antaa.

Veljenvaimo tarvitsee apua nyt tavallista enemmän. Hän kaatui hiihtoretkellään pari kuukautta sitten. Lääkäristä hän sai särkylääkkeitä ja kehotuksen liikkua voinnin mukaan, koska liikunta on paras lääke selkäkivulle. Kipu vaan ei hellittänyt ja liikkuminenkin kävi yhä vaikeammaksi. Uusi lääkärireissu ja laaja magneettikuva. Alaselän ristiluusta löytyi kaksi murtumaa. Veljenvaimo lähti lääkäristä kotiin vahvempien kipulääkkeiden, kyynärsauvojen ja lepokäskyn kanssa. Arvio toipumisajaksi kolmesta kuuteen kuukauteen.

Prunus padus - Tuomi


Kyllä se puutarhakin sieltä herää, kuten tuomestakin näkyy. Hitaammin tällä kertaa, vaan herääpä kuitenkin. Nyt on ainakin hyvät mahdollisuudet onnistua kuvaamaan kasvun ja kukkimisen ihmettä, kun mikään ei ehdi kuivumaan työpäivän aikana.

Huhtikuu loppuu huomenna, vappuna. Sen jälkeen astutaan kevään viimeiseen kolmannekseen eli toukokuuhun. Eiköhän se ole toivoa täynnä, uskotaan!


25 kommenttia:

  1. Voi moro tuon kissapoloisen ilmettä!
    Mihin tämä huhtikuu oikein karkasi? Olin jotenkin kuvitellut tekeväni vaikka ja mitä valoisina iltoina mutta koleus ja mukavuudenhalu torppasivat työhalut ja aivan liian usein löysin itseni köllöttelemästä sisätiloista. Tänään aion kuitenkin tehdä puutarhakierroksen kottikärryjen kanssa ja kylvää kalkkia niitä kaipaaviin kohtiin.
    Kukkatelineistäsi tuli todella kivat mustan maalin myötä, hyvä oivallus oli käyttää maalinjämät niihin, ovat kuin uudet. Kiitos jälleen kerran kauniista kuvituksesta tässä (ja edellisessäkin) postauksessa. Paljon iloisia puutarhahetkiä sinulle ja löytämisen riemua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roope on varmaan ihmeissään, mihin katosi kolme tuntia sen elämästä. Entä, miksei ruokakuppi jo täyty...
      Sanos muuta, huhtikuu tuli ja meni yhdessä vilauksessa. Yleensä olen keväällä intoa täynnä ja käytännössä muutan pihalle. Nyt notkun ulko-oven ja sohvan väliä osaamatta päättää, menenkö pihahommiin vai en. Onneksi kammettuani itseni pihalle saan kyllä työlistaa lyhennettyä ihan kiitettävästi.
      Onnistuneesta kukkatelineiden tuunauksesta taputin itseäni, sillä viittä vaille, etteivät lähteneet kierrätyskeskukseen. Saivat uuden elämän entistä ehompina.
      Et tiedäkään, miten mieltäni lämmittää kiitoksesi. Lähipiirissä on sydänsuruja, joiden kaiku osuu minunkin sisimpääni.
      Iloitse sinäkin näistä kevätpäivistä kaikkien kiireittesi keskellä!

      Poista
  2. Puutarhassasi on jo aika lailla elämän alkuja.Katselin miten tomaattisi ovat vahvavartisia,hyvälle näyttää ja toivottavasti pian saat ne kasvihuoneeseen. Täällä minun tomaattini ovat vielä kovasti pieniä, toisaaltaan hyvä näin.Vielä on yöt koleita ja pakkastakin muutama aste eli tomaattini saavat katsella päivää ja mahdollista auringon paistetta keittiön ikkunan läpi. Toukokuun lopulla, toivottavasti ilmat ovat silloin tomaateilleni suosiolliset, osa saa oleilla terassilla ja osan osa on muuttaa ulos kissatarhan verkkoaidan vierelle.
    Roope-kissa on taas valmis kohtaamaan kesän, pian se unohtuu koko lääkärilläkäynti ja aamuruoan pois jäänti.Toista taitaa olla kissan emännän laita,monesti ei se lääkärissä eka käynti tuo oikeaa hoitotulosta ja näin pitkittyy koko paranemisprosessi. Tsemppiä ja jaksamista.♥
    Kukkatelineet ovat nyt kuin uudet ja kohta niiden varassa on kesän kauniit kukkaruukut.♥♥ Tervetuloa lämmin aurinkoinen toukokuu ja kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomaattieni varret ovat vankistuneet mukavasti ja korkeimmat varret ovat jo 50 senttisiä. Kasvu kiihtyi siirrettyäni tomaatit isompiin astioihin. Ei niillä nyt ole mitään kiirettä, kun vielä voi vierähtää kuukausi ennen kasvariin pääsyä. Riippuu näistä säistä.
      Roope on mainio kissa, kuten minusta kissat ylipäätään. Siitä on myös paljon seuraa selkäkipuiselle emännälleen.
      Jospa saisimmekin lämpimän tai ainakin lämpimämmän toukokuun.

      Poista
  3. Vielä piti sanomani, että tuo eka kuva on kuin viime syksynä siili olisi nuukahtanut väärään paikkaan ja nyt siinä on mmaatunut muisto siilistä piikkeineen.
    Jotenkin niin hellyyttävä kuva, onneksi ei kuitenkaan ole ihan totta. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva mielleyhtymä sammaleesta. Siilihän se voisi hyvinkin olla, mutta tässä tapauksesssa elämäänsä jatkava "siili".
      Mukavaa vappua sinulle ja kissoille!

      Poista
  4. Näin tänään ensimmäiset voikukat kukassa, en sentään omassa pihassa vaan lämpimällä seinustalla. Siinä ne riemastuttivat :) Blogissani on sinulle haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voikukka on kaunis kukkiessaan, jopa omalla nurmikolla. Sitä ei voi kiistää. Kunpa niiden kyky tunkeutua vaikeisiinkin paikkoihin olisi siirrettävissä moniin toiveperennoihin.
      Mielenkiintoista, käynpä kurkkimassa haastetta, kiitos.
      Ja iloista vappua sinulle!

      Poista
  5. Tulipa hienot kukkatornit. Meillä on valkoiset metalliputket osassa puutarhakalusteita, ja kas kun ne pistää silmään, ja osuvat kuviin tiiviinkin lehvästön läpi. Hyvä ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallisesti valkoinen metalli näkyy hyvin ja kauas. Nousee liikaa esille. Makuasioita tietenkin, en käy niistä kiistelemään. Omaan tuunausratkaisuuni olen tosi tyytyväinen.

      Poista
  6. Juu käynnistys vaikeuksia on ja myös se että mistä aloittaa. On niin paljon tekemistä ja kaikki yhdellä kertaa tarvitsevia. Meillä rivarinpihalla oli yhdessä nurkkauksessa paljon voikukkia ja käytin myös rautaa. Kyllä ne häviävät juuri ohentuu joka kerralla ja lähtee lopuksi irti kokonaan. Toisinaan saa heti koko juuren. Minä annoin tänään kevätlannoitteita sen mitä oli pitää käydä ostamassa lisää. Kaksi aamua on vesipytyt ollu pinnasta jäässä hurjan kylmää on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokonaan voikukista ei taida eroon päästä, eikä joka paikassa ole tarpeenkaan. Kukkapenkeissä ne on paras poistaa pieninä, ettei ongelma leviä. Olen huomannut saman eli voikukkien kitkeminen kannattaa. Määrä vähenee ja laatu heikkenee. Mikä ilo onkaan, kun huomaa voikukan nousevan koko pitkän juurensa mitalla.
      Hurjan kylmää. Tänäkin aamuna mittari näytti -3.
      Iloista vappua sinulle!

      Poista
  7. Tunnistan tuon tunteen, kun kiertää puutarhaa voikukkraudan kanssa. Se on todella koukuttavaa puuhaa! Parasta on, kun saa juuren kokonaan tai edes lähes kokonaan irrotettua. Voi Roopea, mikä hurmuri! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistumisen iloa parhaimmillaan saadessaan voikukan pitkine juurineen ylös. Kierroksen päätteeksi voisi keittää leivoskahvit.
      Kuva Roopesta ei ole paras mahdollinen, mutta oikea hurmuripoika hän on.
      Iloista vappua sinulle!

      Poista
  8. Kauniisti kukkivat sinililjat. Ne ovat tosi kovia leviämään ja minulla onkin tapana kaivaa karanneet sipulit ylös kukkapenkeistä, (jonne en niitä halua) ja kaivaa ne norjanangervoaidanteen juurelle jatkamaan eloaan.
    Onpa keisarinpikarililjasi hyvässä kasvussa ja kohta saat nauttia myös sen kukinnasta.
    Kissan ilme on tosiaan paljon puhuva.
    Mukavaa vappuviikon jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinililjat ovat onneksi leviävyydestään huolimatta kauniita ja vähemmän ärsyttäviä. Verrattuna esimerkiksi voikukkaan.
      Keisarinpikarililjani ovat kasvaneet komeiksi, eikä nuppujen avautuminenkaan varmasti ole kaukana. Tänä aamuna katselin taas, miten niiden päät nuokkuivat pakkasessa. Onneksi lämmön kohotessa päät nousevat taas.
      Iloista vappua sinulle!

      Poista
  9. Meillä on nurmikot täynnä voikukkia, olen hävinnyt taistelun niitä vastaan. Tänään katsoin yhtä pionia jonka keskellä kasvaa suuri voikukka, ainut keino saada pois on kaivaa koko pioni ylös. Vähän harmittaa puuhaan ryhtyä.
    Kevät tulee nyt hitaasti mutta se hyvä on, että saa nauttia kukinnasta pidempään. En käsitä miksi minun scillat eivät lisäänny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on isot nurmikkoalueet ja paljon rakentamatonta luontoa ympärillä, joten on ihan ymmärrettävää, että voikukkiakin löytyy. Nurmikolla ne eivät hermostuta samalla tavoin, kuin kukkapenkeissä. Pionista voikukkaa ei taida millään ilveellä saada pois, ellei kaiva koko kasvia ylös. Vaikka kuinka nyhtäisi voikukan lehtiä ja katkoisi niiden nuppuja, kasvi nousee aina vain uudelleen.
      Kuinka kauan olet odottanut scillojen leviämistä? Taidankin katsoa vanhoja kuvia nähdäkseni, missä vaiheessa meillä keväinen sinisyys on vallannut alaa.

      Poista
  10. Kevät..kukat kauniita...
    Ihana Roope 😻
    Maalaus/tuunaus kannattaa aina,Kaunis uudistus.
    Hyvää Wappua,Sinulle 🤗🌞🟡

    VastaaPoista
  11. Voikukat ja leinikit, siinä puuhaa ikuisiksi ajoiksi. Välillä iskee vimma siivota kaikki penkit ja nurmikot, todetakseen vain, että urakan jälkeen puskee uusi joukko ja into taisteluun katoaa. Mieluummin valitsisin polulle levinneet scillat kuin voikukat nurmikossa. Mutta kasvun voima on vain todistus etenevästä keväästä! Mukavaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leinikki on tosiaan toinen viheliäinen kitkettävä. Fiskarsin rikkaruohoraudalla sekin nousee kiitettävästi juurineen. Leinikit tuppaavat tunkeutumaan marjapuskiin. Kukkapenkeistä olen saanut sen jo varsin hyvin hävitettyä. Voikukkakierrokset ovat päättymättömiä. Sieltä niitä puskee aina uusia, mutta onpa hetken aikaa mieli hyvänä, kun ämpärillisen kitkettyjä voi kuskata kompostiin.
      Iloista vappua sinulle!

      Poista
  12. Kiitos Suvi, kauniita ovat scillat ja Roope niin ihana katti.
    Iloista vappua sinulle!

    VastaaPoista
  13. Pikkuusen kohomees tääläki. Kovin hirasta on puutarhan herääminen, vai tuntuuko vaan. Täälon voikukkia vaikka muille jakaa. Penkiistä sentäs yritän ne hävittää, mutta "nurmikko" olis ihan mustaa iliman voikukkia. Lupaavia nuppuja siälä näkyvis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on ollut vähän lämpimämpi päivä, kunhan aamun -3 asteen pakkasesta edettiin. Kiersin äsken puutarhan ja totesin, että kuivaakin on. Jos nyt tulisi vettä ja sen jälkeen lämmintä, niin luonto räjähtäisi kukkaan ja vihreyteen. Toivotaan sellaista.
      Nurmikolla voikukan nähdessäni saatan kääntää katseeni muualle. Yhden kun nyppää pois, viisi on vieressä.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!