Päivät hakettimen ja klapikoneen kahvoissa

Eranthis cicilica - Talventähti

 

Pääsiäisviikolle ei parempia kevätsäitä olisi voinut toivoa. Jos aamu onkin ollut vähän harmaakostea, iltapäivällä aurinko on paistanut lämpimästi. Lumi on sulanut kiitettävää vauhtia. Joitakin lumilämpäreitä pihalta edelleen löytyy. Varsinkin varjoisemmissa paikoissa ja siellä, mihin lunta on ahkerasti kolattu, tiiviitä kasoja edelleen nököttää. Myös alapihalle johtavat portaat on yhä kuorrutettu vähemmän puhtaalla lumella. Hyvin sekin sulaa.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Kuten tavallista, kaikki tapahtumat tuppaavat osumaan yhteen kasaan. Palatessani sunnuntaiselta hoivakotikäynniltä, alkoi auton pakokaasujärjestelmän varoitusvalo palamaan. Ohjekirjan mukaan valon syttyessä tulisi suunnata heti huoltoon. Ajoin kotiin juttelemaan asiasta Ukkokullan kanssa. Hän on parempi autoasioissa. Eikä reitilleni edes osunut ainuttakaan korjaamoa.

Saimme autolle huollon tuttuun paikkaan tiistaiaamuksi. Kulkuneuvo oli siis vietävä huollon pihalle jo maanantaina ennen sulkemista, sillä tiistaille oli sovittu vuosittainen nokisutarin käynti. Ja kolmen ison puun kaato.

Krookukset ja kevätvirkku ötökkä

Olimme jo pitkään suunnitelleet kadun vieressä kasvavan ison männyn kaatamista. Mänty oli hieman kallellaan naapurin suuntaan. Lisäksi se jäi alttiiksi koville tuulille kunnan metsikön suojan poistuttua. Samoin tontin rajalla kasvoi isokokoinen vaahtera, joka oli kallellaan talomme suuntaan. Tuulella vaahterasta putosi isoja oksia ja pelkäsimme sen olevan huonokuntoinen. Samaan syssyyn päätettiin kaataa myös talon toisesta päästä niinikään isoksi kasvanut vaahtera, joka taasen kasvoi liian lähellä taloa. Isoille puille suositellaan minimissään 6 metrin etäisyyttä talosta. 

Puiden kaato olisi ollut parempi hoitaa pari-kolme viikkoa aiemmin. Silloin puutarhasta ei olisi tarvinnut kantaa niin suurta huolta reilun lumikuorrutuksen vuoksi. Valitsemamme puunkaataja ehdotti luvan pyytämistä kunnalta, sillä kaksi kolmesta puusta olisi helpompi ja edullisempi kaataa tonttimme vieressä olevaan aukeaan puistoon. 

Tuumasta toimeen, vaan luvan saamisesta muodostuikin monen päivän ruljanssi. Oli työn takana löytää kunnan organisaatiosta oikea henkilö luvan pyytämiseksi. Nimiä saatuamme kyseisiä henkilöitä ei tavoittanut puhelimitse millään. Joko heidän puhelimensa oli jatkuvasti varattu, tai sitten kukaan ei vastannut. Eikä vastannut soittopyyntöihin. Tavoitettuamme jonkun langan päähän, hän ei ollutkaan mielestään oikea henkilö, vaan piti soittaa jollekin toiselle. Joka taasen käski soittamaan sille ensimmäiselle henkilölle. Melkoista pallottelua, jossa sitkeys lopulta palkittiin. Saimme luvan ja saatoimme sopia puunkaatajan kanssa urakalle ajan.

Tiistaina isä ja poika saapuivat kellontarkasti sovittuun aikaan puunkaatohommiin. Meidän tehtäväksi jäi lähinnä ihmetellä, sillä puunkaatajat kävivät jo ennakkoon tsekkaamassa kaadettavat puut. Ukkokulta on vuosien mittaan kaatanut tontiltamme useamman puun. Nyt kaadettavat olivat kuitenkin aika kriittisissä paikoissa ja mahdollisuudet vahingoille oli olemassa. Ammatti-ihmisiin on tällaisissa tilanteissa hyvä turvautua, eikä meidän tarvinnut katua. Puut kaatuivat tismalleen sinne, minne kaatajat suunnittelivat niiden kaatuvan. Kaadon jälkeen he vielä pätkivät rungot 35 cm:n pölleiksi. 

 
Kolmen puun kaatamiseen meni kaksi tuntia. Sen jälkeen alkoi meidän urakka. Ensimmäiseksi piti kantaa pöllit ja oksat pois puistoalueelta. Haravoin myös pienemmän moskan ja sahanpurun. Puiston puolelle, tonttimme rajalle jäi valtava oksa- ja havukasa, jonka kuskaamme arjen tultua kaatopaikalle. Lopuksi siivoan vielä loput roippeet puistoalueelta. 

Päältä päin tarkasteltuna en usko puistoon tulleen isompia vaurioita. Sinne kylvetty nurmikko on ylipäätään huonolaatuinen ja se ajetaankin maksimissaan kerran kuussa kesäkuusta syyskuuhun. Istutuksia ei alueella ole lainkaan meidän alapihan rajan viereen istutettuja mongolianvaahteroita lukuunottamatta. Niin ja leikkipaikan angervoja, jotka ovat kuitenkin kaukana kaadetuista puistamme.

Pitänee jossain välissä mitata männyn halkaisija.

Tiistai-iltapäivästä lähtien olen hakettanut vaahteroiden oksia. Ukkokulta on lyhentänyt sirkkelillä paksut oksat, jotka minä olen sitten pilkkonut klapikoneella. Vaahteroiden runkopöllit on jo viittä vaille klapeja nekin, mutta pitkäperjantaina klapikoneesta loppui hydrauliöljy, eikä sitä tietenkään mistään pyhäpäivänä saa. Työ jatkuu viikonloppuna, kunhan saadaan klapikone käyttökuntoon. Kun vaahteroista syntyneet klapit on pinottu puuvajaan kuivumaan, on varaparkkipaikalle koottujen mäntypöllien pilkkomisen vuoro. Ensin pitää kuitenkin saada puistonpuoli ja pihan kulkuväylät siistittyä.

Puun kaatamisesta tulee iso määrä sahanpurua ja kaikenlaista pientä sälää, jota ei voi oikein kompostiinkaan laittaa. Olen haravoinut ja laittanut moskan multasäkkeihin, jotka on tarkoitus kuskata männynoksien kanssa kaatopaikalle. Siellä oksat haketetaan ja käytetään puutarhajätteen ohella mullan valmistukseen. Normaalisti kaikki oksahake uppoaa omalle tontille, mutta nyt haketta tuli niin paljon, että aion senkin viedä kaatopaikan puutarhajätekeräykseen.

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kyseli kokemuksia oksahakettimista. Vastasinkin hänelle kommentillani, mutta hyvä näistä asioista on jutella enemmänkin. Puutarhassa syntyy helposti iso määrä oksia, joita tuskin kukaan jaksaa ja viitsii pienillä sekatööreillä kompostiin silputa. Oksat saa kunnon hakettimella helposti ja nopeasti pieneksi materiaaliksi, jonka voi kuskata vaikkapa pensaiden tyvelle.

Meillä oli aiemmin käytössä kaksikin Black&Deckerin leikkavaa oksasilppuria. Niiden kanssa pärjättiin monia vuosia, mutta toive jämäkämmästä vekottimesta oli pitkään ilmassa. 2015 päätettiin hankkia kunnon oksasilppuri ja asiaa eri puolilta pohdittuamme hankimme kuvan murskaavan laitteen. Sillä on haketettu kaikki puutarhasta tulevat oksat aina n. 40 millin vahvuisiin saakka. 

Syksyllä syötän koneeseen myös perennanvarsia. Meillä on paljon töyhtöangervoja ja iriksen lehdetkin silppuan laitteella. Pehmeämmät perennat saattavat välillä juuttua, mutta siihen auttaa syöttää joko samanaikaisesti tai perennojen välissä jämäkämpää materiaalia, kuten oksia. Silputtu aines kypsyy kompostissa huomattavasti nopeammin. Tällaista massaa kuskaan myös puiden ja pensaiden alustoille. Sinne ne katoavat.

En ole Boschin mannekiini, mutta mielestäni hyvästä kannattaa kertoa muillekin. Tykkään laitteen jämäkästä olemuksesta, alla olevasta laatikosta, jonne silputtu materiaali kerääntyy, eikä tämän laitteen käyttökään ole järin vaikeaa. Laite vetää oksia, joten niitä ei tarvitse väkisin sisään työntää. Peruutus tapahtuu omaa nappulaa painamalla. Toki tämäkin laite joskus jumittuu, mutta isoja ongelmia meillä ei sen kanssa ole ollut. Kovassa käytössä tämä oksasilppuri palvelee meitä jo kuudetta vuotta. Minusta työ vaatii kunnon välineet. Rimpuloiden kanssa tulee vain kiukkuiseksi. 

Iris Frozen Planet

Puutalkoiden vuoksi puutarha on jäänyt kakkossijalle. Pikaisesti ehdin tehdä tarkastuskierroksen, jonka antimilla elän taas seuraavaan kertaan. Mitä nyt aina ohimennessäni kurkotan nähdäkseni yhä lisääntyviä piippoja ja avautuvia kukkia.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Sipulikukkien ohella myös monet perennat osoittavat heräämisen merkkejä. Kevätkaihonkukka kuuluu yleensäkin kevätvirkkuihin, mutta ilokseni löysin myös safiirihortensiasta eloa. Kuten sanottu, kovin tarkasti en ole vielä edes ehtinyt kaikkea tutkimaan. Kunhan saan oman osuuteni puutalkoista hoidettua, pystyn paremmin keskittymään puutarha-asioihin. Niin kovasti kuin mieleni tekisikin kykkiä puskien äärellä, en henno jättää Ukkokultaa yksin urakoimaan pöllien kanssa.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksetkin ovat heränneet. Istutin niitä viime vuonna myös talon sisäänkäynnin puolelle ja sielläkin vihreät versot kurkkivat jo lumen keskeltä. Olen virittänyt pihalle monelaisia verkkoaitoja, jotta peurat eivät pääsisi pikkuisia ilonaiheitani mutustelemaan, kuten viime keväänä.

Sanoin Ukkokullalle tyhjentäväni kompostorin huomenna hänen lähtiessä hakemaan hydrauliöljyä klapikoneeseen. Ukkokulta kysyi, minne meinaan kompostimullan kuskata. Kaipa hän sitä ihmetteli, kun kielsin häntä kärräämästä oksahaketta pensaiden alle vedoten maan olevan vielä jäässä. Hakekerros hidastaisi maan sulamista. Sanoin laittavani kompostimassan jälkikypsymään alapihan kannelliseen kompostoriin. Tai kääntäväni sen kasvimaalle. Johon Ukkokulta vastasi, että meillä onkin nykyisin kasvimaan sijasta peuramaa.

Crocus species Fuscotinctus

Lupaan taas kommentoida postauksianne ahkerammin, kunhan pääsen tässä kevätruljanssissa normaaliin päiväjärjestykseen. Nyt olen ollut iltaisin aivan naatti ja lähinnä kaatunut peiton alle. Kiitos aktiivisen ahertamisen ja tuntien oleskelun raittiissa ulkoilmassa.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa ja iloisia kevätpäiviä kaikille!