Sivut

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Varjoliljojen turbaanihatut poksahtivat auki

Lilium martagon 'Marhan'
 

Joka vuosi joku kasvi vangitsee huomion runsaudellaan ja kauneudellaan muita kasveja enemmän. Tänä vuonna tuo estradille nouseva on eittämättä varjolilja. Niiden korkeiksi venähtäneet varret ovat olleet jo pitkän aikaa täynnä pulleita nuppuja, joiden avautumista olen odottanut melkeinpä henkeäni pidätellen. Juhannuksena odotus on vihdoin palkittu ja puutarhan turbaanihatut ovat alkaneet yksi toisensa jälkeen avautua.

Lilium martagon Claude Shride'

Joko maasta on noussut aiemmin kukkimattomia yksilöitä tai sitten istutuslistani kirjaukset ovat päin seiniä. Veikkaan kumpaakin vaihtoehtoa. Putosin jo ensimmäisten erikoisempien varjoliljojen kohdalla kärryiltä, mutta en ole antanut sen haitata ihastelua. Viimeisimmässä OmaPiha -lehdessä (4/2021) on Pirkko Kahilan artikkeli marhanliljoista. Koitin vertailla omien liljojen kuvia artikkelin kuviin, mutta sekaisin olen siitä huolimatta.

Lilium martagon 'Arabian Night'


Kuvien alle kirjoittamani nimet perustuvat paikalle istutettujen sipulien nimilappuihin. Mistä sen tietää, vaikka myyrät olisivat käyneet mylläämässä sipulit uuteen järjestykseen. Tai että ostamani sipuli on ollutkin viljami vaihdokas. Mikäli jollain on korjauksia nimiin, otan ne ilolla vastaan.

Lilium martagon 'Guinea Gold'


Enpä ole aivan varma tästäkään. Onko kyseessä Guinea Gold vaiko joku muu? Terälehdissä näyttäisi olevan odotettua enemmän punerrusta keltaisen sijaan. Guinea Goldin istutin 2018. Tämän kesäinen kukinta on sen osalta tähän asti komeinta. Ensimmäisenä kesänään se ei kukkinut ollenkaan.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Guinea Goldissa on vielä useita nuppuja avautumatta. Helle pamauttaa nuput nopeassa tahdissa täysin auki, joten nyt pitää olla kameran kanssa ahkerasti liikkeellä. Jos vielä sattuu kunnon terälehtiä rummuttava sadekuuro, voi täyteen komeuteensa avautunut varjolilja jäädä näkemättä.

Lilium martagon 'Russian Red'

Muutamia varjoliljoja on vielä kokonaan nupulla. Varsinkin Kiemurapenkin Russian Red antaa muiden kiirehtiä. Ehkä se haluaa olla kyseisen kukkapenkin ainut kukkija kerrallaan. Myös Majalispenkin Cattaniae odottaa sopivaa hetkeä, joka ei kyllä taida olla kaukana sekään.

Lilium martagon - Varjolilja

Tavallinen punainen varjolilja on levinnyt hienosti. Jopa ihan uusiin ja vähän kummallisiinkin paikkoihin. Yksittäisiä kukkavarsia kurkistelee siellä täällä. Kukan väri on joissain paikoissa hieman toista paikkaa vaaleampi.

Iloisin varjolilja-yllättäjä on tänä vuonna valkoinen kaunotar, joka jo ehti kadota puutarhastani. Hankin parikin kertaa uusia sipuleita ja nyt ne näyttävät parastaan. Kuvan näkyä olen pysähtynyt katselemaan useamman kerran tämän juhannuksen aikana. Taustalla kukkii perhoangervo, jonka edessä on lukuisia punaisia varjoliljoja ja sitten alueen etuosassa kaksi valkoista yksilöä. Nämä ihanuudet toivat juhannuksen lämpimiin myöhäisiltoihin ylimääräistä kauneutta.

Clematis Multi Blue


Juhannus on mennyt mukavissa merkeissä jutellen ja välillä myös yhdessä herkutellen. Helteiden vuoksi puutarhassa ei ole jaksanut juuri mitään tehdä, mutta välillä on ihan aiheellista vain olla ja nauttia. Kerrankin tämä on onnistunut täydellisesti. Välillä kiersimme katsomassa puutarhan tilanteen ja tsekkaamassa, joko kärhöt aloittavat kukintansa. Senhän ne tekevät.

Clematis Rouge Gardinal

Juhannuspäivänä ukkonen pörräsi jonkin aikaa kylän päällä. Pilvet ropsauttivat sadettakin, joka määrällisesti oli lähinnä pieni muistutus sellaisen mahdollisuudesta. Oli jännä seurata ukkosrintaman kulkua Helsinki Testbed -sovelluksesta ja salamointia Real Time Lightning Mapista.

Kasvimaata ja ruukkukukkia olen kastellut. Muu puutarha joutuu väkisinkin nyt kärvistelemään. Ei ole mitään mahdollisuutta kantaa ympäriinsä sellaista määrää vettä, jota rutikuiva maa nyt tarvitsisi.

Juhannuskukka itselle. Amppeli maksoi 20 €, ei paha ollenkaan.

 
Juhannus on juhlittu. Kesä jatkuu ja monilla lomat vasta alkavat. Ennusteiden mukaan sää näyttää jatkuvan aurinkoisena ja varsin lämpimänä, ainakin täällä etelässä. 

Kauniita kesäpäiviä kaikille!


perjantai 25. kesäkuuta 2021

Hyvää Juhannusta!

Rosa Hurdal - Norjanruusu
 

Kedollinen kukkia,
saavillinen saunahetkiä,
hyppysellinen hauskuutta,
litra laulua.
Aimo annos aurinkoa,
suven suloisuutta.


Hyvää juhannusta!



keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Johan oli myräkkä

 

Uudellamaalla on kärvistelty muutama päivä oikein kunnon helteissä. Maa on rutikuivaa ja monet kasvit sen näköisiä, että ovat jo sanomassa hyvästit. Aamulla katsoin tapani mukaan sääennusteet, joissa luvattiin iltapäiväksi ukkosta. Hyvin pitivät ennusteet paikkansa. Jo puolen päivän aikaan alkoi kaukaa kuulua ukkosen kumua. Vähän ennen kahta aurinko meni pilveen ja taivaanrannasta alkoi vyörymään tummanpuhuvia pilviä. Linnunlaulu loppui kuin seinään ja ilmassa oli käsinkosketeltavaa odotuksen tuntua.


Terassilla oli mukava istua katselemassa komeita pilvimuodostelmia. Ajattelin, josko saisi muutaman salaman ikuistettua.

 
Salamointia oli kyllä runsaasti, mutta ainuttakaan en onnistunut tallentamaan. Ukkosen kolistellessa yhä kiivaampaan tahtiin alkoi myös melkoinen tuuli. Siinä vaiheessa olin jo noussut seisomaan ja kuvaaminenkin jäi toiseksi. Mietin kuumeisesti, onko pihalla kenties jotain sellaista irtonaista, joka kaipaisi turvaan viemistä. Monenmoiset puunlehdet ja risunpätkät jo kiisivät pitkin kivituhkakäytävää.

Pergolan rakentamisen jälkeen auringonvarjolla on ollut yksi ainoa käyttömuoto ja se on toimia kukkivien pionien suojana rankkasateiden sattuessa. Hain varjon aamulla kellarista ja pystytin sen painavaan valurautajalkaan pionien keskelle. Hyvältä näytti. Pioneista osa oli avautunut aamun aikana ja tuumin helteen aukaisevan loputkin vikkelässä tahdissa.
 


Ukkokulta juoksi pikapikaa alapihalle laittamaan kasvarin oven kiinni. Kuuntelin ryminää ja tuulen melkoista puhinaa. Kauhulla odotin, koska kasvihuone tomaatteineen nousee yläilmoihin. Ei onneksi noussut. Sen sijaan pionien suojana ollut 3-metrinen auringonvarjo nousi ilmaan kuin tulitikku ja mätkähti rumasti rusahtaen käytävälle. Puuosat vain lentelivät säleinä ympäriinsä. Painonsa vuoksi kaksin käsin kannettava varjon jalka kaatui kukkapenkkiin. Yhtään pionia se ei kaatuessaan katkaissut eikä alleen murjonut. Sen sijaan juuri nupulle ennättäneet valkoiset malvat taitavat olla entisiä.

Kävin äkkiä siirtämässä varjon jalan pois kasvien päältä ja suljin rikkinäisen päivänvarjon. Yhtään pidempää ei tehnyt mieli suojattomana pihalla olla, sillä puut olivat sen näköisiä, että hetkenä minä hyvänsä joku niistä rymähtää niskaani. Pergolan valokatekin on hyvin kiinnitetty, mutta olin jo varautunut ryskyvän tuulen vievän valokatteenkin mennessään.

Ukkosmyrsky mylläsi päällämme kahden tunnin ajan, hissukseen etääntyen. Vettä tuli koko ukkosen ajan aika voimalla, mutta ilmeisesti rutikuiva maa otti sen hyvin vastaan. Lätäköitä ei tullut mihinkään, eikä vesi vienyt maata mennessään mistään - ainakaan meidän tontilla. Piha on parhaillaan varsin törkyisen näköinen. Teresanruusun terälehtiä on leikkimöin edusta punaisenaan ja viimeisetkin unikot ovat nyt paljaita siemenkotia.


Lämpötila putosi myös nopeassa tahdissa. Nyt ulkona on suorastaan mukavan viileää. Sisällä taitaa seuraavakin yö mennä lakanoissa kieriskellessä, vaikka myräkän hiukan laantuessa avasimme kaikki ikkunat auki, jotta tuuli tuivertaisi hikisen ilman pihamaalle.


Olipa draamaa taas hetkeksi. Myräkkä tuli ja meni sellaisella vauhdilla, että siinä ehti lähinnä ihmetellä. Vahingot jäivät meillä pieniksi. Päivänvarjo hiukan harmittaa, mutta toisaalta se vietti suurimman osan ajastaan kellarissa ja oli jo suorittanut pääasiallisen tehtävänsä vuosien ajan. Pihaa saa muutenkin siivota, joten tuulen lennättämän roskan haravointi ja lakaisu on vain yksi ohjelmanumero jollekin päivälle.

Sen sijaan harmillisempi uutinen tuli myrskyn meillä jo päätyttyä. Tytär soitti kuusen kaatuneen hänen autonsa päälle. Ukkokulta lähti sahoineen ja työkaluineen raivaamaan puuta pois ja tarkastamaan auton vammoja. Tarvittaessa lähden vielä perässä viemään toisen auton tyttärelle lainaan, sillä hän on ilman autoa pulassa. Me pärjäämme jonkin aikaa hyvin yhdelläkin autolla.


Pionit eivät onneksi kärsineet kovin paljon myräkästä. Ulkona sataa jälleen, mutta maltillisesti ripotellen. Kevyt ropina on mannaa puutarhurin korville.

Toivottavasti myräkkä ei tehnyt kenellekään isompia tuhoja.


maanantai 21. kesäkuuta 2021

Magnoliayllätys ja yrttipenkki

Magnolia stellata ’Susan’ - Tähtimagnolia
 

Kuukausi sitten istuttamani tähtimagnolia Susan yllätti minut kehittämällä yhden nupun. Nyt askeleeni johtavat joka ikinen päivä kohti Pikkupuutarhaa katsomaan, jaksaako magnolia avata nuppunsa. Kukka-aihio on varmasti ollut puskassa jo sen myymälästä kotiin tuodessani. Kiva, että jaksoi puskea itsensä esille. En halua ladata mitään ylimääräisiä paineita tuoreelle puutarha-asukkaalleni, mutta kieltämättä olen onnellinen kukan avoinna nähdessäni.


Kasihuoneeni ja kasvimaani sijaitsevat alapihalla. Ei sinne mikään ylitsepääsemättömän pitkä matka ole. Silti olen pitkään pohtinut yrttien sijoittamista lähemmäs taloa ja keittiötä. Monta kertaa ruohosipulin ja persiljan käyttö, muista yrteistä puhumattakaan, unohtuu pelkästään siksi, ettei vain tule kipaistua kasvimaalle niitä hakemaan. Varsinkin sateessa yrttien käyttö kohtaa helposti turhautuneen tuhahduksen.

Näin erään myymälän nettikaupassa yrttilaatikon, joka sopi hyvin tarpeisiini ja suunnitelmiini. Runsas satanen sai minut empimään valmiin ostamista. Kysyin Ukkokullalta, josko hän jaksaisi yrttilaatikon minulle tehdä. Suunnittelin ja mittasin, kunnes luonnos tarkentui paperille. Ukkokulta inventoi kellarissa materiaaleja ja totesi, ettei rautakauppaan tarvitse lähteä. Osa materiaalista on höylättyä ja petsattua lautaa, osta raakalautaa. Petsasin komeuden palisanterin sävyiseksi, kun sitä sattui riittävästi kellarista löytymään.

Laatikosta tuli itse asiassa aiottua leveämpi. Ensin ajattelin, että sisätila olisi riittävä 80-senttiselle parvekelaatikolle. Sitten tuumasin, että toki tilaa olisi hyvä olla reilumminkin. Sen verran myöhään idealamppu päässäni välähti, että yrttilaatikko eteni valmiiksi asti näin juhannusta edeltävällä viikolla. Nyt laatikossa on keväämmällä kylvämääni timjamia, basilikaa ja pikkuinen kiinansipuli sekä kaupan yrttinä ostettu ja ruukkuun istutettu korianteri.

Ruukkuihin kylvin ruohosipulia, tilliä, rucolaa ja kehäkukkaa. Vahingossa katkaisemani villiviinit laitoin multaan kahteen purkkiin. Kokemuksesta tiedän, että hyvällä tuurilla ne juurtuvat. Muoviruukkujen ulkonäkö ei ole kaunein  mahdollinen, mutta aurinkoisessa paikassa ne pitävät kosteuden saviruukkuja paremmin. Ajatus on, että jossain vaiheessa yrttilaatikko röyhyää vihreyttä, eikä ruukkuja alta näy.

Vasen lukema terassin tolpasta, oikealla takkahuoneen sääaseman tulos.



Vanha sääasema sanoi sopimuksensa irti. Olimme niin tottuneita kulkemaan aamulla takkahuoneessa sijaitsevan sääaseman kautta, että sen puuttuminen alkoi jo tuntua oudolta. Lopulta Ukkokulta tilasi uuden, josta kylläkin puttuu tuulitiedot. Nyt tarkenee, kuten lukemat osoittavat. 

Pidän talon etelänpuoleiset sälekaihtimet ympäri vuorokauden kiinni, jotta sisätilan lämpötila pysyisi edes jotakuinkin kohtuullisena. Nukkumisesta voi tulla hiukkasen tukalaa näillä +30 asteen lukemilla, mutta hetken tämä vaan kestää. Talvella saa taas kaivaa villasukkia ahkerasti jalkojensa lämmikkeeksi.


Ötököitä puutarhassa on nyt jos jonkinlaisia. Pyjamaluteita ei meidän puutarhassa ole näkynyt, muita luteita senkin edestä. Kirvoja on aivan valtavasti, etenkin ruusuissa. Yksikään ruusunkukka ei ole jäänyt avautumatta kirvojen vuoksi, joten en jaksa niistä kantaa huolta. 

Parissa FB:n puutarharyhmässä on päivittäin pitkiä keskusteluja erilaisista myrkkyvaihtoehdoista. Ymmärrän, että vaivalla ja rahalla istutettujen kasvien selviytyminen aiheuttaa suurta huolta. Toisaalta puutarhaharrastus on alituista taistelua ja tasapainoilua, jossa ihminen tekniikan ja kemian avulla on näennäinen voittaja. Loppupeleissä kuitenkin häviäjä. 


Omenapuissamme on niiden historian ensimmäisen kerran jotain ötökkää, joka verhoutuu tuomenkehrääjäkoin tavoin omaan harsoonsa/seittiinsä. Kyseessä on ilmeisesti omenankehrääjäkoi? Mikäli näin on, olen torjunnassa totaalisesti myöhässä. Omenapuut tulisi ruiskuttaa keväällä ennen kukintaa. En ole koskaan ruiskuttanut omenapuita. Koska en ole ammattiviljelijä, eivät tuloni riipu omenasadosta. Oman puutarhan hedelmät ovat toki odotettu bonus. Omenoita joko tulee tai ei tule. En tee asiasta itselleni elämää suurempaa kysymystä.

Feromonipyydys

Ripustin feromonipyydyksen omenapuuhun keväällä nähdäkseni, onko tuholaisia liikkeellä. Eipä pyydykseen mitään ihmeellistä eksynyt. Omenankehrääjäkoista on ajoittain ollut isokin riesa mm. Tampereen ja Helsingin seuduilla. Jos meinaavat syödä omenapuumme lehdettömäksi, siitä vaan hommiin. Jääpä vähemmän haravoitavaa syksyksi.

Campanula patula - Harakankello


Jos puutarhassa rehottavat perennat, niin samaa tekevät luonnonkukat ja rikkaruohotkin. Rönsyleinikki on kukkinut keltaisimmillaan vuosikausiin ja niittyleinikki kirii hyväksi kakkoseksi. Kaikenlaista heinää pyrkii ylös osassa istutusalueita ja niin maahumala kuin nurmitädykekin uhkaa vallata tilan monilta herkemmiltä kasveilta. Viime viikolla näin maahumalaa myynnissä Tuusulan Kukkatalo Pirilässä. Ehkä pitäisi tehdä Pirilän kanssa viljelysopimus kyseisestä kasvista. Minulla sitä riittäisi vaikka ilmaiseksi annettavaksi.

Harakankellon ilmestymisestä pihapiiriin en ole ollenkaan pahoillani. Kissankelloksi me kaikkia harakankelloja lapsena kutsuttiin. Paitsi sitä isompaa eli kurjenkelloa. Se tiedettiin jo ipanavaiheessa kurjenkelloksi.

Symphytum officinale - Rohtoraunioyrtti


Rohtoraunioyrtti on jo jonkin aikaa kukkinut valtoimenaan puuvajarinteessä. Sen varret alkavat tapansa mukaan lakoontumaan. Joku kirjoitti, että varret leikkaamalla kasvi kehittäisi uudet lehtiruusukkeet. Mahtaako myös kukkia toistamiseen? Olen uuttanut rohtoraunioyrtistä lannoitevettä samaan tapaan  kuin nokkosesta. Runsaasti kaliumia sisältävä rohtoraunioyrtti sopii hyvin myös katteeksi esimerkiksi tomaateille.

Rohtoraunioyrtin istuttamisen kanssa kannattaa olla varovainen. Se juurtuu helposti pienestäkin palasta ja aloittaa leviämisensä yhtä helposti. Pois saaminen onkin sitten jo oma juttunsa eli en suosittele, jos vain hiukankin epäilyttää elo tämän kasvin kanssa vuosia eteenpäin.

Oxalis stricta ‘Rufa’ - Pihakäenkaali (punalehtinen)

En tiedä, mistä ja milloin punalehtinen pihakäenkaali on meille tullut. Nykyisin se tupsahtelee ilmoille omituisissakin paikoissa. Kuvassa pihakäenkaali tunkee esiin kasvimaalla kasvavan persiljan keskeltä. Pihakäenkaali on aika helppo kitkeä pois. Vähiten siitä tykkään kivituhkakäytävillä, jossa punaisia taimia putkahtelee alituiseen. Yhden kun nyppäät, kaksi muuta on taas jonossa. Olen joskus kerännyt pihakäenkaaleja istutettavaksi kesäkukiksi ruukkuun. Ihan nätti sellaisena. Keltainen kukinto on oikeastaan sivuseikka. Hienointa on lehtien punainen sävy.

Lilium lancifolium Splendens - Tiikerililja

 

Ostin keväällä nettikaupasta lisää tiikerililjoja. Laitoin sipulit ruukkuihin, jotka myöhemmin siirsin kellarista kasvarin viereen. Niissä oli jo nuput istuttaessani kasvit maahan. Tiikerililjat jäivät aika mataliksi ja muiden kasvien venyessä mittaa, tiikerililjat katosivat niiden joukkoon. Viettäköön uppeluksissa tämän kesän. Ensi keväänä ne todennäköisesti venyvät ennen kukintaa paikalla jo aiemmin olleiden lajitoveriensa mittaisiksi.

Fragaria vesca var. semperflorens - Kuukausimansikka


Aika vierii vinhaa vauhtia. Juhannusviikkoa eletään eli keskikesän juhla on tuota pikaa. Etelässä on helteistä, pohjoista kohden viileämpää. 

Iloitaan kesästä ja kukkasista!

PS.
Muutaman päivän tauon jälkeen minulla on taas ollut hankaluuksia sekä omaan blogiin tulleisiin kommentteihin vastaamisessa että teidän blogienne kommentoinnissa. Yrittäessäni julkaista kommenttia, tulee HUPS-ilmoitus ja kirjoittamani teksti on haihtunut ties minne.

Käytin aiemmin Chromea, nyt jo pidempään Firefoxia. Näyttää, että ongelma on pikemminkin Bloggerissa kuin käyttämässäni selaimessa tai asetuksissa. Tai sitten tämä rakkine hyytyy helteessä...

Luen ahkerasti muiden blogeja ja pyrin jättämään jälkeni. Koen myös tärkeäksi vastata blogiini tulleisiin kommentteihin. En ole teitä unohtanut. Pahoitteluni.



lauantai 19. kesäkuuta 2021

Kasvimaan kastelemisen lomassa

Astrantia major 'Star of Fire' - Isotähtiputki
 

Täytyy varmaan kiertää puutarhassa pyytämässä monilta kukkasilta anteeksi, etten ole ehtinyt niitä kuvaamaan ja esittelemään. Raportointi laahaa merkittävästi jäljessä kaikesta ajankohtaisesta. Ehkä tarkoitus onkin, että jotain katseltavaa ja pohdittavaa kesästä jää talveksikin. 

Miten on, onko teistä muista kirkkaassa paisteessa kuvaaminen vaikeaa? Sen lisäksi, että valo ja varjo on hyvin terävää, kirkas auringonpaiste myös häikäisee kuvatessa liikaa. Meillä myös tuulee päivä toisensa perään. Eikä mitenkään hellästi lehtiä keinutellen, vaan ärhäkkäästi puita kaarelle laittaen. Ota siinä sitten tarkkoja kuvia, kun mikään ei pysy sekuntia pidempään paikallaan.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma


Keväällä odotin kovasti Kevätsuudelmani räjähtävän vaaleanpunaiseen kukkapilveen. Kirjoitinkin täällä blogissani huoleni kirsikan kunnosta, kun sen lukuisat silmut eivät auenneet sen enempää kukiksi kuin lehdiksikään. Latvuksiin on tullut jonkun verran lehtiä. Seuraan rauhassa kirsikkani tilannetta. Onko siinä versotauti vai kärsikö arka puu talven kylmyydestä?

Muutama päivä sitten huomasin työhuoneen ikkunasta aamuvarhaisella katsellessani kirsikassa jonkin oudon vaalean läiskän. Lähdin katsomaan ja löysin puusta pari nuppua ja auenneen kukan. Urhea kirsikkapuuni aikoo järjestää minulle mahdollisuuden viettää hanamia juhannusta odotellessa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Myös tarhakylmänkukka päätti, että vielä ehtii pukata ainakin yhden kukan ilmoille. Muut nuput ovat aikaa sitten auenneet ja heiluvat jo hauskoina siemenhöytyvinä korkeiden varsien päässä.


Pihapiirissämme kohta viikon tallustellut varis ei vaan malta tai kykene lähtemään muille maille. Ensimmäisen kerran sen viime sunnuntaina nähdessäni höyhenpeite oli sotkuinen ja koko linnun olemus väsähtänyt. Joka päivä toivon variksen lentäneen omiensa pariin, mutta aina se onnistuu minut yllättämään ilmestymällä jonkun marjapuskan alta esiin. Nyt se lentää selvästi pidempiä pyrähdyksiä. Keskiviikkona lintu lennähti vaihteeksi naapurin puolelle, torstaina se istui pitkät tovit kasvihuoneen harjalla. Perjantai-iltana varis tuli yläpihalle johtavien portaiden portin päälle seuraamaan minun ja Ukkokullan turinointiamme pihapöydän ääressä.

Olen nähnyt variksen useamman kerran nokkaisevan madon mullasta tai nurmikolta. Jätin pariin paikkaan vettä avoimeen astiaan, jotta se saisi halutessaan juotavaa.

Paeonia lactiflora 'Red Charm' - luultavasti


Kuolanpionin kukinta meni niin vikkelästi ohi, että ehdin sen nähdessäni vain henkäistä. Kameran kanssa kuolanpionin luo ehtiessäni - saman päivän iltana - terälehdet olivat jo maassa. Seuraavaksi avautui Red Charm, tai mikä hän onkaan. Tämän olen ostanut messuilta Alexander Fleminginä, joka se ei kuitenkaan ole. Kukan väri on syvemmän punainen, kuin kuvassa. Pari muuta nuppua ovat sen verran pieniä, etteivät ehkä aukea ollenkaan. Aika näyttää.

Paeonia lactiflora 'Coral Charn'

Nämä hujopit ovat Coral Charmin nuppuja. Taustalla Red Charm, joka on puolet matalampi. Eikä sekään silti mikään minikokoinen varreltaan. Aiemmin asentamani pionituet eivät ylimmilläänkään ulotu avautuvien kukkien korkeudelle. On siis valmistauduttava monenlaisiin vippaskonsteihin, jotta ei tarvitse kaikkia pioneja käydä jo ennakkoon maljakkoon poimimassa. Toivokaamme ainakin, ettei kukinnan aikaan tule sadetta. Vielä vähemmän rankkasadetta. Yhtenä  kesänä laitoin ison auringonvarjon pionien suojaksi. Ihan varmasti teen sen nytkin, jos tilanne niin vaatii. Kerran vuodessa pionejamme saamme ihailla, joten järjestäkäämme kaunottarille sopivat olosuhteet - poikkeusoloissakin.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Saaripalstan Saila kirjoitti 7.6. retkestään karhunlaukkasaarelle. Sailan näkemään karhunlaukkamattoon minulla on vielä melkoinen matka. Tuskin sellaista saavutan koskaan. Olen kovasti onnellinen viime kesänä kolikolla hankkimaani yksilöön, joka ilahduttaa talvesta selviytymisellä ja erityisesti kukinnallaan. 

Mietin pitkään kasvia istuttaessani, mihin sen tyrkkäisin. Ennen tontti oli täynnä varjo- ja puolivarjopaikkoja. Nyt sellaista saa hakemalla hakea. Karhunlaukka pääsi tien puolelle, makkaripenkkiin, jossa on ehkä tonttimme toiseksi vähiten tarjolla täyttä paahdetta. Nyt minun pitää huolehtia, ettei kaikkialle lonkeronsa työntävä pikkutalvio, kevätkaihonkukat ja köynnöshortensia ahdista laukkaani hengiltä.

Thalictrum aquilegifolium 'Nimbus White' - Jaloängelmä tai Thalctrum contortum - Amurinängelmä

Valamonruusu sai kaksi vuotta sitten lähtöpassit naapurin aidan vierestä. Se alkoi kasvattaa turhan ahkerasti juuriversojaan naapurin puolelle. En halunnut ruususta minkäänlaista riesaa naapureille, joten suosiolla siirsin sen paikkaan, jossa sillä on tilaa versoilla. 

Valamonruusu oli  kasvanut jättiläiseksi ja sen paikalle jäi melkoinen aukko. Tuon aukon olen täyttänyt kellukoilla, ängelmillä, kurjenpolvilla ja muutamilla muilla pienemmillä kasveilla. Penkin takaosaan istutin tänä keväänä kaksi perhoangervoa, jotka vielä ovat aika matalia. Myöhemmin ne toivon mukaan luovat taustan muille istutuksille. Tällä hetkellä istutusalue näyttää enemmänkin sekalaiselta seurakunnalta, kuin tarkasti suunnitellulta kokonaisuudelta. No, sellaista minulla ei taida olla missään muuallakaan. 

Ängelmät ovat aloittaneet kukintansa. Ensimmäisenä niistä valkoinen yksilö, jonka nimestä en enää ole varma. Onko kyseessä jaloängelmä Nimbus White vaiko amurinängelmä. Kunhan muut ehtivät kukkaan, saan ehkä selvyyttä asiaan.

Iris 'Eleanor Roosevelt'


Iristen kukinta ei montaa päivää kestä. Tämä sininen teki kaksi nuppua, joista molemmat ovat jo kuihtuneetkin. Luulin ensin tämän olevan viime kesänä istutettu Double Standard. Epäilen suuresti. Pikemminkin Eleanor Roosewelt, jonka istutin 2016. Tai sitten Double Standardina hankkimani ei olekaan tuplastandardi.

Iris


Tämän valkoisen olen ostanut Tokmannin pussukkana, jossa sen tarkempaa nimeä ei ollut. Istutin sen 2019 Ovaalipenkkiin, josta siirsin  kasvin vielä samana kesänä Päivänliljapenkkiin. Nyt  kukkii. Tai kukki, sillä näillä helteillä kukat avautuvat ja lakastuvat pikavauhtia.

Iris hollandica Blue


Syyssipuleina istutetut Iris Hollandicat kukkivat parhaillaan. Viidestä istutetusta sipulista kolme on kehittänyt nupun ja kaikki kolme mitä ilmeisimmin myös avautuvat. Tämän sanotaan talvehtivan meillä huonosti, tai ainakin se olisi hyvä suojata paleltumiselta. Toinen tai ehkä paras vaihtoehto on nostaa sipulit ylös syksyllä. Minä tein homman takaperin eli istutin sipulit maahan syksyllä. Onneksi eivät paleltuneet ja kukkivat nyt hoikan kauniina.

Iris pseudacorus - Keltakurjenmiekka

Kävin katsomassa, onko tilattu hautakivi jo saapunut äidin haudalle. Olihan se. Samalla ihastelin espoolaisen Kellonummen hautausmaan kauneutta. Niittyhautausmaa-osiossa on lampi, jonka partailla kukki runsaana keltakurjenmiekat. Nämä kurjenmiekat ovat ainoa kurjenmiekkalaji, joka kasvaa luontaisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, ravinteikkaissa märissä paikoissa.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka


Keltakurjenmiekalle minulla ei ole sopivia olosuhteita. Sen sijaan nyt muualle muuttaneelta naapurilta saatu sininen siperiankurjenmiekka viihtyy oikein hyvin. Olen monistanut sitä useampaan paikkaan. Siperiankurjenmiekka kasvattaa tuhdin juurakon, jonka kaivamisessa ja jakamisessa riittää töitä. Aika ajoin se on tehtävä, jotta kasvi jaksaa kukkia yltäkylläisesti.

Velttoilevat kynttilät

Pergolan valmistuttua muutama vuosi sitten, laitoin pöydän päälle käytöstä poistetun viisilamppuisen valaisimen. Tietenkin otin lamput pois ja sähköjohtokin katkaistiin. Tarkoitus on ollut käyttää lamppujen tilalla pimenevinä iltoina kynttilöitä. Jostain syystä tämä on unohtunut. Muutama viikko sitten tein kynttiläinventaarion, jonka tuloksena laitoin pergolan kruunuun kuvan antiikkikynttilät. Halkaisijaltaan olivat juuri sopivat. 

Olipa taas naurussa pitelemistä, kun helteiden myötä pergolaan mennessä vastassa olikin velttoilevat kynttilät. Todennäköisesti muutkin kynttilät olisivat ainakin osittain sulaneet 25 asteen lämmössä. Veltostumista edisti taatusti myös kynttilöiden pitkän hontelo mitta. Eivät nuo hukkaan mene, josko juhannusiltaa juhlistaisi sytyttämällä kynttilät. Jokaisesta kynttilästä saan kaksi uutta, kun katkaisen ne sopivasti. Tosin toisesta puolesta tulee paljon toista pidempi.

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Muut syreenit ovat jo ruskistaneet kukkansa ja tuulen tuiverruksessa ne ruskettuneetkin ovat pudonneet maahan. Naapurin taivaita kurkottelevan korallikanukan katveessa kasvava isabellansyreeni kukkii vielä kauneimmillaan. Se on aina vähän muita myöhäisempi. Luultavasti myös kanukan tarjoama hento varjo pidentää kukintaa.

Pinus mugo - Vuorimänty

 
Ai niin, yhden kesän hikisimmän urakan sain taas tehtyä. Typistin vuorimäntyjen vuosiversot. Olen joskus lukenut, että se on hyvä tehdä juhannukseen mennessä. Suosittelen aloittamaan typistyksen mieluummin nyt kuin kolmen vuoden päästä. Typistämällä vuorimännyt pysyvät pidempään pallomaisina ja tuuheina. Ellei vuorimäntyjä typistä, niistä kasvaa helposti sinne tänne sojottavia kummajaisia, jotka eivät välttämättä ole mitään silmäniloja. Puhun kokemuksesta, sillä alkuvuosina en tajunnut hoitaa vuorimäntyjäni. Pari vuorimäntyä olen poistanut puutarhasta kokonaan juuri tämän oman leikkaamattomuuteni seurausten vuoksi. 

Lilium martagon - Varjolilja

 
Tässäpä taas jorinoita tältä erää. Perjantaipäivä on kääntynyt illaksi. Taidan lähteä kameran kanssa kiertelemään. Josko tuuli olisi sen verran tyyntynyt, että onnistuisin taltioimaan vähemmän tärähtäneita kukkia. Aurinko vielä paistaa, mittarikin näyttää +26 eli hyvin tarkenee.

Mukavaa kesäviikonloppua kaikille!

 

Eipä taas onnistu kommenteihin vastaaminen. Pahoittelen!