Kukkii, kasvaa ja rehottaa

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson

 

Suomalaisen puutarhaihmisen jaksamisen kannalta on ehkä hyväkin, että hänellä on mahdollisuus talvella ladata akkujaan, vetää henkeä ja paneutua puutarhaansa ajatuksen tasolla. Kun kasvukausi koittaa, kiirettä pitää. Vaikka ei mitään tekisikään, katseltavaa on jatkuvasti paljon ja kaikkialla. Kun yksi kasviryhmä lopettaa, seuraava on jo lähtökuopissa.

Rosa Therese Bugnet

En ole sen kummemmin harrastanut ruusujen kukinnan kilpailuttamista. Samat ne yleensä ehtivät ensimmäisinä kukkaan. Tänä vuonna ykköseksi ehti ihan huomaamatta Tove Jansson. En ole edes muistanut kiertää nuppuja tarkastamassa, kun puuhaa on muutenkin riittänyt enemmän, kuin on ollut aikaa. Teresanruusu asustaa olopihan tuntumassa ja sen ohi kuljen päivittäin useitakin kertoja. Siksi tiesin sen olevan nupuissaan jo melko valmiina. Se kirii hyväksi kakkoseksi tässä kilvattomassa kisassa.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu

Juhannusruusu ei petä tänäkään vuonna. Se on täynnä nuppuja. Myös pikkupuutarhassa nuppuisena on useita vielä suhteellisen hentoisia juhannusruusun taimia. Aikanaan istutin miehen äidinäidin kotimökin pihasta tuodun juhannusruusun nykyisin Bermudaksi kutsutulle alueelle. Sittemmin siirsin ruusun alapihalle, mutta se oli jo ehtinyt kasvattaa juuriaan ympäristöön, josta ruusu on vallannut uusia asuinsijoja.

Aikoinaan siirron ajatuksena ehkä oli keskittää muistoja sisältävä juhannusruusu tiettyyn paikkaan. Nyt ei haittaa laisinkaan, vaikka sitä kasvaa entisessäkin paikassa.

Sen verran heräsi kiinnostus ruusujen tilanteesta, että kipaisin heitä katsomassa. Suviruusu, metsäruusu ja Sävel ovat nuppuvalmiina. Tornionlaaksonruusukin varmaan, mutta jostain syystä unohdin sen tsekata, vaikka asuu suviruusun kaverina. Höh.

Tulppaanien kukinta alkaa olla lopuillaan. Viime syksynä istutetut Queen of Nightit nousivat kiitettävästi. Samoin joitakin aiemmilta vuosilta. Viime päivien helteet ovat kiihdyttäneet tulppaanien lakastumista. Tästä keväästä tuli kiitettävä tulppaanikevät. Ylös nousi lukuisia sellaisia lajeja, joita en ole nähnyt pariin vuoteen. Ei enää koko istutetun pussillisen voimalla, mutta yksittäisinäkin kauniita ja mieltä sekä silmää ilahduttavia.

Akileija Petticoat Pink

Tavallinen lehtoakileija on jo jonkun aikaa kukkinut. Sitä minulla on joka paikassa, vaikka surutta kitken ja kaivan sitä poiskin. Yllättäen huomasin vaaleanpunaisen Petticoat Pinkin ehtineen jo kukkaan. Uskon niitä avautuvan lähistölle enemmänkin.

Heuchera Hans - Keijunkukka

Keijunkukka Hans saattaa aiheuttaa muissa kukissa jo mustasukkaisuutta, kun niin innokkaasti häntä liehittelen ja kehun. Ei vaan voi mitään, koska hän on kaunis, komea ja mitä kaikkia kehuja hänestä nyt keksisi sanoakaan. Viime vuodelta tiedän hänen kukkivan pitkään, jos vain säät sallivat. Pitänee huolehtia Hansin janon tyydyttämisestä, mikäli näitä hellesäitä jatkuu pitkään.

Astilbe thunbergii 'Chhokolate Shogun' - Harsojaloangervo

Mustilan taimipäiviltä viime kesänä ostamani harsojaloangervo on selvinnyt talvesta. Kovin runsas lehtimäärä kasvilla ei vielä ole, mutta ei pidä ollakaan turhan vaativa. Kunhan tulppaanin lehdet ovat riittävästi kuivuneet, siistin niitä pois, jotta harsojaloangervon suklainen sävy saa paremmin tilaa esitellä itseään.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Taidan toistaa itseäni kyllästymiseen saakka. Jokaisella meistä on omat lemmikkinsä niin kotona kuin puutarhassakin. Molemmat lemmikkini eli Tuurenpihlajani kukkivat. Yläpihan kaveri useammalla kukalla, alapihalla on ilmeisesti vain yksi kukkarypäs. 

 
Tänä vuonna tavallisetkin pihlajat kukkivat valtoimenaan valkoisina kukkapilvinä. Omalla pihalla on joskus ollut pihlaja, mutta se piti kaataa. Syytä en enää muista. Sen paikalla kasvaakin nyt toinen Tuurenpihlajista.

Leikkimökin toiselta puolelta olen joskus kitkenyt pihlajantaimia pois. Lauantaina pergolassa syödessämme katseeni osui johonkin outoon näkymään leikkimökin rinteessä. Asiahan piti tutkia. Vuorimännyn ja aronioiden väliin on kasvanut ihan huomaamatta puolitoistametrinen pihlaja. Kasvit ovat ilmeisesti yhteisellä päätöksellä suojanneet ja salanneet pihlajan olemassaolon, jotta en kävisi kitkemässä sitä pois. 

Tuon kokoista puuta ei enää noin vain kiskaista maasta irti, vaan siihen tarvittaisiin lapiota. Päätin, että saa olla ja kasvaa. Kyllä se siellä mahtuu olemaan.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Koristeomenoista Royaltyn ja Aamuruskon kukinta on jo lopuillaan. Pikkupuutarhan käytäville on leijunut satoja vaaleapunaisia ja purppuranpunaisia terälehtiä. Viime kesänä istutettu Makamik ei aio kukkia ollenkaan. Sen sijaan puiston puoleisen aidan vieressä kasvava Musta Rudolf on aivan täynnä punaisia kukkia. 

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Tämän pikkupuun kuvaaminen on aina hiukan hankalaa, kun pitäisi marssia aidan puolelta toiselle riippuen mistä aurinko kulloinkin paistaa. Viime päivinä keltainen mollukka on ollut niin kirkkaana taivalla läsnä, että sopivaa kuvaushetkeä on saanut hakea. Kirkkaalla paisteella varjoista tulee jyrkkiä ja väritkin palavat puhki. Silmälasien kanssa kuvaaminen tuo myös omat kiemuransa, jonka vuoksi kuvaan mieluummin aamuvarhaisella tai iltamyöhäisellä. Pilvinen sää on minusta paras kuvaamisen kannalta. Sadepisarat tuovat tunnetusti kivan bonuksen kuviin.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Tätä suloista nuokkutähdikkiä katsellessani suunnittelen aina listajärjestelmäni muuttamista. Minulla on yhteinen kasvilista istutusalueittain kaikille kasveille puista ja pensaista perennoihin. Ja toinen lista syksyllä istutetuille sipuleille. Jokunen syyssipuli on rikkonut rajan ja asettunut joko molempiin listoihin tai siirtynyt kokonaan syyssipuleista kasviluetteloon.

Nyt ajattelin laittaa kaikki vuodesta toiseen nousevat, syksyllä istutetut sipulit kasviluetteloon. Jääköön syyssipulilistaan pääasiassa ne, jotka tulevat ja menevät. Kuten vaikkapa tulppaanit. Tai pitäisikö syyssipulilla olla jokin vuosimäärä, jonka jälkeen se olisi oikeutettu pääsyyn kasviluetteloon? Esimerkiksi, jos viinilaukka nousee vain kahtena istutusta seuraavana vuotena, se jääköön syyssipuliluetteloon. Ja tuo nuokkutähdikki taasen jo kolmen-neljän vuoden jälkeen saisi automaattisen siirron kasviluettelon puolelle. En ajatellut tehdä tästä elämää suurempaa ongelmaa. Kunhan pohdin.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Monissa blogeissa on jo ollut kuvia kukkansa avanneista pioneista. Minulla on nupulla useita, mutta avautumiseen niillä taitaa vielä vierähtää hetki. Kuolanpionin nuppu on jo paljastanut terälehtien värin, joten se saattaa leväyttää ne näkyville piakkoin. 

Pionit ovat kasvattaneet toukokuun sateiden jälkeen pitkät varret. Se tarkoittaa entistä huolellisempaa tukemista kukintaa ajatellen. Pari viikkoa sitten virittämäni tuet näyttävät jo nyt auttamattomasti liian matalilta. Työlistaan siis tämäkin asia.

Kirjosieppo - oletan

Koulujen päättäjäisviikonloppuna oli myös Birdlifen valtakunnallinen pönttöbongaus-tapahtuma. Veljentytön lakkiaisjuhlat ja muutama muu hässäkkä eivät jättäneet tilaa pönttöbongaukseen osallistumiselle. Sain kuitenkin pöntön asukin bongaukseen tilaisuuden maanantaina nurmikkoa leikatessani. Seisahduin hetkeksi nakkelemaan männynkäpyjä nurmikolta ja nostin katseeni ylöspäin kuullessani voimakkaan sirkutuksen. Kirjosiepoksi olettamani lintu vei männyssä olevaan pönttöön ruokaa ja seisahtui aina ulos tullessaan aukolle komentamaan minua. Kipaisin hakemaan kameran sisältä ja onnistuin tallentamaan pöntönvaltiaan.

Siirin toinen lakkiaiskakuista oli mango-juustokakku.

 

Veljeni Siiri-tyttö, jonka kanssa olen käynyt monen monena kesänä Suomenlinnan kesäteatterissa, on kasvanut kauniiksi nuoreksi naiseksi. Viikonloppuna oli hänen lakkiaisensa, johon me lähisukulaiset osallistuimme pienellä porukalla. Oli hiukan omituista olla juhlissa mukana konkreettisesti, kun meistä jokainen on jo toista vuotta elänyt lähikontakteja vältellen ja etänä yhteyttä toisiimme pitäen. Omituinen olo hälveni pian tuoden tilalle ilon ja toivon siitä, että jollain aikavälillä voisimme palata edes osittain normaaliin elämään. Halaamista vielä vältimme.

Syreenipolku

Kirjoitan tätä juttua sunnuntai-iltana. Kasvimaa on jälleen kasteltu, samoin pergolan ja pation kesäkukat. Käki kukkui kastelukannuja kuskatessani niin vienosti, että piti oikein pysähtyä sitä kuuntelemaan. Taivaalta tuli muutama pisara vettä, jotka haihtuivat samantien helteisen päivän kuumentamalta patiolta.

Aika menee sellaisella vauhdilla, että viikossa tuntuu olevan vain maanantai ja perjantai. Ja päivässä aamu ja heti perään ilta. Koitetaan hopusta huolimatta muistaa välillä pysähtyä ihan vain katselemaan ja kuuntelemaan.

 Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!