Puutarhan moninaiset ilmeet

Matteuchia struthioptheris

 

Olen tainnut sanoa joka ikisessä postauksessa, kuinka puutarhan kesä etenee kovalla vauhdilla, eikä perässä meinaa pysyä. Vieno-myrsky ei tullut kovin voimakkaana meidän nurkille, mutta tuulta on riittänyt monelle päivälle. Se haittaa kuvaamista, kun hätähousuna en vain jaksa seisoa kasvin äärellä odottamassa tyyntä hetkeä. Jota ei ehkä samana päivänä tule ollenkaan. Niinpä tällä kertaa keskityn enemmänkin muotoihin ja siinä ohessa vähän myös lehtiväreihin.

Lilium Sweet Surrender

Kukkien kauneus lumoaa minut joka kerran ja niitähän tulee eniten myös kuvattua. Usein pysähdyn katselemaan ja ihastelemaan yksittäisen kasvin tai koko ryhmän muotoja. Usein kasvien lehdistä muodostuu varsin symmetrinen kuvio. Sellainen miellyttää minua, mikä ehkä johtuu luonteeni perfektionistisuudesta ja kaipuustani saada järjestystä vähän kaikkeen. Luontoa on vaikea ja tarpeetontakin järjestellä. Se kyllä hoitaa parhaiten itse itsensä.

Lilium - Värililja

Aloituskuvan kotkansiivet kiehtovat minua kevään ensimmäisistä rullakiepiltä avautuvista hennonvihreistä taimista loppukesän ilta-auringossa hiljaa huojuviin suuriin lehtiin. Ensimmäiset kotkansiivet toin pihaani vanhempien pihapiiristä vuosia sitten. Sittemmin niitä on tullut entiseen metsäpuutarhaan kunnan metsikön puolelta. Joitakin kotkansiipiä olen jopa kaivanut jo pois, sillä ne ovat alkaneet viihtyä meillä liiankin hyvin.

Sempervivum - Mehitähti

Mehitähtiä minulla on ollut varmaan aina, mutta viime vuosina olen panostanut niiden paikkaan huolellisemmin. Näin olen saanut ne paremmin menestymään. Oikearinteessä on kaistale, jonka olen pyhittänyt mehitähdille. Se on sopivan lämmin ja kuiva paikka. Pitää vain huolehtia, etteivät isommat kasvit pääse tukehduttamaan mehitähtiä. Ahomansikka tuppaa kasvattamaan rönsynsä nopeasti ja tehokkaasti myös mehitähtien viereen, mutta ne on onneksi helppo nykäistä ohi kulkiessa pois.

Sempervivum - Mehitähti

Tämä mehitähti on selvästi "pieniin päin". Pikkuisia taimia on helppo siirtää muuallekin. Kotiutuvat uskomattoman karuihin paikkoihin ja viihtyessään lisääntyvät mukavasti.

Mehitähtien muoto on jännittävä. Luulisi kasvilla olevan ahdasta omassa ympyrässään. Ehkä se siksi pullistelee itseään yhä laajemmalle. Tämän mehitähden kuvaamisesta on jo aikaa. Parhaillaan mehitähdet kasvattavat kukkavanojaan. Eivät siis pyri valloittamaan tilaa pelkästään ympäriltään, vaan kukkimisen myötä tavoittelevat taivaita.

Allium Purple Sensation

Laukat kukkivat tänä vuonna suorastaan hillittömällä voimalla. Tai ainakin ukkolaukat eli kuvan Purple Sensationit. Aikoinaan niitä ensimmäisen kerran istuttaessani ajattelin, että olisipa hieno nähdä näitä isona ryhmänä. Nyt se alkaa vihdoin toteutua. Tällä kertaa en kuitenkaan hehkuta ukkolaukkaporukkaa, vaan yksittäistä laukkaa läheltä katsottuna. Lähdenpä mitä tahansa puutarhaan kuvaamaan, takuuvarmasti pysähdyn ukkolaukan ääreen. Ja yhtä varmasti kuvaan tätä laukkaa läheltä. 

Ukkolaukan oveluus on myös siinä, että terälehtien lakastumisen jälkeen pallomainen muoto säilyy ja sitä on edelleen pysähdyttävä ohi kulkiessa katsomaan. En tiedä, kuinka pitkään laukan siementen kehittyminen kukkivaksi kasviksi vie. Uskollisesti rapistutan loppukesästä ukkolaukan pallurasta mustat siemenet kukkapenkkiin.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukka kuuluu puutarhani uudempiin asukkaisiin. Sen löysin vasta kolme vuotta sitten. Alkuun olin vähän skeptinen, onko pallolaukka kaunis vai ei. Vähät siitä, mitä alkuun ajattelin. Enkä tiedä, onko se edelleenkään kaunis. Se on jännittävä, mielenkiintoinen, sitkeä pallura, jolla on ihan varmasti paikkansa puutarhassani tulevinakin vuosina.

Hosta for. 'Gold standard' - Jalokuunlilja

Puutarhassani kasvaa muutamia erilaisia kuunliljoja. En ole niihin kovin syvällisesti perehtynyt, enkä jotain tiettyä kuunliljaa kaupoista metsästänyt. Kuunliljoille on meillä paikkansa, vaikka kotilot niistä tykkäävätkin. Pitsiseksi kotilot eivät ole ainuttakaan kuunliljaani onnistuneet sentään syömään.

Kuvan Gold Standard asustaa talon puistopäädyssä. Se on sopivasti kulkureitin varrella ja jostain syystä pysähdyn usein sitä ihailemaan. Iltavalossa lehden keltainen osuus nousee paremmin näkyviin ja tuo ikäänkuin valoa ympärilleen. Voi olla mielikuvitukseni tuotetta, mutta näin sen koen. Oma kokemus on tärkeämpi, kuin onko se totta vai ei.

Brunnera macrophylla 'Alexander's Great' - Rotkolemmikki

Kuvittelin pitkään - liian pitkään - ettei meillä ole sopivaa paikkaa rotkolemmikille. Jotenkin ajattelin, että varjon tai puolivarjon kasvina se tarvitsee myös kosteutta ympärilleen. Sana kosteus taas tuo mieleen märkänä litisevän paikan. Harvalla pihalla sellaista on, ellei sitten asu suolla. 

Toissa kesänä mitään ajattelematta menin ja ostin rotkolemmikin. Istutin sen Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Varjoa rotkolemmikille ei Kriikunapenkissä ole tarjolla. Puolivarjokin on ajoittain niin ja näin. Hyvin rotkolemmikki on toistaiseksi pärjännyt. Kasvaa kohisten ja kukkikin kauniisti. Parasta tässä kasvissa ovat sen lehdet. Miten upea valkovihreä väritys, joka ohjaa katseet väkisinkin kasvia ihastelemaan.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Syysasterin kesäkuinen lehtipöheikkö on täynnä vehreää voimaa. Voisi sanoa jopa hiukan liikaakin. Joka on joskus syysasteria puutarhaansa istuttanut, tietää, kuinka tehokkaasti se kotiutuu ja puolustaa tilaa. Tai pikemminkin valtaa sitä jatkuvasti lisää. Itse asiassa juuri nyt keksin, että tästäpä saan helposti jakotaimia muualle puutarhaan. Kunhan vain harkitsen tarkasti, mihin sen istutan. Etten laajenna kitkemisongelmaa uusille alueille.

Patricia Ballard on tosi kaunis loppukesästä kukkiessaan. Sen vuoksi en halua siitä luopua, vaikka sille rajoja haluankin asettaa.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu rusettinukki on mainio pikkukasvi. Niin pikkuinen ja niin sinnikäs. Tätä kuvaa ottaessani rusettinukista nousi mieleen juuri loppuun lukemani Lucinda Rileyn Kadonnut sisar -kirja. Tai pikemminkin koko seitsemästä sisaruksesta kertonut kirjasarja, jossa armillaari on merkittävässä roolissa tarinan sisarusten menneisyyden selvittämisessä. Armillaari* on useimmille tuttu yksinkertaisimmillaan esimerkiksi puutarhan aurinkokellona. Rusettinukilla on omat "planeettansa" ympärillään.

*(Armillaari ('taivaspallo', pyöreä astrolabi) on vanha tähtitieteellinen koje, jolla kuvataan taivaankantta. Laitteella mitataan tähtien liikettä maapallon ympärillä. Laitteen nimi tulee latina sanasta armilla, joka tarkoittaa 'piiriä', 'rinkiä'.)

Puutarhassa kulkiessa ja katsellessa törmää välillä vähän erilaisiinkin näkymiin. Linnunsulkia löytyy silloin tällöin nurmikolta. Joskus enemmänkin, jolloin tietää, että luonnossa on käyty jonkinlainen taistelu. Tämä hento höyhen oli tarttunut kuivuneeseen ruusupensaan varteen. Jotenkin koskettavaa, kun henkäystä keveämpi höyhen kohtaa piikkisen varren. Kummastakin elämä on jo kaikonnut.

Pienikin puutarha on paljon enemmän kuin kokoelma erilaisia kasveja. Istutuksiaan tulee ehkä eniten katseltua ja ihmeteltyä. Harrastuksen edetessä ja syventyessä oppii näkemään muutakin. Linnut, monenlaiset ötökät ja usein myös erilaiset nisäkkäät (mm. oravat, jänikset tms.) kuuluvat puutarhaan nekin, tavalla tai toisella. Ihmeteltävää riittää, kunhan pitää silmät auki.