Sivut

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Puutarhan moninaiset ilmeet

Matteuchia struthioptheris
 

Olen tainnut sanoa joka ikisessä postauksessa, kuinka puutarhan kesä etenee kovalla vauhdilla, eikä perässä meinaa pysyä. Vieno-myrsky ei tullut kovin voimakkaana meidän nurkille, mutta tuulta on riittänyt monelle päivälle. Se haittaa kuvaamista, kun hätähousuna en vain jaksa seisoa kasvin äärellä odottamassa tyyntä hetkeä. Jota ei ehkä samana päivänä tule ollenkaan. Niinpä tällä kertaa keskityn enemmänkin muotoihin ja siinä ohessa vähän myös lehtiväreihin.

Lilium Sweet Surrender

Kukkien kauneus lumoaa minut joka kerran ja niitähän tulee eniten myös kuvattua. Usein pysähdyn katselemaan ja ihastelemaan yksittäisen kasvin tai koko ryhmän muotoja. Usein kasvien lehdistä muodostuu varsin symmetrinen kuvio. Sellainen miellyttää minua, mikä ehkä johtuu luonteeni perfektionistisuudesta ja kaipuustani saada järjestystä vähän kaikkeen. Luontoa on vaikea ja tarpeetontakin järjestellä. Se kyllä hoitaa parhaiten itse itsensä.

Lilium - Värililja

Aloituskuvan kotkansiivet kiehtovat minua kevään ensimmäisistä rullakiepiltä avautuvista hennonvihreistä taimista loppukesän ilta-auringossa hiljaa huojuviin suuriin lehtiin. Ensimmäiset kotkansiivet toin pihaani vanhempien pihapiiristä vuosia sitten. Sittemmin niitä on tullut entiseen metsäpuutarhaan kunnan metsikön puolelta. Joitakin kotkansiipiä olen jopa kaivanut jo pois, sillä ne ovat alkaneet viihtyä meillä liiankin hyvin.

Sempervivum - Mehitähti

Mehitähtiä minulla on ollut varmaan aina, mutta viime vuosina olen panostanut niiden paikkaan huolellisemmin. Näin olen saanut ne paremmin menestymään. Oikearinteessä on kaistale, jonka olen pyhittänyt mehitähdille. Se on sopivan lämmin ja kuiva paikka. Pitää vain huolehtia, etteivät isommat kasvit pääse tukehduttamaan mehitähtiä. Ahomansikka tuppaa kasvattamaan rönsynsä nopeasti ja tehokkaasti myös mehitähtien viereen, mutta ne on onneksi helppo nykäistä ohi kulkiessa pois.

Sempervivum - Mehitähti

Tämä mehitähti on selvästi "pieniin päin". Pikkuisia taimia on helppo siirtää muuallekin. Kotiutuvat uskomattoman karuihin paikkoihin ja viihtyessään lisääntyvät mukavasti.

Mehitähtien muoto on jännittävä. Luulisi kasvilla olevan ahdasta omassa ympyrässään. Ehkä se siksi pullistelee itseään yhä laajemmalle. Tämän mehitähden kuvaamisesta on jo aikaa. Parhaillaan mehitähdet kasvattavat kukkavanojaan. Eivät siis pyri valloittamaan tilaa pelkästään ympäriltään, vaan kukkimisen myötä tavoittelevat taivaita.

Allium Purple Sensation

Laukat kukkivat tänä vuonna suorastaan hillittömällä voimalla. Tai ainakin ukkolaukat eli kuvan Purple Sensationit. Aikoinaan niitä ensimmäisen kerran istuttaessani ajattelin, että olisipa hieno nähdä näitä isona ryhmänä. Nyt se alkaa vihdoin toteutua. Tällä kertaa en kuitenkaan hehkuta ukkolaukkaporukkaa, vaan yksittäistä laukkaa läheltä katsottuna. Lähdenpä mitä tahansa puutarhaan kuvaamaan, takuuvarmasti pysähdyn ukkolaukan ääreen. Ja yhtä varmasti kuvaan tätä laukkaa läheltä. 

Ukkolaukan oveluus on myös siinä, että terälehtien lakastumisen jälkeen pallomainen muoto säilyy ja sitä on edelleen pysähdyttävä ohi kulkiessa katsomaan. En tiedä, kuinka pitkään laukan siementen kehittyminen kukkivaksi kasviksi vie. Uskollisesti rapistutan loppukesästä ukkolaukan pallurasta mustat siemenet kukkapenkkiin.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukka kuuluu puutarhani uudempiin asukkaisiin. Sen löysin vasta kolme vuotta sitten. Alkuun olin vähän skeptinen, onko pallolaukka kaunis vai ei. Vähät siitä, mitä alkuun ajattelin. Enkä tiedä, onko se edelleenkään kaunis. Se on jännittävä, mielenkiintoinen, sitkeä pallura, jolla on ihan varmasti paikkansa puutarhassani tulevinakin vuosina.

Hosta for. 'Gold standard' - Jalokuunlilja

Puutarhassani kasvaa muutamia erilaisia kuunliljoja. En ole niihin kovin syvällisesti perehtynyt, enkä jotain tiettyä kuunliljaa kaupoista metsästänyt. Kuunliljoille on meillä paikkansa, vaikka kotilot niistä tykkäävätkin. Pitsiseksi kotilot eivät ole ainuttakaan kuunliljaani onnistuneet sentään syömään.

Kuvan Gold Standard asustaa talon puistopäädyssä. Se on sopivasti kulkureitin varrella ja jostain syystä pysähdyn usein sitä ihailemaan. Iltavalossa lehden keltainen osuus nousee paremmin näkyviin ja tuo ikäänkuin valoa ympärilleen. Voi olla mielikuvitukseni tuotetta, mutta näin sen koen. Oma kokemus on tärkeämpi, kuin onko se totta vai ei.

Brunnera macrophylla 'Alexander's Great' - Rotkolemmikki

Kuvittelin pitkään - liian pitkään - ettei meillä ole sopivaa paikkaa rotkolemmikille. Jotenkin ajattelin, että varjon tai puolivarjon kasvina se tarvitsee myös kosteutta ympärilleen. Sana kosteus taas tuo mieleen märkänä litisevän paikan. Harvalla pihalla sellaista on, ellei sitten asu suolla. 

Toissa kesänä mitään ajattelematta menin ja ostin rotkolemmikin. Istutin sen Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Varjoa rotkolemmikille ei Kriikunapenkissä ole tarjolla. Puolivarjokin on ajoittain niin ja näin. Hyvin rotkolemmikki on toistaiseksi pärjännyt. Kasvaa kohisten ja kukkikin kauniisti. Parasta tässä kasvissa ovat sen lehdet. Miten upea valkovihreä väritys, joka ohjaa katseet väkisinkin kasvia ihastelemaan.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Syysasterin kesäkuinen lehtipöheikkö on täynnä vehreää voimaa. Voisi sanoa jopa hiukan liikaakin. Joka on joskus syysasteria puutarhaansa istuttanut, tietää, kuinka tehokkaasti se kotiutuu ja puolustaa tilaa. Tai pikemminkin valtaa sitä jatkuvasti lisää. Itse asiassa juuri nyt keksin, että tästäpä saan helposti jakotaimia muualle puutarhaan. Kunhan vain harkitsen tarkasti, mihin sen istutan. Etten laajenna kitkemisongelmaa uusille alueille.

Patricia Ballard on tosi kaunis loppukesästä kukkiessaan. Sen vuoksi en halua siitä luopua, vaikka sille rajoja haluankin asettaa.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki


Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu rusettinukki on mainio pikkukasvi. Niin pikkuinen ja niin sinnikäs. Tätä kuvaa ottaessani rusettinukista nousi mieleen juuri loppuun lukemani Lucinda Rileyn Kadonnut sisar -kirja. Tai pikemminkin koko seitsemästä sisaruksesta kertonut kirjasarja, jossa armillaari on merkittävässä roolissa tarinan sisarusten menneisyyden selvittämisessä. Armillaari* on useimmille tuttu yksinkertaisimmillaan esimerkiksi puutarhan aurinkokellona. Rusettinukilla on omat "planeettansa" ympärillään.

*(Armillaari ('taivaspallo', pyöreä astrolabi) on vanha tähtitieteellinen koje, jolla kuvataan taivaankantta. Laitteella mitataan tähtien liikettä maapallon ympärillä. Laitteen nimi tulee latina sanasta armilla, joka tarkoittaa 'piiriä', 'rinkiä'.)


Puutarhassa kulkiessa ja katsellessa törmää välillä vähän erilaisiinkin näkymiin. Linnunsulkia löytyy silloin tällöin nurmikolta. Joskus enemmänkin, jolloin tietää, että luonnossa on käyty jonkinlainen taistelu. Tämä hento höyhen oli tarttunut kuivuneeseen ruusupensaan varteen. Jotenkin koskettavaa, kun henkäystä keveämpi höyhen kohtaa piikkisen varren. Kummastakin elämä on jo kaikonnut.


Pienikin puutarha on paljon enemmän kuin kokoelma erilaisia kasveja. Istutuksiaan tulee ehkä eniten katseltua ja ihmeteltyä. Harrastuksen edetessä ja syventyessä oppii näkemään muutakin. Linnut, monenlaiset ötökät ja usein myös erilaiset nisäkkäät (mm. oravat, jänikset tms.) kuuluvat puutarhaan nekin, tavalla tai toisella. Ihmeteltävää riittää, kunhan pitää silmät auki.

 

22 kommenttia:

  1. Puutarha on täynnä ihmettelyä, joskus se on myös taistelua elämästä ja kuolemasta. Onneksi myös paljon päivänpaistetta ja onnea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enimmäkseen päivänpaistetta ja onnea. Tappiot unohtuvat yllättävän nopeasti.

      Poista
  2. Lehtien muodot ja värit ovat kauniita. Monella kasvilla kukinta on niin lyhyt, että pitää miettiä myös kasvin lehtiä ja muotoa siten, että pitääkö niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Tasapaino kauniisti kukkivien ja kasvien muiden ominaisuuksien kesken luo sopivan yhdistelmän ja katseltavaa koko kasvukaudeksi.

      Poista
  3. Etsivän katse löytää puutarhasta paljon muutakin kaunista, kuin vain kukkia, kuten kuvasikin niin hyvin todistavat. Pitää vain osata pysähtyä niitä katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näemmä sen pysähtymisen ja yksityiskohtien tarkkailunkin oppii vuosien myötä. Siinäkin mielessä tuntuu kuin olisi tehnyt pitkää matkaa tässä puutarhaharrastuksessa.

      Poista
  4. Kiehtovia yksityiskohtia! Höyhen ruusun oksassa on jotenkin todella äärimmäinen näky; pehmoista ja piikikästä samassa kuvassa. Hieno löytö.
    Pallolaukasta on minullakin vähän samat fiilikset. Se on aika hankalan värinen ja näyttää likaiselta tai vaisulta melkein minkä tahansa kasvin kanssa. Purppuraheisiangervon kanssa se toimii minusta kuitenkin aika hyvin. Melkein on etsittävä kukka kädessä sille sopivia kumppaneita, jos haluaa sen esiintyvän edukseen.
    Mukavaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu, pysähdyin siltä seisomalta tuijottamaan höyhentä ruusunpiikeissä. Siinä oli voimakasta symboliikkaa, meni suoraan tunteisiin.
      Pallolaukan koko on myös yhdistelemisen kannalta ongelmallinen; kookas pallo, jonka varsi jää tosi lyhyeksi. Pieni suuri kasvi.
      Huh, miten tämä aika hurahtaa vikkelään tahtiin. Eilisilta on jo mennyttä ja kohta tämäkin ilta. Leppoisaa alkavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Puutarhasta löytää vaikka mitä, kuhan pitää silimät auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä puutarhaihmisillä silmät taitavat olla aina auki. Olemme tottuneet siihen, että kevään ensi hetkistä alkaen tutkimme monta kertaa päivässä niin isot kuin pienetkin herääjät.

      Poista
  6. Huikeita yksityiskohtaisia kuvia, kiitos. Ensimmäisen saniaiskuvan ääreen kelasin useamman kerran.
    Puutarhan parasta antia ovat juurikin luonnon omat upeudet, lehtimuodot ja erilaiset värit, ötökät ja pikkuiset kasvien ja eläinten jälkeläiset. No, liljakukkojen perheenlisäys on yksi harvoista asioista joista ei suvaitsevaisinkaan puutarhuri välttämättä innostu.'
    Itse tajusin tänä keväänä kuinka hienoja laukat ovatkaan ja niitä pitää hommata rutkasti lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotkansiiven kuvauksellisuus kiehtoo kerrasta toiseen. Kasvin sisään tulee usein kurkistettua, ikäänkuin sieltä olisi jotain jännittävää odotettavissa.
      Puutarhan harrastaminen on ainakin minulle tuonut runsaasti lisää ympäristön havainnoimista. Niin isoissa kuin pienissä asioissa. Valtaosin myönteisiä ilmiöitä, mutta noista liljakukkojen vauvajälkeläisistä en jaksa ilahtua. Pitäisi tehdä liljatsekkauskierros toukkien varalta.
      Taitaa olla laukkojen vuosi. Komeasti ne nyt kukkivat.

      Poista
  7. Puutarhassa kasvien ja lehtien muodot ovat mielenkiintosia. Aina ei tarvita komeita kukkia. Hauskan näkönen tuo Rusettinukki, on metka nimi silläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika usein innostumme ja ihailemme ruusuja, pioneja, kärhöjä ja monia muita näyttävästi kukkivia kasveja. Paljon on muutakin, joka ansaitsee katseet ja jota ilman puutarha ei olisi puutarha.
      Eikö olekin hauska kasvi tuo Rusettinukki. Nimineen kaikkineen.

      Poista
  8. Puutarha harrastuksena antaa ihan loputtoman paljon. Kasvien ihailuun ja ihmettelyyn ei koskaan kyllästy. Minuakin tuo piikkiseen oksaan takertunut höyhen liikutti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Hirnakalle tuolla ylempänä kommentoinkin, kuinka puutarhaharrastus on laajentanut ympäristön havainnointia merkittävästi. Istuttamiseen ja kasvattamiseen liittyy niin paljon muutakin: linnut, hyönteiset, pienet nisäkkäät ja miksei isommatkin, sää, ilmasto. Aina löytyy uusia mielenkiintoisia alueita.
      Höyhen ruusupiikeissä pysäytti monitahoisella symboliikallaan.

      Poista
  9. Kiehtovaa ja kaunista. Nyt on takki niin tyhjä, etten muista enää kaikkea, mitä aamulla ajattelin, kun luin tämän ensimmäisen kerran - oli jotain hyvinkin moninaista sanottavaa :-D.

    VastaaPoista
  10. Kukat on kuin jonkinlaisia mandaloita 😊

    VastaaPoista
  11. Vaikka aina ensimmäiseksi katse kohdistuu kukkiviin kasveihin, ovat lehtimuodot ja kasvien hienot yksityiskohdat myös katsomisen ja ihailun arvoisia, kuten olet kivasti niitä tässä kuvannutkin. Kuvakulma on joskus ratkaiseva, että saa hienon kuvan! Kotkansiipi on meilläkin alkanut ottaa jopa röyhkeästi itselleen tilaa muiden kustannuksella, mutta onhan se komea kaasvi! Ja ukkolaukat ovat kuvauksellisia ja kiitollisia, kun leviävät maltillisesti.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!