Sivut

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Tämän kesän ruusukatsaus

Rosa rugosa 'Sävel'

 
Muutamia ruusuja pihassani on ollut niin sanotusti aikojen alusta. Kuusi-seitsemän vuotta sitten minuun iski ruusukuume, joka johti useiden pensasruusujen hankintaan. Eniten innostivat Helsingin yliopiston alulle laittamassa projektissa
Pirkko Kahilan, Peter Joyn ja Matti Kangaspunnan suomalaisiin olosuhteisiin kehittämät pensasruusut. Näistä tutuimmat puutarhaihmisille ovat Rugosa-ryhmästä Sointu, Syke ja Sävel, Spinosissima-ryhmästä Tove Jansson sekä Puistoruusu-ryhmästä Ilo, Loiste ja Lumo. Loiste ja Syke minulta puuttuvat.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Tove Jansson taisi olla hankinnoista ensimmäisenä. Se myös kasvaa edelleen siinä, mihin sen alunperinkin istutin eli Pikkupuutarhan muuripenkissä. Siitä ei jättimäistä pensasta koskaan taida tullakaan. 1,5 metriä on mainittu sen kasvukorkeudeksi. Pensaan olemus on minusta siro ja kukat kuin punaista samettia. Ihastuttavat. Tänä vuonna Tove Jansson kukki runsaammin, kuin kertaakaan aiemmin.

Rosa Hurdal - Norjanruusu

 
Tove Janssonilla on seurassaan muutama muukin ruusu. 2015 tilasin Oulujoen taimistolta norjanruusun eli Hurdalin. Tästä ruususta kasvaa jättiläinen, sillä se voi venyä jopa 4-metriseksi. Norjanruusua voi käyttää köynnösruusun tapaan. Korkeista ja rennoista oksistaan huolimatta se pysyy hyvin pystyssä, joten toistaiseksi en ole nähnyt tarpeelliseksi tukea sitä mitenkään.

Rosa Hurdal - Norjanruusu

Norjanruusuni on aivan huomaamatta kasvanut isoksi puskaksi. Aiempina kesinä se on kukkinut mielestäni varsin vaatimattomasti. Keväällä leikkasin siitä muutamia pystyyn kuolleita oksia pois. Sitten se täyttyi vähitellen nupuista ja kukki juhannuksen tienoilla valtoimenaan. Kokonaisuuden kuvaaminen sinne tänne sojottavien korkeiden oksien vuoksi oli hankalaa. Etenkin, kun kukinnan aikaan aina tuuli navakasti. Juhannusruusujen ohella norjanruusu on eittämättä ollut tämän kesän ruusukuningatar.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu


Pikkupuutarhan muuripenkissä on norjanruusun ja Tove Janssonin ohella myös viime kesänä sinne siirtämäni kirjoapteekkarinruusu Mundi. Siirron vuoksi jouduin Mundin leikkaamaan matalaksi. Kovin isoksi Mundi ei tule kasvamaankaan. Vanhassa paikassa se oli parhaimmillaan noin metrin korkuinen. Nyt ehkä puolimetrinen. Jaksoi jo muutaman kukan voimin kukkia, vaikka meinasin missata niiden kuvaamisen.

Siirsin Mundin ohella alapihalta myös Alba-ryhmään kuuluvan rosa Lumon ja Puistoruusu-ryhmään kuuluvan rosa Ilon. Kumpikin on hyvissä voimissa, joskin kukkia ei taida niihin tänä kesänä tulla. Kirjanpitoni on näiden pensaiden osalta sekaisin, sillä ruusuluettelossa muuripenkissä kasvaa Lumo ja Ilo taasen toisaalla Pikkupuutarhassa. Kasviluettelossa tilanne on päinvastainen. En oikein tunnista niitä toisistaan ilman kukkia, joten täytynee odotella.

Myös 2015 Oulujoen taimistolta tilattu ranskanruusu Duchesse de Montebello (Rosa gallica) asustaa muuripenkissä. Se kärsi viime talvesta, jonka vuoksi jouduin leikkaamaan siitä paljon kuivuneita oksankärkiä ja jopa kokonaisia oksia. Montebello on pörhistynyt mukavasti. Yhtään nuppua en siitä ole vielä löytänyt, mutta ehkä se vielä kukkii. Montebellon kukinta-ajaksi on mainittu heinä-elokuu.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet'

 
Olopihan puolella kasvaa ainoastaan yksi ruusu, Teresanruusu. Siinä ruusu, joka kukkii aina runsaana ja aloittaa aikaisin. Leikkasin Teresanruusun uudemmista oksista ehkä 1/3 ja muutaman vanhan oksan kokonaan. Ei näy eikä tunnu missään. 

Ensi keväänä taidan leikata tätä pensasta vähän runsaammin, sillä ylöspäin levenevän kasvutapansa vuoksi paino keskittyy pitkän huiskeiden oksien yläosaan ja aiheuttaa varsinkin sateella oksien lakoontumisen. Kuihtuneita kukkia kannattaa leikata pois. Se edistää uusien kukkien syntymistä. Näin olen toiminut ja huomannut sen kannattavan.

Alapihalle johtavien portaiden kummallakin puolella kasvaa maanpeittoruusuja. Vasenrinteeseen olen istuttanut 2014 Sommerwind-nimellä ostettuja pienikukkaisia maanpeiteruusuja. Vuosi sitten istutin Oikearinteeseen kolme Fairya. Minusta kummankin puolen ruusut ovat aivan samannnäköisiä. Joku asiantuntija varmasti osaisi kertoa niiden erot. Kummatkin ruusut aloittavat pian kukintansa ja yleensä sitä riittää pitkälle syksyyn, kunhan muistaa välillä leikata kuihtuneita pois.

Rosa rugosa 'Sävel'

Siirtykäämme seuraavaksi reilusti alapihalle ja siellä Ruusupenkkiin, josta vuosi sitten siirsin Ilon, Lumon ja Mundin Pikkupuutarhaan. Ihan siksi, että olin ajattelemattomuuttani istuttanut ne liian lähelle toisiaan. Pensaiden hoitaminen oli likimain mahdotonta, eikä taaimmaisten kukintaa päässyt kyllä ihailemaankaan. Ruusupenkkiin jäivät Sävel, kirkkaanpunainen neilikkaruusu ja Sointu.

Rosa rugosa 'Sävel'

Sävelestä on kasvanut oikea pensasryökäle. Olen leikannut siitä lähinnä kuolleita oksia, mutta ensi keväänä näytän sillekin reippaammin saksia. Tämä kuva on otettu ennen juhannusta, jolloin nuput alkoivat poksahtelemaan vauhdilla auki. Olen virittänyt ruusupensaalle tukia ja yrittänyt sitoa sitä, jotta se pysyisi edes jotakuinkin kasassa. Oksat kuitenkin vyöryvät pian nurmikolle ja pahimmillaan katkeavat. Olen tosin huomannut, että pensasruusuista harvemmin oksaet katkeavat. Ne vain taipuvat ja saattavat jäädä lopullisesti kaareviksi.

Kuvassa Sävelen ja vasemmassa reunassa kasvavan tuijan välissä näkyy kärhö Aljonushka. Se avaa parhaillaan nuppujaan, mutta valtaosa niistä jää ruusupensaan taakse ja sekaan. Niinpä kärhöllä on edessään muutto alueen toiseen päähän. Sille on jo paikka katsottuna, mutta ryhdyn siirtoon vasta syksymmällä. Vaikka keväällä leikkaankin Säveltä, kasvaa se pian taas leveäksi ja korkeaksi. Turha laittaa kärhöä ja ruusupensasta kilpailemaan keskenään ahtaasta tilasta.

Rosa rugosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

Sävelen oikealla puolella kasvaa kirkkaanpunainen neilikkaruusu. Silläkin oli viime kesänä korkeutta runsaasti, vaikka mitään jättiläistä siitä ei tulekaan. Luin muistaakseni Navettapiian (Navettapiian puuhamaa -blogi) leikkaavan myös neilikkaruusua reippaalla kädellä, joten  uskaltauduin kokeilemaan, enkä kadu. Puska on nyt huomattavasti tanakamman ja runsaamman näköinen entiseen verrattuna. Nuppuja siinä on aivan valtavasti eli leikkaaminen ei ainakaan kukintaa vähentänyt.

Rosa rugosa 'Sointu'

Neilikkaruusun oikealla puolella kasvaa Sointu. Sen siirsin viime kesän ruusumuutto-operaation yhteydessä takarivistä nykyiseen paikkaan, jossa sillä on enemmän tilaa ja näkyvyyttä. Koska ylöskaivuun yhteydessä pensaan juuristo joutui koetukselle, oli myös maanpäällistä osaa madallettava uuteen paikkaan kotiutumisen varmistamiseksi. Puska on nyt noin puolimetrinen, kun sen sanotaan kasvavan metriseksi. Näyttää juurtuneen uuteen paikkaansa. Jaksoi tehdä muutaman kukankin.

Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Kriikunapolun yhteydessä on kolmen pensasruusun alue, jota kutsun tietenkin Ruusukolmioksi. Siinä asustaa tornionlaaksonruusu, joka ei kovin paljon leikkaamista kaivannut. Jokunen oksankärki paleltuu talvisin. 

Vaihtaessani toukokuussa Kriikunapolun reunukset muovisista turveharkoiksi, kaivoin yhden liian lähelle reunaa kasvaneen tornionlaaksonruusun verson maasta. Sain mukaan hyvin juuria ja istutin taimen Pikkupuutarhaan, yhden juhannusruusun viereen. Ja unohdin sekä kirjata siirron että ylipäätään koko asian. Kun sitten juhannusruusut alkoivat kukkia, ihmettelin, miten yhteen oksaan ilmestyneistä nupuista pilkistää vaaleanpunaista väriä. Kukan auettua muistin siirron; tornionlaaksonruusuhan se siinä.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius' - Suviruusu

Tornionlaaksonruusun toisena kaverina kasvaa Suviruusu. Se kukki viime vuonna valtoimenaan. Nyt vähemmän, mutta kiitettävästi kuitenkin. Kukinnan aikaan ajoittuneet helteet kuihduttivat avoimet kukat nopeaan tahtiin. Suviruusu tekee näköjään kärkkäästi juurivesoja. Toistaiseksi niistä ei ole ollut isompaa riesaa, kun kahdella sivulla kasvaa nurmikko. Kanttausuraan nousseet versot on helppo pätkäistä tarvittaessa lapiolla.

Rosa rugosa 'Ritausma'


Ruusukolmion kolmas asukki on Ritausma. Se on tänä(kin) kesänä aivan täynnä kukkia. Oksien kärkiin tulee suorastaan tungosta, kun kaikki nuput yrittävät avautua samanaikaisesti. Kukkien väri vaihtelee hennosta vaaleanpunaisesta valkoiseen. Ritausman kukat eivät tykkää yhtään sateesta. Liika märkyys saa joskus nuput pilaantumaan jo ennen avautumista ja avoimetkin kukat ruskettuvat helposti sateissa.

Ritausmaa olen leikannut turhan helläkätisesti. Usein osa sen oksista kärsii talvesta ja niitä joutuu siksikin leikkaamaan. Tähän ruusuun pätee leikkaustyyli, jossa leikataan 3 vuotta vanhemmat oksat ja uudemmista 1/3. Olen huomannut, että pensaan ulkonäkö paranee reippaalla leikkaamisella, eikä kukinta suinkaan vähene tai huonone. Päinvastoin.

Rosa majalis - Metsäruusu

Metsäruusu kasvaa ja rehottaa omassa paikassaan. Korkeutta sillä on varmaan jo kolme metriä. Se on kukkiessaan pörriäisten suosiossa. Tasainen hurina ja surina kuuluu ruusun ohi kulkiessa. Metsäruusu myös tuoksuu hyvältä,vaikka en enää sitä kykene haistamaan. Metsäruusun pääkukinta on jo ohi. Yksittäisiä kukkia pilkistää sieltä täältä. Jos juurivesoja pelkäät, älä istuta tätä ruusua pihaasi. Taimia putkahtelee metrien päähän, joten aina ei riitä pelkkä ruohonleikkuri, vaan avuksi tarvitaan myös lapion terävää reunaa.

Rosa rugosa 'Hansa'


En enää edes muista, milloin olen Hansa-ruusun istuttanut. Sillä on kurttulehtiruusujen tapaan tutulla tavalla kauniin kiiltävät lehdet. Kerrannaisia kukkia avautuu runsaasti. Hansa-ruusu kestää voimakastakin leikkaamista. Muutaman vuoden välein leikkaan osan siitä tapille, jotta oksat haaroittuisivat paremmin, eikä hujopit kaatuilisi sinne tänne.

Rosa magnifica - Omenaruusu

Omenaruusun kukinta on tänä vuonna aika vaisua. Kenties se kerää voimia viime kesän runsaan kukinnan jälkeen. Omenaruusuni kasvaa punalehtiruusun ja juhannusruusun välissä Kaivoruusupenkissä. Se ansaitsisi enemmän aurinkoa eli muutto olisi ehkä tarpeen. Mietinnässä, mietinnässä.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu


Netin mukaan punalehtiruusu kasvaa noin kaksimetriseksi. Meillä vanhimmat oksat huitelevat taatusti yli kolmessa metrissä. Pari vuotta sitten mietin, pitäisikö niitä madaltaa, mutta enpä ole tullut niin tehneeksi. Hyvin ruusu näyttää voivan korkeuksissa huidellessa. Ja onhan siinä oksia runsaasti matalamallakin. Kiulukoita on pudonnut ruusun alle ja siinä ne ovat alkaneet kasvaa. Osan olen surutta kitkenyt, sillä vähempikin riittää. 

Punalehtiruusu luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi. Se ei leviä juurivesoillaan, mutta lintujen levittämien siementen avulla pensas valtaa helposti alaa muilta kasveilta monissa arvokkaissa perinneympäristöissä. Siinä mielessä olen ajatellut oman puskani madaltamisen olevan hyödyllistä. Tällöin pystyn itse poistamaan kiulukat helpommin, eivätkä linnut siten pääse niitä kuljettamaan kauemmas.

Kaivoruusupenkissä asustaa myös Sammalruusu (rosa centifolia muscosa) ja nettikaupasta bonuksena saatu tertturuusu rosa Neon. Sammalruusu on hiukan huonossa hapessa, eikä taida tänä vuonna kukkia ollenkaan. Neoniin on ilmestynyt nuppuja, jotka toivon mukaan avautuvat piakkoin.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

 
Juhannusruusun kukinta on jo kirkkaasti ohi. Se kukki tänä vuonna valkoisena pilvenä. Jopa ennen nukkumaan menoa piti pysähtyä makkarin ikkunasta katsomaan illan hämärtyessä näkyvää juhannusruusun valkeaa loistoa.

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Kuten olen jo useasti aiemmin kertonut, Valamonruusun siirsin naapurin rajan viereisestä Ruusupenkistä tontin toiseen reunaan. Valamonruusu alkoi uhkaavasti levittäytyä naapurin puolelle juurivesoillaan, enkä halunnut heille moista riesaa. Näyttää siltä, että onnistuin kaivamaan juuret maasta pois, sillä yksi ainoa yritti vielä viime kesänä kasvaa tuijan tyvelle. Nyt sitäkään ei ole näkynyt, eikä toivon mukaan enää näykään. 

Valamonruusu on rotevakasvuinen ja kieltämättä kukkiessaan ihastuttava. Uudessa paikassa ruusu on vähitellen elpynyt siirrosta, vaikka se on edelleen varsin matala. Tekipä muutaman kukankin. Osan sen kasvuvoimasta vie varmasti lähellä kasvava koivu. Tonttimme rajoittuu kunnan puistoalueeseen. Trimmaamme raja-aluetta säännöllisesti, joten mahdolliset valamonruusun vesat hoituvat siinä ohessa.

Saaripalsta -blogin ihanista Austin-ruusuista lumoutuneena hankin alemyynnistä pari vuotta sitten itsellenikin pari sellaista. William Morris ei selvinnyt talvesta. Sen sijaan Crown Princess Margareta on yhä hengissä. Kukkia se ei toistaiseksi ole tehnyt. Elän toivossa.

Rosa Hurdal - Norjanruusu

Tulipa pitkä pulina, mutta aina ne voi ohittaa pikakelauksella tai lukea vain itseään kiinnostavat osuudet.

"Kesä on lyhyt.
ja mitä jos ruohonkin
huomaa vasta
kun käytävillä on jo lunta."
 

- Risto Rasa  -

Jotta Risto Rasan runossaan esittämä kysymys ei toteudu, muistetaan ihastella ruohon vihreyttä ja nautitaan näistä lämpöisistä säistä.


23 kommenttia:

  1. Upeita ruusuja ja montaa erilaista. Minun Sointu on noin puolitoistametrinen, se kasvaa yllättävän suureksi. Mietinnässä on siirränkö sen paikkana jossa olisi enemmän kasvutilaa kuin nykyisessä. Talvi verotti siitä aika paljon oksia joten nyt pensas on taas kohtuullisen kokoinen. Minä leikkaan neilikkaruusut mataliksi joka vuosi, siten niistä kasvaa hyvin haaroittuvia ja kukkivia. Ja osa aina palelluttaa verson kärjet talvella niin leikkausta on kuitenkin tehtävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika isoksi Sointu ehti kasvaa ennen siirtoa. Hyvä, että varasin sille tilaa uudessa paikassa. Tarhakurtturuusuna Soinnun kyllä pitäisi sietää leikkaustakin, mutta lähtökai pitäisi olla tarjota puskilleen niiden kasvutarpeiden mukainen tila.
      Kokemukseni neilikkaruusun rohkeasta leikkaamisesta on niin positiivinen, että aion jatkaa sillä tiellä. Kukkiakin on helpompi ihailla, kun ne ovat näyttävästi esillä.

      Poista
  2. Todella paljon erilaisia ruusuja. Olen katsonut, miten Claus Dalby taivuttaa alkukesästä tai keväällä ruusujen oksia vaakatasossa puoliympyrään. Ruusun oksat tekevät nihin vaakatasossa oleviin oksiin enemmän kukkia, lähes joka lehden kohdalta lähtee myös kukka-aihio taivasta kohdin. Iso homma taivutuksissa, toisaalta herralla onkin omassa puutarhassaan töissä pari puutarhuria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä tai joku muu tuosta Dalbyn keinosta taisi aiemmin kirjoittaakin. Sitä voisi jossain vaiheessa kokeilla. Voipi olla, ettei siitä tule tapaa, kun kaiken joutuu tekemään ilman apuna toimivia puutarhureita.

      Poista
  3. Voi, miten paljon ihania ruusuja sinulla onkaan! Hyvä, kun kerroit tuosta sävelen kasvuvimmasta, omani on vielä alle metrinen, mutta huomaan oksien nuokahtavan helposti maata vasten. Sille täytyy etsiä tilavampi paikka, jos noin kovasti intoutuu kasvamaan. Norjanruusu on kaunis uusi tuttavuus. Valamonruusu on kyllä kaunis, mutta kukinta kesti todella lyhyen aikaa ja voi valtava sen juurivesoja! Minulla on jo lapio varattuna, luulen, että kaivan sen kokonaan pois, koska nurmikko ympärillä on ruusunvesoja täynnä. Vaikka se on kasvanut tuolla paikalla jo kymmeniä vuosia, ei se koskaan ole tehnyt näin paljon juurivesoja. Voi, kun olikin hyödyllinen postaus, sillä olen istuttanut uuteen penkkiin useamman ruusun, mm. Rosa Mundin ja Tove Janssonin. Oli kiva kuulla, että kasvavat maltillisesti, joten annan niiden edelleen kasvaa nykyisillä paikoillaan. Kiitos tästä postuksesta, Between!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sävelestä tule iso ruusupensas ja sen oksat todellakin taipuvat ja lamoavat vähän joka suuntaan. Sävelkin on tarhakurtturuusu, jonka pitäisi sietää hyvin leikkausta. Vaikka omalla Sävelelläni on nyt paremmin tilaa, aion kokeilla sille runsaampaa leikkausta.
      Näillä helteillä ei ruusujen kukinta kestä, eikä Valamolla yleensäkään kovin kauaa. Sen etuna on kukkien paljous. Kun yksi kuihtuu, toinen on jo tullut tilalle. Niihin juurivesoihin väkisinkin kyllästyy ja se oli tärkein syy oman Valamoni ylös kaivamiselle.
      Mukavaa, jos tästä postauksesta oli sinulle hyötyä. Muiden omakohtaiset kokemukset ovat arvokasta tietoa.

      Poista
  4. Sinulla on paljon upeita ruusuja ja miten kauniisti ne kukkivatkaan. Tuo Hurdal on aivan täydellinen kukkaa ja sen väriä myöden. Minäkin tapaan leikata Grootendorstin aina keväisin alas.
    Minua on harmittanut kun nyt olisi oikea Rosa Minetten toivekesä, mutta siirron myötä omani on nyt vailla kukan kukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin suositella Hurdalia. Se on kaunis ja näköjään vain paranee ajan myötä. Tilaa se vaatii, mutta korkeaksi kasvaessaan eri tavalla kuin esimerkiksi Sävel, joka röyhyää leveydessä.
      Toivotaan ja uskotaan, että Minette pääsee ensi kesänä loistamaan.

      Poista
  5. Huh mikä määrä ruusuja! Ymmärrän kyllä, ihania ovat! Leikkasin taas keväällä punaasen ja valakoosen neilikkaruusun. Kovasti on nuppuja ja punaases jo muutama aukiki. Vaalianpunaasen taivutin keväällä ja siinäki o jo kukkia auki. Ja-has, että seuraavaksi saksien kans Theresan kimppuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, että mainitsit keväällä neilikkaruusujen leikkaamisen. Olit yksi niistä, joiden esimerkillä uskalsin omaakin leikata. Hyvä neuvo, jota aion noudattaa jatkossakin. Kiitos!
      Rohkeasti vain leikkaamaan Theresasta kuihtuneet kukat pois. Hetken joutuu uusia odottamaan, tulevat kyllä.

      Poista
  6. Ihana ruusukatsaus! On tosi kiva lukea toisten kokemuksista, joten tämä kiinnosti kovasti. Minun Teresanruusuni on vasta yhden talven ollut penkissä, mutta hyvä tietää, että sitä kannattaa leikata. Sinun Sävel on tosiaan kasvanut, miten korkea se on nyt? Sävelen pitäisi olla Sointua hieman matalampi? Olen iloinen näistä leikkausohjeista, se helpottaa päätöksiä saksiin tarttuessa.
    Kaikki ruusuni ovat nyt niin täynnä kukkia, että niitähän katsoo aivan pökertyneenä. Vielä ei ole pensasruusuinnostukseni hävinnyt.
    Kiitos tästä hyvästä paketista, oli erittäin kiinnostava ihan joka rivi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että jutusta oli sinulle hyötyä. Toisten kokemukset ovat usein kullan arvoisia. Ihan erilaista kuulla, miten joku toimii käytännössä sen sijaan, että etsisi netistä ja kirjoista apua.
      Teresanruusukin kasvaa minusta isoksi. Ajatteli leikata sitä ensi keväänä myös siksi, että saisin sen haaroittumaan alempaa. Sillon puskan painopiste ei olisi ylhäällä, kuten nyt.
      Nettitietojen mukaan Sävelen kasvukorkeus on 80-120 cm ja Soinnun 100-120 cm. Pituuteni on 164 cm ja Sävel on selvästi minua korkeampi. Leveyttä reilusti yli metrin, joskin mittaamista vaikeuttaa sinne tänne ryöppyävät oksat.
      Ruusut kukkivat tänä vuonna yltäkylläisesti. Helteen vuoksi myös nopeaan tahtiin.

      Poista
  7. Mahtavaa!
    Olen ollut melkoinen ruusuharrastaja aikoinaan itsekin, mutta nyt pihaan ovat jääneet ne, jotka selviävät kelistä kuin kelistä. Monta tuttua ruusua löysin sinun listauksestasi 💖.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkevää pitää puutarhassa siellä parhaiten menestyvät. Nämä helteet ovat saaneet minut pohtimaan entistä tarkemmin, mitä ylipäätään kannattaa puutarhaan istuttaa. Jokaisen erikoisuuden kohdalla ei kannata innostua.

      Poista
  8. Jestas miten paljon kauniita ruusuja sinulla on. Minulla on muutamia ja noista neilikkaruusuista kyllä pidän erikoisesti. Sain anopilta kerran vaaleanpunaisen alun mutta johonkin on hävinnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama vuosi sitten iski vaikea ruusuhulluus, jonka seurauksia ihaillaan ja piikkisin sormin hoidellaan nyt.
      Jos nyt saisin valita, ottaisin vaaleanpunaisen neilikkaruusun tuon kirkkaanpunaisen sijaan. Jostain syystä en ostosta tehdessäni miettinyt asiaa sen kummemmin. Kaunishan tuo punainenkin on ja kukkii joka vuosi uskomattoman runsaasti.

      Poista
  9. Ihania ruusuja ja jokakesäinen ruusupostauksesi on aina yhtä kiinnostavaa luettavaa! Hurja määrä kauniita pensasruusuja. Toivottavasti Margaretasi joskus kukkii, kun se on niin herkku. Täällä omani selvisi niukin naukin talvesta, lähti kasvuun vain yhdellä versolla enkä tiedä, kukkiiko se täälläkään. Tosin Austinit voivat hyvin tuottaa kukkia syksymmälläkin.
    Minäkin leikkaan neilikkaruusuni keväisin, mutta se johtuu eniten siitä, että se tuli istutettua paikkaan, johon se ei täysikasvuisena mahtuisi. Klassinen istutusmoka siis. Mutta leikattuna se on ihan passeli, tosin kasvaahan se silti isoksi joka vuosi. Valkokukkaista en ole vielä leikannutkaan, se kasvaa niin heinikossa tontin laidalla, että on vasta nyt metrin korkeuinen monen vuoden jälkeen istuttamisesta.
    Ruusut ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostukseni taitaa olla näitä blogielämän tuottamia huumauksia, joiden seurauksena on ihan pakko hankkia yksi jos toinenkin herkku omaan puutarhaan. Ruusupuskien myötä olen saanut opetella yhteiseloa niiden kanssa, mikä on ollut mielenkiintoista.
      Laitoin Margaretan viereen Päivänpesän Katjan vinkistä reikäpohjaisen ämpärin, jotta ruusu ei ainakaan kuivuuteen kuolisi. Katsotaan, miten sen elo jatkuu. Pääasia, että selviää hengissä. Kukka olkoon bonusta, jos ja kun se aikanaan tulee.
      Ensikokemukseni neilikkaruusun leikkaamisesta on hyvin positiivinen. Puska on kaikkinensa nyt huomattavasti tasaisempi ja tanakampi. Kukkia on paljon enemmän verrattuna edellisiin kesiin. Mikä parasta, kukat eivät uppoa lehtien uumeniin, vaan paistattelevat näkyvillä.
      Onko valkokukkainen neilikkaruusu kenties hidas-/hentokasvuisempi? Vai johtuuko ruususi mataluus istutuspaikasta? Voin hyvin kuvitella, kuinka kaunis se on täydessä kukassa.

      Poista
    2. Hyvä ajatus tuo kastelu.
      Mielenkiintoinen teoria, valkokukkainen voi hyvinkin olla vaaleanpunakukkaista hidaskasvuisempi. Ainakin pihasyreeneillä olen huomannut juuri tämän ominaisuuden. Mutta se on tosiaan myös paljon huonommassa paikassa tontin reunamalla heinikossa. Nyt se jo nousee heinikkoa korkeammaksi, mutta tuo huomiosi, että kukkii paremmin ja näkyvämmin, jos leikkaa, täytyykin pitää mielessä! En ollut ajatellut, että sitä leikkaisin, kun toivon siitä mahdollisimman korkeaa (peuraesteeksi). Mutta leikkuusta voi olla isoja hyötyjä.

      Poista
  10. Oi oi, miten ihania ruusuja! Istutin viimekesänä joukon kanadalaisia ruusuja ja suviruusun sekä pohjantähden. Nyt olisi ensi kesänä toiveena saada aikaiseksi lisää isompia pensasruusuja. Meidän pihalla kun ei kasva edes juhannusruusua. Jänikset vaan tuntuvat olevan ruusujen kimpussa nyt talvella, Laitoin verkot, mutta mutluavat ristihuulensa väleistä kumman taitavasti. Mukavaa talven jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muutama vuosi sitten innostuin aivan valtavasti pensasrusuista. Pohjantähti kasvoi meillä vuosikausia talon seinustalla. Paikka oli lämmin, mutta isolle ja piikkiselle ruusulle vaikea, sillä se tarttui aina ohikulkijoiden hiuksiin ja vaatteisiin. Siitä huolimatta pohjantähti olisi saanut paikallaan olla, mutta valitettavasti se vain kuoli.
      Ihmeen vähän jänikset ovat meillä ruusuja napostelleet, vaikka varsinkin alapihalla jäniksiä jäljistä päätellen kulkee runsaasti. Toivottavasti tämä hyvä tuuri jatkuu. Joka talvi ruusujen kärkiä kuivuu jonkun verran.
      Samoin sinulle mukavia talvipäiviä!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!