Rypälesato talteen

Samettikukat, taustalla pensasmustikka

 
Auringonpaiste houkuttelee puutarhaihmisen pihalle syyshommiin. Niitä töitä totisesti riittäisi vaikka kokonaiselle komppanialle. Syksy on silkkaa siivoamista, kun purkit ja purnukat on tyhjennettävä ja kuskattava talvisäilöön. On istutettavaa, siirrettävää, leikattavaa, kitkettävää, kantattavaa. Loputon lista, joka onneksi kyllä lyhenee. Joko tekemällä tai jonnekin tulevaisuuteen siirtämällä. Tietääkö joku verkkokauppaa, josta voisi tilata itselleen lisätunteja? Tai peräti kokonaisia päiviä? Ottaisin mielelläni tuleviin viikkoihin kuhunkin vaikkapa yhden ylimääräisen lauantaipäivän.

Viinirypäle Zilga

Viikonloppuna ryhdyin viininkorjuuseen. Rypäleet alkoivat olla jo kypsiä. Mustarastaat ovat ilmestyneet pihapiiriin. Toistaiseksi ne ovat napostelleet aronioita ja ampuneet sitten ylilennoillaan sinimustia läiskiään terassin lattialle. Jokunen tintti on rapistellut myös pergolan valokatteessa. Vielä eivät ole siirtyneet rypäleruokintaan, mutta pelkäsin senkin olevan pian edessä. Oli siis ajankohtaista aloittaa rypäleiden korjuu.

Siirsin korkeat A-tikkaat pergolaan, laitoin korin roikkumaan tikkaisiin s-koukulla. Sakset hyppysiin ja nainen korkeuksiin. Pergolan puolelta oli helppo napsia rypäletertut koriin. Osa köynnöksestä kiemurtelee pergolan ulkopuolella. Sieltä rypäleiden korjaaminen olikin hieman hankalampaa, kun tikkaille ei meinannut löytyä riittävän tasaista pystytyspaikkaa. Onnistuin kuitenkin ja sain sadon korjattua.

Pergolan katossa lilluessaan rypälesato näytti toki mukavan runsaalta, mutta silti yllätyin niiden runsaudesta. 10 litran ämpäri täyttyi nopeasti, joten loput laitoin vatiin.

Zilga on makea, joskin melko pienikokoinen. Jokaisessa rypäleessa on tietenkin kivi sisällä. Syödessä kivi on helppo sylkäistä suustaan, mutta hillon tai marmeladin valmistuksessa jokainen rypäle olisi pitänyt käsin tyhjentää kivistä. Siihen en ryhtynyt. Paljon meni aikaa jo siihenkin, kun irrotin rypäleet tertuista.

Netistä löysin Patalintu-blogin, jossa on hyvä rypälesiirapin/-mehun ohje. Jätin pari litraa terttuja naposteltavaksi sellaisenaan. Lopuista valmistin rypälesiirappia. Aika hyvää.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja

Keikkuessani tikkailla rypälesatoa korjaamassa, Ukkokulta haketti aiemmin leikatut syreeninoksat. Saatuani rypälesiirapit valmiiksi, kävin vielä kiertämässä kameran kanssa puutarhassa. Ruusupenkin syysmyrkkyliljat ovat avautuneet. Löysin myös muissa paikoissa mullasta esille ponnahtaneita myrkkyliljoja.

Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Talon seinustalla kasvaa säleikkövilliviini, jonka leikkaan joka syksy alas. Parempi olisi kaivaa koko villiviini pois ja istuttaa se johonkin järkevämpään paikkaan. Joku outo aivoitus sai minut aikanaan villiviinin talon L-nurkkaukseen istuttamaan. Kaunishan se siinä on, mutta säleikkövilliviininä kaipaa ainakin alkuun tukemista. Kesän mittaan köynnös kasvaa metritolkulla ja rehevöityy peittäen osan olohuoneen ikkunasta. Siinä yksi syy, miksi leikkaan villiviinin alas syksyllä, jotta se aloittaa kasvunsa kokonaan alusta taas keväälllä.

 
Jonkun kerran olen ottanut kyseisestä villiviinistä oksia maljakkoon. Osaan on tullut juuret jo maljakossa, osan olen laittanut ruukkumultaan ja siihenkin ovat juurtuneet. Kuvassa syreenin oksille kiipeävä villiviini on yksi tällainen maljakossa juurensa kasvattanut yksilö. Myös naapurin puoleiseen tukimuuriin olen istuttanut yhden poikasen jatkamaan elämäänsä.

Kesällä annoin kylässä käyneelle ystävälle pari ruukkuun siirrettyä villiviinin tainta. Olivat kasvaneet jo pitkiksi hujopeiksi, eikä minulla ollut ideaa niiden istutuspaikaksi. Ystävän pihalla ne pääsivät uuden elämän alkuun.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunta istutti alueemme katu- ja kunnallistekniikan remontin yhteydessä muodostuneelle puistoalueelle, aitamme läheisyyteen kolme mongolianvaahteraa syksyllä 2018. Yksi vaahteroista on edelleen kitukasvuinen, mutta sinnittelee sentään pienellä elämänliekillä. Kaksi muuta sen sijaan ovat ilmeisesti vihdoin kotiutuneet ja päättäneet ryhtyä kasvuun. 

Kuvan etualalla oleva hukkuu kaikessa punaisuudessaan taustan aidalla köynnöstelevään villiviiniini. Vasemmanpuoleinen mongolianvaahtera ei aivan yhtä punaisena liekehdi, mutta upea syysväri on siinäkin. Ajatuksissani kiitän ja kumarran kunnan puutarhuria joka kerran näitä hienoja pikkupuita katsoessani. Käyn muutaman kerran kesässä kitkemässä puiden tyveltä suurimmat rikat ja leikkaan nurmikon niiden ympäriltä. Näistä on iloa niin meille kuin muillekin vuosiksi eteenpäin.

Koristeomenapuu Musta Rudolf yläpihalta kuvattuna.

Jos ovat hienoja puistoalueen mongolianvaahterat, on kyllä upea myös ikioma Musta Rudolfini. Istutin sen kesällä 2017. Pikkupuu ei vielä ole kovin korkea, mutta leveyttä sille on tullut sivuille sojottavine oksineen. Siksi sitä on vaikea kuvata lähietäisyydeltä. En myöskään haluaisi joka kuvaan taustalle meidän puuvajaa tai puiston vastakkaisen puolen naapurin pihamökkejä. Musta Rudolfin lehdet ovat juuri noin punaiset läpi kasvukauden, joten sen leiskuvaa ulkomuotoa ei tarvitse syksyyn saakka odottaa. 

Musta Rudolfin kasvukorkeus on 3-6 m. Yhä paremmin pääsen sitä yläpihaltakin tulevina vuosina ihailemaan.

Parthenocissus quinquefolia - Imukärhivilliviini

Lapissa kuulemma ruska on hienoimmillaan. Löytyy sitä onneksi ihan omaltakin pihalta. Siitä pitävät aidan imukärhivilliviinit huolen.

Antoisia syyspäiviä  kaikille!