Sivut

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Syksyn ihmemaa

Anemone hupehensis - Syysvuokko
 
Syyskuun viimeisen maanantain aamu valkeni tienoon peittävässä sumussa. Otin kameran mukaan pihakierrokselle. Portaat alapihalle laskeuduttuani näin ensimmäisenä keijujen ripustamat pyykkinarut syysvuokoissa. Tai ehkä nuo langat ovatkin pimenevien iltojen kausivaloja varten.

Kirsikkapuussakin lankoja kulkee ristiin rastiin. Onkin muistettava illalla kurkistaa alapihalle, josko keijujen kausivalot olisivat jo syttyneet.

Keväällä murehdin koristekirsikka Accoladen kohtaloa. Se teki lehtiä osaan oksista osan jäädessä paljaiksi. Silmuja oli joka oksalla runsaasti, mutta niistä ei kehittynyt sen enempää lehtiä kuin kukkiakaan. Sain ohjeita antaa puun olla ja seurata sen tilannetta. Ehdotettiin versotautia ja paleltumista. Myöhemmin puu teki lehdet osaan oksista. Jaksoi jopa muutaman kukankin aukaista. Epäilen joidenkin oksien paleltuneen. Toistaiseksi en ole tehnyt niille mitään, vaan aion katsoa vähintään ensi kesään.

Rubus idaeus - Vadelma

Vadelmiinkin oli vedetty pyykkinaruja tai kausivaloja. Melkoisen matkan keijut ovat lankojaan vedelleet, sillä vasemmalle lähtevä lanka kulki usean metrin matkan ilmassa yli nurmialueen valkoherukkaan. Mikäs on keijuilla keveitä lankoja vedellessä, kun voivat hennoilla siivillään liitää puutarhani rauhassa.

Clematis - Kärhö


Kasvihuoneen läheisyydessä kasvava kärhö on tehnyt hauskat siemenkodat. Edelleenkään en ole keksinyt sinililalle, pienikukkaiselle kärhölle nimeä. Princess Dianana sen olen ostanut, mutta se ei todellakaan ole sen enempää prinsessa Diana kuin Katekaan. Ehkä joku tuntematon prinssi.

Aroniat ovat muutamassa päivässä muuttuneet palavan punaisiksi. Pensaat ovat taas risuuntuneet ja muuttuneet alaosistaan lehdettömiksi. Ne saa taas lehtevöitymään alasleikkaamalla. Olen leikannut aronioita matalaksi muutaman vuoden välein. Teen sen vasta keväällä, jolloin voin tallustella rinteessä tarvitsematta surra kohmeisessa mullassa nukkuvien kasvien vahingoittumista.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera


Puistossa kasvavat mongolianvaahterat ovat ilo silmälle. Kunta istutti nämä kolme mongolianvaahteraa loppukesästä 2018. Silloin ne olivat laihoja pikkupiiskoja, joiden henkiinjääminen näytti kyseenalaiselta. Ehkä ahkera kehumiseni on innostanut niitä kasvuun ja kukoistukseen.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera


Keskimmäinen kolmikosta loistaa enemmän punaisena. Vasemmalle jäävä mongolianvaahtera on juuri ja juuri elossa. Sille pitänee myöntää kunniamaininta sinnittelystä. Kolmessa vuodessa se ei ole pahemmin kasvanut, vaan eipä ole kuollutkaan.

Geum coccineum - Tulikellukka


Kellukoiden kukinta meni kesällä vikkelästi ohi. Kuivuudella ja helteillä lienee ollut osuutensa. Ilokseni osa kellukoista on ryhtynyt  kukkimaan näin syyskuun viimeisillä hetkillä.


Sunnuntaina sää oli parasta A-luokkaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti kesäiseen malliin. Lähdin aamulla pihamaalle pitkähihaisessa, mutta pian riisuin fleecen pois, eikä siltikään yhtään palellut. Kasvimaalla asustaneet kosmoskukat olivat muuttuneet keskiviikon pakkasaamussa niin surullisen oloisiksi, että katsoin parhaaksi saattaa ne kompostiin.

Colchicum - Syysmyrkkyliljat


Syysmyrkkyliljat osaavat joka vuosi yllättää yhtä iloisesti. Kesän kestäneen runsauden jälkeen en edes muista vahtia, milloin myrkkyliljat nousevat mullasta. Sitten ykskaks niitä kukkii siellä täällä. Olen istuttanut syysmyrkkyliljoja useampana syksynä systemaattisesti. Sipuli tai pari kunakin syksynä. Useimmat ovat Waterlilyä, jota on helpointa kaupoista löytää. Kaikkiaan pihallani nousee syysmyrkkyliljoja yhdeksästä paikasta. En edes muistanut, että vuosi sitten istutin niitä uusiin paikkoihin.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Syyspenkkiin istutin syksyllä 2019 turkinmyrkkyliljoja. Miten saatoinkaan ne keväällä unohtaa nostaessani keijunkukka Hansin ylös jakamista varten. Siinä hötäkässä taisin vahingoittaa sipuleita, joista osa sentään on selvinnyt hengissä kukkiakseen nyt syksyllä. 

Aion laittaa jokaiselle syysmyrkkyliljalle merkkitikut, jotta en niitä jatkossa häiritsisi. On myös hauska kesällä nähdä, tekevätkö lehtiä. En ole niin taitava tunnistamaan, että välttämättä huomaisin muun kasvuston joukosta syysmyrkkyliljojen lehdet.

Cotonaester - Tuhkapensas

Tänä(kin) syksynä luonto hehkuu upeissa väreissä. Juuri nyt on hyvä aika kirjata itselle ylös kasveja, joiden syysvärit itseä miellyttävät. Meillä oli alkuvuosina tuhkapensasta rajaamassa pientä osaa tonttia tiestä. Myöhemmin tuhkapensaat kaivettiin ylös ja tilalle istutettiin tuijia. Joitakin tuhkapensaan juuria on kuitenkin jäänyt maahan ja sinnikkäästi ne sieltä versovat, joskin varsin matalina. Koska eivät haittaa tuijia, eivät minuakaan.

Hosta - Kuunlilja


Jotkut kuunliljat osoittavat mieltään vähäisimmistäkin hallaöistä. Bermudan kulmauksessa kasvava isompilehtinen kuunlilja on joka vuosi ensimmäisten luovuttajien joukossa. Taaempana oikealla on sitä tavallisinta kuunliljaa, joka ei toistaiseksi ole moksiskaan koleudesta.

Krassi kosiskelee kelloköynnöstä


Suurimman osan  kesäkukista jouduin kuskaamaan kompostiin tai  kellariin kattoränni-rempan alta. Kaksi laatikollista krassia siirsin pergolan kaiteelle. Olivat ilmeisen mielissään siitä, ettei kohtalo vielä osunut kohdalle. Ryhtyivät kosiskelemaan pergolan sisäänkäynnin pylväissä kasvavia kelloköynnöksiä. Sunnuntaina keräsin krasseista siemenet ja kuskasin nekin kompostiin. Kelloköynnös saa vielä olla, koska siinä on useita jo avautuneita kukkia ja nuppuja avautumassa.

Malus Musta Rudolf

 
Koristeomena Musta Rudolfia olen viime aikoina hehkuttanut ylenpalttisesti. Se kyllä osaa nostaa itsensä esille ihan omin neuvoin. Auringonpaisteessa sen punaisena palavia lehtiä ei vain voi olla huomaamatta ja ihailematta. 

Kasvimaalta on sato korjattu ja kesäkukat silputtu kompostiin. Sipulit on istutettu ja suunnitellut kasvit jaettu, siirretty ja istutettu. Jonkun verran olen leikannut perennoja. Monet jättävät perennojen leikkuut kevääseen. Osan jätän minäkin, mutta paljon myös leikkaan näin syksyllä. On mukavampi, kun ei tarvitse keväällä talloa nousevien sipulikukkien päällä. Voi keskittyä ripottelemaan tuoretta multaa peittämään ruskeita korsia ja mätäneviä lehtiä. 

Talventörröttäjiä runsaslumisina talvina ei pääse ihailemaan, kun kaikki peittyy joko sataneeseen tai kulkuväyliltä kolattuun lumeen. Tänä syksynä viemme puutarhajätettä myös kaatopaikalle, silllä kattoränni-rempan vuoksi alasleikattuja määriä ei ehditä omalla tontilla hakettaa, eikä kompostit niin isolle määrälle riitä.


Sipuliurakan päätyttyä ehdin vihdoin myös kanttaus- ja rikkaruohohommiin. Kiemurapenkki ja päivänliljapenkki ovat kumpikin tulleet käsitellyiksi. Myös Ovaalipenkki ja toisen kriikunan alusta on putsattu. Jostain syystä murehdin aina etukäteen tekemättömän työn määrää. Kun sitten ryhdyn toimeen, työt hoituvat odotettua nopeammin ja helpommin. Kun työlista lyhenee piirunkin verran, on tekijällä voittajan fiilis.


Kasvimaan kulmauksessa kasvava iso vaahtera on jo enimmän osan lehdistä varistanut. Valtaosa vaahteranlehdistä putoaa nurmikolle ja aidan taakse kunnan puolelle. Niin alapihan nurmikolta kuin muutaman metrin kunnankin puolelta ajan lehdet jonkun kerran syksyn mittaan ruohonleikkurilla, kun kerran nurmikkokin on leikattava. Jos jätän aidan kunnanpuoleiselle alueelle kasoittain vaahteranlehtiä, tuuli tuo ne kuitenkin meidän pihalle.

Talon puistonpuoleisessa päädyssä on useampi vaahtera. Osa meidän tontilla, osa kunnan puolella. Useimmat vielä melko nuoria. Niistä leijuu maahan lehtiä runsaasti, mutta valtaosa perenna-alueella ja kunnan nurmikolle. Sinne ne katoavat. 

 
Kaadoimme pari vuotta sitten varaparkkipaikalta ison vaahteran. Keväällä kaadoimme talon kummastakin päästä isot vaahterat, joista toinen oli pahasti pihalle kallellaan. Haravoitavan lehtimassa määrän väheneminen on jo tässä vaiheessa syksyä selvästi nähtävissä. Haravoiminen on mukavaa hyötyliikuntaa. Kun enää ei tarvitse vaahteranlehdissä kahlata,  haravoin oikeastaan vain yläpihan hiekkapintaiset kulkuväylät.


Syyskuu vaihtuu tuotapikaa lokakuuksi. Pihalla ja puutarhassa voi vielä tehdä monenlaista. Yhä enemmän jää aikaa myös kutomiselle ja lukemiselle sekä muille mielenkiinnon kohteille. Kasvukaudella en millään malta pysyä poissa puutarhasta. Puutarhatöiden vähetessä ja talvikauden alkaessa askel suuntaa kotikylän lukuisille kävelyreiteille ja metsäpoluille.

Ruohot, kasvit lakastuu,
syksy ilma pakastuu.
Puut ja pensaat varjää ruska,
luonnon valtaa lähdön tuska.
Tuuli lehdet puusta ajaa
muuttolinnut muuttaa majaa.

– Jukka Parkkinen –


27 kommenttia:

  1. Upea tuo Rudolf💕 Myös tuota marja-aroniaa olen suunnitellut meille istuttavani tienvarteen ihan jo sen komean syysvärinkin vuoksi. Hyvä tietää että sen kärsii leikata kokonaan alas👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti istuttaa marja-aroniaa. Sen lehdistö on kaunis ja syysväri komea. Bonuksena on vitamiinipommisato.
      Meidän aroniat ovat jo vanhoja. Ostimme ne aikoinaan piiskataimina aidanteeksi. Osa niistä on koristearoniaa, osa marja-aroniaa. Marjoja olen keittänyt mehuksi, tehnyt hyytelöä ja pakastanut marjoja sellaisenaan. Ovat hyviä puuron päälle jäisinä.
      Meidän alueella aroniaa on monen talon pihalla. Olen leikannut sen muutaman vuoden välein ihan matalaksi. Toisinaan leikkaan ohjeiden mukaan osan uudesta kasvustosta. Vanhemmiten pensaan alaosa "kaljuuntuu", mihin alasleikkaus auttaa. Alasleikkauksen jälkeen luonnollisesti kukinta ja marjat menetetään yhdeksi vuodeksi.

      Poista
  2. Musta Rudolf on kaunis. Muutenkin ruskavärit ovat huikeita. Hienoa, että kunnan puolellakin on puita, jotka ilahduttavat. Tuossa alimassa kuvassa on hyvät värit. Vihreäkin tulee ruskavärien lomassa hienosti esiin. Sumuisella säällä on mukava kuvata, näkyy seititkin niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta Rudolfin lehdet ovat hienon väriset koko kesän ja näin syksyllä todella upeat.
      Kunnan istutukset yllättivät positiivisesti. Toiselle sivulla laitettiin pihasyreeniä, jotka tosin ovat vielä hyvin pieniä.
      Aamusumu toi ruskan värit hienosti esiin ja korosti nurmikon vihreyttä.

      Poista
  3. Oli jälleen kiva katsoa kuviasi, syksyn puutarha on väreineen kaunis. Hauskoja olivat myös nuo ’lankakuvat’.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysruska on täällä etelässäkin tänä vuonna hyvin kaunis. Vai katselenko ympäristöäkin nykyisin erilaisin silmin?

      Poista
  4. Upeat seittikuvat! Tänä vuonna on kuulemma erityisen runsaasti hämähäkkejä, ja kun muuttomatkalle pyrähtävät pikkulinnut tarvitsevat proteiinipitoista hyönteisravintoa, tuntuu luonto taas kerran olevan tasapainossa. On myös tosi mukava tunne, että oma puutarha on osa sitä kaikkea ja tarjoaa ruokaa ja suojaa.
    Ihastuttavan näköistä, ihania värejä. Musta Rudolf on huippuhieno!
    Viisas teko istuttaa myrkkyliljoja joka syksy. Yhdestäkin sipulista tulee iso ilo, tosin joskus niitä myös häviää. Tänä vuonna olen etsinyt yhtä valkoista tupasta, joka on lähellä toista, mutta se toinen kukkii jo ja siitä toisesta ei näy mitään, ainakaan vielä.
    Ihanat nuo leikatut tuijat ja kaunis syksyinen puutarha muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, siinäpä selitys, miksi sisälläkin on näkynyt jos jonkinlaisia hämppejä. Melkein tarantellan kokoinenkin muutama viikko sitten pesuhuoneessa. Hämähäkkien kudontatekniikka on uskomattoman taidokasta.
      Olen onnistuneesti kadottanut muutaman syysmyrkkyliljan. Siitä suivaantuneena otin saman tekniikan kuin jouluruusujen kanssa. Istutan niitä säännöllisesti eri paikkoihin nähdäkseni, missä viihtyvät parhaiten. Ehkä seuraavaksi voisi laajentaa olemassa olevia istutuksia, jotta jonain syksynä saisi ihailla entistä suurempia myrkkyliljapehkoja.
      Toivotaan, että valkoinen tuppaasi vielä ilmestyisi. Jollei nyt niin seuraavana syksynä viimeistään. Minulla ainakin viime vuonna istutetut näyttävät olevan hitaampia.
      Viime päivien ohjelmassa on ollut tuijien leikkaamisen opiskelu. Pallopäiset runkotuijat olivat helpoimmasta päästä, myös onnistuneimmat. Aika näyttää, kuinka käy jatkossa.

      Poista
  5. Noi viimeisen kuvan pallopuut on kivoja :)
    Onko sinulla lumipalloheisiä? Mietin, että voiko sen leikata ihan reilusti ja milloin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ostanut pallopäiset runkotuijat tuollaisina. Niitä on leikattava säännöllisesti, jotta ne pysyisivät pallomaisina.
      Minulla ei ole lumipalloheisiä. Netin mukaan suositeltava leikkausaika on keväällä ennen uuden kasvun alkua. Lumipalloheidelle suositellaan harvennusleikkausta eli joitakin oksia leikataan maanmyötäisesti, jotta pensas tulisi ilmavammaksi. Yksittäisiä pitkiä oksia voi myös typistää ulospäin suuntautuvan silmun tai oksahaaran yläpuolelta.

      Poista
    2. Pitää yrittää sitten keväällä tuota leikkausta/ harvennusta. Nyt on vähän rötjön näköinen.

      Poista
  6. Syysmyrkkyliljoja pitäisi tosiaan laittaa lisää joka vuosi. Meillä ensimmäinen vasta kurkistaa mullan pinnalta.
    Ja Musta Rudolf on valtavan kaunis! Mahtuiskohan meille vielä jonnekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta meni monta vuotta ihan hukkaan, kun en tajunnut syysmyrkkyliljojen kauneutta. Sittemmin olen ottanut systemaattisesta vahinkoa takaisin ja vihdoin se alkaa myös näkyä.
      Musta Rudolf ei ole niitä suurimpia puita, joten joku nurkka sinulta saattaisi sille löytyä. Ihana puu, jota lämpimästi suosittelen.

      Poista
  7. Heti kun koko puutarhaan olisi viritelty tukilankoja sitä kannattelemaan :) Hienoja kuvia olet näpsinyt. Kyllä on upeaa ruskaa ja punerrusta joka puolella. Olipa hyvä tietää että aroniat pystyy vetää alas! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pysyy minunkin puutarhani pystyssä, kun lankoja oli aivan valtavasti. Kaikkia en taatusti edes nähnyt.
      Tämän syksyn ruska on niin kaunista katseltavaa. Joka puolella puut ja pensaat liekehtivät.
      Meillä aronioiden alasleikkaaminen on toiminut hyvin. Vanhoja pensaita on sillä tavoin uudistettu kivasti.

      Poista
  8. Minulla luovutti kirjokuunliljat ensimmäisenä. Mummolta saatu oikein isolehtinen kuunlilja ei ole edes lehden kärkiinsä pakkasen puremaa ottanut.
    Kauniita syyskuvia sinulla 😊 varsinkin nuo usvaiset 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljoissa löytyy siis persoonallisuuksia. Meillä nuo sisäänkäynnin lähellä kasvavat isolehtiset kuunliljat ottavat joka vuosi ensimmäisen sijan kellastumisessa.
      Kiitos, usva-aamuna sai hienoja kuvia.

      Poista
  9. Tuo viimeinen kuva on kyllä yli veto! Äitini ja tyttäreni erityisesti pitävät kaikesta hallitusta, leikatusta ja kuin jostain hovin puutarhasta. Kiitos kunta todelllakin, että sait nuo mongolianvaahterat katseesi piiriin. Meillä on etupihalla kolme hyvin vanhaa, mutta niiden oksat ovat jännittävät, nenät hyvin erivärisiä ja lopulta vahva ruska valtaa nekin. Päätän aina istuttaa syysmyrkkyliljaa ja sitten se unohtuu...Kaunista♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Noiden runkotuijien kanssa olen onnistunut poikkeuksellisen hyvin.
      On todella mukavaa, että julkisiin istutuksiin panostetaan nykyisin enemmän. Näin kauneutta on tarjolla isommalle joukolle ihmisiä.
      Monta vuotta minultakin meni löytää syysmyrkkyliljat. Kaupoissa saattaa vielä sipuleita olla, joten käypä kysymässä.

      Poista
  10. Onpa kivan näköinen tuo rinne portaineen ja ihania syksyn värejä. Musta Rudolf on kyllä hieno punaisena leiskuvassa asussaan.
    Kiinnitin myös huomioni tuon alimmaisen kuvan upeisiin runkotuijiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Noiden runkotuijien kanssa olen pärjännyt hyvin. Niiden kanssa on myös helpompi harjoitella havujen leikkaamista, kun selviää pienemmillä välineillä, eikä tikkaitakaan tarvita.
      Tämän syksyn ruska on ihastuttavaa. Musta Rudolf on kyllä joka vuosi yhtä leiskuvan värinen.

      Poista
  11. Upeat nuo seittikuvat! Kyllä luonto tekee hienoimmat taideteokset. Musta Rudolf on kyllä komean värinen, hienoja syksyn värejä näkyy myös muissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä aurinkoisena päivänä uskoisi, miten paljon puutarhassa risteilee seittejä.
      Ruska on mannaa sielulle tässä vaiheessa, kun puutarha on vaipumassa talviuneen.

      Poista
  12. Sinulla on ollut ihana maanantai-aamu usvan seassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usvaisessa puutarhassa kävely oli kuin satumaailma.

      Poista
  13. Kiirettä on pitänyt keijuilla puutarhassasi. Ovatko kenties olleet pesemässä kesävaatteita talvivarastoon laitettavaksi?
    Aroniassa on joka vuosi todella kauniin punainen ruska. Niiden lehdet tuntuvat myös pysyvän aika pitkään kiinni oksissa eivätkä karise heti ensimmäisessä tuulenpuuskassa, kuten kävi ainakin täällä pihlajille ja reppanalle mongolianvaahteralleni. Onneksi on niitäkin kasveja, jotka pitävät lehdistään viimeiseen saakka kiinni ja tarjoilevat väri-ilottelua pitkän aikaa. Tuhkapensaassakin on kivan sävyinen ruskaväri. Kuunliljoissakin olisi raikkaan keltainen ruska, jos jo ensimmäinen pieni halla ei vetäisi lehtiä lötköiksi. Niidenkin pakkasensietokyvyssä on pieniä eroavaisuuksia.
    Pikku hiljaa olen itsekin tyhjennellyt ruukkuja ja raivannut kukkapenkeistä pahiten paleltuneita kesäkukkia kompostiin. Paljon olisi kuitenkin vielä tekemistä ennen kuin voi jättää puutarhan talvilepoon. Aurinkoista lokakuuta!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!