Sivut

tiistai 19. lokakuuta 2021

Jänisverkot paikoilleen

Rubus idaeus 'Ottawa' - Vadelma
 

Viikkoja voimallisesti vaivannut laiskamato on irtautunut minusta ja ilmeisesti mönkinyt syksyisen puutarhan multaan. Päättelen asiantilan siitä, että olen saanut hilattua itseni pihahommiin kevein mielin. Valmistakin on tullut siinä määrin, että olemme jo aloittaneet Ukkokullan kanssa iltalenkit. Jotenkin tekemisen vauhti on purettava, kun puutarhassa ei enää kovin paljon töitä ole. Eikä pimeässä ole edes kiva työskennellä.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

Jänis- (ja peura) verkot on laitettu paikoilleen. Piti oikein laatia ruutupaperille lista verkotettavista, ettei mikään tärkeä jäisi ilman. Kaikki koristeomenapuut, molemmat tuurenpihlajat, nuoret jalosyreenit, ruusuherukat, riippahernepuu, ruusuorapihlaja, kirsikka Accolade, pensasmustikat ja osa syyshortensioista pääsi tai joutui aitaukseen. Juuri nyt mieleen nousi, pitäisikö myös atsaleat ja safiirihortensia verkottaa? Tuskin se haitaksikaan on.

Suurin osa verkoistani on 120-150 -senttisiä. Kovin paljon korkeampia ei voi käyttää, koska silloin niiden yläreuna hiertää puiden alimpia oksia. Hankin tänä syksynä tukiverkkoja varten kuvassa näkyviä vihreitä tukikeppejä, joiden avulla verkon saa kauemmas itse puun rungosta. Tukeen on myös helppo kiinnittää verkko, ettei se levähdä lumen painosta auki.

Pensasmustikka aitauksessaan
 
Ostin jo aiemmin syksyllä uusia verkkorullia, koska sopivat verkkokoot loppuvat kaupoista juuri silloin, kun niitä tarvitsee. Mieluummin aitaan samaan verkkoon isomman alueen tai laitan verkkoa päällekkäin, kuin pätkin rullia pienemmksi paloiksi. Poistin käytöstä joukon verkonpaloja, joiden virittäminen kokonsa tai laatunsa puolesta on hankalaa.

Semprevivum tectorum - Mehitähti


Tavallisesti rinteen yläreunassa olevat aroniat pudottavat lehtensä rinteessä olevien kasvien päälle. Portaissa kulkiessani pysähdyin katsomaan, minne kaikki lehdet tänä syksynä ovat menneet, kun mehitähtien päällä oli vain muutama sielllä täällä. Samalla huomasin yhden mehitähden ryhtyneen kukkimaan.

Pikari/torvijäkälä


Syyspenkin vieressä olevan kotikiven sammalten joukkoon on kasvanut pikarijäkälää. Se on vielä tosi pienikokoista, joten täytyy seurata, jaksaako ne kiven pinnassa kasvaa enemmän mittaa.


Sisäänkäyntiä vastapäätä olevasta Bermudasta leikkasin perennoja, jotka sitten syötin hakettimen kitaan. Silputun massan kippasin pensaiden ja puiden tyville. Tavallisesti ripottelen tuoretta multaa perennapenkkeihin vasta keväällä, mutta nyt sattui kottikärryissä olemaan sopivasti multaa. Sitä nakkailin lapiolla leikattujen perennojen ympärille.

Kuorikatepolkujen siivoaminen vaatisi lehtipuhallinta. Pudonneiden lehtien haravoiminen kuorikatteesta vie samalla mittavan määrän itse kuorikatetta, mikä ei ole hyvä asia. En ole kovin ihastunut lehtipuhaltimen pöräyttelyyn, mutta ehkä jossain vaiheessa taivun sen käyttöön. 

Astilbe thunbergii 'Chokolate Shogun' - Harsojaloangervo

Tummalehtinen harsojaloangervo on muuttanut värinsä viininpunaiseksi. Jatkossa aion pitää silmät auki, jos vaikka törmäisin tähän kasviin myymälöissä. Mielelläni istuttaisin sitä enemmänkin sekä tämän yhden kaveriksi että muuallekin.

Viikko sitten ajoin ruohonleikkurilla nurmialueen läpi. Samalla tuli silputtua lehtiä. Silputuista lehdistä päällimmäiset haravoin istutusalueille. Loput jätin nurmikolle. Jonkun verran lehtiä on viikontakaisen leikkurimarssin jälkeen nurmelle ja kanttausuriin tullut, mutta ehkä jätän ne keväällä siivottaviksi.


Hiekkakäytäviä saan vielä käydä haravalla rapsuttamassa. Yksikin kunnon tuulenpuuska tuo puista ja pensaista alas viimeisiä lehtiä. Varsinkin norjanangervoissa on vielä paljon pikkuisia keltaisia lehtiä odottamassa varisemisen vuoroaan. Vaahteranneniä on  myös tänä vuonna valtavasti. Se tietää ensi keväänä tuhansia vaahteravauvoja kitkettäväksi.


Osa koivuista pitää vielä sitkeästi kiinni lehdistään. Monet muut puut ovat jo paljaita. Maisemat vaihtuvat nyt nopeassa tahdissa. Tämäkin viikon takainen kirjastomäki on tänään varmasti väriltään harmaampi.


Syysmetsään hiljaa keiju kulkee,
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee,
usvaan utuiseen kietoo maan,
rauhaan ja puiden havinaan.
Askel on keveä, ei jälkiä jää,
niittyvillain taipuu hiljaa pää.
Sieni hattunsa laskee maahan.

 

25 kommenttia:

  1. Kasvien syksyinen verkotus on aina kiva saada päätökseen. Meillä sen pääsee tekemään, kunhan ”Elmeri” robottileikkuri on laitettu talviteloille. Puutarhanne näyttää siistiltä ja valmiilta ottamaan talven vastaan.
    Ihana runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain pientä on vielä tehtävänä ennen puutarhan talviteloille laittamista, mutta valtaosa on nyt valmista. Jotain jää aina keväällekin, mutta se ei haittaa.
      Minusta runo kuvaa hyvin myös ihmisen siirtymistä "talviteloille".

      Poista
  2. Unohtui muuten sanoa, että atsaleoille kannattaa laittaa ehdottomasti suojat. Minulla jäi suojat viime syksynä laittamatta ja rusakot olivat käyneet napsimassa versojen päät suihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa harmillinen takaisku. Kävinkin jo verkottamassa myös atsaleat. Mieluummin varautuminen, kuin murehtia keväällä tuhoja.

      Poista
  3. Ihania syystunnelmia!
    Minunkin piti sanoa, että ehdottomasti verkottaisin atsaleat ja safiirihortensian, oikeastaan ne olisivat ihan kärkipäässä. Niin hyvin ne maistuvat peuroille ainakin täällä. Sen sijaan sulkahernepensaaseen ei ole kukaan koskaan koskenut! Meillä ei ole rusakoita, ainoastaan metsäjäniksiä, ehkä niillä on eri makumieltymykset.
    Onpa jaloangervosi kaunis! Ihastuttavat lehdet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään ja kesän ihmisenä olen suorastaan ihmeissäni siitä, miten paljon olen iloinnut tänä syksynä luonnon kauneudesta. Kaipa loistavalla ruskalla ja lämpimän aurinkoisilla säillä on ollut siinä osansa.
      Sariifihortensian kävin suojaamassa, samoin atsaleat. Niin tein viime talvenakin, hetkittäinen ajatusmaailman oikosulku tuli korjattua. Hyvä niin, ettei joudu keväällä katumaan.
      Täällä on eniten rusakoita, mutta myös metsäjäniksiä. Alapihalla kulkee talvisin varsinainen moottoritie, jos jänisten jäljistä jotain voi päätellä.
      Harsojaloangervo Chokolate Shogunin ostin vuosi sitten Mustilasta. Muistaakseni se on Tommolan tilan taimia. Kasvi on tosi kaunis koko kasvukauden ja tämä hieno syysväritys on mainio bonus. Nyt se myös näkyy hyvin, kun muut kasvit ovat pudottaneet lehtensä.

      Poista
  4. Hui hirmuinen taas, kuinka oletkaan jaksanut ahkeroida!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Piha- ja puutarhahommat menevät enimmäkseen hyötyliikunnan piikkiin. Samalla voi seurata luonnon ihmeitä.

      Poista
  5. Hirveä homma tuossa verkottamisessa varmasti on, mutta parempi varoa kuin katua. Omalta palstalta rusakot ja kanit ovat pysyneet poissa metrin korkuisen koko palstan kiertävän aidan ansiosta. Tuo Chokolate Shogun näyttää ihastuttavalta, pitääkin painaa nimi mieleen (=laittaa kännykän ostoslistaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verkkojen virittämisessä on oma hommansa, kun samalla pitää varoa puiden oksia ja runkoa. Toisaalta vuosia verkkoja virittäneenä siihen on jo tullut rutiinia.
      Sinä onnellinen et joudu kantamaan murhetta ainakaan peuraongelmista. Eikös ne citykanitkin ole merkittävässä määrin kadonneet jonkun viruksen vuoksi.
      Suosittelen lämpimästi Chokolate Shogunia. Se on juuri niin ihastuttava, kuin näyttääkin. Hyvä idea laittaa vinkkilistan kännykkään. Enpä ole älynnytkään, kiitos vinkistä!

      Poista
  6. Se laiskamato taisi mönkiä tänne... Verkot ovat edelleen laittamatta ja viimeiset juurekset kasvimaalla. Niiden nostaminen olisikin ollut tänään astetta haastavampi urakka, sillä melkein koko päivän oli pakkasella. Kävin pikaisen kierroksen tekemässä iltapäivällä ja kopina vain kävi kävelipä nurmikolla tai hiekalla. Nytkin on -4 astetta. Pitää vain toivoa, että ei tarvitse kerätä pilaantunutta satoa sitten kun maa taas sulaa. Kaikki talvetettavat kasvit ovat onneksi suojassa.
    Harsojaloangervon syysväri on upea. Metsästämisen arvoinen kasvi; siinähän oli niin hienon väriset lehdet kesälläkin.
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskamato on lieroa vikkelämpi liikkumaan. Toivottavasti kiemurtelee äkkiä jonnekin naapurikuntaan tontiltasi.
      Teillä onkin ollut napakampia pakkasia. Meillä toistaiseksi vasta pari pakkasyötä, joiden jälkeen ollaan taas selkeästi plussalla. Vaan tuskin kauaa.
      Verkkojen virittäminen on joka syksy yhtä tylsä homma. Niiden laittamatta jättämistä olen joutunut joskus vuosia sitten katumaan, joten nykyisin en jätä sitä väliin.
      Harsojaloangervon lehdet ovat läpi kasvukauden hienon väriset. Vielä se ei kukkinut, mutta tässä tapauksessa lehdet vievät taatusti voiton.
      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  7. Minulla alkaa verkotus pian. Safiirihortensian verkottaisin varmasti ihan varmuuden vuoksi. Se on kuitenkin niin hidas kasvussaan. Olet siistinyt puutarhaa jo tosi paljon. Meillä on vasta puolet haravoitavasta alueesta käyty läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Safiirihortensia sai verkon, kuten atsaleatkin. Safiirihortensian verkotin myös viime talvena, vaikka matalakasvuisena se jäi kokonaan lumen alle.
      Syystöiden ripeään edistymiseen vaikutti paljon kattoremontti. Sen alta oli siivottava kasveja ja vietävä kesäkalusteita kellariin jo syyskuussa. Normaalisti syystöitä riittää hyvässä lykyssä jopa joulukuulle - riippuen säistä.

      Poista
  8. Meilläkin vielä on verkotusta ja se on tärkii homma. Atsaleat ja hortenssiat verkotetaan, muuten napsiit suihinsa kulukijat! Tuohon torvijäkälän kupin reunoihin tul punaista väriä meillä, oisko ollu kukinta. Matala jäkälä on. Siisti on puutarhasi talven tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki mahdollinen kannattaa verkottaa, sillä ilman jättäminen saattaa koitua kasvin kohtaloksi. Ja sepä sitten keväällä puutarhuria harmittaisi.
      Kävin googlettamassa torvijäkälää. Kukinnasta en löytänyt tietoa, mutta muutama kuva kupin reunojen punerruksesta löytyi. Se mainittiin torvijäkälän itiöemäksi. Myös punatorvijäkälä on olemassa. Olen tottunut nimittämään kuvaamaani torvijäkälää pikarijäkäläksi Helvi Juvosen kauniin runon myötä.
      Ympäristön puut ja pensaat alkavat olla lehdistä tyhjiä, joten enää ei nurmikollekaan materiaalia leijaile. Tuuli tuo lehtiä, mutta ne ehtii siistiä keväällä.

      Poista
  9. Minun suosikkihankintoihin ei lehtipuhallin kuulunut, mutta se on oikeasti ihan ykkönen siivottaessa kivituhkakäytäviä. Haravoidessa kivituhkaa lähtee koko ajan mukaan ja sitten sitä joutuu lisäilemään.
    Siistissä kunnossa siellä kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, haravoidessa kivituhkaa irtoaa turhan paljon käytäviltä. Meillä alkaa olla muutenkin tarvetta tilata isompi kuorma kivituhkaa parkkipaikalle ja käytäville. Kunhan sade loppuu ja tulee kuivempi sää, haen lehtipuhaltimen kellarista surruuttaakseni ainakin kuorikatekäytävät lehdistä puhtaiksi. Ehkä käyn samalla läpi käytävätkin.

      Poista
  10. Kyllä sitä puuhaa riittää pihalla. Siisti nurmikko, vaan lentäähän niitä lehtiä aina jostain. Kauniita on myös mehtitähdet ja torvijäkälät. Toisaalta hyvä kun puiden syksyinen kauneus putoaa eri tahtiin, niin sitä riittää pitempään :) Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puista ja pensaista ei enää pahemmin lehtiä nurmikolle leijaile. Tuuli kyllä tuo niitä tullessaan, mutta määrät ovat sen verran pieniä, että saavat jäädä keväällä siivottaviksi.
      Tämä syksy on ollut todella kaunis. Ikkunasta katsoen kauempana on vielä yksi koivu keltaisena muiden huojuessa ihan paljaina.
      Hyvää syksyä sinullekin Emilie!

      Poista
  11. Sinulla on siistiä puutarhassa minulla ei. Olen tehnyt kotona suuret kaivaukset ja muutokset anoppia oltiin auttamassa ja nyt kahden viikon tauon jälkeen mökille ja siellä on sitten niin perusteellisesti tekemistä. Mutta se tehdään mitä kerkiää ennen talven tuloa mutta toivottavasti vielä ei heti ovelle kolkuta. Minulla on onneksi vähän verkottamista kun kaikki on puutarhan puolella turvassa aitauksen sisällä. Vaahterassa on todella paljon neniä ja katsoin tässä kun yksi irtosi niin pyörii kun mikäkin ympäri ja etenee pitkän matkan. Kitkentää varmasti riittää niissä ja ne onkin heti poistettava tai muuten irti ei saa millään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihme, jos on syystyöt kesken, kun sinulla on työmaita kolminkertaisesti. Eiköhän täällä etelässä ehdi hyvin saada puutarha talviteloille ennen lumia. Loput ehtii keväälläkin.
      Kuvittelin keväällä ja alkukesästä kitkeneeni kaikki vaahteravauvat, mutta syystöitä tehdessä niitä on löytynyt monen monta lisää. Lujaa saa kiskoa, jotta kesän kasvanut taimi irtoaa mullasta.

      Poista
  12. Apua täällä on vielä verkot osittain virittämättä. Hain tänään vielä viimeisen sipulipaketin postista ja kunhan saan ne maahan niin sitten verkotan loputkin. Veekkorullat odottaa nurmikolla sikin sokin. Olisipa ihanaa kun kaikki verkot olisivatkin samanlaisia mutta itselläni on peräti neljää erilaista. Tiheäsilmäinen myyräverkko olisi parasta mutta se on niin painavaa ja jäykkää joten sitä olen laittanut vain omenapuiden ympärille alapihalla. Jänisverkkoa sitten lopuille ja tosiaan molempia on metallisena ja vihreällä muovilla päällystettynä. Niin iuin sanoit niin usein on pitänyt ottaa sitä verkkoa mitä on ollut jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeastihan ne verkot sitten virittää, kunhan tehtävän aloittaa. Laita vain sipulit ensin maahan, ne ovat ykkössijalla.
      Montaa erilaista verkkoa löytyy yhä minultakin. Aina sitä mieluisinta/parasta ei vaan kaupasta saa juuri silloin, kun tarvetta on.

      Poista
  13. Hyvä, että mainitsit atsaleat. Apua, en olisi lainkaan tajunnut laittaa niitä verkkojen sisään. Nyt täytyy vielä hankkia lisää verkkoa ja hoitaa homma. On tästä blogimaailmasta iso hyöty, aina oppii uutta. Kiitos.
    Siellä on niin siistin näköistä ja kätevää, että sait lehdet silputtua. Varmaan puhallin olisi järkevä kivimurskaa- ja kuorikatekäytävillä. Olen asiaa aina välillä harkinnut, mutta ei ole tullut ostettua. Haravointi on ollut minusta mukavaa, mutta noilla mainituilla alustoilla ei haravointi ole kovinkaan helppoa. Isäni hankki puhaltimen ja on ollut tyytyväinen. Pitäisi ottaa lainaan ja kokeilla.
    Kävely on ollut yhä enenevästi ohjelmassa minullakin.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!