Jänisverkot paikoilleen

Rubus idaeus 'Ottawa' - Vadelma

 

Viikkoja voimallisesti vaivannut laiskamato on irtautunut minusta ja ilmeisesti mönkinyt syksyisen puutarhan multaan. Päättelen asiantilan siitä, että olen saanut hilattua itseni pihahommiin kevein mielin. Valmistakin on tullut siinä määrin, että olemme jo aloittaneet Ukkokullan kanssa iltalenkit. Jotenkin tekemisen vauhti on purettava, kun puutarhassa ei enää kovin paljon töitä ole. Eikä pimeässä ole edes kiva työskennellä.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

Jänis- (ja peura) verkot on laitettu paikoilleen. Piti oikein laatia ruutupaperille lista verkotettavista, ettei mikään tärkeä jäisi ilman. Kaikki koristeomenapuut, molemmat tuurenpihlajat, nuoret jalosyreenit, ruusuherukat, riippahernepuu, ruusuorapihlaja, kirsikka Accolade, pensasmustikat ja osa syyshortensioista pääsi tai joutui aitaukseen. Juuri nyt mieleen nousi, pitäisikö myös atsaleat ja safiirihortensia verkottaa? Tuskin se haitaksikaan on.

Suurin osa verkoistani on 120-150 -senttisiä. Kovin paljon korkeampia ei voi käyttää, koska silloin niiden yläreuna hiertää puiden alimpia oksia. Hankin tänä syksynä tukiverkkoja varten kuvassa näkyviä vihreitä tukikeppejä, joiden avulla verkon saa kauemmas itse puun rungosta. Tukeen on myös helppo kiinnittää verkko, ettei se levähdä lumen painosta auki.

Pensasmustikka aitauksessaan

 
Ostin jo aiemmin syksyllä uusia verkkorullia, koska sopivat verkkokoot loppuvat kaupoista juuri silloin, kun niitä tarvitsee. Mieluummin aitaan samaan verkkoon isomman alueen tai laitan verkkoa päällekkäin, kuin pätkin rullia pienemmksi paloiksi. Poistin käytöstä joukon verkonpaloja, joiden virittäminen kokonsa tai laatunsa puolesta on hankalaa.

Semprevivum tectorum - Mehitähti

Tavallisesti rinteen yläreunassa olevat aroniat pudottavat lehtensä rinteessä olevien kasvien päälle. Portaissa kulkiessani pysähdyin katsomaan, minne kaikki lehdet tänä syksynä ovat menneet, kun mehitähtien päällä oli vain muutama sielllä täällä. Samalla huomasin yhden mehitähden ryhtyneen kukkimaan.

Pikari/torvijäkälä

Syyspenkin vieressä olevan kotikiven sammalten joukkoon on kasvanut pikarijäkälää. Se on vielä tosi pienikokoista, joten täytyy seurata, jaksaako ne kiven pinnassa kasvaa enemmän mittaa.

Sisäänkäyntiä vastapäätä olevasta Bermudasta leikkasin perennoja, jotka sitten syötin hakettimen kitaan. Silputun massan kippasin pensaiden ja puiden tyville. Tavallisesti ripottelen tuoretta multaa perennapenkkeihin vasta keväällä, mutta nyt sattui kottikärryissä olemaan sopivasti multaa. Sitä nakkailin lapiolla leikattujen perennojen ympärille.

Kuorikatepolkujen siivoaminen vaatisi lehtipuhallinta. Pudonneiden lehtien haravoiminen kuorikatteesta vie samalla mittavan määrän itse kuorikatetta, mikä ei ole hyvä asia. En ole kovin ihastunut lehtipuhaltimen pöräyttelyyn, mutta ehkä jossain vaiheessa taivun sen käyttöön. 

Astilbe thunbergii 'Chokolate Shogun' - Harsojaloangervo

Tummalehtinen harsojaloangervo on muuttanut värinsä viininpunaiseksi. Jatkossa aion pitää silmät auki, jos vaikka törmäisin tähän kasviin myymälöissä. Mielelläni istuttaisin sitä enemmänkin sekä tämän yhden kaveriksi että muuallekin.

Viikko sitten ajoin ruohonleikkurilla nurmialueen läpi. Samalla tuli silputtua lehtiä. Silputuista lehdistä päällimmäiset haravoin istutusalueille. Loput jätin nurmikolle. Jonkun verran lehtiä on viikontakaisen leikkurimarssin jälkeen nurmelle ja kanttausuriin tullut, mutta ehkä jätän ne keväällä siivottaviksi.

Hiekkakäytäviä saan vielä käydä haravalla rapsuttamassa. Yksikin kunnon tuulenpuuska tuo puista ja pensaista alas viimeisiä lehtiä. Varsinkin norjanangervoissa on vielä paljon pikkuisia keltaisia lehtiä odottamassa varisemisen vuoroaan. Vaahteranneniä on  myös tänä vuonna valtavasti. Se tietää ensi keväänä tuhansia vaahteravauvoja kitkettäväksi.

Osa koivuista pitää vielä sitkeästi kiinni lehdistään. Monet muut puut ovat jo paljaita. Maisemat vaihtuvat nyt nopeassa tahdissa. Tämäkin viikon takainen kirjastomäki on tänään varmasti väriltään harmaampi.

Syysmetsään hiljaa keiju kulkee,
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee,
usvaan utuiseen kietoo maan,
rauhaan ja puiden havinaan.
Askel on keveä, ei jälkiä jää,
niittyvillain taipuu hiljaa pää.
Sieni hattunsa laskee maahan.