Museo Emman nyörit ja pystit

Edellisestä Espoon modernin taiteen museon Emman käynnistä on vierähtänyt vähän liiankin pitkään. Emmahan sijaitsee Tapiolan Ahertajantiellä, painotalo Weilin&Göösin v. 1964 (laajennukset 1967 ja 1974) valmistuneessa Aarno Ruusuvuoren suunnittelemassa rakennuksessa. Rakennus on nykyisin suojeltu. Näyttelykeskus WeeGeenä se avattiin yleisölle 2006.

Mielestäni WeeGee-talo sopii erinomaisesti modernin taiteen esittelypaikaksi. Betonipinnat, isot ikkunat, väljät tilat antavat sijaa itse teoksille. Sijaintikin on keskeinen, helposti tavoitettavissa. Joskin henkilöautolla ei museoon kannata mennä sillä ajatuksella, että auton saisi lähelle. Tapiolan keskustassa on runsaasti pysäköintipaikkoja, joista ei kauaa museolle kävele. Samalla on mahdollisuus tehdä huomioita nopeassa tahdissa muuttuvasta ympäristöstä.

Suurimpana houkuttimena tämänkertaiseen Emma-vierailuun oli japanilaisen Chiharu Shiotan "Äärirajoilla" -teos. Kiirehdin turhaan, sillä olin lukenut näyttelyajan päättyvän jo 27.11. Aikaa on ihan riittävästi, koska näyttely on paikalla ensi vuoden marraskuun loppuun.

Saavuin paikalle sopivasti pian museon avautumisen jälkeen, joten sain ihan rauhassa kulkea katselemassa. Äärirajoilla-teoksella ei ole mitään tekemistä käsitöiden kanssa, mutta ilman muuta on kiinnostavaa nähdä, miten taiteilija ilmaisee itseään mm. lankaa käyttäen.

Chiharu Shiota on käyttänyt teokseen lankaa runsaan 350 km eli jokunen villasukkakerä tuonne on punottu. Teosta oli kokoamassa taiteilija mukaanluettuna 13 henkeä kahden viikon ajan.

Teosta varten tilan betonilattia jouduttiin päällystämään puulla. Ihmettelinkin heti teoksen keskelle käytyäni, miten langat on kiinnitetty. Selvisi kumartumalla katsomaan.

Pitkään jouduin teosta läheltä katsomaan, kunnes löysin ensimmäisen solmun. Mietinkin, että jossain on ihan pakko olla solmuja tai muita langan jatkamiskikkoja. Loputonta lankakerää ei taida olla japanilaistaiteilijallakaan.

Teoksen keskellä oli jännittävää kulkea. Siellä ei tullut minkäänlaista ahtaanpaikan kammoa tai ilman loppumisen tunnetta. Lankalabyrintissä oli helppo liikkua, ei ollenkaan eksymisen pelkoa. Ovia saattoi aukoa ja sulkea. Teoksen läpikuultavuus ja ilmavuus toivat turvallisen olon ja koin olevani konkreettisesti jonkin sisällä. Museossa ei muutenkaan ole erityisen äänekästä, mutta selvästi punaisen lankaviidakon keskellä vähäisetkin äänet pehmenivät.

Mimmo Paladino: Järjen tuolla puolen

Shiotan teoksen kokemisen ja katsomisen jälkeen kiersin muitakin museossa esillä olevia näyttelyitä, joista yhtenä mm. Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttely Kosketus, suomalaista ja kansainvälistä nykytaidetta.

Roland Persson: Panaman paperit

Edellisen kuvan Roland Perssonin Panaman paperit on sijoitettu hienosti niin, että sitä voi katsella myös usean salin yhdistävän käytävän kautta.

Hans-Christian Berg: Ajatusnousu tyhjiössä

Nämä ruukut sisältyvät "Särkyvää - Keramiikka uuden äärellä" -näyttelyyn, jossa 12 taiteilijan ja kahden taiteilijaryhmän teoksissa näkyy mm. huoli ympäristöstä. 

Ruukut jo sinänsä ovat niin upeita, että ottaisin heti kättelyssä niistä jokaisen omaan kotiini/pihaani. 

Aaron Heinon Off Topic -näyttelyn teokset ovat myös kiinnostavia. Yksittäisten teosten nimet jäivät merkitsemättä muistiin.

Aaron Heino

Aaron Heino

 

Rut Bryk ja Tapio Wirkkala

Emmaan on talletettu Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön kokoelma. Se on kokonaisuudessaan yleisölle avoimissa tiloissa. Ns. katseluvarasto on säilytystilan, näyttelyn ja työskentelytilan yhdistelmä.

Moni tämän taiteilijapariskunnan luoma esine on meille suomalaisille tuttu omissa kodeissamme ja keittiöissämme.

Futuro

Emman pihalla olevaan arkkitehti Matti Suurosen suunnittelemaan Futuro -taloon en päässyt nyt tutustumaan. Se on museon kävijöille avoinna toukokuusta syyskuuhun. Futuro on jäänyt mieleen lapsuudesta, jolloin mummulaan mennessä näimme auton ikkunasta Lahnajärven huoltoaseman pihalla Futuron. Netistä löysin tiedon, että Lahnajärven Futuro on nykyisin Virossa.

Lähde: Wikipedia
Laajasta kotimaisesta ja kansainvälisestä kiinnostuksesta huolimatta Futuro ei koskaan lunastanut siihen kohdistettuja kaupallisia odotuksia. Se oli massamarkkinoille liian erikoinen ja kallis. Lisäksi Polykem Oy:n kokemus ja resurssit olivat riittämättömät Futuron laajamittaiseen kansainväliseen lanseeraukseen. Vuoden 1973 öljykriisi kolminkertaisti muovin hinnan ja vaikeutti huomattavasti Futuron markkinointia.

Suomessa valmistettiin 20 Futuroa vuosina 1968-1978. Näistä 12 kappaletta toimitettiin suoraan ulkomaisille tilaajille. Vuosina 1969-1973 Futuron valmistuslisenssi myytiin 25 eri maahan, mutta sen valmistus aloitettiin vain noin kymmenessä maassa. Kaiken kaikkiaan Futuro-taloja valmistettiin alle sata kappaletta, joista Suomessa on säilynyt viisi. Yksi näistä oli Matti Kuuslan omistuksessa Hirvensalmella kesästä 1968 syksyyn 2011, jolloin Näyttelykeskus WeeGee osti sen. Huolellisen konservoinnin jälkeen tämä Futuro (nro 001) saapui huhtikuun lopussa 2012 Emmaan.

Aaron Heino

 

Välillä on vaikea saada omaan aikatauluun sopimaan arkeen kuulumattomia menoja. Kannattaa kuitenkin silloin tällöin taikka useamminkin tehdä tilaa kalenteriin kulttuurille, museoille, leffoille. Ihmeesti ne virkistävät mieltä pitkäksi aikaa. Mikäs sen parempi ajankohta itsensä sivistämiselle ja kokemusten keräämiselle, kuin tällainen rospuuttoaika ja sitä seuraava talvi. Kokeilkaa. Uskon, ettette pety!