Sivut

perjantai 10. joulukuuta 2021

Sairasta siivoamista

  

En ole enää vuosiin harrastanut suursiivouksia ennen juhlapyhiä. En juhannuksena enkä jouluna. Sellaiseen ei ole tarvetta, jos pitää pitkin vuotta paikat jotakuinkin järjestyksessä. Yleensä imuroin, ravistan vähäiset mattoni, pyyhin lattiat ja pinnoilta pölyt kerran viikossa. Joskus aikataulu on niin tiukalla, että viikkosiivous jää joko kokonaan väliin tai teen sen pikavauhdilla.


Koronapandemian vuoksi on tullut vietettyä enemmän aikaa kotona. Tulee siis tuijotettua omia nurkkia aktiivisesti ja välillä kriittisestikin. Tämä on saanut aikaan normisiivousten lisäksi kaappien, hyllyjen ja laatikoiden systemaattista läpikäymistä. Vanhempien kodin tyhjentäminen tammikuussa sysäsi liikkeelle tarpeen inventoida omien seinien sisäpuolelta kaiken tässä vaiheessa, kun itsellä on kykyä ja voimia sitä tehdä. Kaikenlaista roinaa on lähtenyt kiertoon ja kaatopaikalle. Olen ottanut yksittäisen kaapin tai huoneen vuorollaan käsittelyyn. Näin ei aiheuta itselleen liiallista tymppääntymisen tunnetta ja väsymystä.

 

Viikko sitten iskin kynteni kirjastoon. Olen tyhjentänyt kirjahyllyn säännöllisin välein, pyyhkinyt pölyt ja laittanut kirjat uudelleen hyllyyn johonkin sopivaan järjestykseen. Jälleen oli sen urakan aika ja tällä kertaa suunnitelmissa oli karsia myös kirjoja pois. 

Valtaosa dekkareista sai mennä. Harva dekkari on niin kiinnostava, että sen jaksaa lukea toistamiseen. Lastenkirjojakin oli kasapäin. Osa niistä sellaisia, joista omat muksut eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita. Keittokirjoista jätin itselleni vain muutaman syystä tai toisesta tärkeimmän opuksen. Netistähän nykyisin tulee ohjeita etsittyä. Yksi päivä ei millään riittänyt kolmelle seinälle levittäytyneen kirjahyllyn tyhjentämisessä, pölystä putsaamisessa ja lajittelemisessa kiertoon lähteviin ja hyllyyn palaaviin. 

 

Purin kirjahyllystä puolitoistametrisen osuuden kokonaan pois. Aakkostin proosakirjat järjestykseen. Tieto-, harraste- ym. kirjatkin ovat taas hetken omilla paikoillaan löydettävissä. Naapurin miniä vei neljä kassillista kirjoja työpaikalleen annettavaksi vähävaraisille oppilaille. SPR:n Konttiin vietiin kymmenkunta kassillista. Itse asiassa paperikeräykseen meni vain kaksi laatikollista nuhruisia, arvottomia ja sisällöltään aikansaeläneitä kirjallisia tuotoksia.


Puretun  hyllyosuuden paikalle siirsin vanhan kahdenistuttavan sohvamme. Kirjastohuoneessa on toinen telkkari, jota on nyt huomattavasti mukavampi katsella sohvalta käsin. Tyhjä paikka sohvan päällä suorastaan huusi taulua tai jotain katseenvangitsijaa. Kuin tilauksesta bongasin erään huonakalukaupan mainoksessa tuon metallisen Laukka-seinäkoristeen melko edulliseen hintaan. Siitä vain autoon ja ostoksille. Oikeastaan koko huone olisi kannattanut maalata. Sohvallekin olen pohtinut uutta verhoilua. Jääköön johonkin myöhempään ajankohtaan.

Olen seisonut useamman kerran kirjastohuoneessa katselemassa järjestelyn tuloksia. Hieno tunne taas tietää, missä mikin kirja sijaitsee. Pitkään alitajunnassa muhinut projekti eteni pienen alkukankeuden jälkeen oivallisesti maaliin.

Pitkään kiikun kaakun ollut lato kylän reunamilla oli vihdoin luovuttanut.


Vaan mitä tarkoittaa tuo otsikossa mainittu "sairas siivoaminen". Tasan viikon kuluttua siitä, kun olin saanut kirjaston suursiivouksen päätökseen, makasin sairaalan päivystyksessä. Selkä alkoi vihoittelemaan jo urakan aikana. Se ei tykännyt yhtään jatkuvasta keittiöpallilla ylös-alas ravaamisesta, painavien kirjapinojen siirtelystä eikä varsinkaan toistuvasta kiertoliikkeestä. 

Olen ennenkin potenut samanlaisia selkävaivoja, joten aloitin hyvissä ajoin tulehduskipulääkekuurin. Minulla ei ollut mitään reseptilääkettä. Ihan koitin selviytyä apteekin käsikauppapillereillä. Jonkun verran hidastin vauhtiani, mutta sepä ei riittänyt. Keskiviikkona menin kotiin saavuttuani suihkuun, jonka jälkeen istahdin sängylleni tapani mukaan rasvaamaan jalkoja ja pukemaan puhdasta ylle. Istahdin ja siihen jäin. Selkä meni totaalisesti jumiin. Pienikin liike suuntaan tai toiseen sai minut ähkimään kivusta. Se salpasi hengityksen ja sumensi näön. Sain kumottua itseni selinmakuulle sängylle, jossa sitten koitin leikkiä kuollutta, että kipu edes vähän rauhoittuisi. Kaikkea kanssa. Olin täysin liikuntakyvytön, jonka lisäksi oikean pakaran päältä lähtenyt jomotus laajeni koko selkään.

 
Hirvitti ajatus edessä olevasta yöstä. En voinut edes kömpiä peiton alle lämpimään. 
Iltaseitsemältä soitin päivystysapuun kysyäkseni, miten olisi viisainta toimia. Kuntamme asukkaiden päivystys hoidetaan ilta- ja yöaikaan Jorvin sairaalassa. Tunnetusti siellä on aina paljon porukkaa ja odotusajat pitkät.  Siksi tuumasin, jos ammattilaisen avulla selviäisin kotona aamuun, jolloin oman kylän terveyskeskus aukeaa.

10 minuutin jonottamisen jälkeen painoin ykköstä, jolla valinnalla jätin takaisinsoittopyynnön. Runsaan tunnin kuluttua minulle soitettiin. Kerrottuani tilanteeni päivystysavussa neuvottiin soittamaan ambulanssi. Heidän mielestään selkäkipuni ei enää ollut pelkällä buranalla hoidettavissa. Ukkokulta olisi kyllä vienyt minut päivystykseen, mutta millä ilveellä hän olisi saanut minut autoon? Ambulanssi saapui kymmenen aikaan. Haastattelivat minua, mittasivat verenpaineen ja mahdollisen kuumeen. Sitten vain kantotuoliin ja autolla kohti sairaalaa.

Jouluruusu piilossa
 

Sairaalassa minut kärrättiin suoraan päivystyksen vuodeosastolle. Enpä olisi mitenkään voinutkaan tuntitolkulla istua isossa odotustilassa, joka oli pullollaan muita apua kaipaavia. Aika pian minulle tuotiin ensihätään kipulääkettä ja lihasrelaxanttipilleri. Yö oli pitkä, eikä kivutkaan minua kahdella pillerillä jättäneet. Aamuviideltä saapui vihdoin lääkäri. Kyseltyään ja tutkittuaan hän sanoi antavansa minulle samanlaisen pillericoctailin, kuin saapuessani. Hän arveli kyseessä olevan todennäköisesti noidannuoli tai mahdollisesti iskias. Sain reseptit ja päteväntuntuiset neuvot selän parantamiseen. Ja käskyn mennä lääkäriin heti, jos oireet pahenevat.

Lääkkeiden alettua vaikuttaa, kykenin liikkumaan sen verran, että minun katsottiin voivan kotiutua. Ukkokulta tuli hakemaan minut vähän ennen seitsemää. Selkä on edelleen hurjan kipeä, eikä se lääkärin mukaan päivässä tai kahdessa parane. Kunhan pahimmat kivut ovat talttuneet, on lähdettävä varovaisin askelin lisäämään liikuntaa. Liike on kuulemma selkäkivuissa paras lääke. Huonoin vaihtoehto on jäädä pitkäksi aikaa sänkyyn makaamaan.

Servettiruusuista tehty kranssi
 

Sairaalasängyssä maatessani kuuntelin ja katselin hoitajien työtä. Kaikesta näki, että tekemistä riitti. Korona tuntui konkreettisesti myös päivystyksessä. Useampi ambulanssilla tuotu potilas odotti siirtoa osastolle. Se ei sujunutkaan leikiten, sillä paikat olivat aivan täynnä ja päivystyksestä ihmisiä siirrettiin osastojen ylipaikoille. Käytävillekö ylipaikat on sijoitettu? Vai onko henkilökunnan kahvitilat otettu kenties potilaskäyttöön? Minä onnellinen pääsin kuitenkin kotiin parantamaan selkääni. Tuntuu hyvältä kyetä illalla harjaamaan hampaansa ja vaihtamaan päivävaatteiden sijaan yökkäri. Vielä ihanampaa on pujahtaa illalla omien lakanoiden väliin.

Kokemus oli jälleen kerran opettava. Selkäkipujen lääkitsemisessä ja hoitamisessa ei kannata jäädä odottamaan ihmeparantumista. Olisin ehkä välttynyt tältä seikkailulta, jos olisin käynyt lääkärissä pian oireiden ilmaannuttua. Vielä tärkeämpi opetus on siinä, ettei pientäkään kirjastoa tarvitse siivota ja järjestää yhdessä päivässä.


Keskiviikkoaamun -22 asteesta mittari on kivunnut -4 asteeseen. Lunta leijailee taivaalta hissukseen. Ensi viikolla onkin sitten luvassa selkeää plussaa ja vesisadetta.

Olkaa maltillisia joulutouhuissanne. Hyvää viikonloppua kaikille!


24 kommenttia:

  1. Ohhoh, kylläpä iski paha selkäkipu. Onneksi sait apua.
    Paranemisia❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Paraneminen on jo selvästi alkanut, vaikka selkä on edelleen kipeä ja liikkeet hitaanlaisia.
      Minulla on aika korkea kipukynnys, mutta nyt kipu vei konkreettisesti jalat alta.

      Poista
  2. Ootpa suanu kunnon noidannuolen/iskiaksen. Toivottavasti paranoo hyvin. Liike on noihin vaivoihin lääke. Miullekkin tul noidannuoli lähemmäs kymmenen vuotta sitten,liäkärissä käytätti ja ol hankala tauti, pyllyn pyyhkiminenkin ol tuskoo. Sain velipojalta venyttelyohjeet, (hänelle fysioterapeutti ol antanu) ja kun vähän jo helepotti tauti, rupesin niitä venytyksii varovasti alakuun, kehoani kuunnellen tekemään. Nyt sillontällön ja etenkin jos pikkusenkaan rupivaa selekä vihottelemaan, venyttelen ja ei oo tarvinnu kipuliäkkeitäkään syyvä. Uskon vahvasti venyttelyn auttaneen. Oon kuullu joidenkin jopa leikkaukseen joutuvan iskiaksen tautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita taisi ampua selkääni kerralla useamman nuolen. Enpä muista yhtä kovaa tuskaa aiemmin kokeneeni. Lääkkeet alkavat selvästi jo helpottaa tilannetta. Lääkärin ohjeen mukaan en jäänyt sänkyyn makaamaan, vaan pyrin varovaisin askelin etenemään normaaliin arkeen.
      Hyvä tietää, että koet saavasi venyttelystä apua. Tarkoitukseni on mennä fysioterapeutin luo saamaan sopivia ohjeita selän vahvistamiseksi ja vastaavien tilanteiden ennalta ehkäisemiseksi.

      Poista
  3. Nuo yllättävät selkäkivut on niin,,,,. Helppo täältä huudella, ota rauhallisesti, muista selkäjumppa - venyttely. Minä viellä paras muistuttaja, muistan ne ohjeet vasta hädän hetkellä.
    Paranemisia vihonviimeisestä kivusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki! Selkäkivut ovat viheliäisiä vaivoja. Tässä vaiheessa on pakkokin ottaa rauhallisesti, sillä kipu on edelleen koko ajan läsnä. Lääkkeet onneksi selvästi auttavat. On yhtä juhlaa kyetä taas kävelemään kutakuinkin suorassa - ja ylipäätään kävelemään. Fyssarin vastaanotolle olen menossa, mutta vasta joulun jälkeen. Tälle vuodelle ei enä aikoja ole.

      Poista
  4. No, johan oli hurja seuraamus siivoamisesta. Niin hienoa kuin uudelleen järjestetty kirjasto onkin, niin kurja kuulla rajuista selkäkivuistasi. Selän kiputiloissa on tosiaan eduksi reagoida oikeasuuntaisesti ajoissa, sen olen läheltä nähnyt oman mieheni kanssa (hänen on lähes mahdotonta hidastaa tahtia ennen kuin on sitten jalaton ja liikuntakyvytön).
    Hyvä, että lähdit ambulanssin kyydillä saamaan paremmat rohdot ja toivottavasti tervehtyminen nyt sujuu vakaasti. Sairaalassa oleminen ei ole mitään herkkua, vaikka saisikin hyvää hoitoa, joten kiva, että pääsit kotiin toipumaan. Nyt vain liikuntaa = liikettä sopivasti liukastumisten välttäen. Onneksi sinulla on siistiä, joten muu joulusiivous voi jäädä väliin tai ukkokullan tehtäväksi. Voit toimia työnjohtajana. Siivouksen asennot saattavat olla turhan huonoja selän kannalta.
    Kaikkea hyvää toipumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Hyvien ohjeiden ja tehokkaiden lääkkeiden ansiosta selkä on alkanut toipua. Edelleen jomottaa jonkin verran, eikä äkkinäisiä liikkeitä sovi tehdä. Ambulanssikyyti oli ainoa keino päästä päivystykseen, kun en päässyt omin voimin edes sängystä ylös.
      Tunnistan itsessäni saman ominaisuuden, kuin miehessäsi. Loppuun saakka pitää mennä vauhdilla kuvitellen, että aika hoitaa vaivat pois. Tämä on ollut taas oppimisen paikka. Josko seuraavan selkävaivan sattuessa ymmärrän hakea apua ajoissa.
      Ukkokulta kyllä jeesaa kiitettävästi kotihommissa.

      Poista
  5. Olipa pahat kivut. Onneksi sait apua. Nyt rauhallisesti kohti joulua.
    Ihanaa joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä muista kokeneeni yhtä voimakasta kipua. Selkä on edelleen kipeä ja jäykkä, mutta parempaan ollaan koko ajan menossa. Pääsen sentään liikkumaan, mikä on valtava helpotus.
      Kiitos, leppoisaa joulun odotusta sinullekin!

      Poista
  6. Tunnistan tuon halun raivata ja järjestää (joskus), etenkin anopin kuoleman jälkeen. Minulla siivoaminen ei ole kuitenkaan verissä ja sitä tuli höyrypäisimmilläänkin tehtyä korkeintaan muutaman tunnin annoksissa.

    Toivon sinulle paranemista, kipujen haihtumista ja malttia seuraavaan siivousintokohtaukseen 💖.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Jospa tästä episodista olisin edes jotain oppinut. Karmea kipu on vielä tuoreessa muistissa, mikä auttaa toipumisessa. Eipä tule hetkeen rehkittyä.
      Siivoamisesta en erityisemmin tykkää. Sen sijaan kaikenlainen järjesteleminen on toisinaan jopa mukavaa. Parasta on tietenkin katsella työn tuloksia. Jatkossa on kuunneltava itseään herkällä korvalla ja lopetettava rasitus ajoissa.

      Poista
  7. Voi sentään! Olipas kohtalokasta siivoamista ja järjestelyä 🙁 Onneks parempaan päin menossa👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaston siistiä järjestystä katsellessa muistan taatusti pitkään urakan seuraukset. Olisi pitänyt seisahtua aiemmin, vaan minäpä hölmö jatkoin vauhdilla eteenpäin kivuista huolimatta.
      Voin jo paljon paremmin, vaikka kipu tuntuu edelleen selässä.

      Poista
  8. Paranemisia! Ison homman teit. Selkäkivut ovat kurjia. Nyt olen käynyt hierojalla ja tunnistan kösittelyistä kaikenlaisia kolotuksia (välillä aika kaukaakin hierottavasta kohteesta), joihin jossain vaiheessa vain on alkanut liikaa tottua. Juuri totesin, että nyt jatkuva hierojalla käyminen (niin paljon jumeja) on ollut paras hankinta pitkiin aikoihin. Toki ei kaikilla selkäkivuilla ole lihasperäisiä syitä kuten minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen selvästi jo paranemisen tiellä.
      Hieronta onkin erinomainen satsaus itseen. Olen antanut Ukkokullalle muutaman kerran lahjana sarjahieronnan. Ja toki ostanut sellaisen itsellenikin. Siitä voisi tehdä ihan säännöllisen tavan.

      Poista
  9. Mikähän siinä mahtaa olla, että joka jouluksi pitää saada itsekin kaikki paikat siivottua viimeisen päälle. Tulisihan se joulu vähemmälläkin.
    Pikaista paranemista sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Nyt on jo paljon parempi olo, vaikka selkä on edelleen kipeä. Pääsen sentään liikkumaan ilman tukea ja apua.
      Joulusiivouksissa pitäisi muistaa, ettei esimerkiksi kaapeissa suinkaan joulua vietetä. Oikeastaan en ole tehnyt varsinaista joulusiivousta, vaan valmistaudun keittiöremppaan tekemällä tilaa keittiöstä ja eteisestä väliaikaista paikkaa tarvitseville tavaroille.

      Poista
  10. No jestas niin mitä tästä opimme vai opimmeko mitään ihmisen muisti kun on niin peijakkaan lyhyt 🤔🤗
    Minulla on sama systeemi siivouksen kanssa, minä järjestän ja siivoan "kaappeja"sitä mukaa kun on tarvetta. Normaali viikkosiivouksen teen aina niin selviää vähemmällä kuitenkin .
    Kirjat olemme vähentäneet minimiin ja osa on viety mökille missä eivät ole vielä löytäneet lopullista paikkaansa.
    Konmaritusta meilläkin tehdään koko ajan lisää nytkin annoin pois kahdet verhot ja neljä Vallilan tyynynpäällistä, pari pussukkaa on viety uff laatikkoon ja lisää on luvassa jatkossa. Mutta minä teen tätä" rauhalliseen " tahtiin. 🤔😣😛
    Minulla on ollut jo pari vuotta sama laukka koriste mökin eteisen seinällä ja on minusta kaunis.
    Eikö yhtään himottanut käydä ottamassa muutamia harmaantuneita lautoja kotiin vanhasta ladosta, siellä ne lahoo kumminkin 😣
    Toivon sinulle paraantumisia pikemmiten ja joulun odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyt on meikäläisen muisti. Tilannetta ei yhtään helpota, että muistamisesta huolimatta sitä ajattelee asian olevat nyt jotenkin toisin kuin ennen.
      Eikö olekin helpompaa pitää paikat kunnossa, kun ei päästä kaikkea repsottamaan vaan tekee pienissä erissä ja laittaa tavarat paikoileen heti niiden käytön jälkeen.
      Sortuneelta ladolta oli aika pitkä matka kotiin. Olimme kävellen liikkeellä. Lähitalon pihassa oli autoja ja porukkaa, joilta olisi tietenkin voinut pyytää luvan lautojen ottamiselle. Eipä päässä sillä hetkellä syttynyt minkäänlaista idealamppua.
      Selkä on jo huomattavasti paremmassa kunnossa, joskin yhä kipeä. Joitakin asentoja ja liikkeitä täytyy varoa. Aion kuitenkin tänään leipoa.
      Samoin sinulle mukavia joulunaluspäiviä!

      Poista
  11. Voi mokoma minkä riesan yhden kirjaston siivoaminen sinulle lykkäsi! Kiipeillessä, nostellessa ja kääntyillessä selkä joutuu koville, varsinkin kun normaalista poikkeava liikehdintä tapahtuu yllättäen ja kerralla pitkäkestoisesti. Tuskin olisi selkäsi kipeytynyt, jos olisit jakanut urakan viikon ajalle. Eipä sitä etukäteen tule ajatelleeksi eikä varsinkaan silloin kun inspiraatio iskee ja työ vie mennessään. Toivottavasti selkäsi kuntoutuu pikaisesti eikä vaiva enää uusiudu.
    Minä sain kerran hyvin äkäisen huomautuksen selältäni. Olin vähän reilu parikymppinen silloin ja asuimme isännän kanssa kerrostalossa, jossa oli hyvin pieni polkupyörävarasto. Siellä ei ollut tilaa säilyttää pyöriä lattialla, vaan ne ripustettiin katon rajassa oleviin koukkuihin roikkumaan. Painavaa pyörää oli hankala nostaa ahtaassa varastossa paikalleen ja jouduin kurkottelemaan vähän sivulta etummaiseksi jätetyn isokokoisen miestenpyörän takia. Juuri kun pyörän rengas sujahti koukkuunsa, tunsin, kuinka koko selkää alkoi poltella. Hengittäminenkin sattui enkä pystynyt kivun takia edes laskemaan käsiä alas. Hyvin hitaasti peruutin taaksepäin varaston betoniseinää vasten ja seisoin siinä kädet pystyssä useamman minuutin miettien, kuinka saisin otettua kännykän laukustani lattialta ja soitettua isännän auttamaan minut kotiin. Rappukäytävässäkään ei liikkunut ketään, jolta olisin voinut pyytää apua. Pikku hiljaa sain kädet hivuteltua alas ja sen verran jalkoja toimimaan, että sain otettua laukun ja raahustettua hissiin. Lääkäriin ei sentään tarvinnut lähteä, vaan selkä parani särkylääkkeellä ja kevyellä liikkeellä muutamassa päivässä. Sen jälkeen jätin pyöräni aina isännän nostettavaksi, jos en itse päässyt järkevään nostoasentoon.
    Tsempit toipumiseen ja hyvää sunnuntai-illan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa, että tämä selkäkipu oli kaikista kivuista elämäni ankarin. Edelleen selkä on jäykkä ja kipeäkin, mutta voiton puolella ollaan. Kirjaston siivoamisella ei sentään niin hoppu olisi ollut, mutta tyypillistä minulle. Kun johonkin hommaan ryhdyn, vien sen kerralla loppuun.
      Voin hyvin kuvitella, millaisissa tunnelmissa olet kellarin seinään nojannut. Yksinäisyys pahentaa kipua ja tuottaa ylimääräistä hätää, kun ei tiedä, milloin ja miten saisi apua. Onneksi pääsit raahautumaan kotiin ja selkäkin vähitellen parani.
      Toipuminen on hyvässä vauhdissa. Sunnuntaikin tuli ja meni.
      Valoisaa joulun odotusta sinulle!

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. No voi hurja, Kaikenlaista! Reippaasti siivosit, mutta todella ikävä seuraamus siitä tuli. Toivottavasti ei koskaan uusiudu!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!