Sivut

perjantai 28. toukokuuta 2021

Kylmä kevätsuudelma

Papaver orientale - Idänunikko
 

Saimmepa melkoisen myräkän niskaamme keskiviikkona. Vesisade alkoi puolenpäivän jälkeen ja saman tien myös voimakas tuuli. Tyhjensin vesimittarin tiistai-iltana, joten oli helppo käydä torstaiaamuna katsomassa eilisen sadeannos: 35 mm. Eipä tarvitse ihan heti ryhtyä puutarhaa kastelemaan. Kasvimaakin taitaa jokusen päivän pärjätä omillaan.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma


Olen huolissani Kevätsuudelmastani. Se on täynnä silmuja, mutta ovatko ne kenties kuivuneet, kun eivät tunnu avautuvan? Muutamien oksien latvustossa silmuja on avautunut. Vuosi sitten tämä kirsikkapuu kukki aika kivasti toukokuun alkupäivinä. Heti sen jälkeen se täyttyi lehdistä. 

Sain Accoladen Ukkokullalta äitienpäivänä 2016. Sen runko on haarautunut hyvin alhaalta. Olen sitonut rungot tukipylvään avulla toisiinsa siltä varalta, ettei esimerkiksi painava lumi halkaisisi puuta haarakohdasta.

Koska puussa on kuitenkin yhä eloa, en tee tässä vaiheessa mitään. Ja mitäpä edes voisin tehdä? Annetaan hänelle mahdollisuus, vaan kuinka pitkään kannattaa odottaa?

Magnolia stellata Susan


Tämän vuoden äitienpäivälahjaksi ostin itselleni Muhevaiselta Susan-magnolian. Ukkokulta maksoi ja kantoi sen autoon. Muitakin magnolioita olisi ollut tarjolla, mutta 50 euroa sai luvan riittää tällaisen herkkähipiäisen kasvin hankintahinnaksi. 

Minun on tehnyt pitkään mieli magnoliaa, mutta olen epäillyt riittävän suojaisan istutuspaikan löytymistä. Istutin pienen puun Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Siinä sillä on aika valoisa paikka. Suojaa tulee lähellä kasvavasta tuija-aidasta ja isosta marjakuusesta. 

Voi olla, että Susan joutuu  joskus taistelemaan näkyvyydestä kriikunan kanssa. Koska alapihalla on kaksi kriikunaa, tarvittaessa Pikkupuutarhan kriikuna saa lähteä. Turha kuitenkin mennä asioiden edelle. Ihan aluksi toivon Susanin juurtuvan, seuraavaksi viihtyvän ja kolmanneksi sen tärkeimmän eli lähivuosina myös kukkivan.

Clematis mandschurica - Mantsuriankärhö

Kadonneista oppia -haasteessa murehdin surkeaa tuuriani mantsuriankärhön kanssa. Kuinka ollakaan, huomasin 2018 Metsäpuutarhaan istuttamani mantsurian nyt heränneen. Alueella kasvaa tiarellaa, rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa ja maahumalaakin ihan riesaksi asti. Niinpä myös kotilot viihtyvät siellä. Ensihätään laitoin löytämäni kärhön ympärille Ferramolia. Sitten riivin muita maanpeitekasveja pois, jotta kärhö saisi valoa ja ilmaa ympärilleen. Lopuksi sirottelin sen tyvelle leca-soraa. Nyt käyn juttelemassa kärhölle joka päivä, jotta hän tuntisi olonsa tervetulleeksi. Myöhemmin voidaan ehkä keskustella, missä hän pari vuotta luurasi.

Pionituet


Tehtävälista ei oikein lyhene. Kun yhden homman saan tehtyä, kolme uutta on jo jonon hännillä. Ihmekös tuo, kun mitä tahansa lähdenkin pihalle tekemään, kulku käy mutkaiseksi ja eksyn asiasta toiseen. Tällä kertaa menin kellariin hakemaan oksasaksia ja tulinkin ulos pionitukien kanssa. Viime vuonna nuo tuet jäivät laittamatta ja kukinnan aikaan iskin monenlaisia keppi-naru -viritelmiä pitääkseni pionit edes jossain kuosissa.

Tällä hetkellä tuet näyttävät ehkä enemmänkin grilliritilöiltä, mutta voin vakuuttaa niiden naamioituvan pian pionien ja muiden kasvien joukkoon. Todennäköisesti joudun ritilöitä vielä nostamaan, kunhan pionit kasvavat korkeutta.

Ukkokullalla oli hiljattain nimipäivä. Omastakin puutarhasta olisi jo voinut poimia vaikka narsisseja ja tulppaaneja maljakkoon, mutta ruokakaupassa käydessäni en voinut vastustaa muhkeaa kolmen pionin kimppua. Kuvassa terälehtien väri ei ole aivan yhtä oranssinpunainen, mitä luonnossa. Tämä saattaa hyvinkin olla Coral Charm. 

Joka kesä poimin myös omia pioneja maljakkoon. En vain aiemmin ole huomannut, miten hirvittävän janoisia ne ovat. Ukkokullan nimpparipionit meinasivat kuihtua heti alkuunsa, kun en muistanut tarkkailla maljakon vesipintaa. Onneksi toipuivat saatuaan maljakkoon täydennystä ja ovat jo avautuneet. Täytyykin tietokoneelta lähdettyäni kipaista maljakon kautta tarkistaakseni, tarvitsevatko lisää vettä.

Geum Totally Tangerine - Tarhakellukka

Kellukoiden kukinta on alkanut. Seuraan mielenkiinnolla, millainen kukka Totally Tangerinelle avautuu. Lähellä kasvaa kaksi MaiTaita, joiden nuppu on tismalleen tämän TT:n näköinen. Olenko kenties saanut Totally Tangerinen sijasta lisää MaiTai-kellukoita?

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow


Peura pääsi popsimaan 2019 istutetun Ludwig Späthin oksankärjet. Näyttää siltä, ettei siihen tule ollenkaan kukkia. Sen sijaan viime vuonna istutetun Moskovan kaunottaren älysin ja ehdin suojata ajoissa. Kaunotar ei ole vielä edes metrin korkuinen, mutta kukkia se aikoo. Odotan innolla. Myös tulevien vuosien kukkia, sillä tämä puu näkyy työhuoneen ikkunasta.

Vancouveria hecandra - Varjosiippa

Meikäläinen on yllytyshullu, kun kasveista on kysymys. Esitelkää blogeissani isoja ja pieniä ihanuuksia. Takuuvarmasti joku niistä tarttuu aivopoimuihini ja viimeistään kaupassa samaiseen kasviin törmätessäni se lähtee mukaan.

Minulla ei ole oikein kunnollista paikkaa varjokasveille. Tai en vain osaa sellaista nähdä. Tien puolen makuuhuoneiden ikkunoiden alla on itse asiassa kohtuullisen hyvä paikka pienille varjokasveille. Kunhan kestävät talvisin päälle tulevan lumimassan. Ja kyllähän maanpäällisen osan syksyllä kuihduttavat perennat sen kestävät.

Istutin viime kesänä Makkaripenkkiin kuvassa olevan varjosiipan ja sen oikealle puolelle kaksi Niveum -valkovarjohiippaa. Siippa nousi ylös vikkelästi. Varjohiipatkin ovat heränneet, mutta siippaa hentoisempina niiden kuvaaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Allium ursinum - Karhunlaukka


Yllätyksekseni ja ilokseni myös viime kesänä hankittu karhunlaukka on herännyt Makkaripenkissä. Onneksi en seurannut alkuperäistä ajatusta eli istuttanut sitä lavakaulukseen tai muutenkaan kasvimaan yhteyteen. Siellä olisi ollut karhunlaukalle aivan liian hikiset oltavat.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihotensia

Safiirihortensian istutin kesällä 2019 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Selvisi ensimmäisestä talvesta, joskaan ei kukkinut. Viime kesänä päätin siirtää safiirihortensian alapihan Hedelmätarhaan, jossa sille on mielestäni parempi paikka. Jännitin, kuinka se selviää talvesta, mutta ei ongelmia. Osan viime vuotisista varsista leikkasin jo pois, kun niissä ei ollut eloa. Jätin ne, joiden päässä on lehtitupsu. Tyvestä tunkee uutta lehteä varsin voimallisesti. 

Tottakai olisi hieno saavutus nähdä tämä kukkivana. Voi olla, että se on liikaa vaadittu. Pääasia, että elää ja kasvaa.

Kanttausurat alkaa olla huollettu. Puutarhan taaimmaisessa kolkassa on yksi muutaman metrin pätkä vielä läpikäymättä. Koulutin itseäni jättämällä sen seuraavaan kertaan. Joskus on vain osattava lopettaa aherrus ajoissa.

Vasemmalla: Clematis alpina Willy, oikealla: Clematis alpina Columnella

Mielenkiinnolla olen seurannut, mikä kärhöistä avaa kukkansa ensimmäisenä. Sininen alppikärhö kiri ykköseksi, kuten yleensäkin keväisin. Hyvänä kakkosena tulevat Willy ja Columnella. Kuvissa näiden vaaleanpunaisten kukkien sävyero on hienoinen. Todellisuudessa ne ovat minusta aivan samanlaiset. Toisen olen ostanut Willynä, toisen Columnellana. Kutsunko heitä jatkossa näillä erilaisilla nimillä, vai onko syytä tehdä heistä Willy ykkönen ja kakkonen. Tai Columnella ykkönen ja kakkonen? Mitä sanotte te viisaat?

Clematis alpina


Vuosi sitten leikkaamani sininen alppikärhö on kivunnut jo korkeuksiin. Itse asiassa se laskeutuu jo kärhökaaren toista puolta alas sekoittuen Columnellaan. Alaosaansa se saisi kasvattaa vähän enemmän tuuheutta, mikä luultavasti kesän aikana tapahtuukin. Tyvestä nousee mukavasti uusia versoja.

Malus domestica Huvitus

Niin hedelmää tekevät kuin koristeomenapuutkin alkavat hissukseen avautua. Kylmyys, kova tuuli ja rankkasade pitivät nuput tiukasti kiinni. Torstain aurinko sai avautumisen vauhtiin. Toivottavasti tulee sen verran lämpimämpää, että pörriäiset löytävät sankoin joukoin kaikki hedelmäpuut.

Lopetan tämän torstai-illan jutustelun, jotta ehdin ja muistan käydä laittamassa harsohuput tomaateille. Öisin ei edelleenkään ole kovin lämmintä. Eikä iltaisinkaan, kun mittari näyttää +12. Villasukat ovat tarpeen, edelleen.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!