Uudellamaalla on kärvistelty muutama päivä oikein kunnon helteissä. Maa on rutikuivaa ja monet kasvit sen näköisiä, että ovat jo sanomassa hyvästit. Aamulla katsoin tapani mukaan sääennusteet, joissa luvattiin iltapäiväksi ukkosta. Hyvin pitivät ennusteet paikkansa. Jo puolen päivän aikaan alkoi kaukaa kuulua ukkosen kumua. Vähän ennen kahta aurinko meni pilveen ja taivaanrannasta alkoi vyörymään tummanpuhuvia pilviä. Linnunlaulu loppui kuin seinään ja ilmassa oli käsinkosketeltavaa odotuksen tuntua.
Terassilla oli mukava istua katselemassa komeita pilvimuodostelmia. Ajattelin, josko saisi muutaman salaman ikuistettua.
Salamointia oli kyllä runsaasti, mutta ainuttakaan en onnistunut tallentamaan. Ukkosen kolistellessa yhä kiivaampaan tahtiin alkoi myös melkoinen tuuli. Siinä vaiheessa olin jo noussut seisomaan ja kuvaaminenkin jäi toiseksi. Mietin kuumeisesti, onko pihalla kenties jotain sellaista irtonaista, joka kaipaisi turvaan viemistä. Monenmoiset puunlehdet ja risunpätkät jo kiisivät pitkin kivituhkakäytävää.
Pergolan rakentamisen jälkeen auringonvarjolla on ollut yksi ainoa käyttömuoto ja se on toimia kukkivien pionien suojana rankkasateiden sattuessa. Hain varjon aamulla kellarista ja pystytin sen painavaan valurautajalkaan pionien keskelle. Hyvältä näytti. Pioneista osa oli avautunut aamun aikana ja tuumin helteen aukaisevan loputkin vikkelässä tahdissa.
Ukkokulta juoksi pikapikaa alapihalle laittamaan kasvarin oven kiinni. Kuuntelin ryminää ja tuulen melkoista puhinaa. Kauhulla odotin, koska kasvihuone tomaatteineen nousee yläilmoihin. Ei onneksi noussut. Sen sijaan pionien suojana ollut 3-metrinen auringonvarjo nousi ilmaan kuin tulitikku ja mätkähti rumasti rusahtaen käytävälle. Puuosat vain lentelivät säleinä ympäriinsä. Painonsa vuoksi kaksin käsin kannettava varjon jalka kaatui kukkapenkkiin. Yhtään pionia se ei kaatuessaan katkaissut eikä alleen murjonut. Sen sijaan juuri nupulle ennättäneet valkoiset malvat taitavat olla entisiä.
Kävin äkkiä siirtämässä varjon jalan pois kasvien päältä ja suljin rikkinäisen päivänvarjon. Yhtään pidempää ei tehnyt mieli suojattomana pihalla olla, sillä puut olivat sen näköisiä, että hetkenä minä hyvänsä joku niistä rymähtää niskaani. Pergolan valokatekin on hyvin kiinnitetty, mutta olin jo varautunut ryskyvän tuulen vievän valokatteenkin mennessään.
Ukkosmyrsky mylläsi päällämme kahden tunnin ajan, hissukseen etääntyen. Vettä tuli koko ukkosen ajan aika voimalla, mutta ilmeisesti rutikuiva maa otti sen hyvin vastaan. Lätäköitä ei tullut mihinkään, eikä vesi vienyt maata mennessään mistään - ainakaan meidän tontilla. Piha on parhaillaan varsin törkyisen näköinen. Teresanruusun terälehtiä on leikkimöin edusta punaisenaan ja viimeisetkin unikot ovat nyt paljaita siemenkotia.
Lämpötila putosi myös nopeassa tahdissa. Nyt ulkona on suorastaan mukavan viileää. Sisällä taitaa seuraavakin yö mennä lakanoissa kieriskellessä, vaikka myräkän hiukan laantuessa avasimme kaikki ikkunat auki, jotta tuuli tuivertaisi hikisen ilman pihamaalle.
Olipa draamaa taas hetkeksi. Myräkkä tuli ja meni sellaisella vauhdilla, että siinä ehti lähinnä ihmetellä. Vahingot jäivät meillä pieniksi. Päivänvarjo hiukan harmittaa, mutta toisaalta se vietti suurimman osan ajastaan kellarissa ja oli jo suorittanut pääasiallisen tehtävänsä vuosien ajan. Pihaa saa muutenkin siivota, joten tuulen lennättämän roskan haravointi ja lakaisu on vain yksi ohjelmanumero jollekin päivälle.
Sen sijaan harmillisempi uutinen tuli myrskyn meillä jo päätyttyä. Tytär soitti kuusen kaatuneen hänen autonsa päälle. Ukkokulta lähti sahoineen ja työkaluineen raivaamaan puuta pois ja tarkastamaan auton vammoja. Tarvittaessa lähden vielä perässä viemään toisen auton tyttärelle lainaan, sillä hän on ilman autoa pulassa. Me pärjäämme jonkin aikaa hyvin yhdelläkin autolla.
Pionit eivät onneksi kärsineet kovin paljon myräkästä. Ulkona sataa jälleen, mutta maltillisesti ripotellen. Kevyt ropina on mannaa puutarhurin korville.
Toivottavasti myräkkä ei tehnyt kenellekään isompia tuhoja.