 |
| Jää kimaltaa järvellä |
Jopas on ollut pimeä viikko. Siksipä perjantaiaamuna tuntui ihan oudolta, kun aurinko nousi siniselle taivaalle ilman ainuttakaan pilviseuralaista. Moista valoilmiötä piti lähteä oikein ulos ihmettelemään. Samalla oli tarkoitus laittaa selkä liikkumaan, vaikka en toki kotonakaan ole pelkästään istunut.
 |
| Kahden veden välissä |
Plussakelit ja vesisateet ovat toistaiseksi ohi. Lunta on vain muutamissa varjoisissa syvänteissä ja mittari vajaan asteen pakkasella. Tsekkasin kylän kolmesta järvestä kahden jäätilanteen. Samalla tuli kuljettua jonkun matkaa puron vartta. Josko vaikka koskikaran näkisi. En nähnyt.
 |
| Jääputous |
Tapani mukaan räpsin ahkerasti kuvia. Ihmettelin kyllä, miksi kuvanäytölle tulee omituinen rajaus. Vaihdoin asetuksia, mutta en saanut rajausta pois. Ilmeisesti jäätyneen järven lisäksi myös meikäläisen nuppi oli kohmeessa. Ehkä ihmisen ajatus ei kulje normaalilla nopeudella silloin, kun toisessa korvassa on pumpulituppo. En vain huomannut ottaa pumpulia pois korvasta, jotta olisin voinut todeta, olisiko sillä ollut vaikutusta. Innoissani kivasta kävelykelistä jatkoin askeltamista ja kuvien räpsimistä.
 |
| Sammaloitunutta juurakkoa. Ei siis kuva minun jähmeistä aivoistani. |
Kotiin päästyäni ryhdyin kuvaamaan amarylliksiäni, joulutähteä ja muita kukkia. Ihan silkasta ilosta, kun auringonpaiste mahdollisti sisällä kuvaamisen. Sitten kipaisin siirtämään kuvia kamerasta tietokoneelle. Silloin tajusin ottaneeni kaikki kuvat RAW-asetuksella, joiden katselemiseen tietokone vaati omaa sovellusta. Jota minulla ei ollut. Kuvat oli mahdollista muokata jpeg:iksi kameralla, joten siitä vain hommiin. Olihan siinä vääntämistä muokata 160 kuvaa. Eikä sekään mennyt ihan putkeen, minkä huomasin siirrettyäni kuvat vihdoin tietsikalle. Valtaosa kuvista oli valmista tavaraa deletoitaviksi. Muutaman kelpuutin rajaamisen ja sävysäätöjen jälkeen.
Olipa taas oppimisen paikka. Ei pidä säätää kameraa paksut rukkaset kädessä. Ja jos säätääkin, kannattaisi vielä tarkastaa, mitä tuli tehdyksi. Illanratoksi onkin tullut luettua kameran manuaalia ja kerrattua säätöjä. Jospa ne taas hetken pysyisivät aivopoimujen pinnalla helposti esille otettavina.
 |
| Kompostori takkuilee |
Kompostorinkin kanssa on ollut säätämistä. Joulukuun alun paukkupakkasilla se kylmeni totaalisesti, eikä ole tahtonut millään käynnistyä. Olen lisänyt jokaisen biojätepussin tyhjennyksen lomassa tehokuiviketta. Laitoin myös 5 litran kuumavesikanisterin kompostoriin vaihtaen siihen seuraavana päivänä uudet kuumat vedet. Epäilen jäähtymisen ja jäätymisen syyksi massan toispuolista putoamista kompostorin pohjalle. Yleensä raaka massa muodostaa tulpan kompostorin puoliväliin. Nyt puolet on pudonnut pohjalle. No, ainakin on tilaa täyttää. Eiköhän tuo taas käynnisty kunnolla. Viimeistään kevään saavuttua.
 |
| Hiukset pystyssä |
Sadepäivinä ei tullut pahemmin puutarhassa käytyä. Lumiseen aikaan pihalla näkyi sekä jänisten että peurojen jälkiä. Kävelyreissulta kotiin palatessani huomasin puiston puolella kohmeiseen maahan painuneet sorkan jäljet. Toisinaan mietin, asentaisiko puutarhaan riistakameran. Parempi olla asentamatta. En halua katsella peura-tv:tä. Kunhan kasvukausi alkaa, käyn suihkimassa nouseville piipoille Tricogardenia.
 |
| Vaaleajouluruusu, kohmeessa hänkin. |
Syksy on mennyt nopeasti. Vaikka talvi on vielä edessä, voi joulun jälkeen kääntää ajatukset kohti kevättä ja kesää. Eli runsaan viikon kuluttua. Olin jo aikeissa ryhtyä laatimaan ensi kesän lavakaulusten ja kasvihuoneen viljelysuunnitelmaa. Päätin kuitenkin antaa suunnitelmien vielä muhia päässä. Kannattaisi ensin inventoida olemassa olevat siemenpussit. Puutarhanikkareiden 100 euron lahjakorttikin polttelee mielessä. Joitakin ideoita olen kirjannut vinkkivihkoon, mutta muuten ostosuunnitelma on vielä täysin auki.
Ennen kevättä ja kesää juhlitaan joulu ja uusi vuosi pois päiväjärjestyksestä. Olkaahan kilttejä, sillä nyt ikkunoiden takana kurkkivat tontut ovat aktiivisimmillaan.
Valoa ja iloa teidän jokaisen joulunaluspäiviin!