Lumitaidetta ja jäisiä kukkasia

 
Jos on tämä talvi tuonut mukanaan runsaasti lumitöitä, on se myös tarjonnut kaunista katseltavaa. Täällä etelärannikolla on viime vuosina totuttu talvikuukausinakin harmauteen ja vaihteleviin loska- ja jääkeleihin. Vaan nytpä aurinko on paistanut mukavasti lumipyrypäivien välissä. Lämpötila keikkuu muutaman asteen nollan molemmin puolin. Ei siis sään suhteen ainakaan elämä käy liian yksitoikkoiseksi. Vaihtelua riittää joka makuun.

Kuvaaminen on rajoittunut omaan pihaan. Kovasti houkuttelisi lähteä kameran kanssa muuallekin, mutta arki on toistaiseksi niellyt kaiken ylimääräisen ajan. Kunhan sopiva rako tulee eteen, on kävelylenkille otettava mukaan aimo annos sitkeyttä, sillä runsaan lumen ja rajallisen aurauksen vuoksi joutuu paikoin tarpomaan hangessa.

Kesällä ei millään malttaisi lähteä kylille kuvaamaan, kun puutarhassa tapahtuu niin paljon. Talvella tilanne on päinvastainen, kaikenlaista katsottavaa löytyy omistakin nurkista. Luontoäiti on taiteillut lumesta hienoja yksityiskohtia.

Aronia

Rinteen leikkaamattomat aroniapensaat ovat vaipuneet lumihankeen. Sen sijaan leikatut ovat pysyneet  pystyssä. Mustarastaat putsasivat loppusyksyn aikana pensaisiin jättämäni marjat. Vain muutama marja siellä täällä uhmaa talvea ja mustarastaita.

Clematis Purple Dream

Alppi- ja viinikärhöjen sekä lumikärhön versot risteilevät tukirakennelmissaan. Polish Spirit ei ole raaskinut luopua lehdistäänkään. Sen sijaan lumikärhöstä lehdet ovat viimein pudonneet ja peittyneet lumeen. Alapihalle johtavan portin kupeessa kasvava Purple Dream on taitava keräämään huomioni. Sen siemenhahtuvapalluroita olen kuvannut kerta toisensa jälkeen. Jotain kiehtovaa on koko kärhön olemuksessa.

Daucus carota - Koristeporkkana

Innolla ja ilolla odotan taas koristeporkkanan tulevaa kesää. Ensimmäiset daucukseni kylvin kaksi vuotta sitten, kun sitä niin moni oli kehunut. Sepäs tuli ja valloitti sydämeni kertaheitolla. Käsittämätöntä, etten ole tällaista villin riehakasta ja kukkiessaan ihastuttavaa kasvia aiemmin älynnyt puutarhaani kylvää. Tähän saakka koristeporkkana on asunut kasvimaan reunalla. Jatkossa on tarkoitus löytää sille muitakin paikkoja.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Pikkuinen Musta Rudolf -koristeomena sojottaa koristeltuna kohti taivasta. Keskiviikon vesisade lienee sulattanut ompusta kaiken jäisen jännitteen. Ehkä omppu roikkuu nyt oksalla vettyneenä tai on jo pudonnut maahan. En ole ehtinyt kahlaamaan se luokse tarkastamaan tilannetta.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Entäs tulikuusama, mitä hänelle kuuluu? Köynnös ei juuri nyt säkenöi punaisilla kukillaan. Loppusyksyn viileydessä se pukkasi vielä muutamia uusia lehtiä, jotka ovat parhaillaan kylmänkankeita kaunottaria.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Salarakkaani Tuure on kasvattanut itselleen partahaivenia. Toivottavasti ne rapisevat lämpimien säiden saavuttua jälkiä jättämättä tehden tilaa avautuville silmuille.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Syreenit ovat lumisinakin kauniita. Onko kuvan oksa kääriytymässä untuvapeittoon, vai kannatteleeko se omia, höyhenenkeveitä unelmiaan? 

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunnan 2018 puiston puolelle istuttamat mongolianvaahterat ilahduttavat minua suuresti myös talvella. Kaksi kolmesta vaahterasta on selvästi kotiutunut. Tekivät syksyllä jo ensimmäiset "nenänsäkin". Toivon mukaan se kolmaskin virkistyy ja ottaa kaverinsa kasvussa kiinni.

Eräs naispuolinen lumimies, siis luminainen, kahlasi aidan viertä kuvaamaan mongolianvaahterat ja tiirailemaan omaa alapihaa vieraammasta vinkkelistä. Alapihalle kun on nyt hankalampi päästä normireittiä portaiden toimiessa lumenkaatopaikkana.

Aurinkokello odottaa kaivonkannen päällä vähälumisempia aikoja seuranaan nuokkuvat hansa- ja juhannusruusut.

Yksittäinen pupujussi on tehnyt kierroksen alapihalla. Nyt on oltava tarkkana verkotettujen kasvien kanssa, ettei hanki nouse liian korkeaksi ja helpota jänisten pääsyä napostelemaan puita ja pensaita.

Sääennusteita on tullut seurattua intensiivisesti. Tuleeko lisää lunta, vai joko olemassa oleva riittäisi. Lumitouhut ovat vieneet ajan ja huomion monelta muulta asialta. Kalenteria katsoessani totesin, että runsaan kahden viikon päästä alkaakin jo maaliskuu. Silloin ryhdyn kylvämään tomaatteja.

Meillä ei ole paljua, johon pulahtaa tähtitaivasta ihailemaan. Ehkä kaivaudun napaa myöten hankeen, kun kerrankin on lunta riittävästi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!