Terveisiä työleiriltä

Akileija

 

Keväällä ruikutin kylmiä ja sateisia säitä. Kun ei voi aloittaa pihahommia, vaikka niin mieli tekisi. Toukokuun puolivälin jälkeen paluu normikesäjärjestykseen alkoi tukkaputkella juoksemisen merkeissä. Yhtään en valita, sillä minähän tykkää tekemisestä ja omien nurkkien puleeraamisesta. Ihmettelen vain, mikä esti minua ryhtymästä esimerkiksi kanttaushommiin jo huomattavasti aiemmin. Vappuna maa oli jo paljas niin lumesta ja jäästäkin. No, tikulla silmään niitä, jotka vanhoja muistelee. Nyt mennään eteenpäin koittaen pysyä luonnon rytmissä mukana.

Hedelmätarha

Kanttausurien huolto ja rikkatuohotalkoot ovat odottaneet vuoroaan. Vihdoin olen päässyt niihin pureutumaan. Olen ottanut alueen tai penkin kerrallaan, jotta en ihan ryydy tekemisen keskellä. Valmista ei päivässä saa, vaikka kuinka sellaista toivoisi.

Aloitin alapihan hedelmätarhasta. Olisi ehkä ollut viisasta odottaa sateita, koska märästä maasta rikkaruohot irtoavat helpommin. Meillä ei ole vähään aikaan satanut muutamaa tippaa enempää ja maa on rutikuivaa ja pöllyävää. Ihan hirveästi rikkaruohoja ei oikeastaan ollutkaan. Enemmänkin ruskeiksi keoiksi laonneita scillan lehtiä. Helmililjoja ja varsinkin scilloja on meillä jo ihan joka paikassa. Sinisenä kukkivat scillameret ovat toiveiden täyttymys, vaan syntyy siitä myös siivottavaa.

Ruusupenkki

Seuraavaksi pureuduin Ruusupenkkiin. Puolivälissä näkyvien kivien on tarkoitus muodostaa tilapäinen muuri, jotta kivien yläpuolelle istutettuja esikoita kastellessa vesi ehtisi imeytyä kasveille sen sijaan, että se valuisi uraan. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta runsaan määrän erilaisia esikoita. Osa niistä on vielä purkeissa odottamassa istutuspaikkojen kohentamista.

Pikkupuutarhan Kärhöpolku talolta köynnöstuelle.

Pikkupuutarhan Kärhöpolku on jo pitkään kaivannut kohennusta. Tai pikemminkin polun reunukset, jotka olin aiemmin rajannut vihreällä muovinauhalla. Kevätkaihonkukka ja pikkutalvio peittivät muovinauhan varsin hyvin, mutta silti se pilkotti näkyviin etenkin keväällä. Muovinauha ei myöskään kestä kovin pitkään, vaan se alkaa hapertua ja siitä lohkeilee paloja. 

Harkitsin polun reunustamista turveharkoilla, mutta edellisestä projektista jääneet harkot eivät riittäneet koko polun mitalle. Lisäksi polku kapenee köynnöskaaren kohdalla muutenkin ja turveharkot olisivat kaventaneet polkua vielä enemmän. Niinpä päädyin komposiitista (muovia komposiittikin sisältää) valmistettuun nurmireunaan. Kaksi rullaa riitti nippanappa polun molemmin puolin. Tämä komposiittinauha oli aika jäykkää, mutta kohtuullisen hyvin sain sen lopulta asennettua.

Pikkupuutarhan Kärhöpolku köynnöstuelta talolle.

Polun pinta oli jo aiemminkin tummanharmaata kivituhkaa. Toin polulle kunnon kerroksen uutta kivituhkaa. Juuri säkistä lapioituna tämä kivituhka näyttää vaalealta, mutta kastumisen jälkeen se ei enää loista eikä säihky. Asentamisurakan vuoksi kaivoin polun reunoilta pikkutalviota ja kevätkaihonkukkaa pois ja täytin tilan uudella mullalla. Pian vihreä valtaa reunat. Näin on käynyt ennenkin.

Kiemurapenkki

Seuraava kanttauskohde oli Kiemurapenkki. Siinä ei kauaa mennyt, kun uraan ei ollut  pesiytynyt kovin paljon rikkaruohoja. 

Käytän kanttaamisessa tavallista pistolapiota. Ostin kerran itselleni kanttausraudan, mutta taisin olla tottuneempi hoitamaan homman tavallisella lapiolla. Kanttausrauta sai mennä. Suorilla osuuksilla käytän laudanpätkää apuna. Lauta antaa suunnan ja tuen jalalle lapiota polkaistessa. Lisäksi mukana on käsihara, jolla irrotan istutuksia lähellä olevia rikkoja ja kuohkeutan uran multaa. Ilmavaan multaan rikkojen kotiutuminen hidastuu ja ne on helpompi ohi kulkiessa napata pois. Ilmavuus ei kauaa säily, joten kanttaamisten välissä on hyvä pöyhiä uria.

Talossa meillä on meneillään ikkunoiden kunnostusprojekti. Etelän puolella aurinko on polttanut ikkunanpuitteiden tummaa maalipintaa. Muuten ikkunat ovat hyväkuntoisia. Jokaisessa ikkunassa on kuusi lasipintaa eli ikkunat ovat kolminkertaiset. Jokainen väli aukeaa. Niinpä kunnostuksen vuoksi jokainen lasipinta on irroitettava, jotta puitteet saa siististi putsattua ja maalattua. Luonnollisesti myös karmit maalataan sillä välin, kun ikkunat kuivuvat autotallissa.

Aikaa tähän työhön uppoaa päivä toisensa jälkeen. Maalin on kuivuttava kunnolla ennen kuin ikkuna voidaan nostaa paikalleen. Uloin pinta on saatava yöksi paikalleen. Kahdella muulla ei ole yhtä kiire. Tietenkin lasipinnat täytyy myös pestä maalauksen jälkeen. Kun eteläpuolen ikkunat on maalattu väleistä ja sisältä, on vielä maalattava joitakin ulko-osia. Ne on helpompi tehdä pihalta käsin. Myös ikkunapellit uusitaan.

Isojen ikkunoiden irroittaminen ja autotalliin kantaminen vaatii kaksi ihmistä. Välillä juoksen pää  kolmantena jalkana puutarhan ja sisätilojen väliä. Töitä pitää rytmittää, jotta Ukkokulta ja minä saamme tehtyä hommamme ilman tyhjäkäyntiä. Tärkein pointti on aina saada ikkuna-aukko umpeen yöksi.

Convallaria majalis - Kielo

Kulunut viikko on ollut työntäyteistä, joten torstaina otin aikalisän kanttaamisessa. Se onnistui trimmaamalla huoltamattomien kanttausuriren nurmireunat, jolloin niissä ei törrötä ruohotupsuja sinne tänne. Ostimme vuosi sitten uuden sähkötrimmerin, kun vanha sanoi sopimuksensa irti. Vaikka pitkän johdon perässä vetäminen on ajoittain mutkikasta, on kunnon välineellä ilo työskennellä. 

Meillä on myös akkukäyttöinen trimmeri kahdella akulla. Ladatulla akulla työskentelee 15-20 minuuttia, eikä se riitä mihinkään. Lisäksi muoviset terät menevät helposti poikki tai lentävät sinne kuuluisaan huitsinnevadaan. Taskussa on aina oltava nippu varateriä, jotta ei tarvitse jatkuvasti ravata kellarin ja työmaan väliä.

Puistopääty

Kanttausurien trimmaamisen lisäksi siistin tonttimme puistoreunan. Kunnan miehet leikkaavat nurmikon ja trimmaavat reunat kerran pari kesässä. Eivät kuitenkaan tule kovin lähelle tonttiamme. Puistoreunan lisäksi siistin alapihan aidan tyvet. Nurmikkokin kaipaa leikkaamista pari kertaa puolessatoista viikossa, joten torstain ratoksi tein senkin. Onpahan viikonlopuksi siistiä pihallakin.

Taivaalla purjehtii välillä tummiakin pilviä, mutta niistä on pudonnut puutarhaamme vain muutama pisara. Lauantaiksi on ennustettu sadetta ja koko viikonlopuksi vähän viileämpää. Nämä aurinkoiset kesäsäät ovat olleet mannaa meikäläiselle, mutta mielelläni otan välillä vastaan myös taivaallista kastelua. Kasvit tykkäävät ja kasvien hoitaja malttaa hoitaa kotihommia ja vaikka leipoakin vaihteeksi.