Sivut

lauantai 7. tammikuuta 2023

Puutarhavuosi 2022

Soihtunauhus 5.1.2022
 

Kevätkylvöjen vallatessa tilaa puutarhaihmisen päänupissa voi vielä hetkeksi kääntää katseen kohti mennyttä vuotta ja kasvukautta. Uuden vuoden ollessa ensi metreillä on vielä tuoreessa muistissa edellisen vuoden sää, merkittävät tapahtumat ja mitä nyt päällimmäisenä nousee mieleen. Aina voi koittaa parantaa edellisvuoden suorituksia tai jatkaa tyytyväisenä siitä, mihin koki jääneensä.

Kasvihuone 10.1.2022


Lunta oli tammikuussa kohtuullisesti ja pakkanen enimmäkseen muutaman asteen verran. Olipa joukossa muutama plussapäiväkin. Erityisesti kuun viimeisen viikon alussa. Meidän huushollissa elettiin jännittäviä hetkiä, sillä keittiöremontin oli määrä alkaa viikolla 3, kuten sitten tapahtuikin. Työ tehtiin avaimet käteen -periaatteella, joten meidän osuudeksemme jäi lähinnä pysytellä poissa jaloista. Työ eteni onnistuneesti purkamisesta valmistumiseen 10 päivässä. Pian täyttyy vuosi uudessa keittiössä. Olemme edelleen hyvin tyytyväisiä.

Tilasin tammikuussa jonkin verran uusia siemeniä. Ensimmäiset kylvöt tein vasta 27.1., jolloin kylvin keijunmekkoa, kelloköynnöstä, jättiverbenaa ja paprikoita. Verbenoista mainittakoon, että puolet laitoin jääkaappiin, puolet kylvin multaan. Jälkimmäiset itivät kaikki. Kylmäkäsitellyistä ei yksikään.

Alapihan nurkka 19.2.2022


Helmikuusta päällimmäisenä mieleen jäi runsaat vesisateet puolen kuun tienoilla. Vettä satoi useampana päivänä kaatamalla, eikä se tietenkään jäiseen maahan imeytynyt. Plussa-asteet sulattivat vielä luntakin ja seurauksena oli lätäkkömeri kaikkialla puutarhassa. Vähitellen vesisateet muuttuivat lumisateiksi. Pakkaslumi peitti alleen kaikkialla lilluvat lätäköt, joista muodostuikin sitten kammottavan paksuja jäätiköitä. Myöhemmin kävi ilmi, että moni kasvi oli kuollut jään alle.

Aura kotitiellä 27.2.2022


Lumitöitä teimme harva se päivä. Kinokset kohosivat korkeiksi ja kolausmatkat pitenivät. Etenkin kadulta ja jalkakäytävältä sisäänkäyntiimme aurattujen lumivallien poistaminen kysyi fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Kyllä potutti, kun kunnon kolaussession päätteeksi totesin ikkunasta katsoessani auran jälleen tunkevan portille 70-senttisiä kokkareita. Pakkohan ne oli käydä putsaamassa, jos aikoi päästä pihasta pois ennen kevättä.

Lumityöt osoittautuivat kuitenkin murheeksi pienemmästä päästä. Uutisista saimme kuulla Venäjän hyökänneen Ukrainaan. On ollut vaikea uskoa, että sivistyneet ihmiset yrittävät ratkoa ongelmia toisiaan ja useimmiten täysin syyttömiä ihmisiä tappamalla. Kunpa voisimme lähettää riitaiset ihmiset autiolle saarelle etsimään keskenään sovintoa.

Krookukset 25.3.2022


Maaliskuussa pääsee täällä etelärannikolla usein jo aktiiviseen piippojahtiin. Maaliskuussa 2022 esiin nousseet piipot olivat melkoisia onnenkantamoisia. Kriikunan alla Fuscotinctus-krookukset olivat pitkän aikaa ensimmäiset ja ainoat piipot. Sää pysyi koleana, eikä lumi meinannut sulaa ollenkaan. Vielä vähemmän ohenivat senttien paksuiset jääkerrokset, joita oli niin lavakauluksissa kuin pihamaan käytävillä. Ukkokulta piikkasi sähköporalla uomia etupihan käytävälle edistääkseen kadulta noruvan sulaveden kulkua.

Taimia kellarissa 7.3.2022
 

25.2. kylvetyt tomaatit itivät vauhdilla ja siirtyivät maaliskuun ensimmäisellä viikolla koulittuina kellarin kasvattamoon. Mustarastaat lurittivat ahkerasti keväisiä säveliään.

30.3. kylvin tuoksuherneet Cecilia Wingårdin oppien mukaan. Hölmöyksissäni laitoin myös osan daalian juurakoista multaan. Liian aikaista, kuten myöhemmin saatoin todeta kalmankalpeita ja ohuen ohuita versoja katsellessani. Selvisivät ankeasta alusta kuitenkin aikanaan ulos ilahduttaen kukinnallaan kiitettävästi pitkälle syksyyn.

Corydalis Beth Evans 11.4.2022


Huhtikuussa saimme edelleen odottaa sään lämpenemistä. Kuun toiseksi viimeinen viikko näytti lupaavalta mittarin noustessa muutaman kerran yli +15 asteen. Lyhytaikainen ilo, sillä lämpö ei tullut jäädäkseen.

Kevät oli ottanut mielessä lujan otteen, eikä paluuta talveen enää ollut. Pihalla saattoi jo tehdä yhtä sun toista. Tyhjensin biokompostorin ja kuuntelin peipposten livertelyä. Sepelkyyhkytkin kuhertelivat vaahteran oksalla. Punarinta keikisteli pensaan juurella ja muutama nokkosperhonenkin liiteli puutarhassa. Levitin tuhkaa nurmelle ja vastaanotin lavallisen multasäkkejä. Kurkut on tässä vaiheessa jo koulittu. Tomaatit ja paprikat olivat venyneet mittaa. Siirsin ne kasvulaatikoihin, joissa jatkoivat myöhemmin kasvuaan kasvarissa.

Esikko Kiemurapenkissä 29.4.2022
 

Valoa huhtikuussa on jo niin paljon, että piha vetää puoleensa vaikka siellä ei olisi mitään tekemistä. Aina jotain rapsutettavaa löytyy. Voihan sitä nojata haravanvarteen ja kuunnella luonnon tarjoamaa konserttia. Ihan vain katsella, ihmetellä ja imeä kevään voimaa itseensä.

Clematis alpina Willy 31.5.2022


Toukokuun alku oli aika kolea. Meinasi jo usko loppua siihen, että lämpöä tulisi. Puolen kuun tienoilla tapahtui muutos. Vihdoin fleecet saivat kyytiä ja t-paidassa pärjäsi pihatöissä hyvin. Olin jo aiemmin virittänyt kasvihuoneeseen tuplaharsoista teltan valmiiksi vastaanottamaan kellarista muuttavat tomaatit. 18.5. siirsin tomaatit, paprikat ja kurkut kellarista kasvariin. Jo oli aikakin, sillä korkeiksi venähtäneiden kasvien siirtäminen tukikeppeineen ei ihan helppoa ollut. Vahingoitta sujui, eikä kasvarissa monena yönä edes lisälämmitystä tarvittu. 

Syksyllä siirretty sinikämmen nousee uudessa paikassa 17.5.2022
 

Toukokuussa tuli istutettua sekä ostettuja että kasvatettuja perennoja ja siirrettyä vanhoja.  Tosin vähemmän, kuin aiempina kesinä. Kesäkukkiakin istutin taas moneen purkkiin. Kastelurakan kannata jälleen kerran liian moniin, enkä useista päätöksistä huolimatta taida tulevinakaan vuosina tässä suhteessa tapojani muuttaa. On niin mahdottoman vaikea sanoa ei lukuisille ihanuuksille.

Tulipa Pink Impression 29.5.2022 - ja pari vanhaa keltaista tulppua.
 

Sipulikukkien kukinta oli tänä keväänä vähäisempää. Paksu jääkerros oli tukehduttanut ja mädättänyt niin vanhoja kuin syksyllä istutettuja sipuleita. Kärhöistä menetin toisen Hagley Hybridin ja toisen Multi Bluen. Muut kärhöt kukkivat kesän mittaan kauniisti. Eniten iloa sain tarhalyhtykärhö Princess Katesta.

Pikkupuutarhaa 5.6.2022


Kesäkuun alussa satoi usein ja runsaasti. Toisesta viikosta lähtien lämpöä riitti siinä määrin, että kasvimaata sai kastella ahkerasti. Juhannusviikolla alkoi helle, jota riitti pari viikkoa eteenpäin. Eikä senkään jälkeen kylmyydestä tarvinnut kärsiä. Kuivuudesta sitäkin enemmän.

Majalispenkki 5.6.2022
 

Kanttasin alapihan istutusalueet ja kunnostin Kriikunapolun. Yläpihan pikkupuutarhassa laitoin Kärhöpolulle uudet reunukset ja lisäsin polun pintaan kivituhkaa.

Kesäkuun alussa vierailin Lappalainen etelässä -blogin Nilan mökillä. Voi, mikä kasvien paljous siellä olikaan. Minä onnellinen pääsin vieläpä niistä osalliseksi, sillä Nila lahjoitti minulle peräkontillisen jakotaimia. 

Koristeomena Aamurusko 5.6.2022
 

Koristeomenapuut kukkivat jälleen kerran runsaina. Vaaleanpunainen Aamurusko, tummempilehtinen Royalty sekä parin vuoden takainen hankinta Makamik laittoivat parastaan. Kriikunapuut olivat aivan valkoisena kukista, eivätkä omenapuut yhtään huonommiksi jääneet. Ruusuorapihlaja ei sekään pettänyt.

Puistopääty 2.7.2022


Heinäkuussa aurinko paistoi päivä toisensa perään lämpimästi. Edelleen oli aika kuivaa, mikä tarkoitti ahkeraa kasvimaan ja ruukkukukkien kastelemista. Suuri apu kasteluun löytyi kahdesta uudesta sadevesitynnyristä, jotka yhdistimme kattoremontin yhteydessä ränneihin asennettuihin rännirosvoihin. Sade täytti tynnyrit nopeasti ääriään myöten.

Fagervik 12.7.2022
 

Kesän aikana tuli tehtyä varsin vähän puutarhavierailuja tai muitakaan retkiä. Kässäryhmän naisten kanssa teimme päiväreissun raaseporilaisiin ruukkikyliin. 

Kesän aikana kävimme Ukkokullan kanssa läpi talon etelänpuolen ikkunat. Siinä riitti hommaa, kun jokaisen ikkuna-aukon kolme pintaa irroitettiin, putsattiin ja kuultomaalattiin uudelleen. Myös ikkunapellit oli tarkoitus uusia, mutta mittakäynnin jälkeen peltimiestä ei soitoista ja lupauksista huolimatta näkynytkään. Kevään tullen on etsittävä luotettavampi peltimies.

Nemo 2.7.2022


Heinäkuulle osui myös kissojen hoitamista. Tyttären Islannin matkan ajan Nemo ja Loki viettivät meillä muutaman päivän. Seuraavaksi veljenvaimon Roope-kissa tuli meille muuttoa pakoon. Tästä kissavierailusta venähtikin dramaattinen, kuusi viikkoa kestävä episodi, kun Roope pääsi yöllä livahtamaan keittiön ikkunasta karkuteille. Etsimistä ja sydäntä riipaisevaa huolta riitti, kunnes vihdoin tapahtui onnellinen käänne. Roope oli ilmestynyt lähellä asuvan perheen pihaan. Kädet ja jalat täristen noudin sieltä laihtuneen ja punkkisen kissan. Muistan varmasti lopun ikääni viikkojen ahdistuksen ja valtavan helpotuksen kissan lopulta löytyessä.

Auringonkukat 30.8.2022


Elokuu oli aurinkoinen, helteinen ja kuiva. Meidän nurkilla toinen samanlainen kesä, jolloin kasvit nääntyivät paahteessa ja sateettomuudessa. Muutaman kerran viritin sadettimen myös muualle, kuin kasvimaalle. Perinteisesti pyrin kastelemaan lähinnä kasvimaan, ruukkukasvit ja tuoreet istutukset. Myös kärhöille kannoin välillä ämpäritolkulla vettä. Muut perennat, köynnökset ja pensaat joutuvat pärjäämään omin voimin, minkä ne pääosin tekevätkin.

 
Elokuussa paransin pikkupuutarhan Bermudapolkua. Edelliskesänä olin tehnyt uusia polkuja, jotta laajemmilla istutusalueilla ei tarvitsisi astua kasvien päälle. Rajasin polun metallireunuksilla ja itse polun katoin kuorikatteella. Katteen alle laittamani sanomalehtikerros oli kuitenkin päästänyt läpi kasvustoa, jota nyt kaivoin pois syvemmältä ja lisäsin katteen alle kankaan.

Pikkupuutarhan oikopolku kohennettuna.
 

Uusien kasvien istutukset ja vanhojen siirrot jatkuivat, joskin aika pienimuotoisesti. Kurkkuja ja tomaatteja kypsyi kasvihuoneessa kiitettävään tahtiin. Lavakauluksista taasen hain retiisiä, yrttejä ja salaattia. Kesäkurpitsakesä ei ollut kummoinen.

Zilga-rypälesato 4.9.2022


Syyskuu oli sään puolesta mukavan aurinkoinen ja lämmin. Kuivuuskin hellitti. Satokaudesta tuli mainio. Keväällä pelkäsin, etteivät omenapuut tuota hedelmää kukinnan aikaan sattuneen kylmän jakson vuoksi. Pörriäisetkin olivat silloin vähissä. Vaan toisin kävi. Omenoita kypsyi runsaasti. Alkuun niissä oli kehrääjäkoita ja monenmoista ötökkää. Muumiotaudistakaan emme näemmä pääse eroon. Tautisten ja tuhoojien valtaamien omppujen pudottua maahan, puihin jäi paljon syömä- ja säilöntäkelpoista hedelmää. Viimeiset omenat keräsin autotalliin, josta söimme niitä vielä marraskuussa.

Syysomena 11.9.2022
 

Puna- ja valkoherukoita tuli niinikään niin paljon, että osan annoin pois. Pergolan seinustalla ja katossa kiipeilevä Zilga-rypäle teki toisen vuoden perättäin hyvän sadon. Keitin rypäleet mehuksi pakkaseen. Ennen joulua tein osasta rypälemehua hyytelöä vaikkapa liharuoan lisukkeeksi.

Kasvihuoneesta sain erittäin hyvän paprikasadon. California Wonderia, Zazua ja Lompardoa sekä pientä tulisempaa chilipaprikaa ei ehtinyt kypsymisen tahtiin syödä. Niinpä tein paprikapikkelssiä, joka maistui tosi hyvältä.

Kurpitsapikkelssi 13.9.2022
 

Kurpitsojakin kypsyi muutama pallura. Niitä syötiin eri tavoin valmistettuna. Pieni osa myös pikkelöitynä.

Kasvimaa kunnostuksen jälkeen 3.9.2022
 

Muutama vuosi sitten uusimme lavakaulukset. Samalla perustin niiden alla olevan alueen kunnolla juuriestekankaalla ja kivituhkalla. Puiston puolelta vyöhyy yhä siellä kasvaneiden puiden vesoja meidän kasvimaalle. Lavakaulusalueen reunistin rempan yhteydessä mustalla muovinauhalla, joka on ruma ja tuppaa repsahtamaan mullan painosta. Nyt poistin muovinauhat vaihtaen ne metallisiin reunuksiin. Paljon siistimpää. Toivottavasti myös pitkäikäisempää.


Elo-syyskuussa kohensin makkarien ja keittiön edustan istutusalueita. Vuoden takaisen kattorempan jäljiltä nämä alueet olivat huonossa hapessa. Jollain aikavälillä poistan kyseiset istutusalueet ehkä kokonaan. Toistaiseksi ulomman reunan täyttäköön varjopaikan kasvit. Istuttamattomat alueet katoin kuorkatteella, jonka päällä astuessani en tallo istutuksia. Eivätkä naapuruston kissat kaiva niin herkästi vessakuoppia, kuten tekivät mullokselle tai kivituhkaan.

Feriolo Maggiore-järven rannalla Pohjois-Italiassa 28.9.


Syyskuussa ystäväni ilahdutti minua ehdotuksella, että lähtisin hänen kanssaan Pohjois-Italiaan, Maggiore-järven rannalla sijaitsevaan Feriolon kylään. Siellä ystävän perheellä on kakkoskoti. Olin tietenkin onnesta sykkyrällä ja heti valmiina matkaan. Lensimme Milanoon, josta ajoimme neljän päivän lyhytlomalle Maggiore-järven maisemiin. Reissun aikana sain mahdollisuuden tutustua viehättävään Stresan kaupunkiin, Maggiore-järven ihastuttaviin puutarhasaariin Isola Bellaan ja Isola Madreen sekä kalastajasaareen Isola Pescatoriin. Tehokkaina tyttöinä kävimme myös Alessin tehtaanmyymälässä ja valtavassa Vicolungon outlet-puistossa.

Tuurenpihlaja 9.10.2022

Lokakuu oli ehkä tavanomaista valoisampi loppusyksyn kuukausi. Syysruska leimusi jo syyskuussa ja värien ilotulitusta jatkui vielä lokakuullekin. Villiviinit, tuurenpihlajat, aroniat, ruusuangervot, purppuraheisiangervot ja monet muut osoittivat, että ruskaväriä tuottaviin kasveihin kannattaa investoida. Haavat olivat upean kullankeltaisia pitkään ennen lehtien varisemista.

Atsalea Ruususen uni 7.10.2022

 
Lokakuussa tuli kätkettyä lukuisa joukko sipuleita maahan. Talvi mädätti kaikki talvivalkosipulit, joten tilasimme uuden satsin Aleksandraa laitettavaksi lavakaulukseen. Jospa tuleva talvi olisi niille hellempi.

Illat pimenevät lokakuussa jo aikaisin. Pihatyötkin vähenevät, kun pudonneet lehdet on rapsutettu pensaiden tyville. Puut ja pensaatkin tuli lokakuun lopussa verkotettua.

Neilikkaruusu 22.11.2022


Marraskuussa mittari pysyi plussalle kolmannelle viikolle saakka. Sen jälkeen alkoivat pikkupakkaset ja ensimmäiset lumihiutaleet satoivat to 17.11. Aloitin lintujen talviruokinnan kuun puolivälissä maan alkaessa jäätyä. Lunta tuli marraskuun viimeisellä viikolla enemmänkin, joten kuntoilu lumitöiden parissa oli taas arkea.

Valkotäpläimikkä 16.11.2022
 

Kuun lopulla virittelin joitakin valosarjoja niin ulos kuin sisällekin. Energian korkean hinnan vuoksi tällä kertaa aiempaa maltillisemmin.

Marraskuun 19. Ukkokullan äiti kuoli. Ikää hänellä oli jo 91 vuotta, mutta hän oli edelleen virkeä ja pärjäsi kotona varsin omatoimisesti. Hän joutui influenssan vuoksi sairaalaan, jossa hän kaatui pahasti. Tästä hän ei enää toipunut.

Piha 17.12.2022


Joulukuu ei ollut kovin kylmä, mutta lunta tuli kahden ensimmäisen viikon aikana valtavat määrät. Ukkokulta mittasi hangen syvyydeksi 60 cm. Harvoin täällä etelärannikolla maisemat ovat kuin pohjoisen postikortissa. Kauniilla maisemalla on kääntöpuolensa. Lumitöitä sai tehdä vähintään joka päivä, usein kahdesti tai kolmesti. Kotikatu kapeni. Muutamina aamuina arvelutti, pääseekö pihasta mihinkään, kun auraa ei kuulunut.

Joulu vietettiin Ukkokullan kanssa kotona. Lapset tulivat yhteisen aattopöydän ääreen. 


Vuosi 2022 päättyi kylällämme valtaisaan ilotulitukseen. Kovin paljon en komeita raketteja nähnyt, vaikka olin pihalla melko pitkään. Sen sijaan meteli oli melkoista.

Tätä postausta tehdessä tuli käytyä mennyttä vuotta läpi tarkastikin. Päällimmäisenä tuntuu, ettei se yhtään hullumpi vuosi ollut, vaikka joitakin asioita olisin toivonut jäävän tapahtumatta. Taas ollaan uuden äärellä, joten ilolla ja innolla eteenpäin.

Pahoittelen, etten kyennyt pysymään kuva per kuukaudessa. Toivottavasti kuvat keventävät pitkiä jorinoitani.

Kerro sinäkin kuvin ja sanoin puutarhavuodestasi 2022!


25 kommenttia:

  1. Kuvat ja tekstisi toimivat hyvin yhdessä, mukavaa luettavaa! Ai niin, teillä oli se keittiöremontti viime vuonna heti aluksi. Ihanaa, että se sujui hyvin ja osaan kuvitella, kuinka olette nauttineet kauniista ja aiempaa toimivammasta keittiöstänne.
    Tammikuu oli tosiaan ihan hyvä viime vuonna, meillä oli joitakin täysin lumettomia kausia, mutta sitten... lunta meille ei niin hirveästi tullut, eikä se olisikaan kasveja murhannut, mutta se jää. Huh huh. Toivottavasti ei toistu. Tammikuiset vesisateet eivät kyllä ikinä ole hyvä asia, ellei samalla ole niin lauhaa, että maa on sula - ja ettei tule pakkasta heti perään. Kevät oli tosiaan hurjan kylmä, vaikka meillä vähäisemmän lumimäärän takia maata ja versoja tulikin aiemmin näkyviin. Mutta ne yhä vain paksunevat jääkentät. Niissä kohdissa tapahtui kasvimenetyksiä, eikä nurmikko tuntunut toipuvan niistä oikein koko kesänä (kuivuudella varmasti osansa asiaan myös).
    Olet niin ihanan aikaansaava, teet kaikenlaista. Puutarhan pidät kauniina ja sitten teet esimerkiksi kaikenlaisia herkkuja. Jotenkin tulee mieleen, kuinka onnekas miehesi onkaan, kun satun vielä tietämään, että olet loistavaa seuraa. Teette tietysti paljon yhdessä, tartutte kunnostustoimiin reippaasti. Se on ihanaa ja hienoa.
    Täytyy nyt toivoa, että kevät tulisi aikaisin ilman kylmiä suihkuvirtauksia. Se on oman pienoismaailman toive. Sodan loppuminen on laajemmalla tasolla päällimäisenä ajatuksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila kauniista sanoistasi! Olen viime päivinä ollut jotenkin herkällä tuulella. Avasit kyynelhanan, mutta hyvin positiivisella tavalla. Sydäntalven aikaan tulee usein miettineeksi, viitsiikö blogia kirjoittaakaan, kun aiheet ovat vähissä. Kirjoittaminen on minusta mukavaa, samoin kevään ja kesän ajatteleminen. Niin se teksti lähtee soljumaan, muutamaa kuvaa katsomalla. Ei taida blogi kovin helposti minusta lähteä.
      Kaikenlaisia talvia on ollut, mutta ne viime vuotiset jäätiköt olivat ihan poikkeuksellisen paksuja ja tiiviitä. Olen vakuuttunut, että ne olivat monen kasvin tuho. Ehkä vahinkoja siivitti edellisen kesän mittava kuivuus. Kasveilla ei vaan ollut voimavaroja selvitä monesta negatiivisesta asiasta. Kuten totesitkin.
      Aikaansaapa - kiitos! Välillä koen itseni koskaan pysähtymättömäksi Duracell-pupuksi (jos joku vielä muistaa sen mainoksen). Mieluummin olen liikkeessä ja jotain tekemässä. Valmiiksi saatetut projektit tuottavat paljon iloa. Kivaa on myös se, kun uusia ideoita virtaa päässä entisten perässä. Taidamme olla Ukkokullan kanssa kumpikin iloisia toisistamme ja täydennämme toisiamme. Hänen hämäläinen hitautensa ja minun joka-paikkaan-pitää-ehtiä -luonteeni on ihmeen hyvin loksahtanut yhteen.
      Tulevan kevään ja kesän odottaminen on aina yhtä suuri mielenkiinnon kohde. Yhtään ei tiedä, millaista säätä on tulossa. Onneksi me ihmiset/puutarhaihmiset olemme aika sopeutuvaisia.

      Poista
  2. Voi jestas miten olet kaikki laittanut ylös .Minulta tämä ei onnistu ehkäpä ikä teettää myös osansa . Nyt päällimmäisenä jäi viime vuoden kulusta se että töitä tehtiin taas ihan älyttömän paljon mökillä .Osa oli mukavaa osa pakkopullaa mikä tulee kesän lopussa väistämättä . Mukavaa kun pääsin muisteluihisi ja nyt toivottavasti tapaamme jälleen tänä vuonna . Nyt käyntiin mökillä taas ja naapurin pupujen jälkiä näkyy paljon . Suuttui kun sanoimme siitä . Aidan yli pomppivat kun lunta kuulemma tuli niin paljon . Kyllä ottaa niin päähän . Jää kansi on nytkin lumen alla kuten viime vuonnakin saa nähdä miten kasvit on pärjännyt . Mutta odotan kuitenkin hyvää vuotta kaikin puolin .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihinkäs listaihminen karvoistaan pääsisi! Tykkään listata asioita jos jonkinlaisiksi luetteloiksi. Aika paljon kirjaan myös Puutarhakalenteriin ja sen sivujen väleihin lisäämiini ruutupapereihin.
      Teillä on varmasti tehty paljon työtä mökillä jo pitkän aikaa. Lisääkin taitaa olla tiedossa. Vaan osaistiko edes istua kädet sylissä mitään tekemättä? Vierailu luonanne oli kaikin puolin antoisa.
      Harmi, että naapurinne antaa pupujensa loikkia vapaana. Minusta se on aika vastuutonta. Luonnossa jäniksiä on muutenkin riittämiin, ei sinne enää lemmikkejä kaivata.
      Meillä jäätä on lähinnä kulkuväylillä. Tutkimusteni mukaan muualla ei ole samalla tavoin kuin viime talvena. Mutta tuleva sää saattaa kurjistaa tilannetta siltä osin. Toivotaan parempaa.

      Poista
  3. Keijumekkoa tekisi mieli kasvattaa. Meillä on kotona selektiivi-ikkunat, ja olen huomannut, ettei ole oikeanlaiset mihinkään esikasvatukseen. Taimista tulee pitkiä ja honteloita. Lasit ovat jotenkin tummia ja eivät päästä valoa läpi.
    Pakko kai ostaa valmista taas tänäkin vuonna.
    Minä en osaa olla yhtä järjestelmällinen kuin sinä. En muista laittaa kylvöpäiviä. Katsoin kuitenkin aina, että on nouseva kuu. Olenkohan taikaukskoinen. Hihhhiii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile keijunmekkoa. Minulla se onnistui kohtalaisen hyvin. Käytän täällä huonetiloissa esikasvatukseen kasvilamppua. Koulimisen jälkeen siirrän kasvit kellariin, jossa on tehokkaat kasvivalaisimet. Ostin ne muutama vuosi sitten Viherpeukaloilta. Nyt vähän energian hinta arveluttaa tässä kasvatustouhussakin. Onneksi valmiinakin saa ostettua kasveja, jos itse ei voi niitä kasvattaa.
      Ei kaikkien tarvitse olla jatkuvasti asioita johonkin kirjaamassa. En tiedä, mistä olen tavan oppinut. Ehkä olen saanut ominaisuuden syntymässä.
      Minullakin on käytössäni kuukalenteri, mutta en muista koskaan sitä kasvatuksessa hyödyntää.

      Poista
  4. Puutarhaa ja muutakin touhua vuoden mitalta oikein kunnolla! Tuli itselläkin tunne, että jotain voisi ehkä kaivella...
    Tartun myös epäolennaiseen, eli tuo kivi teidän pihalla on kiva yksityiskohta, vaikka et olekaan sitä kasvattanut ;)
    Kastelukannujen rivistökin on vaikuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaivele ihmeessä! Jokainen tekee vuosimuistoistaan omanlaisensa ja sillä tavoin mielenkiintoisen. Suomi on myös pitkä ja monipuolinen maa. Asuinpaikasta riippuen sääkin voi olla aivan erilainen.
      Meidän kivi on kaikkea muuta kuin epäolennainen. Pihallamme on kaksi isoa murikkaa, joista kuvan kivi on saatu naapurin kunnallistekniikkakaivannosta. Että olen siitä vuosien jälkeenkin iloinen ja onnellinen. Kuten olen alapihan kotikivestäkin. Sekin oli ikuisuuden kunnan metsässä, kunnes palasi takaisin pihallemme.
      Eikö olekin hauska rivi kastelukannuja. Ja siinä on vain osa. Muutama on talon toisella puolella, muutama alapihan kasvarilla.

      Poista
  5. Upea vuosihan sinulla on ollut! Kiva oli lukea, miten puutarha/pihatyöt sujuivat pitkin vuotta, ja kuvat täydensivät tarinaa hienosti. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hitunen! Minustakin vuosi oli hyvä, vaikka sinne suruja ja murheita sisältyikin. Se on elämää.

      Poista
  6. 2022 saatettu muistojen ketjuun. Paljon sinulle ehtikin tapahtua. Puutarhasi näyttää upealta kaikkina aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Kulloisessakin hetkessä eläessä tuntuu, että mitään ei tapahdu ja kaikki polkee paikallaan. Kun sitten katsoo taaksepäin, voi hyvillä mielin todeta, että paljon tapahtui ja moni asia eteni. Joskus on hyväkin, ettei kaikessa ole niin hoppu.

      Poista
  7. Tämä kooste oli mukavaa luettavaa. Monet tapahtumat ja asiat olivat ahkerasti blogiasi lukeneena tuttuja, mutta tämä vuoden tiivistelmä oli tosi kiva ja palautti mieleen vaihderikkaan vuoden. Olen Sailan kanssa samaa mieltä; olet todella aikaansaava, sitä aina ihailen.
    Kuviasi katson aina mielelläni, jotenkin tosi ihana kuva pikkupuutarhan alkukesästä - kukkivat puut sen kruunasivat ja tunnelma oli muutenkin viehkeä.
    Nyt uutta puutarhavuotta kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Moni koosteen asia tuli keskusteltua ja käsiteltyä aikanaan blogiystävien kanssa. Samojen asioiden kanssahan me pääasiassa painimme. Olen todennut tällaiset koosteet - niin omat kuin muidenkin - tärkeiksi myös tulevaisuuden kannalta. Yksittäisinä tapahtumina ne tulee ohitettua vauhdilla, mutta myöhemmin on hyvä palata tarkemmin syventymään.
      Tuntuupa mukavalta kuulla, että olen aikaansaava. Ukkokulta toivoo välillä vähän rauhallisempaa tahtia.
      Eikö olekin hienoa palata edellisen alkukesän kuviin. Tietää, mitä on edessä ja sitä odottaa vielä suuremmalla innolla. Hain tänään kaupasta pussillisen taimimultaa, joka oli jäisen kova. Uusi puutarhavuosi on juuri alkamassa!

      Poista
  8. Näitä vuosikertomuksia on kiva lukea, palautuu monta asiaa mieleen viime vuodesta. Sota, se pahin, mutta onneksi sen vastapainoksi paljon hyvää ja kaunista. Lokakuu oli valoisia, ja lämmin. Kuiviin kesiin on kai vain alettava oppia, tuntuu olevan aina vain tiuhempaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, samojen asioiden kanssa me puutarhaihmiset kasvukaudella painimme. Osa vain painuu jonnekin muistin syövereihin, kunnes joku nostaa ne esille. Ehdottomasti menneessä vuodessa oli runsaasti kauniita ja iloisia asioita. Näin jälkikäteen koostettuna niiden määrä tuntuu vielä suuremmalta.
      Kaipa tuo kuivuus on uusi normaali, johon on vain totuttava. Pitää ottaa se huomioon kasvivalintoja tehdessä entistä paremmin.

      Poista
  9. Mahtava kooste vuodestasi 😊 Paljon sitä ehtii vuodessa tapahtua. Kukapa olisi uskonut sodan syttyvän ja saavan näin kauaskantoiset seuraukset.
    Jokainen blogisi lukija seurasi jännityksellä ja sydän pamppaillen Roopen tapausta ja suri rinnallasi ja eli ahdistuksessasi myötä. Minäkin odotin milloin kuuluu hyviä uutisia😊
    Taas sain ihailla uusia, kauniita näkymiä puutarhastasi. Laita ihmeessä lisää kuvia yleisnäkymistä.
    Niin saatiin vuosi loppuun ja uusi on alkanut. Kaikkea hyvää sinulle✨✨

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Sota olisi saanut jäädä syttymättä. Koronapandemiassa oli jo tarpeeksi kestämistä maailmanlaajuisesti. Kunpa tämä vuosi toisi rauhaa ja sopua meille kaikille.
      Roopen katoaminen oli järkyttävä tilanne. Sitä suurempi ilo syntyi, kun kissa löytyi terveenä. Jaksan yhä olla onnellinen ja kiitollinen kaikesta tuesta ja kauniista sanoista, joita saimme. Kaiken myllerryksen keskellä saimme huomata, että hyvyyttä on ja paljon.
      Täytyy kevään ja kesän myötä rohkaistua kuvaamaan ja julkaisemaan muutakin kuin kukkien terälehtiä.
      Uusi vuosi menee jo omalla painollaan. Sinulle toivotan samoin kaikkea hyvää!

      Poista
  10. Upea kooste puutarhavuodesta <3 Oli niin mukava lukea ja katsella. Minä istutin tuollaisen tuurenpihlajan puutarhaan. Enpä tajunnut sitä jänöjussilta suojata. Oli nimittäin mokoma raastanut kuorta hampaillaan. Laitoin siihen kohti jotain "haavabalsamia" (mitä lie ollut nimeltään). Saa nähdä, miten pihlajan käy. Upeaa alkanutta vuotta 2023 sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kiva palata kesäisiin kuviin ja vielä mukavampi saada kehuja.
      Toivottavasti tuurenpihlajasi toipuu jänistuhosta. Se on aivan ihastuttava ruskavärissään. Meillä jänikset loikkivat pitkin pihaa erityisesti talvella, mutta näkee niitä kesälläkin. Muutaman menetyksen jälkeen olen oppinut suojaamaan puita ajoissa.
      Sinulle myös antoisaa kuluvaa vuotta 2023!

      Poista
  11. Paljon mahtui kaikenlaista puuhaa ja tapahtumaa vuoteesi. Vaikka kaikki tapahtumat, kuten kuiva kesä, Roopen katoaminen ja anopin menehtyminen eivät olleetkaan vuoden kohokohtia hyvässä mielessä, jäi sinullekin selvästi myös paljon hyviä muistoja käteen. Oli kiva lukea tätä postausta, vaikka sen lukeminen venähtikin melkein kolmen tunnin mittaiseksi. Välillä kun piti käydä tekemässä yhtä sun toista.
    Edelleen jaksan hämmästellä sitä, kuinka erilaiset sääolot meillä ja siellä etelämmässä oli. Kesän säät olivat vielä tuoreessa muistissa, mutta olin jo ehtinyt unohtaa, että talvella teillä oli tosiaan ne valtavat jääkentät, joista aiheutui monenmoista harmia. Ja vuosi päättyi melkoisiin mahtikinoksiin kun täällä oli "vain" nelisenkymmentä senttiä lunta. Jos tänä keväänä teille tulee sellaiset vesisateet, että hanget vajuvat ja alkaa kertyä jäätä, luulen, että kasvit ainakin ovat viime vuotta paremmassa turvassa. Tuskinpa kaikki lumet sentään sulavat ja muuttuvat jäätiköiksi. Toivotaan kuitenkin, että talvi ja erityisesti kevät sujuisivat vaihteeksi mallikkaasti ja niiden jälkeen tulisi kerrassaan täydellinen kesä. Itse tosin toivoisin vaihteeksi kuivaa ja lämmintä kesää.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä elämästä ei osaisi iloita niin paljon, jos se olisi tasaisen hyvää ja kaunista. Surut ja alamäet ovat raskaita, mutta niistä useimmiten selviää.
      Huh, ehdin jo säikähtää, miten kummassa juttuni lukeminen vie kolme tuntia. Itsekin joudun usein keskeyttämään blogien lukemisen ja palaan sitten johonkin tekstiin kokonaan uudelleen, jotta voin syventyä tarkemmin. Sinäkin kirjoitat hyvin seikkaperäisiä juttuja, joita en halua tuosta noin päältä rääpimällä kuitata luetuiksi.
      Muutaman viimeisimmän vuoden säissä on riittänyt ihmettelemistä ihan jo näillä omillakin kulmilla. Ollaan menty laidasta laitaan kuivuudessa, sateissa, lumen määrässä ja milloin missäkin. Viime talven jäätiköt olivat harvinaisia. Tälle viikolle on jälleen luvattu vesisateita. Toivon, ettei niiden seuraukset olisi edellisvuoden kaltaisia. Lunta on jälleen todella paljon, enkä minäkään usko hangen kovin helposti vajoavan. Tänään on tehty kahdet lumityöt ja Ukkokulta lähti vielä kolmannet tekemään, kun aura lykkäsi sisäänkäynnit umpeen.
      Teillä olikin varsin kostea kesä. Meillä toinen kuiva kesä peräkkäin, joskin edellistä hivenen helpompi. Sää on joka vuosi suuri arvoitus. Saattaisi olla helpompi ottaa vastaan sateet ja kuivuudet, ellei tilannetta katsoisi aina puutarhan kannalta.
      Toivotaan ja uskotaan, että tuleva kasvukausi on oikein hyvä.
      Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  12. Ihana, pitkä ja tarkka kooste menneestä vuodesta. Muistiinpanosi tai muistisi täytyy olla hyvät, sillä itsellä mennyt vuosi on jo monesta kohdin unohtunut ja kuvatkaan eivät taida kaikkea mieleen palauttaa. Tuossa muistiin kirjaamisessa minulla olisi paljon opittavaa! Kivoja kuvia vuodesta ja puutarhastasi, taisi olla useita sellaisia kuvakulmia, joita en muista nähneenikään. Kesän vehreys näytti ihanalta! Monenlaisia muistoja, myös niitä ei niin mieluisia, mutta kuuluvat elämään ja nekin on otettava vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! Muistiinpanoista on paljon apua ja hyötyä. Kirjaan asioita päivittäin Puutarhakalenteriin. Se on melkein kuin päiväkirja väliin sujautettuina lippuine ja lappuineen. Blogikin oikeastaan toimii omanlaisena päiväkirjana. Sieltä tulee tarkistettua monia juttuja, kun kaikkea ei jälkikäteen tarkasti muista.
      Olen toisinaan jutellut tuttujen kanssa asioiden kirjaamisesta. Toisille se on läpi elämän kulkeva tapa, toiset eivät kirjaa mitään eivätkä opi aikomuksista huolimatta. Jollei asia itseä haittaa, ei kai sillä ole silloin mitään väliä.
      Olen vähitellen rohkaistunut julkaisemaan laajempiakin näkymiä. Jatkossa on kuvattava ja julkaistava enemmän muitakin kuin vain kuvia kukkien terälehdistä.
      Totta, elämän kirjo on moninaista. Ilo ja suru kuuluvat elämään.

      Poista
  13. Kiva ja hurjan tarkka kooste! Kuvamäärä ei tuntunut lainkaan suurelta, päin vastoin. Lisääkin olisi voinut katsella soljuvan tekstisi lomassa. Itse aina innolla aloitan puutarhapäiväkirjan, mutta sitten se aika nopeasti lopahtaa. Keväisin merkinnät jäävät uupumaan, kun pitää lähteä kotiin ja kotiin haluaa mahdollisimman pikaisesti puutarhahommien uuvuttamana. Kesällä ei enää viitsi kirjoittaa, kun ei ole keväällä sitä tehnyt. :) Kännykän kuvat ja Instagramin tarinat ovat nykyään muistilappuja tehdyistä asioista.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!