Runeberginpäivän aamulenkkimme suuntautui lähimetsään. Paikka on naapuruston ulkoilijoiden suosima kohde, joten sinne uskaltaa mennä runsaslumiseenkin aikaan. Tutut polut löytyvät tallattuina, eikä tarvitse hangessa kahlata.
Muutamissa paikoissa lunta oli enemmän, pääsääntöisesti kuitenkin vähemmän tai ei ollenkaan. Polku oli askelten alla jäinen, eikä runsas neulasten määrä poistanut liukkautta. Kiittelin itseäni viisaudesta laittaa nastakengät jalkaan. Helpotti kummasti pystyssä pysymistä, eikä joka pikkumäessä tarvinnut kiertää polun ulkopuolella.
Metsä on osin täysin luonnontilassa. Paikoin on vuosien takaisia hakkuuaukioita. Metsässä oli silmiinpistävän paljon kaatuneita puita ja alas pudonneita latvuksia.
Hakkuuaukiot pilkottivat puiden runkojen välistä jo kauas, kun aurinko huursi niihin kasvaneet nuoret lehtipuut hopeisiksi.
Talven runsaat vesisateet näkyivät myös metsässä. Monet kosteat paikat ovat jo kulkijoiden muistissa, mutta silti ei tee mieli pulauttaa saappaitaan hyiseen lammikkoon. Vuosien ajan paikallinen metsäomistaja rakensi ja huolsi pieniä siltoja kosteikkojen yli. Hänen pois muuttonsa jälkeen puurakenteista on enää lahonneet jämät jäljellä.
Pikkuinen lampi on nyt entistä suurempi. Täysin kuiva tämä paikka ei ole pitkinä hellekausinakaan.
Kohmeisen sammaleen vihreys on saanut ylleen hopeista hohdetta.
Puiden juuret seikkailevat polun yli ristiin rastiin.
Kalliokaan ei ole este puun juurille. Mennään yli ja jatketaan elämää pehmeämmässä ympäristössä.
Koivuun on kasvanut melkoinen pahka. Koivuissa pahkat ovat yleisiä, havupuissa sen sijaan harvinaisempia. Pahkaa ei luonnollisestikaan saa ottaa ilman maanomistajan lupaa.
Pahkoiksi kutsutaan puissa esiintyviä epämuodostumia tai sairauksia, joiden arvellaan syntyvän mutaatiosta tai puun pinnan vauriosta. Siinä jokin puun jälsisoluista (pinnassa olevat paksuuskasvua aiheuttavat solut) alkaa jakautua muita nopeammin tuottaen samanlaisia soluja. Tätä tapahtumaa havainnollistaa hyvin esimerkiksi pahkan halkileikkauksessa näkyvät puun syyt. Näin muodostuu ajan saatossa joskus hyvinkin iso pahkura puun rungon kylkeen, oksaan tai juureen.
Puiden pahkoista valmistetaan paljon käyttö- ja koruesineitä, kuten kuksia eli pahkakuppeja ja kulhoja. Suurista raidanjuuripahkoista voidaan valmistaa jopa huonekaluja. Lähde: Wikipedia
Pitkälle lahonneessa kannossa oli useampi kääpä. Kääpä on sieni ja niitä saa ottaa, kunhan ei vahingoita esimerkiksi puuta, jossa kääpä kasvaa.
Käävät on vanhentunut nimi sieniheimosta Polyporaceae. Ne ovat
kantasieniä, jotka kasvavat usein puun rungossa puun loisena tai
lahottajana. Elävällä puulla kasvaessaan kääpä vahingoittaa puuta
lahottamalla sitä, kuolleella puulla taas elävät yleensä eri lajit.
Suomessa esiintyy yli kaksisataa eri kääpälajia. Lähde: Wikipedia
Metsän asukkailla on kehopositiivisuus paikallaan. Saa olla lihava tai laiha, kiero tai suora...
...ja sisimpänsäkin voi paljastaa surutta vaikka ohikulkijoille.
Tällaisista tanakasti maassa seisovien isojen puiden tyvestä tulee väkisinkin mieleen elefantit. "Varpaat" harallaan pysyy hyvin pystyssä. Ainakin siihen saakka, kunnes myrskytuuli osuu korkealla heiluvaan latvukseen kiskoen vanhemmankin puunorsun ylös juuriltaan.
Joku on aloittanut tuulen pudottamien ja metsurin kaatamien puiden oksien keräämisen. Työ on jäänyt kesken ja oksat ovat jo vauhdilla lahoamassa. Ne ovat kuin luukasat Pariisin katakombeissa.
Puiden takana avautuu pelto. Tässä metsän reunassa on useita isompia ja pienempiä kivikasoja, jotka saattavat olla peräisin aikanaan viljelykseen raivatulta pellolta. Miten hienon kiviaidan noista järkäleistä saisikaan.
Raskas lumi on ilmeisesti nämä nuoret koivut painanut kaarelle. Näitä on metsässä enemmänkin. Niitä katsellessa mieleen nousee Eero Saarisen suunnittelema, ruostumattomalla teräksellä päällystetty kaari Gateway Arch St.Louisissa, USAssa. Saarisen suunnitteleman 192 metrin korkuisen ja levyisen kaaren rinnalla kotoiset koivut ovat tietenkin maltillista katsottavaa. Pyöreä muoto pistää kuitenkin silmään muuten niin suorien runkojen keskellä.
Tammi se ei luovu lehdistään ihan helpolla. Muutama tammi oli täynnä kuparinruskeita lehtiä, mutta jäivät kuvaamatta, kun kuvittelin reitin loppusuoralla olevan helpommin lähestyttäviä tammia. Muisti teki tepposet ja siksi on nyt tyydyttävä tähän vähemmän runsaaseen lehtimäärään.
Metsäretken lumisemmat osuudet olivat alkupäässä. Loppumatkalla maa oli pitkälti paljas. Tai jos lunta ja jäätä olikin, niin lähinnä tiukkaan tallattuna juuri polulla. Runsas tunti vierähti mukavasti metsässä kulkiessa. Korppi ei tällä kertaa ilmoittanut olemassa olostaan. Ehkä taas seuraavalla metsäretkellä.
Mukava lenkkikohde tuo lähimetsä! Vankka kuusen tyvi on vaikuttava, elefantti tosiaan. Siinä ollaan järkähtämättömästi kiinni maassa - siihen asti, kunnes myrsky tai laho kaataa. Sitä ei osaa ajatella mahtavaa puuta katsoessaan, vaan puu näyttää siltä, kuin pysyisi iäti tuossa.
VastaaPoistaHyvä mielikuva nuo taipuneet koivut, Saarisen kaari tosiaan! Voi hyvin kuvitella, mistä hänen innoituksensa on mahdollisesti tullut.
Vanhoja puita katsellessa nousee väkisinkin kunnioitus niitä kohtaan. Minua viehättää kovasti nuo kuuset sammaloituine, harallaan olevine juurineen. Hiljattain eräässä luonto-ohjelmassa oli juttua Pohjojis-Amerikassa ja Kanadassa kasvavista mammuttipetäjistä (läpimitta 8-10 m, korkeus 90-95 m), maailman suurimmista puista. Nekin ovat kuulemma uhanalaisia. Meillä paksuin tunnettu kuusi on alle 50 cm, joten aika hoikkia ovat mammuttipetäjien rinnalla.
PoistaNetistä luin, että Saarinen sai kaarelleen vaikutteita Ranskan Orlyssä näkemistään Eugène Freyssinetin suunnittelemista ilmalaivahangaareista. Voi olla, että myös synnyinmaan koivut ovat olleet hänen mielessään. Viettihän hän kesiään Suomessa, vaikka asui 13-vuotiaasta lähtien muualla, lähinnä USAssa.
Jännä muuten, miten yksittäinen metsäretki poikii tiedohalua ja lisää tietoutta, kun näkemänsä lumen painaman koivun johdosta eksyy arkkiehtuuriin ja maailman suurimpiin puihin.
Metsissä ja tutuissa sellaisissa on mukavaa tarpoa . Mekin teimme samanlaisen reissun viikonloppuna . Kaatuneita ja lahoja puita on täälläkin todella paljon ja valtavia alueita ympäri järveä . Joskus tulee mieleen onko kaikki ihan tarpeellista .Ymmärrän tämän ajatuksen pieneliöiden ja lintujen asumuksista mutta pitääkö tämä meidän asuinkaupunki täyttää kaikki nämä tarpeet ? Tammen lehdet eivät edes maadu kunnolla tai vie huomattavasti enemmän aikaa kuin joidenkin muiden . Vaahteran lehdet on sama juttu ja ne me kärrätäänkin omaan takametsään .
VastaaPoistaMutta siihen on onneksi vielä aikaa ja kaikkihan on vasta aluillaan .
Metsässä kulkeminen on rauhoittavaa ja mukavaa. Ihan liian vähän tulee sitä harrastettua. Nuuksiossakin tulee käytyä todella harvoin, vaikka ihan tässä nurkalla asutaan. Toisaalta, siellä on aina paljon ihmisiä, jolloin rauhallisuus voi olla tipoteissään.
PoistaEräässä artikkelissa sanottiin, että syksyn ja talven sääolosuhteet ovat kaataneet paljon puita ja romahduttaneet lahoja puita poikki ja alas. En tiedä, kuka meidän lähimetsät kokonaisuudessaan omistaa. Osin paikallinen metsänomistaja, osin kuulemma vakuutusyhtiö. Kaikilla ei ole intresseissä tehdä metsille mitään. Meidän nurkilla metsiä on hakattu aika tehokkaasti yhä lisääntyvän rakentamisen vuoksi, joten muutamat lämpäreet saavat puolestani jäädä luonnontilaisiksi. Tykkään sammaloituneista ja puoliksi lahonneista rungoista.
Meillä on yksi iso vaahtera ja tontin rajalla lukuisia hyvässä kasvussa olevia vaahteroita. Käytäville ja nurtsille pudonneita lehtiä silppuan ruohonleikkurilla, jonka ansiosta ne maatuvat huomattavasti nopeammin. Syksyisin manaan lehtipaljoutta, mutta hyvin niiden kanssa on pärjätty. Keväällä ja alkukesällä ottaa enemmän pattiin miljoonat vaahteravauvat, joita on kitkettävä ennen kuin kasvattavat tiukat juuret.
Kiva ajatella, että kaikki on taas aluillaan.
Luonnossa mielestäni upeinta on se, että se on olemassa - ilman mitään välitöntä tarkoitusta. Toki se pyrkii tasapainottamaan myös ihmisen toimintaa ja mahdollistamaan monipuolisen eläinkannan.
PoistaOnneksi kukaan ei (tietääkseni) pyri arvioimaan minun olemassaoloni oikeutustani tarpeellisuudellani, sillä olen ikävä kyllä melkoisen tarpeeton isossa mittakaavassa tarkasteltuna. Kiva silti saada olla olemassa 🥰
Ihminen taitaa olla maapallolla ainoa olio, joka katsoo oikeudekseen määritellä, mikä tai kuka on tarpeellinen tai tarpeeton. Tällainen ajattelu on osoittautunut tuhoisaksi - myös ihmiselle itselleen.
PoistaMetsässä kulkeminen on akkujen lataamista. Tykkään kovasti.
VastaaPoistaPatikointi metsässä on aina yhtä mieluista ja mukavaa. Miten kiva onkaan palata kotiin virkistyneenä ja mieli reippaana. "Ihminen on luotu liikkumaan."
VastaaPoistaViisaita sanoja sinulta. Metsäretkillä virkistyy niin kroppa kuin mielikin.
PoistaKiva, että löytyy lähimetsä, missä voi kävellä ja katsella. Sait kivoja kuvia kävelyretkeltäsi.
VastaaPoistaMeillä on onneksi lähellä metsiä ja Nuuksion kansallispuistokin on melkein kävelymatkan päässä. Hienoa, että on mahdollisuus päästä metsään, vaikka ei omaa metsää olekaan.
PoistaTäällä ihan lähistöllä ei ikäväkseni ole metsämaata. Toki tuolla vähän matkan päässä alkaa laajat metsät. Tampereen Hervanna laidalta kun lähtee samoilemaan niin aina Valkeakoskelle pääsee jos vain kunto kestää kulkea pitkin metsän polkuja. Kaipaan niitä lapsuuteni metsiä ja polkuja jotka kesäkotini ympärillä humisivat. Olet löytänyt lähimetsästä monta mukavaa ja kaunista kohtaa, vanhat puut paksuine juurineen ja kääpineen ja pahkoin. Metsä on kaunis ja luokseen kutsuva kaikkina vuodenaikoina ja sen monimuotoisuus on kiehtova.
VastaaPoistaKaunis ja rauhoittava on metsäretkesi kuvin ja tekstein. 👍
Kun katsoo lintuperspektiivistä, Tampere on keskellä metsää. Mutta metsään päästäkseen ei käytännössä sentään ensin jaksa kilometritolkulla kävellä katuja pitkin. Lapsuuden metsään liittyvät muistot ovat kauniita. Itsekin mietin välillä, oliko muksuna kesät aina niin aurinkoisia ja lämpimiä? Minulla lähtee välillä mielikuvitus laukkaamaan, kun kameran kanssa kuljen luonnossa. Kiva, jos sen tuloksena syntyneistä kuvista on iloa muillekin.
PoistaKiitos mukavasta metsäretkestä, josta tuli ihan hiukkasen koti-ikävä - täällä Espanjassa kun ei ole tuollaisia metsiä, vaan näyttävät aika lailla toisenlaisilta nuo vuorten rinteillä olevat metsiköt.
VastaaPoistaKiitos Hitunen! Onhan ne Espanjan metsän tosiaan vähän erilaisia kuin nämä koto-Suomen metsät. Tykkäsin kovasti Andalusian maisemista siellä ennen koronaa lomaillessamme.
PoistaHienoja luontokuvia.
VastaaPoistaKiitos! Kiva, että tykkäsit.
PoistaMetsässä on aina ihanaa ja rauhoittavaa käydä. Meillä on täällä Itä-Suomessa lunta 50 - 60 cm, joten metsään ei ole vielä asiaa. Eilenkin saltoi lunta lisää, vaikka ukkoni on jo aivan uupunut lumen kolaamisesta. Jäät ovat heikot, koska pakkaset ovat olleen 5 - 12 astetta. Välillä satoi jo vettäkin. Erikoinen on tämä kevät.
VastaaPoistaTeillä onkin runsaasti lunta. Sään suhteen tämä on ollut varsin vaihteleva talvi. Meillä lunta on nytkin hyvin vähän, vaikka viikonloppuna hiukan lisää satoikin. Ymmärrän hyvin, että ukkoasi väsyttää lumityöt. Tuttuja hommia ne olivat täälläkin alkutalvesta.
PoistaMinunkin kävelyreittini suuntautuu metsää kohti. Ensin on peltoja, sitten metsätietä pitkin merenrantaan. Pikku polku metsässä ja sitten taas metsätie ja loppumatkan varrelle jää peltoja ja pienen joen ylitys. Mukavia luontomaisemia siis! t:Pioni
VastaaPoistaOi, kävelymatka meren rantaan. Se on jo ylellisyyttä ja tuo mukavaa vaihtelua luontonäkymiin. Metsässä on kiva kävellä. Mitä vaihtelevampi maasto, sen mielenkiintoisempaa.
PoistaHienoa päästä metsään lenkkeilemään.
VastaaPoistaBlogger vainoaa sinun kommenttejasi. Tämä(kin) oli mennyt roskapostiin.
PoistaMetsässä on paljon katseltavaa, vaikka moni muuta luulee.
I really did enjoy going through all your. photos of the tree trunks. I have posted many for this area over the past years. they really are like people with all their different shapes and forms. Nice blog post today.
VastaaPoistaMany thanks to you!
PoistaIn the forest you can let your imagination run wild...