Iloista Vappua!

 

Simat, munkit ja serpentiinit,
ne tuo vappumielet fiinit.
Juhlii kaikki kesän tuloa ihanaa
ja iloista vappua toisilleen toivottaa!

 

Etelänkevätesikoiden kera 
Iloista Vappua ja ihanaa kevättä!

Roskapostia 76 kpl

Pel. Divas Rasberry Ripple

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna taivasteli postauksessaan keskiviikkona 26.4. roskapostin runsasta määrää. Ongelmia on ollut monilla muillakin. Jotkut ovat ihmetelleet, kun lukijoiden kommentit eivät tule heidän blogeissaan näkyviin. Kaikki eivät siis tiedä, että syy on bloggerin. Olisiko taustalla joku tekoälykokeilu, jolle suomen kielialue on ylitsepääsemättömän vaikea?

Riesaa on kestänyt jo pidemmän aikaa. Oma roskapostikansioni on ollut viime aikoina tyhjänä. Ehdin jo ajatella, että vaiva vihdoin hellittää. Huokaisin helpotuksesta aivan liian aikaisin. Perjantaiaamuna vilkaisin roskapostikansiota ja kas, siellä oli 76 hyväksymistä/hylkäämistä odottavaa kommenttia vuodesta 2013 aina tähän päivään saakka.

Mitään tiettyä yhtenäistä kaavaa en roskapostiin joutuneille kommenteille löytänyt. Hiidenkiven puutarhassa Minna toivotti hyvää vappua, Tiiu ystävänpäivää ja Sussi esitti osanottonsa äidilläni hoidossa olleen isoveljen kissan kuolemasta. Kansiossa oli runsaasti pitkiä kommentteja tutuilta bloggareilta. Oli myös kommentteja ihmisiltä, joita ei ole enää aikoihin blogimaailmassa näkynyt. Jonkun verran myös omia vastauksiani muiden kommentteihin.

Pel. Estrelle Appleblossom

 
Muutama kommentti on roskapostikansiosta nopeaa ja helppoa poistaa tai palauttaa. Sen sijaan kymmenien viestin läpikäyminen on jo työläämpää. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi bloginsa kommentissa toimivan keinon, joka kuuluu suoraan lainattuna näin: "Klikkasin oikeasta yläreunasta hallinnoi-kohtaa. Sieltä sai laitettua ruksin ruutuun "valitse kaikki kommentit", minkä jälkeen voi klikata tarvittaessa niitä oikeita roskakommentteja, joita ei halua julkaista. Lopuksi sitten painaa sitä hyväksy-painiketta ja kommentit palaavat takaisin omille paikoilleen."

Jokainen varmasti ymmärtää, ettei kymmeniin roskapostista palautettuihin kommentteihin ole mahdollista käydä jälkikäteen - pitkän ajan kuluttua - vastaamassa. Tai mahdollista se toki on, mutta käytännössä melkoinen urakka.

Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen. Pahoittelut. Toivottavasti kuvasta on kuitenkin apua.

Tässä kuva paikasta, josta pääset kommentteja tarkastelemaan. Punaisen nuolen kohdalla on pieni sakara, jota klikkaamalla näet kommenttiesi kokonaismäärän, tarkastusta odottavat, julkaistut ja roskasisällön. Kutakin kohtaa klikkaamalla näet tilanteen ja pääset esimerkiksi roskapostia poistamaan/palauttamaan. Hallinnoi-sanaa (oikeassa reunassa) klikkaamalla taasen pääset toimimaan Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ohjeen mukaisesti esimerkiksi silloin, kun poistettavia/palautettavia on kerralla paljon.

Leikkopioni marketista.

Jos olet ihmetellyt, miksi kommenttiasi ei näy tai en siihen vastaa, syy on mitä todennäköisimmin tässä bloggerongelmassa. Jokaiseen kommenttiin en "blogiurani" aikana ole vastannut, mikä lienee inhimmillistä ja luonnollista. Blogin yksi tärkeimmistä elementeistä on vuoropuhelu, joka syntyy pitkälti kommenttikentässä. Siksi tavoitteeni on pyrkiä vastaamaan saamiini kommentteihin samoin kuin kommentoimaan lukemiani blogeja. Parhaassa tapauksessa käyn vielä jatkamassa aloitettua kommenttiketjua. Valitettavasti siinä tulee usein ajanpuute vastaan.

Kannattaa edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa oma roskaposti. Riesa on meille yhteinen, mutta ei todellakaan kenenkään käyttäjän oma syy.  Toivotaan, että se korjaantuu pian. Sitä odotellessa toivon ymmärrystä ja sopuisaa yhteiseloa.

 

Huhtikuun sukat uudemman kerran

Näyttää vahvasti siltä, että kevään käsityöinto on hiipumassa. Päivien valoisan ajan lisääntyminen houkuttelee pihalle piippoja vahtaamaan, rapsuttamaan ja milloin mitäkin kyhnyttämään. Jos illan suussa hetkeksi sohvalle istahtaa, ei siinä enää puikot käsiin hakeudu.

Olen tehnyt aiemminkin Niina Laitisen Levottomat -sukat. Tällä kertaa käytin 7veikan vaaleanpunaista (525 Geisha) ihan siitä syystä, että sitä sattui olemaan kaksi kerää. Pidempivartisiin sukkiin ei 100 gramman kerä riitä.

Tämä on kaunis malli, enkä koe sitä vaikeaksi. Tarkkaavaisuutta mallikaavion seuraaminen tietenkin vaatii, jotta kuvio toteutuu oikein.

Raitasukkia on hauska tehdä. Valmistuvat mukamas nopeammin, kun koko ajan on tavoitteena seuraava raita.

Lankana 7veikan "ketunruskea" (644) ja valkoinen. Yleensä kudon 7veikkaa 3.5 puikoilla. Nyt kokeilin kolmosia, jonka vuoksi laitoin 56 silmukkaa.

Yhdet banaanisukat jo tein, mutta mallin toteutus keltaisella langalla houkutteli. Sukan kärkeen laitoin tummanruskeaa (Lankavan Lysti nro 868). Puikkoina 3.5 ja silmukkamäärä 48.

Netissä on keskusteltu, pysyvätkö nämä banaanisukat hyvin jalassa, kun niissä ei ole perinteistä kantapäätä. Hyvin pysyvät ainakin itselläni.

Kesällä pipolla ei käyttöä ole, mutta tulipa nyt tehtyä kirkkaanpunaisesta (549) 7veikasta itselle uusi pipo. Työssä 60 cm:n pyöröpuikko nro 3. Silmukoita 120.

Mallineule

1-2 kerrokset: 1 o 1 n 2 o
3-4 kerrokset: 1 n 1 o 1 n 1 o
5-6 kerrokset: 3 o 1 n
7-8 kerrokset: 1 n 1 o 1 n 1 o

Punaista pipoa aloittaessani huomasin langan säikeiden olevan irrallaan. Alussa oli myös pari solmua. Solmuista varoitetaan vyötteessä. Moni niistä valittaa. Kohdalleni ei ole vuosien aikana montaakaan solmua sattunut. Sen sijaan tuo kuvassa näkyvä langan säikeiden "irrallisuus" haittasi sekä silmukoiden luomista että kutomista. Piti olla tarkkana, jotta puikolle sai koko silmukan, eikä vain osaa siitä. Niinpä luovuin jo alkusenteillä tämän langan käytöstä. Avasin kerää aika monen metrin verran, eikä tilanne paljon parantunut.

Koska kyseessä oli hiljattain ostettu kerä, sen vyötekin oli paikallaan. Siten myös langan eränumero. Laitoin Novitalle asiakaspalautetta, johon vastattiinkin nopeasti erilaisten selitysten kera. Liitin asiakaspalautteeseeni langasta ottamiani kuvia. Kuvat kertoivat heille ongelmasta, eikä minun tarvinnut viallista kerää lähettää heille. Sain muutaman päivän kuluttua uuden lankakerän. Tosin samaa sävyä se ei ole, mutta punaista kuitenkin.

Pipon jälkeen palasin takaisin raitasukkiin. Tässä 7veikan tummanlilasta (724) ja valkoisesta (011) normisukat 48 silmulla ja 3.5 puikoilla. Kunkin raidan korkeus 4 kerrosta.

Nämä raitasukat tein 7veikan vaaleasävyisestä Nummi-langasta (955) ja Lankavan beigestä Lysti-langasta (869). Kunkin raidan korkeus 4 kerrosta.

Luonnonvalkoisesta 7veikasta (010) tein pitsisukat. Malli muistuttaa kaaripitsiä, mutta ei ilmeisesti se ole. Helppo ja nopeatekoinen tämäkin malli.

Äitini oli aikoinaan ahkera kutoja. Hän piti muksunsa ja muut läheisensä villasukissa. Viimeisinä vuosinaan äiti ei kovin paljon enää kutonut. Muutama kerä lankaa häneltä jäi. Tämän punasävyisen Nalle Colorin (844) löysin äidin jäämistöstä sitä runsas kaksi vuotta sitten siivotessani.

Nalle Colorista tein nilkkasukat 3:n puikoilla käyttäen netistä löytämääni kuvaa, jossa mallineule menee seuraavasti:

1. krs: 5 o, 2 n
2. krs: 3 o, 2 oikein yhteen, lk, 2 n
3. krs: 5 o, 2 n
4. krs: 2 o, 2 oikein yhteen, lk, 1 o, 2 n
5: krs: 5 o, 2 n
6. krs: 1 o, 2 oikein yhteen, lk, 2 o, 2 n
7. krs: 5 o, 2 n
8. krs: 2 oikein yhteen, lk, 3 o, 2 n

Pihasta on viimeisetkin lumet häipyneet. Katuojassa on molemmin puolin sisäänkäyntiä pari isohkoa lumiklönttiä. Nekin varmasti sulavat pian. Harja-autot kiersivät viikolla siivoamassa katuja hiekoitushiekasta. Nyt pölyää vähemmän.

Talon etelänpuolen ikkunapellit on nyt uusittu. Työ oli sovittu tehtäväksi jo viime keväänä, mutta valittu yritys teki niinsanotusti oharit. Kävivät mittaamassa materiaalitarpeen ja sopimassa työn ajankohdasta. Eikä sitten kukaan tullutkaan. Soittoihin kyllä vastattiin ja luvattiin tulla, mutta eivät saapuneet eivätkä millään tavoin saapumattomuuttaan selittäneet. Jätettiin asia talveksi hautumaan. Käynnistettiin projekti nyt uudelleen ja löydettiin omalta kylältä toinen yritys, joka hoiti homman hienosti.

Pellityksen valmistuttua pääsenkin pesemään ja öljyämään pation ja pergolan laudoitusta. Sen jälkeen voi jo ryhtyä vähitellen asettelemaan isoja piharuukkuja paikoilleen. Kukkia ne saavat vielä odottaa.

Sukkapostauksen julkaisupäivämäärä lipsahti menneisyyteen eli viime viikolle, vaikka tarkoitus oli julkaista se huomenna, torstaina 27.4. Vahinko ei ole suuren suuri.

Yksi uusi puu - tai ehkä kaksi?

Prunus padus - Tuomi

 
Taas on tullut pyörittyä puutarhassa ja puutarhaan liittyvissä asioissa aktiivisesti koko viikonlopun. Sunnuntai piti ottaa kevyemmin, mutta niin vain askeleet johtivat askareen jos toisenkin äärelle. Sain vihdoin viritettyä uudet narut kasvarin pitkille sivustoille ja ripustettua niihin tuplaharsot tulevaa hyötykasvien muuttoa varten. Harsot osoittautuivat liian pitkiksi, vaan en alkanut niitä todennäköisesti aika lyhyeksi käyvän käytön vuoksi pätkimään. Jämäpaloille ei ole käyttöä. Sen sijaan pidemmät harsot voivat hyvinkin löytää tarpeellisen käyttökohteen myöhemmin.

Prunus padus - Tuomi

 
Niin kiire ei olekaan, etteikö ehtisi ympärilleen vilkaista. Tuomi on jo vihreänä ja nuputkin sen alemmilta oksilta löytyi. Pari kertaa kävin tuomen juurella kameran kanssa aikomuksena kuvata nuppurykelmiä. Kummallakin kerralla eksyin nyppimään vaahteravauvoja, joita nousee päivittäin taatusti satamäärin. Yhtä kun kumartuu ottamaan pois, vierellä on viisi samanlaista. Kaukaa katsoen niitä ei huomaa. Kyykistyen silmä harjaantuu nopeasti havaitsemaan jopa minimaalisen kokoiset mullasta kurkkivat koukut. Siitä vaan oitis pois, jotta seuraavalla kerralla olisi edes yksi tai kaksi vähemmän.

Kolmannella kerralla suuntasin katseen suoraan ylöspäin, jolloin tuomikin tuli kuvattua. Hetken oli pidettävä alinta oksaa kädellä paikallaan, kun tuuli kiskoi sitä kaiken aikaa jokaiseen ilmansuuntaan. 

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Syreenit ovat olleet jo jonkin aikaa silmut pullollaan. Kukintaa saamme vielä odottaa. Viime kesänä syreenit ja koristeomenat olivat kukkeimmillaan kesäkuun alussa. Kalenteri väittää meidän elävän edelleen huhtikuun loppua. Ehkä nämä aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat sekoittaneet pääni kuvittelemaan, että olisimme jo pidemmällä.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Pari yötä sitten heräsin kesken unieni. Niinhän siinä kävi, että ajatukset alkoivat pyörimään puutarhamietteiden parissa. Tekisi mieli hankkia uusi puu tai kaksikin. Ei mitään kymmenien metrien korkeuksiin kasvavaa jättiä. Korkeintaan viisi metriä passaisi hyvin. Sellaiselle olisi tarvetta erityisesti alapihalla, jotta lehtikompostille saisi hieman varjoa. 

Nykyisin alapiha on avara ja valoisa, mistä tykkään kovasti. Lehtikomposti ei tahdo millään kypsyä moisessa paikassa. Enkä ole keksinyt parempaakaan sijoituspaikkaa. Yläpihalla sellainen ehkä olisi, mutta puutarhajätteen ja lehtien kärrääminen kauas niiden syntypaikasta ei ole kovin järkevää.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Puun istuttamisessa lehtikompostia varjostamaan on vielä tutkittavia seikkoja. Kompostin oikealla puolella kasvaa isokokoinen vaahtera. Korkeaksi kasvaneena se ei kovin alas enää varjoa tarjoa. Sen juuria risteilee runsaasti aika kaukanakin, joten saattaa olla vaikea kaivaa istutuskuoppaa muutaman metrin päähän vaahterasta. En ole vielä tutkinut asiaa tarkemmin. Aluerempan jälkeen aitaa pystyttäessämme oli välillä vaikea löytää sopivia kaivukuoppia tolppia varten juurten runsauden vuoksi. Ajatus kompostia varjostavasta puusta on muhinut jossain takaraivossa, mutta idealamppu syttyi loistamaan kirkkaammin vasta äskettäin.

Malus domestica 'Huvitus' - Omenapuu

Sopivaa puuta etsiessäni olen selannut nettiä, puutarhamyymälöiden tarjontaa ja kuvia ehdokkaista. Paikka on kuiva, tuulinen, eikä erityisen suojaisakaan. Mitään herkkistä ei siis voi ajatella. Mieluummin koristepuu kuin tuottoisa hedelmäpuu. Vaikka koristeellisiahan ne hedelmäpuutkin ovat. 

Puu saisi kasvaa suhteellisen nopeasti, ettei varjoa tarvitsisi vuosikausia odottaa. Puiden myyntikoko on usein aika pieni. Tai sitten isommaksi kasvaneesta joutuu pulittamaan pitkän pennin. Punnittavaa riittää monelta kantilta. Ehkä lähden ostoksille Britteihin. Katsellessani televisiosta Puutarhapelastajat -ohjelmaa, taivastelen kateellisena siellä myytävien puiden, pensaiden ja perennojen muhkeaa kokoa.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Samaisen yökuhkimisen aikaan keksin toisenkin sopivan paikan uudelle puulle. Joko kokonaan toiselle puulle tai sitten sille ensimmäiselle, jos kompostivarjopuu jää toteutumatta. Kaivoruusupenkissä osa Hansaruusuista on huonossa hapessa. Niiden asuinaluetta olisi syytä kohentaa. Siellä olisi hyvin tilaa myös pienelle puulle. Kas kummaa, kun en ole aikaisemmin paikkaa sillä silmällä katsonut! 

Kun päästää ajatukset laukkaamaan villisti yön pimeydessä, eksyy runsauden poluille. Puista siirryin kevyesti hyppäämällä köynnöksiin. Jospa laittaisin Kasvaripolulle köynnöskaaren ja siihen tietenkin jonkun kivan köynnöksen? Mikä köynnös? Mistä köynnöskaari? Ukkokullalla on parhaillaan niin monta projektia vireillä ja tekeillä, etten halua häntä omilla toiveillani rasittaa. Sitä paitsi itse asioita eteenpäin viemällä valmista taitaa tulla nopeammin.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 
Sanoin itselleni, että puu- ja  köynnösideat saavat nyt rauhassa muhia. Toimintatapani tuntien voi kuitenkin olla vaikea muhituttaa jotain omasta mielestä hyväksi todettua ideaa. Sanoista tekoihin - tai pikemminkin ajatuksesta tekoihin - on minulle ominaisempaa.

Ainahan sitä voi ja pitääkin opetella uusia tapoja eli tässä tapauksessa pitkäkestoista malttia. Saattaa siis olla, että muhivat ideat häipyvät itsestään aluksi taka-alalle ja haihtuvat sieltä omia aikojaan kokonaan pois. Tai sitten tapahtuu aktiivista jalostumisesta, joka johtaa hankintoihin, kaivamiseen ja uusien kasviasukkaiden ihmettelyyn. Katsotaan, miten käy. Kesä ja istutusaika on vain kerran vuodessa.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Uusien ideoiden kehittelyn lomassa jatkan nyt jo puutarhassani kasvavien puiden uuteen  kasvukauteen heräämisen seuraamista. Niitä katsellessa voi vaihteeksi suoristaa selkänsä pystyasentoon. Viime ajat katse on suunnattu enimmäkseen multapinnan tasolle, jollei nyt ihan maassa mahallaan maaten niin ainakin reippaasti kyykyssä kykkien.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Huhtikuun viimeistä viikkoa viedään. Munkki-, tippaleipä- ja simajuhla siintää näköpiirissä. Iloisia kevätpäiviä kaikille!

 

Koska kukkii -haaste, 1. raportti

 
On aika raportoida väliaikatietoja Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan liikkeelle laittaman Koska kukkii -haasteen tiimoilta. Otin osaa haasteeseen tasan kaksi kuukautta sitten eli 22.2. Tähän mennessä arvaukseni on mennyt sekä täysin pieleen että aika lähelle.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen

Valitsemani neljä seurattavaa ovat kaikki perennoja. Tarhakylmänkukka kuuluu joka kevät varhaisimpiin kukkijoihin. Lilakukkainen on asunut puutarhassani vuodesta 2015. Sen sijaan valkoisen Alban olen istuttanut kahdesti, joista kuvassa 2020 istutettu. Siinä suurin nuppu on niin pulleana, että poksahtaa pian. Jännittävää on minusta se, että valkoinen on aiemmin avautunut lilakukkaista myöhemmin. Nyt roolit vaihtuivat.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen

Valkoisen avautuminen ennen lilakukkaista ei ole se suurin yllätys. Sitäkin erikoisempaa on, että kukkaan ehtinyt tarhakylmänkukka on noin 15 cm seuraamastani Albasta vasemmalle. En usko, että emokasvi olisi parissa vuodessa kasvattanut juurilonkeronsa näin etäälle itsestään. Selityksen on pakko piillä siinä, että aiemmin näillä tienoilla kasvanut ja sittemmin kadonnut Alba on päättänyt herätä eloon. 

Haasteessa arvioin Vasenrinteen valkoisen tarhakylmänkukan kukkivan 20.4. Kukka pelmahti ilmoille la 22.4., joten täysin lonkalta heitetty veikkaus osui aika lähelle.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld'' - Valkotäpläimikkä

Valkotäpläimiköitä minulla ei ole kovin kauaa ollut. Ensimmäiset istutin muutama vuosi sitten olopihan Syreenipenkkiin. Aika pian eli kesällä 2020 siirsin yhden Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Viime kesänä istutin näitä lisää varjoisaan Makkaripenkkiin. Ne ovat elossa, joskin talven jäljiltä romuluisen näköisiä. Eipä kuvan Kriikunapenkin imikkäkään kaikkein loisteliaimmassa puvussa nyt esiinny, mutta nuppuja siihen ilmestyi jo muutama päivä sitten.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld'' - Valkotäpläimikkä

Lauantain kesäinen lämpö sai valkotäpläimikän ensimmäiset nuput aukeamaan. Tämän kasvin kohdalla arvio meni täydellisesti pieleen. Vuosi sitten samainen imikkä aloitti kukinnan joskus 10.5. tienoilla. Veikkasin sen kukkivan tänä keväänä 14.5. Arvioni heittää noin kaksi viikkoa. Jospa varjoisemmissa paikoissa kasvavien valkotäpläimiköiden kukinta osuu paremmin arvaukseeni.

Trillium erectum - Punakolmilehti.   Joku heijastus tuli kuvaan mukaan.

 
Kaksi muuta tähän haasteeseen valitsemaani seurattavaa ovat Punakolmilehti (15.5.) ja Sinikämmen (20.5.). Punakolmilehti saattaa hyvinkin osua arviohaarukkaani. Sinikämmenen suhteen olen pessimistisempi. Siitä ei näy vielä vilaustakaan. 

Meillä on todella kuivaa. Huhtikuussa ei ole satanut pisaraakaan. Muutama kunnon sadekuuro saattaisi auttaa niin näitä haastekasveja kuin ihan kaikkia muitakin puutarhojen ja luonnon kasveja.

Mukavaa sunnuntaita!

Värit palaavat hissukseen

Crocus tommasinianus Yalta - Tähtisahrami

 

Aurinkoiset ja lämpimät säät ovat poksauttaneet krookukset ja scillat kukkimaan. Osa krookuksista ja esimerkiksi etelärinteen Katharine Hodgkin -irikset ovat jo kuihtuneet. Puutarhan varjoisemmista osista lumi on luonnollisesti sulanut hitaammin. Näillä alueilla krookuksia on vasta tulossa kukkaan. Syksy ei juuri nyt ole päällimmäisenä mielessä, mutta tämä ajankohta on oivallinen sen pohtimiseen, mihin haluaisin tulevina keväinä lisää kukkia. Siis kamera laulamaan ja tarvittaessa ahkeraa kirjaamista syysistutuksia ajatellen.

Helleborus niger - Jouluruusu

Edellinen talvi oli meidän pihassa tuhoisa monille perennoille. Myös jouluruusuille, joista menetin ainakin kolme. Tänä vuonna tilanne on huomattavasti valoisampi jouluruusujen suhteen. Useimmista muista perennoista en vielä voi sanoa juuta enkä jaata. Jotkut ovat jo heräämässä, monia saan jonkun aikaa odottaa.

Helleborus niger - Jouluruusu

Kasveja istuttaessa on tärkeää huomioida niiden tarvitsemat kasvuolosuhteet. Vähemmän tulee mietittyä, mistä suunnasta puutarhuri niitä mieluiten katselisi. Tai kameralla kuvaisi. Syreenipenkin jouluruusua vuosia sitten istuttaessani unohdin kokonaan alituisen innostukseni kukkien ikuistamiseen. Nyt joudun harrastamaan balettitanssijan varpaankärkiaskellusta välttääkseni muiden kasvien tallomisen jouluruusun kuvaustilanteissa. Tai sitten on kuvattava sen selkämystä, kuten tässä kuvassa.

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Syksyllä kevätkurjenmiekkametsästykseni ei tuottanut kovin hyviä tuloksia. Tein aika vaatimattomat nettitilaukset, koska kuvittelin saavani kivijalkakaupoista haluamani. Ehkä olisi pitänyt laajentaa etsintäaluetta, sillä tutuissa kaupoissa oli yllättävän vähän valikoimaa. Niinpä kevätkurjenmiekkoja istutin vain kahta sorttia: tummaa lilaa Purple Hilliä ja kuvan Katharine Hodgkinia Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Näiden kaveriksi suunnittelen jo nyt Karharine´s Goldia, jollaisia ihailin mm. Saaripalstan Sailan blogissa.

Iris reticulata Purple Hill

Purple Hillit istutin alapihan Ruusupenkkiin, jossa niistä ensimmäiset ovat juuri avautuneet. Näitä minulla on ollut ennenkin, mutta ovat kadonneet. Toistaiseksi näkymättömissä ovat myös Harmonyt. Frozen Planetit peura söi vuosi sitten. Eikä vain syönyt kukkia, vaan riipi sipulitkin ylös. Sipuli-ressukat järkyttyivät niin pahasti, etteivät enää halunneet tänä keväänä nousta.

Olen tunkenut syyssipuleita vähän sinne sun tänne. Enemmän pitäisi miettiä niidenkin kasvuolosuhteita. Taisin vasta nyt tajuta, että kevätkurjenmiekat ansaitsevat lämpimän ja vettä läpäisevän paikan. Ehkä yksi syy niiden katoamiseen puutarhastani, on liian kosteat ja koleat istutuspaikat. Kiitos siis Saaripalstan Sailalle tämän asian esiintuomisesta.

Corydalis - Pystykiurunkannus

Ensimmäiset lilat pystykiurunkannukset alkavat kukkia. Niitäkin on pitkin puutarhaa paikoissa, joihin en ole niitä tietoisesti istuttanut. Muurahaisetko näitä kuljettaa uusille alueille? Vai puutarhuri multaa ja kompostia levittäessään? Muutaman alun olen parin edellisen kesän aikana siirtänyt paikkoihin, joissa toivon sen leviävän. Aika näyttää, kuinka käy. Vai kuuluuko tämäkin kasvi niihin, jotka seikkailevat oman halunsa mukaan? Kuten akileijat ja sormustinkukat.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pinkit Beth Evansit ovat ainakin toistaiseksi pysyneet kohtuullisen hyvin omilla alueillaan. Mitä nyt ovat rehevöityneet ja laajentaneet pehkojaan. Tykkään näistä paljon. Bethin vihreät versot nousevat aikaisin keväällä, kurkkivat jo lumen keskeltä. Nuppujakin ne jo availevat.

Syödyt krookukset

Piippoiloa himmentää jänisten ja peurojen aktiiviset vierailut puutarhassani. Kuvan krookuksia en edes ehtinyt avautuneina nähdä, kun ilmeisesti ristihuuli oli käynyt ne yöllä napostelemassa.

Alapihalla peura oli syönyt valtaosan tulppaaneista. Eikä tarvinnut tuholaisen lajia arvuutella, sillä mullassa näkyi oikein hyvin sorkanjäljet. Olivat tulleet rajanaapurin 80-senttisen aidan yli. Harkitsen vakavasti naapurin aidan korvaamista samoilla aitaelementeillä, joita laitoimme tonttimme puistoreunalle. Täydellisiä peuraesteitä eivät nekään ole, mutta ovat sentään jonkin verran estäneet alapihalla kulkua. Tehokkaita, 2,5-metrisiä riista-aitoja ei kunta salli. 

Viikko sitten kävin naapurikylän saksalaisessa ruokakaupassa heti aamutuimaan. Menin ilman suurempia suunnitelmia katsomaan, josko joku kiva perennajuurakko löytyisi. Sipuleita, mukuloita ja juurakoita oli monta laatikollista vierekkäin ja päällekkäin. Parhaat apajat oli lattialla, jonne kyykistyin muiden innokkaiden rouvien seuraan penkomaan pussukoita.

Kesäkullero ja syyshohdekukka

Mopo lähti keulimaan oitis. En kyennyt pelkästään katsomaan, mitä on tarjolla. Siirsin pussukoita ostoskoriin, otin jonkun pois ja laiton toisen tilalle. Järki ja harkinta tuollaisessa paikassa katoaa, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Minun pelastukseni taisi olla tiukka aikataulu, joka vaati lopettamaan kahmimisen ja poistumaan kassan kautta ulos.

Kesäkulleroa minulla on ollut ennenkin. Viime kesänä se oli vähän huonossa hapessa vaikean talven jäljiltä.  Syyskukkijoille on aina tilaa.

Laitoin juurakot kunkin omaan purkkiinsa. Juurtukoon ja kasvakoon rauhassa, kunnes olen päättänyt kullekin oman istutuspaikkansa.

Fritillaria imp. 'Rubra'  - Keisarinpikarililja

Palataan vielä hetkeksi piippojen pariin. Keisarinpikarililjat saisivat varmaan nopeuskisassa ensimmäisen palkinnon. Niin nopeasti ne keväällä mullasta nousevat ja kasvavat. Saapa nähdä, kukkiiko nämä Rubrat tänä kesänä? Kuulemma ne kaipaavat kunnon lannoitusta, jota olen niille antanut.

Fritillaria imp.  - Keisarinpikarililja

Ikivanhat keltaiset keisarinpikarililjat nousevat uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Kukkimisen ne ovat jättäneet väliin monena vuotena. Näiden piippojen ilmestymisen ilmoille haistaa helposti lähellä kulkiessa. Täytyykin kysyä Ukkokullalta, aistiiko hän keisarien tuoksun. Oman hajuaistini menetin muutama vuosi sitten.

Nukkajuoru

Sain ystävältä karvalehtisen juorun. Tarkkaa nimeä en sille löytänyt. Kasvi oli jonkun aikaa kaupan muoviruukussa, kunnes siirsin sen parempaan ruukkuun. Ilmeisesti juoru tykkää uudesta ruukusta, lannoitteesta ja aurinkoisesta sijainnista, sillä se intoutui kukkimaan. Söpö pieni kukka.

Nokkosperhosia on runsaasti

Istuu hiljaa niityllä,
auringon paiste kasvoilla.
Katsoo kohti taivasta,
heinätupsu peittona.

Aurinko hänet herättää,
kultasäteitä lähettää.
Hän luonamme jälleen on,
kevään ensi perhonen.