Sivut

sunnuntai 23. huhtikuuta 2023

Koska kukkii -haaste, 1. raportti

 
On aika raportoida väliaikatietoja Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan liikkeelle laittaman Koska kukkii -haasteen tiimoilta. Otin osaa haasteeseen tasan kaksi kuukautta sitten eli 22.2. Tähän mennessä arvaukseni on mennyt sekä täysin pieleen että aika lähelle.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen

Valitsemani neljä seurattavaa ovat kaikki perennoja. Tarhakylmänkukka kuuluu joka kevät varhaisimpiin kukkijoihin. Lilakukkainen on asunut puutarhassani vuodesta 2015. Sen sijaan valkoisen Alban olen istuttanut kahdesti, joista kuvassa 2020 istutettu. Siinä suurin nuppu on niin pulleana, että poksahtaa pian. Jännittävää on minusta se, että valkoinen on aiemmin avautunut lilakukkaista myöhemmin. Nyt roolit vaihtuivat.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka, valkoinen


Valkoisen avautuminen ennen lilakukkaista ei ole se suurin yllätys. Sitäkin erikoisempaa on, että kukkaan ehtinyt tarhakylmänkukka on noin 15 cm seuraamastani Albasta vasemmalle. En usko, että emokasvi olisi parissa vuodessa kasvattanut juurilonkeronsa näin etäälle itsestään. Selityksen on pakko piillä siinä, että aiemmin näillä tienoilla kasvanut ja sittemmin kadonnut Alba on päättänyt herätä eloon. 

Haasteessa arvioin Vasenrinteen valkoisen tarhakylmänkukan kukkivan 20.4. Kukka pelmahti ilmoille la 22.4., joten täysin lonkalta heitetty veikkaus osui aika lähelle.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld'' - Valkotäpläimikkä

Valkotäpläimiköitä minulla ei ole kovin kauaa ollut. Ensimmäiset istutin muutama vuosi sitten olopihan Syreenipenkkiin. Aika pian eli kesällä 2020 siirsin yhden Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Viime kesänä istutin näitä lisää varjoisaan Makkaripenkkiin. Ne ovat elossa, joskin talven jäljiltä romuluisen näköisiä. Eipä kuvan Kriikunapenkin imikkäkään kaikkein loisteliaimmassa puvussa nyt esiinny, mutta nuppuja siihen ilmestyi jo muutama päivä sitten.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld'' - Valkotäpläimikkä

Lauantain kesäinen lämpö sai valkotäpläimikän ensimmäiset nuput aukeamaan. Tämän kasvin kohdalla arvio meni täydellisesti pieleen. Vuosi sitten samainen imikkä aloitti kukinnan joskus 10.5. tienoilla. Veikkasin sen kukkivan tänä keväänä 14.5. Arvioni heittää noin kaksi viikkoa. Jospa varjoisemmissa paikoissa kasvavien valkotäpläimiköiden kukinta osuu paremmin arvaukseeni.

Trillium erectum - Punakolmilehti.   Joku heijastus tuli kuvaan mukaan.
 
Kaksi muuta tähän haasteeseen valitsemaani seurattavaa ovat Punakolmilehti (15.5.) ja Sinikämmen (20.5.). Punakolmilehti saattaa hyvinkin osua arviohaarukkaani. Sinikämmenen suhteen olen pessimistisempi. Siitä ei näy vielä vilaustakaan. 

Meillä on todella kuivaa. Huhtikuussa ei ole satanut pisaraakaan. Muutama kunnon sadekuuro saattaisi auttaa niin näitä haastekasveja kuin ihan kaikkia muitakin puutarhojen ja luonnon kasveja.

Mukavaa sunnuntaita!


13 kommenttia:

  1. Siellä alkaa jo olla monia perennoja kunnolla kasvu/kukkavaiheessa. Katsoin eilen juuri aika riutuneen näköistä punaimikkää, joka oli jo heti työntämässä nuppujaan esille, vaikka lunta oli vielä niiden päällä viikko sitten. Imiköillä tosiaan on kiire kukkimaan. Toki ne ovatkin hyvää ravintoa pölyttäjille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni perenna on jo mönkimässä mullasta. Jos vielä saataisiin vettä, heräämistahti kiihtyisi. Talvi on riuduttanut imiköiden ulkonäköä melkoisesti, vaan siitä ne taas virkistyvät. Niillä taitaa olla nuput mullassa valmiina, kun todellakin ampaisevat ilmoille lähes lumen keskeltä.
      Eilisessä auringonpaisteessa kirjokevättähdillä oli valtaisa surina ja pörinä. Kukkivia kasveja on nyt aika vähän. Varhaisimpiin kevätkukkijoiden pitänee jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

      Poista
  2. Pääsipä imikkä tosiaan yllättämään kukinnallaan jo reilusti huhtikuun puolella. Tarhakylmänkukan kanssa pääsit aika lähelle ja vielä yllättävä henkiin herääminenkin tapahtui. Ihania kevättähtiä(kö?) myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imikän punaiset kukat piristävät muuten aika sinivoittoisessa pihanäkymässä. Kirjokevättähtiähän nuo siniset ovat. Niitä ja idänsinililjoja pihallani on lähes kaikkialla. Ovat levinneet erinomaisesti.

      Poista
  3. Kappas, sinä pääset jo perennojen kukinnan alkua seuraamaan! Meillä ei ole mainitsemissasi lajeissa vielä oikein virkistymisen merkkejä nähtävissä. Arvaaminen on tosi vaikeaa, niin monet seikat vaikuttavat kasvin kukintaan, mutta hienoa yhtä kaikki, että pääset ihastelemaan näitä omia söpöläisiäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perennoja on jo alkanut heräilemään. Harva nistä sentään vielä kukkii. Kukinta-ajan arvioiminen on tosi vaikeaa. Vaikuttavia seikkoja on niin monia ja olosuhteetkin vaihtelevat vuodesta toiseen. Tämä haaste auttaa ehkä jollain tavoin haarukoimaan eri kasvien keväistä kehitystä.
      Pikaista heräämistä sinun söpöläisillesi toivottaen!

      Poista
  4. Osuitpa todella lähelle kylmänkukan kanssa! Ja ihan ihmeellistä, että se toinenkin heräsi eloon.
    Imikät ovat ihmeen nopeita ja salakavalia. Nuppuja ei huomaa, eikä oikein lehtiäkään, kun ne ovat kumminkin koko talven näkyvissä sellaisina tuskin maasta erottuvan ruskeanvihreinä. Noin viikko sitten hämmästyin, kun 'Mrs. Moon' oli yhtäkkiä avannut yhden kukan, se oli kummallinen väripiste ruskeassa kasvustossa. Ja punaimikälläkin oli jo nuput muutama päivä sitten, kun lähdin kotoa vähäksi aikaa pois, niistäkin ehkä ensimmäinen on jo auki. Ihanaa!
    Käväisin aurinkoisessa ylärinteessä, jossa en usein liiku, ja siellä oli oikea kevätkaihonkukan sininen kukkameri. Kannattaisi näköjään liikkua ;-) Se on vasta tulevaisuudessa muotoutuvaa aluetta, niin olen laittanut sinne tuollaista itsekseen pärjäävää.
    Sateen jälkeen saisi tosiaan seurata pontevaa kasvuunlähtöä, nyt alkaa olla pölisevää, vaikka onneksi vasta pintakuivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Kevätkaihonkukasta puheen ollen - rrrakastan uutta otsikkokuvaasi! Tuijotin sitä jo aiemmalla visiitillä aivan ihastuneena pitkään.

      Poista
    2. Kylmänkukkien asuinpaikka on täynnä "sitäsuntätä", minkä vuoksi en ehkä ole kiinnittänyt riittävästi huomiota aiemmin istutetun kylmänkukkaan. Yleensä kyllä tuijotan istutuksia hyvinkin pitkään ja tarkasti ja tarvittaessa siirtelen lehtiä sormilla nähdäkseni paremmin. Halusin kovasti valkoista tarhakylmänkukkaa, jonka vuoksi istutin toisen pian ensimmäisen häivyttyä. Ilmeisesti se ei sitten häipynytkään. Jospa kokeilisin samaa taktiikkaa punaisen kanssa. Sen kanssa on vasta kaksi huonosti päättynyttä yritystä.
      Imikät ovat lumen alta paljastuessaan todellakin ruskeanvihreitä kasoja, joiden alla ei uskoisi kukkaiselämää löytyvän. Tämä on tärkeä asia ajatellen keväistä siivousintoa. Ei parane mennä liikaa imiköitä (ei monia muitakaan) rapsuttelemaan, ettei tee tuhoa. Kummasti siitä rytökasasta kehkeytyy pirteä ja kauniisti kukkiva kasvi.
      Kevätkaihonkukka on sitkeääkin sitkeämpi kasvi. Se kyllä huolehtii itsestään. Minulla on sitä vähän liikaakin, mutta ei haittaa. Tykkään sen aikaisesta sinisestä kukinnasta ja maanpeitekasviominaisuudesta.
      En ole paljoakaan kaivanut maata, joten hyvä kuulla pinnan alla olevan kosteutta. Yleensä sitä näin keväällä on. Hyvin pölisevää pinta on nyt joka paikassa.
      Kiitos, kaivoin yläbannerikuvan "varastosta". Minusta siinä on keväinen valo kivasti esillä.

      Poista
  5. Voi miten kauniita krookuksia. Luonto on ihmeellinen. Sataisi nyt vaan, sitä odotamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, ihmeellisen ihana! Sadetta täälläkin toivotaan.

      Poista
  6. Tarhakylmänkukan kukinta-aika osuikin sinulla hyvin lähelle oikeaa. Minäkin odotan innolla, koska omat kylmänkukat alkavat kukintansa.
    Kauniisti kukkivat kirjokevättähdet ja krookukset.

    VastaaPoista
  7. Osuitkin aika lähelle tarhakylmänkukan kohdalla, vaikka yksilö ei ollutkaan juuri se, minkä luulit kukkivan. Olipa iloinen yllätys, että vanha heräsi. Tai voihan se olla siementaimikin. Tarhakylmänkukka ei tosiaan juurillaan mihinkään luikertele, kuten itsekin arvelit. Sillä on paksu paalujuuri suoraan alaspäin ja siitäkös myyrät tykkäävät. Se huomattiin kyllä! Äidilleni kävi samoin eräänä pahana myyrätalvena ja kerralla meni kaksi isointa kylmänkukkaa.
    Meilläkään ei satanut koko huhtikuun aikana ennen kuin vasta eilen ja tänään. Lumien sulamisvesistä on kuitenkin riittänyt kosteutta syksyn jäljiltä vielä märkään maahan, että ei ole kuivaa nähty vielä. Teillä taisi viime syksykin olla kuivempi kuin meillä minkä lisäksi lumet ovat sulaneet jo ajat sitten. Toivottavasti saatte pian sopivasti sadetta. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!