Piippobongaajan juhlaviikot avattu

Johan on ollut mahtava pääsiäinen. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja lumi sulaa silmissä. Muuta puutarhaileva ihminen ei tarvitsekaan. Tällaisia päiviä on odotettu pitkään ja hartaasti.  Vihdoin voi avata ovia ja ikkunoita ulos. Elämä laajenee kodin seinien ulkopuolelle, eikä sohvakaan enää kutsu syliinsä.

Pörriäiset valtasivat auringossa avautuneet krookukset.

Lauantaiaamuna lähdettiin Ukkokullan kanssa pitkälle lenkille. Kierrettiin melkein koko kylä. Yli kahden tunnin lenkki lämpimässä kevätsäässä oli innostavaa. Katse harhaili vuoroin taivaalle lintujen lentoa seuraillen, vuoroin pitkin pientareita ja puskia mahdollisia leskenlehtiä etsien (ei näkynyt). Kotona ruoka maistui lenkin jälkeen. Seuraavana aamuna reippailu tuntui jäykkyytenä talven laiskistamissa lihaksissa.

Kevään ensimmäinen perhonen krookuksissa.

Uutisissa mainittiin tulevan kesän kärsivän pölyttäjäkadosta. Krookukset houkuttelevat luokseen surinaa ja pörinää. Tämä on muistettava ensi syksynä sipulikasveja valittaessa. Lisää krookuksia ympäri pihaa, jotta kaikkein aikaisimmillakin pörriäisillä olisi ruokaa tarjolla.

Crocus sieberi Firefly - tai sitten ihan joku muu

Perjantaina ja lauantaina kiersin pihassa lähinnä kameran kanssa ihastelemassa ja ihmettelemässä. Sormia kyllä pisteli päästä haravan varteen ja noukkia tuulen talven aikana pudottamia oksia ja muuta sälää. Tässä vaiheessa vielä maltoin mieleni, sillä joissakin paikoissa oli vielä lunta. Ja nurmikkokin edelleen aika märkä.

Crocus species Fuscotinctus

Piippoja nousee sieltä täältä. Jotkut muistin ja tunnistin heti nähtyäni. Joidenkin piippojen nimi piti syynätä sisällä istutuslistasta. Valitettavasti en ole kovin taitava tunnistamaan eri kasveja verson kärjestä tai nupun asennosta. Harvoin lähden edes arvuuttelemaan, vaan mieluummin tukeudun faktaan.

Crocus crysanthus 'Romance'

Mietin, vaikuttaako sipulin ikä sen kukintaan? Laji ainakin vaikuttaa. Nämä krookukset on istutettu viime syksynä. Niiden sijainti on valoisa ja lämmin, mutta moniin vuosia aiemmin istutettuihin ja kukassa jo oleviin verrattuna nämä vasta heräävät.

Siellä täällä mullan pinnassa on pieniä sipuleita, joita routa on nostanut ylös. Osan painoin takaisin multaan, jos se vain onnistui. Paikoin ei onnistunut, kun mullan alla oli vielä maa kohmeessa. Kuvan krookus näytti aukovan suutaan kuin kala kuivalla maalla. Sille etsin aurinkoisen paikan, jossa sain sen sipulin mullan sisään.

Scilla forbesii (Chionodoxa luciliae) - Kirjokevättähti

Lauantaina Vasenrinteen scilloissa on jo väriä näkyvissä ja maanantaina ensimmäiset avoinna. Hetken päästä sinisen scillameren aallot huojuvat koko rinteessä ja sen yläpuolella. Aalloilla purjehtii silloin myös kevätkaihonkukkia, eikä aikaakaan, kun joukkoon liittyvät myös lemmikit. Kevään sininen taika on nähtävissä niin  maassa kuin taivaalla.

 
Marjapensaiden välissä on isompi aukko, jonka täytin syksyllä sipuleilla. Krookuksia istutin mix-pussukan eli värien sekamelskaa on niiden puolesta nähtävissä. Samaan paikkaan laitoin myös Darwin-tulppaaneja, jotka nekin ovat päättäneet herätä.

Olopihan Allaspenkissä ollaan myös hereillä. Vaikka alue on muuten hyvin valoisa ja aurinkoinen, takareunan isot tuijat pitävät paikan pitkään lumen ja jään vallassa. Lauantaina kuvaan osui luntakin, sunnuntaina vasemmalla oli enää pieni jääpläntti ja maanantaina loputkin lumet katosivat.

Kaikenlaiset verkko- ja risuviritelmät eivät ole niitä mieluisimpia katseltavia. Jos on valittava, katsooko väliaikaisia viritelmiä vai tarjoaako piipot jäniksille ja peuroille, on vastaus selvä. Aion poistaa ainakin suurimmat havut. Koska kellarissa ei ole enää palaakaan verkkoja, käyn suihkuttamassa TricoGardenia piippojen läheisyyteen. Talon molemmissa päissä on myös väliaikaiset verkot peurojen varalta. Peurat hyppivät 150-senttisen verkkojen yli, mutta hiljaiseen aikaan kulkevien sorkkaeläinten kulkua toisaalle ne hiukan ohjaavat.

Ensimmäiset narsissitkin kurkkivat jo Vatukkalaatikossa. Sunnuntaina kaikki lumi oli sulanut. Jälleen kerran ihmettelen, miksi en istuta tähän paikkaan enemmänkin sipuleita? Myöhemmin Vatukkalaatikkoon nousee tuoksuvatukoita, mistä paikan nimikin. Hyvin useimmat sipulikukat ehtisivät kukkia ja kaunistaa paikkaa ennen vatukoiden vihertymistä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksilla vasta ruuhkaa onkin. Niitä tungeksii Olopihan Allaspenkissä runsaasti. Huomaan näiden runsastuneen mukavasti ja kohtuullisen nopeasti. Samaista Beth Evansia olen istuttanut myös vastapäätä sisäänkäyntiä, mutta siellä ei ole vielä pahemmin piippoja näkyvissä. Paikka vapautuu myöhemmin lumesta ja jäästä.

Jouluruusujen kesämatka on vasta aluillaan. Kollaasin vasemmassa kuvassa on Ovaalipenkin punertava jouluruusu. Saattaa olla Double Ellen, mistä en ole varma. Olen istuttanut sen kesällä 2016 pelkkänä jouluruusuna. 

Yläoikealla Vasenrinteen 2014 istutettu jouluruusu yrittää työntää nuppujaan kuivien lehtien keskeltä. Sunnuntaina putsasin pahimmat roippeet pois, jotta jouluruusu pääsisi nauttimaan valosta ja lämmöstä. 

Alaoikealla taasen on puutarhani ensimmäinen jouluruusu. Sen istutusvuotta en muista, mutta kauan se on tuossa ollut. Sain tämän jouluruusun lähellä asuvalta rouvalta. Istutuspaikka voisi olla parempikin, mutta hyvin kasvi näyttää tuossa viihtyvän. Siksi en ole lähtenyt sitä siirtämään.

Maanantaina Vasenrinteen jouluruusu avasi nuppujaan.

 
Jouluruusujen lehdet ovat kärsineet talvesta oikein kunnolla. Annan kasvien herätä ensin kunnolla ja sitten leikkaan ruskeat ja kuivuneet lehdet pois. Muistan jostain lukeneeni, että näin kannattaa tehdä.

Muista jouluruusuista on vasta osa tullut esiin lumen alta. Loput uinuvat lumen saartamissa paikoissa. Toivon niiden olevan elossa ja piristyvän pian.

Lauantaina portaiden alapäässä ja nurmikolla oli vielä jonkin verran lunta. Sunnuntaina nurmikko oli jo vapautunut ja portaiden vasemmalla puolella oleva klöntti oli pienentynyt huomattavasti. 

Maanantaina lumi oli lähes koko alapihalta sulanut. Vain portaiden alapäässä oli isompi paakku. Kolaamme talvisin yläpihan käytäviltä lumet portaille. Usein levitän viimeisiä lumipaakkuja vappuviikolla pitkin nurmikkoa. Nyt ei niin todellakaan tarvitse tehdä.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Puistopäädyn sinivuokko on avannut terälehtensä kohti aurinkoa. Muut sinivuokot asuvat vähän viileämmissä paikoissa, joten niiden kukintaa saa vielä hetken odottaa. Riittääpä ihasteltavaa pidemmäksi aikaa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteen tarhakylmänkukassakin on jo selvät heräämisen merkit. Istutin viime kesänä lisää Nilalta saatuja tarhakylmänkukkia Pikkupuutarhaan. Sieltäkin alkaa lumet vähitellen sulaa. Maanantaina pääsin jo osaa peuraverkoista raottamaan siten, että olin huomaavinani yhdessä tarhakylmänkukassa eloa. Sen kaverit ovat vielä lumen alla.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki on toki joka vuosi niitä varhaisimpia herääjiä. Nyt nämä ovat taatusti olleet lähtökuopissaan jo jään ja lumen alla, kun heti niistä vapauduttuaan ponkaisevat kohti yläilmoja.

Minähän en osaa kauaa toimettomana missään istua, joten yhtä jos toistakin tuli tehtyä. Pihakäytävät on haravoitu paria pientä plänttiä lukuunottamatta. Rapsutinpa jo nurmikkoakin, vaikka se ei sellaista toimenpidettä välttämättä tarvitse. Risuja, oksanpätkiä, käpyjä, kuivia vaahteranlehtiä ja jänönkakkaa oli ympäriinsä. Muutaman lumipaakunkin levitin. Ja nypin ensimmäiset vaahteravauvat kukkapenkistä. Tuoksuherneet vein kasvihuoneeseen. Yöksi ne saavat harson ylleen.

Pääsiäiseksi ei hienompaa säätä olisi voinut toivoa. Aurinko on hellinyt päivittäin ja lämpöä on riittänyt yli +10 asteen. Sekä sunnuntaina että maanantaina joimme iltapäiväkahvit terassilla eli virallinen terassikausi on nyt avattu.

Jossain välissä vilkaisin ikkunoita ja totesin niiden kaipaavan kipeästi pesemistä. Siirsin suosiolla johonkin toiseen hetkeen. Pihassa pyöriminen oli niin paljon houkuttelevampaa. Nyt on tankattu ulkoilmaa, kierretty piippoja vahtaamassa ja nautittu täysillä kunnon kevätpäivistä. Koko talven kestänyt odotus on jälleen palkittu. Kevät on saapunut, joka vuosi yhtä uusi ja ihana.