Arkadianmäellä kylässä

14 korinttilaistyylistä pylvästä ja 46 porrasta. Materiaali on kotimaista graniittia Kalvolasta.

 
Osallistuin Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:n järjestämälle tutustumiskierrokselle Eduskuntataloon. Edellisen kerran kävin rakennuksessa joskus kouluaikana. Siitä on jo paljon aikaa ja maailma on muuttunut sen jälkeen monella tavoin.

Eduskuntatalo on suosittu nähtävyys. Ryhmämme vetäjä kertoi, että varauslista täyttyy hetkessä. Opastettu kierroksemme kesti noin tunnin. Eduskuntatalo järjestää vuosittain Avoimet ovet -tapahtuman, jolloin talossa pääsee tutustumaan sellaisiinkin paikkoihin, jotka eivät ole tavallisesti avoinna yleisölle. Tällöin saattaa joutua jonottamaan ulkona pitkäänkin. Ryhmävarauksella sisäänpääsy tapahtuu kellontarkasti.

Kierroksemme alkoi samanlaisella turvatarkastuksella, kuin lentoasemalla. Takit ja isommat laukut oli jätettävä naulakkoon/lukittavaan lokeroon. Kännykän tuli olla äänettömällä. Talvella talossa ei saa kulkea nastakengillä herkkien lattiamateriaalien vuoksi.

Kuvan pyöreä ikkuna avautuu sivusisäänkäynnin portaikkoon, josta tulimme sisälle. Aikoinaan vierailijoille on annettu vuoronumerolappu. Lapun antaja on istunut pyöreäikkunaisessa huoneessa.

Eduskuntatalon suunnittelukilpailun v. 1924 voitti arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (Puhujille). Käytännössä suunnittelu oli arkkitehti Johan Sirénin käsialaa. Eduskuntatalon rakentaminen alkoi v. 1926 ja talo valmistui v. 1931.

Ennen Eduskuntatalon valmistumista, eduskunta toimi 1907-1910 Vapaaehtoisen palokunnan talossa Keskuskadulla ja vuodesta 1911 lähtien Heimolan talossa, joka sijaitsi nykyisen Yliopistokadun ja Vuorikadun kulmassa. Heimolan talossa eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen joulukuussa 1917. Heimolan talo purettiin 1960-luvulla.

Sisustus on pääosin klassistinen, mutta yksityiskohdissa myös funktionalismin pelkistyneisyyttä ja art decon koristeellisuutta.

Rakennuksen molemmissa päädyissä on marmoriportaikko, joissa ensimmäisellä tasanteella on suomalaisia elinkeinoja kuvaava pyöreä mosaiikkityö.

Marmoriportaiden kaiteita koristavat arkkitehti Sirénin suunnittelemat ornamentit. Erimuotoisia ja -kokoisia ruusukkeita löytyy monesta muustakin paikasta Eduskuntatalossa.

Hallitus kokoontuu Valtioneuvoston linnassa, joka sijaitsee Senaatintorin laidalla. Hallitus voi tarvittaessa kokoontua Eduskuntatalossa toisen kerroksen pohjoispäädyssä sijaitsevassa kokoushuoneessaan. Hallituksen kokoushuoneen, vastaanottohuoneen sekä pääministerin työhuoneen lisäksi tällä käytävällä on Harmaa naisten huone.

Eduskuntatalon naisille suunniteltiin kolme omaa huonetta, joissa he voivat levätä ja jutella. Huoneet nimettiin sisustuksen mukaisesti Harmaaksi, Keltaiseksi ja Punaiseksi naisten huoneeksi.

Tämä kuva Harmaasta huoneesta. Huone ei ole kovin suuri, mutta viihtyisä. Vastaavanlaisia huoneita oli 1900-luvun alkupuolella julkisissa rakennuksissa. Tänä päivänä nämä tilat ovat kaikkien käytettävissä.

Mannerheimintien puolen ikkunoista avautuu näkymä mm. kirjasto Oodille, Musiikkitalolle ja Kiasmaan.

Valtiosalin seinäkomeroissa on viiden Suomen presidentin rintakuvat. Valtiosalissa on vain niiden presidenttien rintakuvat, jotka ovat aiemmin toimineet myös eduskunnan puhemiehenä.

Kotimaisten materiaalien lisäksi esimerkiksi ruotsalaista Kolmårdenin kiveä ja italialaista Carraran alueen marmoria lattiapinnoissa ja portaikoissa.

Kalusteet ovat tummanruskeaksi käsiteltyä loimu- ja visakoivua, tammea ja pähkinäpuuta. Eduskuntatalon mittavan remontin yhteydessä v. 2017 entisöitiin myös kaikki huonekalut.

Eduskuntatalon pater noster -hissi on oikeastaan 12 erillistä hissikoria liitettyinä toisiinsa helminauhan tavoin. Hissin käyttäjä nousee hissiin ja sieltä pois hissin liikkuessa. Eduskuntatalon ylimmässä kerroksessa ja kellarissa hissikori siirtyy sivusuunnassa ja jatkaa matkaansa, joten hissillä voi matkustaa pitempäänkin, mutta ei kovin kauas. Hissin käyttö on rajoitettu eduskunnassa työskenteleville. Vieraat eivät siis pääse hissin kyytiin.

Oviverhon takana pilkottaa Istuntosalin pyöreän muotoinen takaseinä, jonka keskeltä ja molemmilta sivuilta on käynti Istuntosaliin.

Ovet istuntosaliin. Yleisölle löytyy paikat seuraavasta kerroksesta, jossa sijaitsevilla lehtereillä on noin 300 paikkaa.Lehterillä on paikat myös toimittajille ja diplomaateille.

Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen (1894–1966) Työ ja tulevaisuus -ryhmän viisi kullattua kipsiä, Raivaaja, Henkinen työ, Tulevaisuus, Usko ja Sadonkorjaaja koristavat istuntosalia. Raivaaja esittää fyysistä työtä, Henkinen työ painottaa luovaa työtä. Tulevaisuus-veistoksen äiti kantaa sylissään tulevaisuutta, pientä poikaa, joka tervehtii salissa istuvia kansanedustajia. Usko esittää uskoa työhön ja tulevaisuuteen. Sadonkorjaaja kuvastaa työn tulosta.

Täysistuntosalin kupolimuotoisen katon sokeriruokolevyistä tehty verhoilu antaa istuntosalille hyvän akustiikan.

Kupolikaton huipulla on lanterniini, jonka ikkunoista päivänvalo lankeaa muuten ikkunattomaan tilaan.

Eduskuntakahvilan katto on maalattu korkeakiiltoisella sinivihreällä värillä, jonka ansiosta ikkunat ja pylväät heijastuvat katosta. Tämä lisää kahvilassa tilan tuntua. Kahvila tuntui todellakin suuremmalta ja avarammalta, kuin se todellisuudessa oli.

Tyra Lundgrenin suunnittelema ja Arabian valmistama astiasto Eduskuntalon käyttöön.

Kahvilan ikkunasta avautuu näkymä Pohjoisen Rautatiekadun yli Pikkuparlamenttiin.

Pikkuparlamentin puisto on parhaillaan myllerryksen vallassa. Siellä tehdään tilaa presidentti Mauno Koiviston muistomerkille, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen. Muistomerkin julkistustilaisuus on marraskuun lopulla.

Eduskuntatalossa työskentelee noin 1000 ihmistä. Tila on käynyt ahtaaksi vuoden 1978 laajennusosasta huolimatta. Vuonna 2004 valmistui arkkitehtitoimisto Pekka Helinin suunnittelema Pikkuparlamentti (kuvassa etualalla).

Monet tahot järjestävät tutustumiskäyntejä Eduskuntataloon. Museonystävien kierros oli antoisa, mutta mielelläni olisin kurkistanut myös valiokuntahuoneisiin, sihteeristön tiloihin ja eduskuntaryhmien kokoushuoneisiin. Ehkä odotan seuraavaa Eduskuntatalon Avoimien ovien -tapahtumaa, jolloin on mahdollisuus nähdä tiloja laajemmin.

Eduskuntatalon julkisivujen punertavanharmaa Kalvolan graniitti luo jykevän ensivaikutelman 14 pylvään ja 46 porrasaskelman kera. Sisätilojen klassistinen tyyli art decolla ja funktionalismilla sekä 20-luvun moderneilla yksityiskohdilla maustettuna on eleetön ja silti hyvin arvokas ja juhlava. 

Kaikkinensa koko rakennus on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Opastetulla kierroksella saa kerralla paljon faktaa, jota on mukava kuulla.

Eduskuntatalon Pikkuparlamentin puoleisessa päädyssä on pieni, takorauta-aidoin rajattu puistikko. En löytänyt paikasta mitään tietoa. Katselen kasvillisuutta aina ikkunasta bussin pysähtyessä punaisiin liikennevaloihin odottamaan pääsyä Kampin halliin. Etenkin alkukesästä kasvien eriväriset lehdet ja runsas maanpeitekasvillisuus muodostaa kauniin kokonaisuuden.

Osa postauksen tekstistä koostuu kierroksella tekemistäni muistiinpanoista. Osan olen kerännyt netin eri lähteistä. Eniten tietoa löytyy Eduskunnan talot ja taide.  Voit myös lähteä virtuaalikierrokselle Eduskuntataloon täältä.