Sivut

lauantai 2. syyskuuta 2023

Pikavisiitti pihalle

Clematis 'Princess Diana', Texensis-Ryhmä - Tarhalyhtykärhö


Viikko on ollut täynnä ohjelmaa, enkä ole ehtinyt pihalla pahemmin edes pyörähtää. Eipä siihen ole ollut muutenkaan tilaisuutta, kun vettä tulee taivaalta usein ja lujaa. Tiistai oli poikkeuksellisesti sateeton päivä ja silloin ryntäsin leikkaamaan nurmikon. Toinen lyhyt pikavisiitti tapahtui perjantai-iltapäivällä, kun yllättäen aurinko pilkisti pilvien lomasta.

Suuntasin tutkimaan kärhöjen tilannetta. Tarhalyhtykärhö on innostunut tekemään uusia nuppuja. Yksi niistä oli taas avautunut ja pari-kolme pullistelee lupaavasti. Loppukesän kukkijoille on aina tilaa.

Clematis Princess Kate (Zoprika, Clematis Texensis-Ryhmä) - Tarhalyhtykärhö


Toinen prinsessa eli Kate kukkii runsaana etupihalla. Työlistalla on lecasoran laittaminen muutamien kärhöjen tyvelle. Se kelvannee soran tai karkean hiekan korvaajaksi, kun sitä sattuu olemaan säkillinen varastossa. Karkeampi aines estää lakastumistautia ja pitää herkän kärhön juureniskan kuivempana.

Clematis Viticella-ryhmä 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Madame Julia Correvonin ensimmäiset kukat olivat huonokuntoisia. Syynä saattaa olla kevään kylmyys ja/tai kuivuus. Vähitellen nupuista on kehkeytynyt ehjiä ja kauniita kukkia. Tämän madamen ostin pikkuisena rimpulana ja siltä meni aikaa kotiutumiseen. Elän toivossa, että saan tästä vielä runsaan ja rehevän kärhön.


Alkukesästä ei pahemmin tarvinnut itseään ruohonleikkuulla rasittaa. Kuivuuden vuoksi kerta kahdessa viikossa riitti. Nyt ylenmääräinen kosteus ja mukava lämpö on kiihdyttänyt nurmikon kasvun uusiin ulottuvuuksiin. Leikkasin nurmikon tiistaina. Eilen perjantaina totesin uuden leikkauskierroksen olevan tarpeen. Samalla saisin tuulen ja sateen alas tuomia puunlehtiä pilkotuksi ravinteeksi. 

Hyvin nurmikko pärjää pitkänäkin, eikä sitä kukaan sateella ole katselemassa. Mieluummin pidän nurmikon aika lyhyenä, koska leikattuna se ryhdistää ja siistii yleisilmettä. En sitten enää illalla alkanut leikkuria pörisyttämään, vaan suunnittelin tehtävän lauantaiksi. Pieleen meni suunnitelma. Lauantaina vettä roiskii taivaalta. Sama ilmiö jatkuu seuraavinakin päivinä, joten kenties joudun nurmikkoni viikatteella siistimään.



"Kasvaa kuin sieniä sateella" -sanonta toteutuu nyt konkreettisesti. Monenlaisia mollukoita on kukkapenkeissä ja nurmikolla. Kuvan keskittymä löytyy alapihan aidan toiselta puolelta. 
 
 
Naapurin Marit kävi kysymässä, kelpaako pussillinen hänen keskimmäisen poikansa keräämiä sieniä. Ilman muuta kelpaa. Olivat kuulemma putsaamattomia, mutta eipä noista paljon roskia tullut. En vielä ole päättänyt, mitä herkkua näistä sienistä valmistan. Risottoa, muhennosta? Aarteita tällaisia tuliaisia tuovat naapurit, eikö vain!
 

Ilmatieteenlaitoksen tilastoissa sadekäyrät näyttävät aika maltillisilta. 0.5 mm ja sitä pienemmät sademäärät eivät näy tässä kuvassa ollenkaan. Viime maanantain pylväs on komeaa katsottavaa: 53.5 mm. Ei ihme, että pääkaupunkiseudulla palolaitokset olivat kiireisiä joutuessaan ratkomaan ylikuormittuneiden hulevesijärjestelmien aiheuttamia ongelmia.



Kasvihuoneen kausi on kääntynyt loppusuoralla. Kurkut eivät enää tehneet uusia kukkia, eikä siten kurkkujakaan tullut. Kyllä niitä syötiinkin välillä ihan urakalla. Ja jaettiin muille. Tomaattisato on ollut kiitettävän runsas. Raakileita on yhä paljon. Kypsyminen on selvästi hidastunut, vaikka lämpötila huitelee pilvisinäkin päivinä +18 asteessa. Tomaatit kaipaavat varmaan aurinkoa. 

Somen puutarharyhmissä monet ovat keränneet raakileet sisälle kypsymään. Annan omieni vielä jatkaa eloa kasvarissa. Jospa niitä aurinkoisiakin päiviä tulisi kiihdyttämään tomaattien kypsymistä.

Monet säilövät vihreitä tomaatteja lisukkeeksi. Tomaatti sisältää glykoalkaloideja (samoja lievästi myrkyllisiä aineita kuin vihreissä perunoissa). Glygoalkaloidit haihtuvat tomaatin kypsyessä. Raakojen tomaattien syömistä ei suositella edes ruoaksi valmistettuna. Olemassa on tomaatteja, joiden väri kypsänäkin on vihreä, eivätkä ne sisällä gkykoalkaloideja.


Perjantaina keräsin tuoksuherneistä palkoja irroittaakseni niistä siemeniä. Jonkun verran olen siemeniä kerännyt niistä jo aiemmin. Osa paloista on jo kuivunut ruskeiksi. Ilta-auringon valoa vasten saattoi myös todeta, etteivät kaikki siemenet ole vielä kypsiä ja palkokin on useissa edelleen täysin vihreä.

Tuoksuherneissä on vielä jokin verran kukkia, mutta selvästi se on hiipumaan päin. Ehkä eivät tykkää jatkuvista sateista nekään.


Rikkaruohot irtoavat litimärästä maasta helposti. Kolmesta pienikokoisesta voikukasta kaksi sain nyhdettyä kokonaisina juurineen. Kolmannesta (kuvassa etummaisena) pieni pala juurta jäi maahan. Sieltähän se taas kasvaa. Kunnon rikkaruohokierros on edessä, kunhan sää ja aika sen sallii. Nyt tulee nyhtäistyä rikka sieltä toinen täältä ohi kulkiessa. Sen näköiset ovat kädetkin, kun vaikkapa postilaatikolta pääsee takaisin sisälle.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) ?


Tällainen kasvi löytyi etupihan Bermudasta, syysleimujen välistä. Olisiko kyseessä valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba)? Alapihalla kasvaa merikohokkia (Silene uniflora), jonka olen taimena ostanut ja istuttanut. Etenkin kukka on hyvin samanlainen. Loppukesän kosteudessa merikohokki on selvästi viihtynyt kasvattaen matalahkon puskan, josta nousee kivasti valkoisia kukkia.

Wikipedian mukaan Suomessa merikohokkia tavataan Pohjanlahden rannikkoalueella ja läntisen Suomenlahden rannikolla. Suomessa se on alkuperäislaji.

Austin-ruusu Carolyn Knight


Joihinkin kasveihin olisi syytä asentaa nuppuhälytysjärjestelmä, jotta kukkien avautumisen ehtisi nähdä. Elokuun puolivälissä istuttamani Austin-ruusu Carolyn Knightin ensimmäisen kukan missasin, kun en älynnyt nuppua käydä aktiivisesti vahtimassa. Nyt tässä ruusussa on useita uusia nuppuja, joista yhdessä väriä pilkistää. Myös Lady of Shalottissa on uusia nuppuja. On siis useampi syy kipaista pikkupuutarhan Kriikunapenkin äärelle.

Geranium x cantabrigiense - Peittokurjenpolvi


Alkukesän kuivuudessa voivottelin etenkin etupihan Bermudan nääntyviä kasveja. Silloin huomasin, että kurjenpolvet näyttävät pärjäävän muita paremmin sateettomuudessa. Nyt, kun vettä on saatu yli omien tarpeiden, kurjenpolvet senkun pörhistyvät. Eivät siis pahastu vesisateistakaan. 

Peittokurjenpolvi pullistelee joka suuntaan. Otin siitä kuukausi sitten jakopaloja muualle istutettavaksi, lisääkin voisin ottaa. Paras tarkkailla omassa puutarhassa sään ääritilanteissa pärjääviä kasveja ja suosia niitä.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho


Komeamaksaruohojen kukat ovat olleet avoinna jo pitkään joissakin paikoissa. Osa niistä taasen vasta aloittelee. Pikkupuutarhan Kriikunapenkin Herbstfreude suorastaan räjäytti kasvunsa uusiin ulottuvuuksiin kriikunan kaatamisen jälkeen. Saatan jakaa kasvuston, mutta se jääköön ensi vuoteen.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Vaikkei vielä paljain silmin voi nähdä
että on syksy, jokin tuulen äänessä saa
minut värähtämään. 

 Tervetuloa syyskuuhun.


34 kommenttia:

  1. Siellä etelässä on sadetta tullut reilusti, oli meilläkin tämä viikko sateisin pitkään aikaan. Kiersin juuri katsomassa omat kärhöni, osa kukkii vielä hyvin, mutta pitkään kukkineista muutamat alkavat jo lopetella.
    Tytär oli täällä meillä tänään lasten kanssa, minä hoidin lapsia ja tytär kävi isännän kanssa keräämässä yli 10 listaa kanttarelleja itselleen. Minä olen laittanut kanttarelleja pakkaseen niin hurjasti, että enää ei tarvitse. Suoraan tuoreena voin kyllä ruoaksi laittaa. Siitä sinun julkaisemasta kanttarellirisotosta on tullut yksi suosikeistamme, laitan sitä usein. Kiitos siis vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vettä on totisesti satanut usein ja kovalla voimalla. Onneksi meidän alue on syvälle hiekkamaata, johon vesi katoaa nopeasti.
      Alkavalle viikolle on luvattu aurinkoista ja melko lämmintä. Jospa edelleen kukkivat kärhöt innostuvat jatkamaan loistoaan.
      Kantarellisato on tänä vuonna runsas ja niiden laatu erinomainen. Ihme, ettei kosteus ole saanut etanoita joukolla sienien kimppuun. Mukavaa, että sinulla on sieniä talvenkin varalle.
      Voi, miten hienoa, että kantarellirisotto-ohjeeni on löytänyt uuden käyttäjän. Itsekin olen sen ohjeen saanut muualta. Sienet on tarvittaessa helppo korvata jollain toisella aineksella.

      Poista
  2. Lecasora toimii kärhöjen juurella oikee hyvin. Rupesin käyttämähän sitä, ku karkia salaojahiakkakasa loppuu. Saretta on tääläki saatu yllin kyllin. Ens viikolla voi olla kuivempaa, toivottavasti toteutuu. Pitääs isännänki päästä puimahan ja puutarhatöitäki olis kiva päästä kuivana tekemähän. Ihana naapuri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkaisevaa, että sinulla on hyviä kokemuksia lecasorasta. Hain hetki sitten säkin esille, josko ehtisin piakkoin sitä laittamaan.
      Alkava viikko näyttää sään suhteen lupaavalta. Eilen juuri ruokapöydässä pohdittiin, onko vettä kertynyt pelloille ja miten maatyöt sujuvat raskailla koneilla märässä maassa. Tihkusateella voin vielä puutarhahommiin mennä, mutta viime päivien sateet ovat tulleet hurjalla voimalla ja kestäneet pitkään. Hulluutta mennä kaatosateessa mitään tekemään.

      Poista
  3. Nurmikon kasvuvoimaa ällistelen minäkin, manailenkin. Olin poissa viikon ja olin juuri leikannut nurtsin ennen lähtöä - palatessani näytti siltä kuin ei olisi viikkoihin leikattu, höh. Opintokiireet ovat estäneet pihatyöt, mutta tänään saan kurssityön jätettyä sisään ja sitten pihalle! Ellei sada kaatamalla... nyt ainakin paistaa.
    Ihanat kärhönkukat ja ruusunnuput! Shalottin leidiä minäkin katsoin, että jee, taas uusia nuppuja. Ihanat ruusut. Kunpa tulisi aurinkoisia lämpimiä päiviä. Sade ei kerrottuja ruusunkukkia mitenkään kaunista.
    Ihana naapuri tuollainen! Minulle toi eilen aamulla uunituoreita croissantteja :-) Eläköön parhaat naapurit!
    Hyvä huomio tuo kurjenpolvien kestävyys. Niitä todella kannattaa suosia. Vain jokunen korkeampi laji alkaa vähän lurpottaa kuivuudessa, mutta nekin piristyvät pian kastelua saatuaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nurmikon leikkaaminen on minusta yksi tympeimpiä pihahommia, lumitöiden lisäksi. Tänään piti nurtsi leikata, mutta eksyin kasvisiirtohommiin ja siinähän päivä sitten vierähti. Ehtisihän sitä vieläkin leikkurin perässä kulkea, mutta opettelen kohtuullisuutta. Kaikkea ei tarvitse yhden päivän aikana tehdä.
      Taisit ehtiä kurssityöpalautusten jälkeen myös pihalle. Täällä on ollut vallan mainio sää ja alkavalle viikolle luvataan samanlaista. Tuntuu mukavalta päästä ikäänkuin normiarkeen päivien sateensuojassa nököttämisen jälkeen.
      Austin-ruusujen kannaltakin sää on toiveikas. Lukuisat nuput saavat tilaisuuden aueta ja olla ihastuksen kohteina. Enpä arvannut, miten aktiivisia kukkijoita nuo ruusut ovat, jopa heti istutuksen jälkeen. Ensi kesänä onkin jännättävää, selviävätkö talvesta.
      Sinulla onkin ihania naapureita. Milloin saat kompostia, milloin croissantteja. Ylipäätään tuollainen "oravannahkakauppa" on luontevaa ja mukavaa. Huolehditaan ja muistetaan toisiamme kukin vuorollamme.
      Tämä kesä on lisännyt tarvetta tutustua uudelleen kurjenpolviin. Muutama vuosi sitten niitä hankin, mutta enpä perehtynyt riittävästi niiden sielunelämään. Osa jäi, suuri osa lähti. Verikurjenpolvi näyttää täällä viihtyvän, mutta sen pitkiksi venyvät versot vaativat ihan omanlaisensa paikan. Muuten se makaa muiden päällä ja retkottaa ties missä. Matalammat olisivat mieluisia.

      Poista
  4. Tarhalyhtykärhöt vetoavat tyylikkäällä kukan mallillaan minuun kovasti ja kukkia tuntuu riittävän sinullakin pitkälle syyskuun puolelle.
    Tänne itään ei ole jostain syystä sateita nyt osunut olleenkaan tuohon malliin mitä teille. On kosteudella sentään hyötynsä, jospa sitten kasvit ensi kauteen pääsevät hyvissä voimissa valmistautumaan.
    Siinä on peittokurjenpolvella viihtyisät olot, tiheän mättään on kasvattanut. Tuntuu kestävän kyllä melkein missä vain, oman pihani vaikeiden olosuhteiden luottokasvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin sieviä nuo tarhalyhtykärhöt. Kiva myös, että myöhemmin kukintansa aloittavina jatkavat toisten jo lopettaessa. Kävin päivällä vilkaisemassa Dianaa, jossa on useita pullistelevia nuppuja muutaman avonaisen kukan lisäksi.
      Kieltämättä kosteudella on runsaasti positiivisia puolia. Nyt vain sadetta on ollut niin usein ja paljon, että se alkoi jo tympiä. Liika on liikaa ihan kaikessa. Laitoin osan kesäkukista aamupäivällä kompostiin, sillä sateen hakkaamina ne eivät enää mihinkään elvy. Perennojen siirto sen sijaan on nyt yhtä juhlaa, kun ei tarvitse olla huolissaan niiden kastelusta. Maa on jo valmiiksi tosi märkää.

      Poista
  5. Kyllä tuo yksi kukka minunkin mielestäni on valkoailakki. Meillä on sitä ja punaista myös. Ihan itse ilmaantuneet ja tulevat esiin missä milloinkin. Ihan kauniita kuitenkin, joten saavat olla ja vapaasti levitä.
    Mukavaa ja toivottavasti sateetonta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos valkoailakin tunnistuksesta. Luontoportti.fi:ssä seikkailin sille nimeä etsimässä. Ihan itsestään se on kukkapenkkiin tullut ja minun puolestani saa siinä ollakin.
      Alkavalle viikolle on luvattu poutaa ja lämmintä. Pääsenpä jatkamaan sadetauolla olleita pihatöitä. Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  6. Nurmikko tosiaan kasvaa niin että melkein kohisee, pässi on melkein koko ajan töissä:)
    Peittokurjenpolvi on kyllä tuuhea mätäs, mitenkähän sitä ei ole vielä eksynyt meidän pihalle, täytynee laittaa kauppalistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että pässi saa mahansa täyteen, eikä tarvitse toimettomana puutarhan nurkassa seisoskella.
      Peittokurjenpolven matalampi kasvutapa on minusta oikein hyvä. Laitapa kauppalistalle.

      Poista
  7. Merikohokkia löytyy! Keräsin eräänä syksynä sen siemeniä merenrannan joutomaalta. Nyt se kukkii minun kivikkopenkissäni kauniisti. Ja ilmestyy omia aikojaan joka kevät. Haluatko siemeniä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos siementarjouksesta, mutta en tarvitse. Merikohokkia minullakin kasvaa alapihallla. Napsaisin siitä palasen laitettavaksi toiseen paikkaan, jossa niinikään näyttää hyvin viihtyvän ja pörhistyvän.

      Poista
  8. Ihan vain pikainen kommentti, kun tuli mieleen tuosta ailakin kuvasta. Joskus selvittelin, mitä eroa puna-ailakin valkokukkaisella muodolla ja valkoailakilla on. Muistaakseni niillä oli jotain ulkonäöllisiäkin eroja, mutta helpoiten ne erotti siitä, että puna-ailakki kukkii päivällä ja valkoailakki öisin. Siinä paljastui, että lapsuudenkotini pihapiirissä ja lähimetsässä olevat valkoiset ailakit ovat puna-ailakkia. Siirsin muutaman valkokukkaisen ailakin tännekin tuomaan vaihtelua tontin laitamille ja tuolla ne taas tänä kesänä kukkivat nätisti.
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt meni tunnistusprosessini uusiksi. Olisiko kuvan kasvi sittenkin valkoinen puna-ailakki, sillä kukat ovat avoinna päivisin. Pimeään aikaan en ole puutarhassa nyt kulkenut. Löysin samanlaisen valkoisen ailakin kunnan puistoalueelta, läheltä rajaamme. Taidan käydä kaivamassa sen omaan pihaan ennen, kuin kunnan kaverit tulevat leikkureineen syksyn viimeiselle kierrokselle. Sateilla lienee osuutensa siihen, että ailakin nuput ja kukat ovat isoja ja pulleita.
      Kiitos, sinulle myös kivaa alkuviikkoa!

      Poista
  9. Sateen jälkeenkin pensaat, puut ja perennat tiputtelevat vettä vielä pitkän aikaa. Eli kastuminen on nyt enemmän tai vähemmän väistämätöntä.

    Meillä melkein kaiken ruohonleikkuun hoitaa robottiruohonleikkuri. Tänä kesänä laajensimme sen reviiriä ja sen seurauksena olemme havainneet pihassa muutaman epätasaisuuden, joihin robottiparka jää yleensä jumiin. Mutta satunnaisia ongelmia lukuun ottamatta suurin osa pihapiiristä pysyy siistinä "Toopen" ansiosta. Sillä on siis myös oma nimi 🤭.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän robotillakin nimi olla. Toope on oikein hyvä nimi leikkurille, joka jää jumiin nurmikon painanteisiin. Ei taida kouluttaminen häntä auttaa, vaan isäntäväen on ryhdyttävä nurmikonparannustalkoisiin.

      Poista
  10. Nurmikkoa saa tosiaan vielä leikata, sen puuhan soisin jo loppuvan. Tuulen äänessä on syksyn sävel. Hyvää syyskuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontoäiti hoitaa tehtävien tasaamisen; alkukesästä pääsimme laiskottelemaan ruohonleikkuun vähäisyyden vuoksi. Nyt ne alkukesän lekotteluhetket on "maksettava" takaisin. Pian koittaa aika, jolloin ruohonleikkurin sijasta kävelemme lumikolan kanssa.
      Kiitos, sinulle myös hyvää alkanutta syyskuuta!

      Poista
  11. Puutarha näkyy elävän ja hengittävän teillä vielä monin paikoin. Kauniita kukkia edelleen. Vaikka vettä on tullut enemmän kuin tarpeeksi, on ollut ihmeen lämmin. Kesä ei aivan vielä ole antanut syksylle periksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhassa kesä jatkuu vielä täysillä, vaikka syksyn merkkejäkin on jo näkyvissä. Mukavaa, että vesisateiden jälkeen on lämmintä. Vielä ei ole mikään kiire pimeisiin ja kylmiin talvi-iltoihin.

      Poista
  12. Sienisatoa on täälläkin säilötty ja syöty tuoreeltaan valmistettuna. Myös meidän mökkinaapuri on tuonut useampia kertoja niitä ja olen minä itsekin keränyt .
    Minä en ole kerkinyt kokeilemaan miten rikkaruohot lähtee . Mutta josko vielä tälläviikolla pääsee sitäkin kokeilemaan . No en voi sitä sanoa kaipaavani mutta pitäisi saada penkkejä syksy kuntoon .
    Sateita on saatu riittämiin ja se näkyy nurmikon ja rikkaruohojen kasvussa . Ihana tuo syysvuokko niitä minä haluaisin penkkeihin .Sain kaksi alkua alkukesästä toivottavasti menestyy talven ylitse .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tuli oikein hyvä sienivuosi, vaikka alkukesän kuivuudessa jotain muuta epäiltiin.
      Rikkaruohot kasvavat nyt yhtä nopeasti ja voimakkaasti kuin nurmikkokin. Kitkeminen ei ole niitä hauskimpia hommia, mutta siistittyjä penkkejä on kyllä kiva katsella.
      Syysvuokko on minusta yksi kauneimpia loppukesän kukkijoita. Helppo kasvi se ei taida olla, joten sen talvesta selviytyminen ilahduttaa joka kerta. Luin vuosia sitten, että keväällä istutetut pärjäisivät paremmin, kun ehtivät kesän aikana kasvattaa kunnon juuriston. Toivottavasti saamasi taimet kotiutuvat ja ilahduttavat sinua ensi keväänä.

      Poista
  13. On kyllä kauniita kukkasia ja ihanasti kukkivat näin syksylläkin.
    Täälläpäin on myös paljon sieniä jo noussut. Ystäväni löysi todella hyvän kanttarellipaikan ja lupasi minullekin kerätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkästä aikaa kommentteja on mennyt roskapostiin. Myös tämä sinun. Missähän se on viipynyt, kun vasta nyt löysin? Käyn kuitenkin joka lähes joka toinen päivä tarkastamassa roskapostinlaatikon.
      Oi, sinullakin on ihana sieniystävä. Sellaiset ovat yhtä kullanarvoisia kuin kantarellit kullanvärisiä.

      Poista
  14. Nurmikko kasvaa kohisten kun on lämmintä ja kosteaa. Viikko leikkaamatta ja on todellakin enemmän tarvetta viikatteelle kuin leikkurille. Minäkin olen antanut tomaattien olla kasvihuoneessa, tuntuvat kypsyvän sielläkin eikä niillä ole kiire jos syksy jatkuu näin lämpöisenä, ehtii ne nostaa myöhemmin sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvin tomaatit edelleen kypsyvät, vaikka muutama yö on ollut varsin kylmää. Ehtii ne poimia sisälle myöhemminkin, jos säät tästä kylmenevät.

      Poista
  15. Jos on ihana puutarhanne, niin kyllä sieltä aidan toispuoleltakin ihanuutta löytyy; sieniä tuovat naapurit - aa, että... ei meillä vaan ja minä onneton en näe keltaista metsässä, vaikka vaatekaupassa kyllä.... mikä kumma siinä on...
    Suppilopaikkammekin jäi kaavoituksen alle - komeita taloja komeilee nyt rihmastojen päällä, murr.... pelkästä kirjoittamisesta herahti vesi kielelle, vahvaeroita sipulin kanssa paistettuna.... pakko saada!!
    Syysauringon säteitä sydämeesi ja kasvoillesi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sinultakin puuttuu kantarellisilmä, kuten minulta. Auttaisikohan ahkera harjoittelu keltaisten sienien löytämisessä? Teidän alueenne kaavoittajalla on ollut vähän suuremmat suppilot mielessä, kun kokonaisen rakennuksen rihmaston päälle pykäsi. Nam, vahverot sipulin kanssa nostavat heti syljen kielen makunystyröille. Sitä ei kaupan tiskistä ostettu metsäsienisalaattikaan kykene torjumaan.
      Kiitos ihanasta toivotuksesta. Viikonloppu on alkamassa, sitä aurinkoa vielä odottelen.

      Poista
  16. Noiden prinsessakärhöjen muoto on ihana, väritkin ovat kyllä hienot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, suorastaan maagisen kauniit muodot ja värit. Tänään taas pyörähtelin Dianan ympärille ja taivastelin sen kauneutta.

      Poista
  17. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!