Sivut

maanantai 11. joulukuuta 2023

Pihaelämää talvella

Luontoäidin kokkauksia: Lumipäärynät
 
Keväällä, kesällä ja syksyllä kaikki vapaa-aika kuluu pihalla ongelmitta. Oikeastaan sekään aika ei edes riitä, vaan toiveissa olisi muutama ylimääräinen tunti lisää jokaiseen valoisaan ja lämpimään kesäpäivään. Talvella tilanne on toinen. Pihamaalle kutsu käy lähinnä silloin, kun lumipilvet ovat pudottaneet lastinsa pihan käytäville ja aura lykkää myräkän jälkeen 70-senttisen vallin sisäänkäyntiin. Se on sitten käytävä siirtämässä pois, jotta autolla pääsee liikenteeseen. Muuten pihalla kuljen enimmäkseen täyttämässä lintujen siemenautomaatteja, vien biojätettä kompostoriin ja haen jotain kellarista. Auringonlaskut ja -nousut sekä pakkasen kuuraamat näkymät houkuttelevat myös kamerakierroksille.

Pikkuinen pyrstötiainen keskellä kuvassa.


Pitkälle ulottuvan zoomin puutteessa tinttiotokset ovat vähissä. Lintuja kyllä tulee ahkerasti seurattua niin ikkunasta kuin ulkona ollessa. Itsenäisyyspäivän aattona keräsin lyhdyistä vanhoja kynttiläjämiä laittaakseni uudet tilalle. 

Kuulin jo kauempaa jännää siritystä, josta arvelin lähistöllä olevan pyrstötiaisia. Ne ovat todella nopeita käänteissään, enkä oikein koskaan onnistu tallentamaan ainuttakaan filmille. Nyt onni suosi tätä rohkeaa, sillä yksi pyrstötiainen jähmettyi maahan, ilmeisesti odottamaan ihmiskummituksen nopeaa poistumista takavasemmalle. Pyrstötiaiset ovat minusta niin söpöjä palleroisia. Niitä nähdessäni alan vaistomaisesti lässyttää samalla tavoin, kuin kissoja paijatessani.

Naapurin Mamis-kissa poistumassa pihaltamme.

Pyrstötiaislässytys sai nopeasti jatkoa nähdessäni adoptiokissamme eli naapurin Mamiksen poistumassa pihamaaltamme. Se kiertää säännöllisesti tonttimme. Lumiseen aikaan sen tassunjäljistä saa helposti selville vakioreitin. Useimmiten Mamis kulkee terassilla olevan pihakeinun takaa ikkunoiden alta kohti puistopäätyä. Jos illalla pihan liikennetunnistevalo syttyy, tietää asialla olevan Mamiksen tai jäniksen. Peurojen reitti kulkee sen verran kauempaa, ettei niiden kulku sytytä tunnistevaloa.


Jäniksiä liikkuu pihassa nyt runsaasti. Jälkien paljoudesta päätellen kohta alapihalla on taas perinteinen moottoritie. Myös Syreenipenkin tarhaviinikärhön ympärille ilmestyi jänisjälkien keskittymä, mistä totesin talttahampaiden suunnitellleen Polish Spiritillä herkuttelemista. 

Verkotin kriittiset kasvit jo aikaa sitten. Polish Spiritin maanpäälliset osat eivät välttämättä kuole talvella, vaan puhkeavat lehteen ja kukkaan uuden kesän saapuessa. Niinpä en halua jänisten napostelevan sitä(kään) suihinsa. Kellarista löytyi yksi sinne unohtunut verkonpätkä, jolla suojasin kärhön.  Viereiset perhoangervon versot eivät ole toistaiseksi jäniksille maistuneet.


Pihakäytävien varsilla on useita pikkutalviokaivauksia, joista jänikset ovat etsineet syötävää. Pikkutalviota on niin paljon, ettei tällainen verotus kantaa uhkaa. Kun hangen korkeus talven myötä kasvaa, tällaiset kaivannot harvenevat.


Kasvimaalla jänikset ovat käyneet maistelemassa lumen alle jääneitä yrttejä. Ehkä joku metsästäjä saa pöytäänsä valmiiksi maustettua jänistä. Persiljaa ja timjamia jäi maahan kunnon rykelmät, kun unohdin niiden korjaamisen ennen lumia.  Kiitokseksi jänikset jättivät kakkapallerot lannoitteeksi. Valitettavasti jäniskakalla ei ole kummoistakaan lannoitearvoa.

Tonttimme viereisen puistoalueen hiekkakäytävät eivät kuulu talvikunnossapidon piiriin. Runsalumisinakin talvina ihmiset oikaisevat puiston halki, jolloin sinne muodostuu muutamia polkuja. Kuvassa näkyvät jäljet eivät kuitenkaan ole ihmisjalkojen aikaansaamia. Suurin osa on jänisten jälkiä. Oikeasta yläkulmasta terävänä vasemmalle kulkeva vana, kuten myös alareunan samanlainen ovat peuran aiheuttamia. 

Laitoin puistopäädyn tuijarivin aukkoon verkon, sillä peuroilla on tapana oikaista siitä meidän puolelle. Näin talviaikaan sinänsä sama, kulkevatko vai eivät, kun suurin osa syötävästä on lumen alla tai verkkojen suojassa. Toiveissani kuvittelen pienilläkin esteillä kouluttavani peuroja valitsemaan jonkun toisen reitin meidän pihamme sijasta. Toinen pointti on saada mielenrauha itselleni, sillä minua ärsyttää suunnattomasti ajatus peuroista ruokailemassa rakkaudella istutettuja kasvejani.

Suurin osa linnuista kulkee enimmäkseen ilmateitse jälkiä jättämättä. Toisinaan ne myös laskeutuvat syystä tai toisesta maan pinnalle. Varsinkin mustarastaat tepastelevat paljonkin maan tasalla. Tämä kuva on kasvimaan viljelylaatikon pinnalta, jonka lumeen on jäänyt jonkun linnun siivistä jäljet. Veikkaan mustarastaan jäljiksi. Samanlaisia on paljon leikkimökin katolla, jossa mustarastaat odottavat tinttien pudottavan muutaman siemenen niille maasta nokittaviksi.

Biokompostori jämähtää jäähän joka talvi. Tänä vuonna tavallista aikaisemmin, mutta eipä joka vuosi täällä etelärannikolla näin pakkaspitoista marras-joulukuuta yleensä olekaan. Tyhjensin kompostorin alaosasta biomassaa marraskuun alussa, mutta koitin jättää tavaraa siten, ettei pömpeli ihan tyhjäksi menisi. Pöhisee paremmin, kun on ennestään jotain kypsytettävää. 

Autotallissa oli varalta tyhjä viiden litran kanisteri, jota olen käyttänyt kuumalla vedellä täytettynä kompostorin käynnistämiseen. Nyt kanisteri on kadonnut. Luultavasti se meni epähuomiossa kesällä muiden kamojen mukana kaatikselle. Vastineeksi löysin ainoastaan 1,5 litran tyhjän muovisen etikka-astian, jonka laitoin kompostoriin. Näyttää siltä, ettei se kooltaan riitä käynnistäjäksi. 

Onneksi kompostorissa on yhä tilaa kipata uusia biojäteannoksia. Ja vieressä on jälkikypsytykseen käytetty anopin vanha biokompostori eli ei tässä mitään hätää ole. Hyvin pärjätään siihen saakka, kunnes kevätaurinko perinteisesti viimein jäätyneen kompostorin herättää.

Välillä menee viikkoja, etten edes ajattele Helsingin suuntaan menoa. Sitten on tällaisia aikoja, jolloin siellä tulee ravattua useita kertoja peräkkäin. Viikko sitten oli museoretkipäivä kälyn kanssa. Itsenäisyyspäiväviikolle taasen osui hääpäivämme. Varasimme Ukkokullan kanssa pöydän ravintolasta, jossa kävimme vastavihittyinä syömässä. Söimme nytkin pitkän kaavan mukaan ja hyvää oli. Talo tarjosi lasilliset kuohuvaa mainitessamme olevamme liikkeellä hääpäivän merkeissä.

Näyteikkunan valtava kukkakimppu.

Ukkokulta ei ole mestari minua lahjomaan. Ei kukilla, ei timanteilla eikä edes hepeneillä. Kyllä hän merkkipäivät muistaa halaten ja onnitellen. Toisinaan hän tekee itse lahjakortin, joka oikeuttaa johonkin palveluun, mieluisaan kirjaan tai muuhun toivomaani. Hän saattaa myös kysyä, mitä haluan ja hankkia sitten sen. Tällainen systeemi toimii meillä hyvin. Pitkä parisuhde on opettanut meidät tuntemaan toinen toistemme tarpeet ja toiveet. Niin kivoja kuin tavaralahjat ovatkin, ne eivät ole tärkeintä elämässä. Parasta on tasa-arvoinen, tasapainoinen, toinen toisemme hyväksyvä ja arvostava yhdessä eläminen niin arjessa kuin juhlassakin.

Iltapilvet itsenäisyyspäivänä 6.12.2023


Kaksi viikkoa jouluun ja minä käyn yhä liian hitaalla. Hieman outoa. Hitaalla minä, jolla on lähes aina aikataulut ja tekemiset järjestyksessä? Joskus terästäytyminen vaatii itsetutkintaa ja itsepotkintaa. Siitä se moottori taas käynnistyy, ajatukset ojentautuvat päässä ja lopulta myös käytännössä. Tähän luotan. Kohti joulua siis.


22 kommenttia:

  1. Ihana pyrstötiainen! Hienoa, että sait napattua kuvan. Ne ovat tosiaan mahdottoman söpöjä, jo se heleä ääni ja niiden pyrähtely on niin suloista.
    Hienot on myös siiveniskut, jotka taltioituivat lumeen ja kameraasi.
    Ihanan juhlallinen tuo hääpäiväateria, mahtavaa, että sama ravintola on vielä olemassa. Ravintolamaailma tuntuu muuttuvan jatkuvasti ja perinteikkäitä paikkoja on todella vähän. Ne ovatkin sitten tosi klassikoita.
    Ei kai tässä vielä mitään kiirettä jouluhösellykselle ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyrstötiaiset ovat kuin pikkuisten päiväkotilaisten ryhmä, joka pelmahtaa ruokintapaikalle ja samalla jo kohti seuraavaa paikkaa. Niiden näkemisestä tulee aina hyvälle tuulelle.
      Sama ravintola on edelleen olemassa, joskin uuden omistajaperheen luotsaama. Menussakin oli yhä samoja klassikoita hiukan uudistettuina. Aina hyväksi havaittua ei ole tarvetta muuttaa.
      Ravintoloita syttyy ja sammuu sellaisella vauhdilla, ettei perässä pysy. Varsinkin, kun ns. valkoisten liinojen paikoissa tulee harvemmin käytyä.
      Ei ole kiirettä jouluhösselille, ympäristön painetta ehkä enemmän. Tykkään tavallisesta arjesta, en suurista juhlapyhistä kaikkine kommervenkkeineen.

      Poista
  2. Lumipäärynät on hieno oivallus! Et potkisi itseäsi! Saa sitä ihminen hidastella, ei tavarat eikä mikään muukaan materia ole tärkeää niinkuin itsekin kirjoitat, vaan se "hyvä elämä", jos sallit minun tiivistää hienot pohdiskelevat lauseesi. Hitaalla käyminenkin voi olla sitä tasapainoista elämää, sitä elämää, jossa kuunnellaan omaa oloa ja tarpeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sallin ja allekirjoitan tiivistyksen. Perfektionistinen luonteeni tuppaa aiheuttamaan liikaakin itsepotkimista. Omien tarpeiden huomioiminen on kohdallani elinikäinen oppimisen paikka. Välillä koen onnistuneeni tehtävässä ihan hyvin. Sitten taas putoan kuoppaan, josta ylös ryömiminen vaatii ylimääräistä energiaa. Vaan eikös sitä niin sanota, että "niin kauan kuin on elämää, on toivoakin."

      Poista
  3. Meillä pyrstötiaisia ei ole bongattu kuin kerran automaateilla vierailemassa.
    Lämpöiset onnittelut hääpäivänne johdosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Meillä oli Ukkokullan kanssa oikein mukava hääpäivä.
      Minulta meni monta vuotta, kunnes näin pihallamme ensimmäisen kerran pyrstötiaisia. Onhan niitä saattanut ennenkin täällä pyrähdellä, vaan en ole huomannut.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Uskon siivenjälkien olevan mustarastaiden. Niitä pihassamme on runsaasti.

      Poista
  5. Pyrstötiaista en ole aiemmin tuntenut, nyt tunnen. Aina oppii jotain tai ainakin vähitellen. Meidän pihassamme käy pikkulintuja, varpusia ja mustarastaita. Niitä on niin paljon, että kun tuulettaa ja pitää ovea auki, pitää olla siinä vahtimassa, ettei kukaan lennä sisään. Tänään oli pihalla kissan jäljet. Viime viikolla näkyi lumessa sellainen vana, jonka arvelin olen rotan jättämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkulintujen talviruokinnan myötä olen vähitellen oppinut tunnistamaan yhä useampia lintuja. Uuden lajin bongaaminen tuntuu oikein hyvältä.
      Pikkulinnun saaminen sisätiloista takaisin ulos ei olekaan helppo homma. Toissakesänä pihaovestamme lensi sinitiainen sisään. Onneksi vanha isokokoinen akvaariohaavi oli varastossa. Sillä saatiin tintti ohjattua lähelle ovea ja lopulta ulos. Sen jälkeen laitettiin aina avoimen oven eteen sivuverho.
      Rotta pihapiirissä ei ole mukava asia. Toivottavasti pihallanne tepastellut kissa tekee rotasta selvää.

      Poista
  6. Onnittelut hääpäivästä! Jänisten jättämät jäljet ovat kuin pitsiä hangella - kovasti on ollut kiireitä kulkijoilla! Minäkin sulkisin mieluusti reitin peuroilta puutarhaani! Nyt pidän peukkuja, että omalla pihallani piipahtaneet olisivat olleet vain ohikulkumatkalla! Meillä ei ole aitaa kuin yhdellä sivulla ja tontin reunasta alkaa pieni metsikkö. Sieltä on helppo siirtyä valmiille kukka-apajille, jos paikka tulee tutuksi! Hei, hiljaa hyvä tulee, sanoo jokin sananlasku. Mennään sen mukaan kohti joulua ja uutta vuotta! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku!
      Vuosia peurat olivat täällä vain satunnaisia ohikulkijoita. Nyt ne ovat lisääntyneet valtavasti ja niitä näkee harva se päivä. Harmillinen riesa, joiden puutarhassa vierailuja estäisi vain vankka aita ympäri tonttia. Mahdoton ajatus.
      Ruokien suhteen on pakko jarrutella. Monia voi valmistaa etukäteen, mutta osa on tehtävä aivan h-hetken kynnyksellä. Hyvin tässä pärjätään. Olen aina turha hätäilijä.

      Poista
  7. Minusta tuntuu, että tavaralahjojen arvostaminen vähenee iän myötä. Yhdessä tekeminen, oleminen ja kulkeminen ovat parasta kaikesta.

    Muutaman joulun jo valmistelleena ei sitä aikaakaan tarvitse joulutouhuihin niin paljon kuin joskus ennen. Kyllä se sujuu ja kyllä se joulu tulee, valmistautui siihen miten tahansa 🥰.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iän myötä tavaran merkitys hiipuu. Myös ympäristön tila laittaa ajattelemaan, pärjäänkö kenties vähemmällä? Ihan varmasti pärjään.
      Ei tässä mitään hoppua ole. Kunhan luonteeni mukaisesti hätäilen etukäteen.

      Poista
  8. Ihan mahtavan hieno tuo eka kuva jonka olet nimennyt "lumipäärynöiksi" 🍐
    Lumi tekee hienoa taidetta. Ihanaa katsella ikkunasta ulos... jos joku toinen tekee lumityöt 😀 Pikkulintuja myös niin kiva tarkkailla ikkunasta. 💕 Tinttistä tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä luontoäiti dippaa päärynöitään johonkin herkulliseen kastikkeeseen.
      Jospa joku tekisin lumityöt puolestani. Yleensä aherretaan yhdessä Ukkokullan kanssa. Urakan lopuksi voi sitten todeta, että päivän kuntosali on käyty.
      Ikkunasta niitä tinttejä tuleekin eniten katseltua, kun muuten lehahtaisivat porukalla pakoon.
      Kiitos, tinttitiistai on jo ehtinyt iltapäivän puolelle. Valoisia joulukuun päiviä sinulle!

      Poista
  9. Harmi kun noita jäniksiä siellä on riesaks asti. Niin söpö eläin kun on, liika on liikoo niissäkin. Peuroista puhumattakaan.
    Onnea hääpäivän johdosta ja eteenkinpäin! Hitaasti on lähteny miullakin jouluhommat käyntiin. Kaapit on onneks pyyhitty ja piparin paistokin suunnitteilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jänisvahingot ovat vuosien mittaan jääneet melko pieniksi, kun olen ymmärtänyt tärkeimmät verkottaa. Peuroilta taasen on tosi vaikea suojautua, kun sitä tonttia ympäröivää panssariaitaa ei ole.
      Kiitos, matka kohti seuraavaa hääpäivää on aloitettu.
      Piparintuoksuista tiistaita sinulle! Jos vaikka saat sen projektin tänään eteenpäin.

      Poista
  10. Teillähän on ollut siellä säpinää. Toisia eläinystäviä on varmasti kiva seurata, mutta toiset toivoisi varmasti pysyvän metsien suojissa. Katsoin tuota naapurin kissan kuvaa ensin hätäisesti ja ihmettelin, onko se ilves. Mittasuhteet eivät aina näy ensisilmäyksellä.
    Paljon onnea hääpäivän johdosta! Joo, ei ne tavaralahjat tai sellainen valtava muistaminen ole ainoita oikeita osoituksia rakkaudesta. Välillä tuntuu, että juuri sellaiset pariskunnat, joiden täytyy somessa hehkuttaa toisten antamia lahjoja, eivät ole ole niitä onnellisimpia. Mutta kukin tavallaan.
    Meillä tehdään yleensä jotain yhdessä hääpäivänä tai hankitaan jotain yhteisesti. Samoin on muiden lahjojen kanssa. Välillä ostetaan jotain ja välillä ei. Muistaa ja huomioida voi niin monella tavalla. Ja kukin pariskunta omalla tavallaan.
    Ja vielä ehtii hyvin jouluhommeleita ja mitä ei ehdi, ne voi jättää tekemättä. Tärkeintä on, että joulusta tulee mukava ja sellainen kuin itselle on sopivinta.

    Ja kiitos muuten aivan ihanasta joulukortista! Kotivahdit lähettivät kuvat siitä molemmin puolin.
    Sä teet aina kauneimmat joulukortit. Tykkään valtavasti, että niissä on aina joku ihana runokin.
    Mulla jäi taas tänä vuonna joulukortit lähettämättä, kun ollaan täällä reissussa. Mutta lähetän paljon ihania toivotuksia näin virtuaalisesti.

    Ihania päiviä sinne ja leppoisaa oloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti samanlaista säpinää on kesälläkin, mutta näin talvella lumeen painuneet jäljet paljastavat otusten reitit. Mamiksen kuva on melko kaukaa otettu. Se on arka kissa, eikä yleensä päästä lähelle. Juuri äsken näin sen jolkottavan autoni vierestä tielle. Oli käynyt tsekkaamassa taas meidän puutarhan. Olisi hienoa nähdä ilves elävänä, mutta ehkä en sentään kotipihaan sitä toivo. Tiedän ilveksiä lähitienoilla liikkuvan, joten mahdollisuus näkemiseen on olemassa.
      Kiitos hääpäiväonnitteluista! Kivahan kaikenlaisia lahjoja on saada, mutta eivät ne todellakaan ole välttämättömiä, eivätkä onnen tae. Yhdessä koetut elämykset ovat ehkä niitä parhaimpia lahjoja; matka, ravintolaillallinen, teatteri tai vaikka eväsretki johonkin luontokohteeseen, esimerkiksi. Monen monta hääpäivää on vietetty ihan kotioloissa ilman sen kummempia lahjoja.
      Jouluvalmistelut ovat narinoistani huolimatta ihan hyvällä mallilla.
      Kiva, että näit joulukorttini sähköisesti. Sinua on mukava muistaa joulukortilla. Iloisena ja positiivisena ihmisenä olet jättänyt unohtumattoman jäljen sydämeeni. Lämmin kiitos virtuaalitoivotuksestasi!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!