Puutarhavuosi 2022

Soihtunauhus 5.1.2022

 

Kevätkylvöjen vallatessa tilaa puutarhaihmisen päänupissa voi vielä hetkeksi kääntää katseen kohti mennyttä vuotta ja kasvukautta. Uuden vuoden ollessa ensi metreillä on vielä tuoreessa muistissa edellisen vuoden sää, merkittävät tapahtumat ja mitä nyt päällimmäisenä nousee mieleen. Aina voi koittaa parantaa edellisvuoden suorituksia tai jatkaa tyytyväisenä siitä, mihin koki jääneensä.

Kasvihuone 10.1.2022

Lunta oli tammikuussa kohtuullisesti ja pakkanen enimmäkseen muutaman asteen verran. Olipa joukossa muutama plussapäiväkin. Erityisesti kuun viimeisen viikon alussa. Meidän huushollissa elettiin jännittäviä hetkiä, sillä keittiöremontin oli määrä alkaa viikolla 3, kuten sitten tapahtuikin. Työ tehtiin avaimet käteen -periaatteella, joten meidän osuudeksemme jäi lähinnä pysytellä poissa jaloista. Työ eteni onnistuneesti purkamisesta valmistumiseen 10 päivässä. Pian täyttyy vuosi uudessa keittiössä. Olemme edelleen hyvin tyytyväisiä.

Tilasin tammikuussa jonkin verran uusia siemeniä. Ensimmäiset kylvöt tein vasta 27.1., jolloin kylvin keijunmekkoa, kelloköynnöstä, jättiverbenaa ja paprikoita. Verbenoista mainittakoon, että puolet laitoin jääkaappiin, puolet kylvin multaan. Jälkimmäiset itivät kaikki. Kylmäkäsitellyistä ei yksikään.

Alapihan nurkka 19.2.2022

Helmikuusta päällimmäisenä mieleen jäi runsaat vesisateet puolen kuun tienoilla. Vettä satoi useampana päivänä kaatamalla, eikä se tietenkään jäiseen maahan imeytynyt. Plussa-asteet sulattivat vielä luntakin ja seurauksena oli lätäkkömeri kaikkialla puutarhassa. Vähitellen vesisateet muuttuivat lumisateiksi. Pakkaslumi peitti alleen kaikkialla lilluvat lätäköt, joista muodostuikin sitten kammottavan paksuja jäätiköitä. Myöhemmin kävi ilmi, että moni kasvi oli kuollut jään alle.

Aura kotitiellä 27.2.2022

Lumitöitä teimme harva se päivä. Kinokset kohosivat korkeiksi ja kolausmatkat pitenivät. Etenkin kadulta ja jalkakäytävältä sisäänkäyntiimme aurattujen lumivallien poistaminen kysyi fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Kyllä potutti, kun kunnon kolaussession päätteeksi totesin ikkunasta katsoessani auran jälleen tunkevan portille 70-senttisiä kokkareita. Pakkohan ne oli käydä putsaamassa, jos aikoi päästä pihasta pois ennen kevättä.

Lumityöt osoittautuivat kuitenkin murheeksi pienemmästä päästä. Uutisista saimme kuulla Venäjän hyökänneen Ukrainaan. On ollut vaikea uskoa, että sivistyneet ihmiset yrittävät ratkoa ongelmia toisiaan ja useimmiten täysin syyttömiä ihmisiä tappamalla. Kunpa voisimme lähettää riitaiset ihmiset autiolle saarelle etsimään keskenään sovintoa.

Krookukset 25.3.2022

Maaliskuussa pääsee täällä etelärannikolla usein jo aktiiviseen piippojahtiin. Maaliskuussa 2022 esiin nousseet piipot olivat melkoisia onnenkantamoisia. Kriikunan alla Fuscotinctus-krookukset olivat pitkän aikaa ensimmäiset ja ainoat piipot. Sää pysyi koleana, eikä lumi meinannut sulaa ollenkaan. Vielä vähemmän ohenivat senttien paksuiset jääkerrokset, joita oli niin lavakauluksissa kuin pihamaan käytävillä. Ukkokulta piikkasi sähköporalla uomia etupihan käytävälle edistääkseen kadulta noruvan sulaveden kulkua.

Taimia kellarissa 7.3.2022

 

25.2. kylvetyt tomaatit itivät vauhdilla ja siirtyivät maaliskuun ensimmäisellä viikolla koulittuina kellarin kasvattamoon. Mustarastaat lurittivat ahkerasti keväisiä säveliään.

30.3. kylvin tuoksuherneet Cecilia Wingårdin oppien mukaan. Hölmöyksissäni laitoin myös osan daalian juurakoista multaan. Liian aikaista, kuten myöhemmin saatoin todeta kalmankalpeita ja ohuen ohuita versoja katsellessani. Selvisivät ankeasta alusta kuitenkin aikanaan ulos ilahduttaen kukinnallaan kiitettävästi pitkälle syksyyn.

Corydalis Beth Evans 11.4.2022

Huhtikuussa saimme edelleen odottaa sään lämpenemistä. Kuun toiseksi viimeinen viikko näytti lupaavalta mittarin noustessa muutaman kerran yli +15 asteen. Lyhytaikainen ilo, sillä lämpö ei tullut jäädäkseen.

Kevät oli ottanut mielessä lujan otteen, eikä paluuta talveen enää ollut. Pihalla saattoi jo tehdä yhtä sun toista. Tyhjensin biokompostorin ja kuuntelin peipposten livertelyä. Sepelkyyhkytkin kuhertelivat vaahteran oksalla. Punarinta keikisteli pensaan juurella ja muutama nokkosperhonenkin liiteli puutarhassa. Levitin tuhkaa nurmelle ja vastaanotin lavallisen multasäkkejä. Kurkut on tässä vaiheessa jo koulittu. Tomaatit ja paprikat olivat venyneet mittaa. Siirsin ne kasvulaatikoihin, joissa jatkoivat myöhemmin kasvuaan kasvarissa.

Esikko Kiemurapenkissä 29.4.2022

 

Valoa huhtikuussa on jo niin paljon, että piha vetää puoleensa vaikka siellä ei olisi mitään tekemistä. Aina jotain rapsutettavaa löytyy. Voihan sitä nojata haravanvarteen ja kuunnella luonnon tarjoamaa konserttia. Ihan vain katsella, ihmetellä ja imeä kevään voimaa itseensä.

Clematis alpina Willy 31.5.2022

Toukokuun alku oli aika kolea. Meinasi jo usko loppua siihen, että lämpöä tulisi. Puolen kuun tienoilla tapahtui muutos. Vihdoin fleecet saivat kyytiä ja t-paidassa pärjäsi pihatöissä hyvin. Olin jo aiemmin virittänyt kasvihuoneeseen tuplaharsoista teltan valmiiksi vastaanottamaan kellarista muuttavat tomaatit. 18.5. siirsin tomaatit, paprikat ja kurkut kellarista kasvariin. Jo oli aikakin, sillä korkeiksi venähtäneiden kasvien siirtäminen tukikeppeineen ei ihan helppoa ollut. Vahingoitta sujui, eikä kasvarissa monena yönä edes lisälämmitystä tarvittu. 

Syksyllä siirretty sinikämmen nousee uudessa paikassa 17.5.2022

 

Toukokuussa tuli istutettua sekä ostettuja että kasvatettuja perennoja ja siirrettyä vanhoja.  Tosin vähemmän, kuin aiempina kesinä. Kesäkukkiakin istutin taas moneen purkkiin. Kastelurakan kannata jälleen kerran liian moniin, enkä useista päätöksistä huolimatta taida tulevinakaan vuosina tässä suhteessa tapojani muuttaa. On niin mahdottoman vaikea sanoa ei lukuisille ihanuuksille.

Tulipa Pink Impression 29.5.2022 - ja pari vanhaa keltaista tulppua.

 

Sipulikukkien kukinta oli tänä keväänä vähäisempää. Paksu jääkerros oli tukehduttanut ja mädättänyt niin vanhoja kuin syksyllä istutettuja sipuleita. Kärhöistä menetin toisen Hagley Hybridin ja toisen Multi Bluen. Muut kärhöt kukkivat kesän mittaan kauniisti. Eniten iloa sain tarhalyhtykärhö Princess Katesta.

Pikkupuutarhaa 5.6.2022

Kesäkuun alussa satoi usein ja runsaasti. Toisesta viikosta lähtien lämpöä riitti siinä määrin, että kasvimaata sai kastella ahkerasti. Juhannusviikolla alkoi helle, jota riitti pari viikkoa eteenpäin. Eikä senkään jälkeen kylmyydestä tarvinnut kärsiä. Kuivuudesta sitäkin enemmän.

Majalispenkki 5.6.2022

 

Kanttasin alapihan istutusalueet ja kunnostin Kriikunapolun. Yläpihan pikkupuutarhassa laitoin Kärhöpolulle uudet reunukset ja lisäsin polun pintaan kivituhkaa.

Kesäkuun alussa vierailin Lappalainen etelässä -blogin Nilan mökillä. Voi, mikä kasvien paljous siellä olikaan. Minä onnellinen pääsin vieläpä niistä osalliseksi, sillä Nila lahjoitti minulle peräkontillisen jakotaimia. 

Koristeomena Aamurusko 5.6.2022

 

Koristeomenapuut kukkivat jälleen kerran runsaina. Vaaleanpunainen Aamurusko, tummempilehtinen Royalty sekä parin vuoden takainen hankinta Makamik laittoivat parastaan. Kriikunapuut olivat aivan valkoisena kukista, eivätkä omenapuut yhtään huonommiksi jääneet. Ruusuorapihlaja ei sekään pettänyt.

Puistopääty 2.7.2022

Heinäkuussa aurinko paistoi päivä toisensa perään lämpimästi. Edelleen oli aika kuivaa, mikä tarkoitti ahkeraa kasvimaan ja ruukkukukkien kastelemista. Suuri apu kasteluun löytyi kahdesta uudesta sadevesitynnyristä, jotka yhdistimme kattoremontin yhteydessä ränneihin asennettuihin rännirosvoihin. Sade täytti tynnyrit nopeasti ääriään myöten.

Fagervik 12.7.2022

 

Kesän aikana tuli tehtyä varsin vähän puutarhavierailuja tai muitakaan retkiä. Kässäryhmän naisten kanssa teimme päiväreissun raaseporilaisiin ruukkikyliin. 

Kesän aikana kävimme Ukkokullan kanssa läpi talon etelänpuolen ikkunat. Siinä riitti hommaa, kun jokaisen ikkuna-aukon kolme pintaa irroitettiin, putsattiin ja kuultomaalattiin uudelleen. Myös ikkunapellit oli tarkoitus uusia, mutta mittakäynnin jälkeen peltimiestä ei soitoista ja lupauksista huolimatta näkynytkään. Kevään tullen on etsittävä luotettavampi peltimies.

Nemo 2.7.2022

Heinäkuulle osui myös kissojen hoitamista. Tyttären Islannin matkan ajan Nemo ja Loki viettivät meillä muutaman päivän. Seuraavaksi veljenvaimon Roope-kissa tuli meille muuttoa pakoon. Tästä kissavierailusta venähtikin dramaattinen, kuusi viikkoa kestävä episodi, kun Roope pääsi yöllä livahtamaan keittiön ikkunasta karkuteille. Etsimistä ja sydäntä riipaisevaa huolta riitti, kunnes vihdoin tapahtui onnellinen käänne. Roope oli ilmestynyt lähellä asuvan perheen pihaan. Kädet ja jalat täristen noudin sieltä laihtuneen ja punkkisen kissan. Muistan varmasti lopun ikääni viikkojen ahdistuksen ja valtavan helpotuksen kissan lopulta löytyessä.

Auringonkukat 30.8.2022

Elokuu oli aurinkoinen, helteinen ja kuiva. Meidän nurkilla toinen samanlainen kesä, jolloin kasvit nääntyivät paahteessa ja sateettomuudessa. Muutaman kerran viritin sadettimen myös muualle, kuin kasvimaalle. Perinteisesti pyrin kastelemaan lähinnä kasvimaan, ruukkukasvit ja tuoreet istutukset. Myös kärhöille kannoin välillä ämpäritolkulla vettä. Muut perennat, köynnökset ja pensaat joutuvat pärjäämään omin voimin, minkä ne pääosin tekevätkin.

 
Elokuussa paransin pikkupuutarhan Bermudapolkua. Edelliskesänä olin tehnyt uusia polkuja, jotta laajemmilla istutusalueilla ei tarvitsisi astua kasvien päälle. Rajasin polun metallireunuksilla ja itse polun katoin kuorikatteella. Katteen alle laittamani sanomalehtikerros oli kuitenkin päästänyt läpi kasvustoa, jota nyt kaivoin pois syvemmältä ja lisäsin katteen alle kankaan.

Pikkupuutarhan oikopolku kohennettuna.

 

Uusien kasvien istutukset ja vanhojen siirrot jatkuivat, joskin aika pienimuotoisesti. Kurkkuja ja tomaatteja kypsyi kasvihuoneessa kiitettävään tahtiin. Lavakauluksista taasen hain retiisiä, yrttejä ja salaattia. Kesäkurpitsakesä ei ollut kummoinen.

Zilga-rypälesato 4.9.2022

Syyskuu oli sään puolesta mukavan aurinkoinen ja lämmin. Kuivuuskin hellitti. Satokaudesta tuli mainio. Keväällä pelkäsin, etteivät omenapuut tuota hedelmää kukinnan aikaan sattuneen kylmän jakson vuoksi. Pörriäisetkin olivat silloin vähissä. Vaan toisin kävi. Omenoita kypsyi runsaasti. Alkuun niissä oli kehrääjäkoita ja monenmoista ötökkää. Muumiotaudistakaan emme näemmä pääse eroon. Tautisten ja tuhoojien valtaamien omppujen pudottua maahan, puihin jäi paljon syömä- ja säilöntäkelpoista hedelmää. Viimeiset omenat keräsin autotalliin, josta söimme niitä vielä marraskuussa.

Syysomena 11.9.2022

 

Puna- ja valkoherukoita tuli niinikään niin paljon, että osan annoin pois. Pergolan seinustalla ja katossa kiipeilevä Zilga-rypäle teki toisen vuoden perättäin hyvän sadon. Keitin rypäleet mehuksi pakkaseen. Ennen joulua tein osasta rypälemehua hyytelöä vaikkapa liharuoan lisukkeeksi.

Kasvihuoneesta sain erittäin hyvän paprikasadon. California Wonderia, Zazua ja Lompardoa sekä pientä tulisempaa chilipaprikaa ei ehtinyt kypsymisen tahtiin syödä. Niinpä tein paprikapikkelssiä, joka maistui tosi hyvältä.

Kurpitsapikkelssi 13.9.2022

 

Kurpitsojakin kypsyi muutama pallura. Niitä syötiin eri tavoin valmistettuna. Pieni osa myös pikkelöitynä.

Kasvimaa kunnostuksen jälkeen 3.9.2022

 

Muutama vuosi sitten uusimme lavakaulukset. Samalla perustin niiden alla olevan alueen kunnolla juuriestekankaalla ja kivituhkalla. Puiston puolelta vyöhyy yhä siellä kasvaneiden puiden vesoja meidän kasvimaalle. Lavakaulusalueen reunistin rempan yhteydessä mustalla muovinauhalla, joka on ruma ja tuppaa repsahtamaan mullan painosta. Nyt poistin muovinauhat vaihtaen ne metallisiin reunuksiin. Paljon siistimpää. Toivottavasti myös pitkäikäisempää.

Elo-syyskuussa kohensin makkarien ja keittiön edustan istutusalueita. Vuoden takaisen kattorempan jäljiltä nämä alueet olivat huonossa hapessa. Jollain aikavälillä poistan kyseiset istutusalueet ehkä kokonaan. Toistaiseksi ulomman reunan täyttäköön varjopaikan kasvit. Istuttamattomat alueet katoin kuorkatteella, jonka päällä astuessani en tallo istutuksia. Eivätkä naapuruston kissat kaiva niin herkästi vessakuoppia, kuten tekivät mullokselle tai kivituhkaan.

Feriolo Maggiore-järven rannalla Pohjois-Italiassa 28.9.

Syyskuussa ystäväni ilahdutti minua ehdotuksella, että lähtisin hänen kanssaan Pohjois-Italiaan, Maggiore-järven rannalla sijaitsevaan Feriolon kylään. Siellä ystävän perheellä on kakkoskoti. Olin tietenkin onnesta sykkyrällä ja heti valmiina matkaan. Lensimme Milanoon, josta ajoimme neljän päivän lyhytlomalle Maggiore-järven maisemiin. Reissun aikana sain mahdollisuuden tutustua viehättävään Stresan kaupunkiin, Maggiore-järven ihastuttaviin puutarhasaariin Isola Bellaan ja Isola Madreen sekä kalastajasaareen Isola Pescatoriin. Tehokkaina tyttöinä kävimme myös Alessin tehtaanmyymälässä ja valtavassa Vicolungon outlet-puistossa.

Tuurenpihlaja 9.10.2022

Lokakuu oli ehkä tavanomaista valoisampi loppusyksyn kuukausi. Syysruska leimusi jo syyskuussa ja värien ilotulitusta jatkui vielä lokakuullekin. Villiviinit, tuurenpihlajat, aroniat, ruusuangervot, purppuraheisiangervot ja monet muut osoittivat, että ruskaväriä tuottaviin kasveihin kannattaa investoida. Haavat olivat upean kullankeltaisia pitkään ennen lehtien varisemista.

Atsalea Ruususen uni 7.10.2022

 
Lokakuussa tuli kätkettyä lukuisa joukko sipuleita maahan. Talvi mädätti kaikki talvivalkosipulit, joten tilasimme uuden satsin Aleksandraa laitettavaksi lavakaulukseen. Jospa tuleva talvi olisi niille hellempi.

Illat pimenevät lokakuussa jo aikaisin. Pihatyötkin vähenevät, kun pudonneet lehdet on rapsutettu pensaiden tyville. Puut ja pensaatkin tuli lokakuun lopussa verkotettua.

Neilikkaruusu 22.11.2022

Marraskuussa mittari pysyi plussalle kolmannelle viikolle saakka. Sen jälkeen alkoivat pikkupakkaset ja ensimmäiset lumihiutaleet satoivat to 17.11. Aloitin lintujen talviruokinnan kuun puolivälissä maan alkaessa jäätyä. Lunta tuli marraskuun viimeisellä viikolla enemmänkin, joten kuntoilu lumitöiden parissa oli taas arkea.

Valkotäpläimikkä 16.11.2022

 

Kuun lopulla virittelin joitakin valosarjoja niin ulos kuin sisällekin. Energian korkean hinnan vuoksi tällä kertaa aiempaa maltillisemmin.

Marraskuun 19. Ukkokullan äiti kuoli. Ikää hänellä oli jo 91 vuotta, mutta hän oli edelleen virkeä ja pärjäsi kotona varsin omatoimisesti. Hän joutui influenssan vuoksi sairaalaan, jossa hän kaatui pahasti. Tästä hän ei enää toipunut.

Piha 17.12.2022

Joulukuu ei ollut kovin kylmä, mutta lunta tuli kahden ensimmäisen viikon aikana valtavat määrät. Ukkokulta mittasi hangen syvyydeksi 60 cm. Harvoin täällä etelärannikolla maisemat ovat kuin pohjoisen postikortissa. Kauniilla maisemalla on kääntöpuolensa. Lumitöitä sai tehdä vähintään joka päivä, usein kahdesti tai kolmesti. Kotikatu kapeni. Muutamina aamuina arvelutti, pääseekö pihasta mihinkään, kun auraa ei kuulunut.

Joulu vietettiin Ukkokullan kanssa kotona. Lapset tulivat yhteisen aattopöydän ääreen. 

Vuosi 2022 päättyi kylällämme valtaisaan ilotulitukseen. Kovin paljon en komeita raketteja nähnyt, vaikka olin pihalla melko pitkään. Sen sijaan meteli oli melkoista.

Tätä postausta tehdessä tuli käytyä mennyttä vuotta läpi tarkastikin. Päällimmäisenä tuntuu, ettei se yhtään hullumpi vuosi ollut, vaikka joitakin asioita olisin toivonut jäävän tapahtumatta. Taas ollaan uuden äärellä, joten ilolla ja innolla eteenpäin.

Pahoittelen, etten kyennyt pysymään kuva per kuukaudessa. Toivottavasti kuvat keventävät pitkiä jorinoitani.

Kerro sinäkin kuvin ja sanoin puutarhavuodestasi 2022!