Ensimmäiset lumikellot havaittu, jee!!! Nämä kasvavat alapihalla, Huvitus-omenapuun alla. Lunta on vielä paljon, mutta vesisateiden pehmentämässä hangessa oli helppo päästä eteenpäin. Joka askeleella jännitys kohosi, löytyykö ompun alta jotain? Ja löytyihän sieltä.
Lisää lumikelloja pitäisi nousta puun toiselle puolelle. Siellä lunta oli vähän enemmän. Piippojen suojaksi aiemmin talvella laittamani havut olivat jäätyneet paikoin maahan kiinni. En alkanut kiskomaan niitä väkisin pois, jotta en samalla vahingoittaisi nousevia sipulikasveja. Jää siis toistaiseksi arvoitukseksi, millainen näkymä on vastakkaisella puolella.
Tämä kuva kertoo todellisuuden eli lunta on runsaasti aivan puun tyveä lukuunottamatta. Havut ovat suojanneet jonkin verran myös sormustinkukkien lehtiruusukkeita, joita puun alla nousi jo syksyllä lukuisia. Kuvassa näkyvä vaaleaksi kaluttu oksa on Mustilanhortensiasta murtunut oksa. Laitoin senkin piippojen suojaksi. Oksa on maistunut jäniksille oikein hyvin.
Sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin viime keväänä istuttamani muratit näyttävät melko hyvinvoivilta. Vuosi sitten samaisessa paikassa oli vain ruskeaksi paleltuneita ja kuivuneita muratteja. Niissä ei henki pihissyt, eikä mikään muukaan. Joinakin talvina muratit ovat pärjänneet hyvin talven yli, eikä keväällä ole tarvinnut uusia ostaa. Sitten on niitä viime vuoden kaltaisia talvia, jolloin kasvit sai kantaa kevään tullen suoraan kompostiin.
Muratteja oli enemmänkin kesäkukkaryhmissä. Komeimmat niistä upotin ruukuissa daalioilta ja tuoksuherneiltä syksyllä vapautuneeseen lavakaulukseen. Olen toiveikas noidenkin suhteen.
Lumi on sulanut vauhdilla kuluneen viikon aikana. Edelleen sitä on riittämiin, etenkin alapihalla ja paikoissa, joihin sitä on kolattu kulkuväyliltä. Lumi sulaa hauskasti monien kasvien ympäriltä runsaslumisissakin paikoissa. Digitalikset sieltä kurkistavat kohti valoa.
Talven aikana sää vaihteli laidasta laitaan. Välillä lunta oli todella vähän. Monen monta kertaa lunta on tullut kerralla runsaasti lisää. Vesisateitakin on talven aikana ollut, mikä herätti pelon, että saisimme viimevuotisen kaltaisen jääkaaoksen. Nyt näyttää jo hyvältä, enkä enää jaksa uskoa paksuihin jääkansiin. Istutusalueillakin on hanki, eikä sen alla lainkaan jäätä.
Pohjoispuolen käytävät ovat joka kevät ongelmallisia jääpeitteen vuoksi. Vuosi sitten Ukkokulta piikkasi käytävälle uoman, jotta päivällä porottavan auringon sulattama vesi kulkisi vikkelämmin pois. Nyt uoma syntyi ihan itsestään, eikä tuo jääpeitekään kovin paksu ole. Paikoin sen alta hiekkapinta pilkottaa. Lämpötilat sahaavat vuorokauden mittaan voimakkaastikin. Muutamina aamuina mittari on näyttänyt -10℃ ja päivällä taasen elohopea kipuaa jopa +5 asteeseen. Liukkaimpiin kohtiin on ripoteltava hiekoitussepeliä, ettei kukaan kaadu luitaan kolhien.
Joka kevääseen kuuluu jään pilkkominen. Se tuntuu miltei yhtä kivalta, kuin lapsena lätäköissä hyppiminen. On siinä pilkkomisessa hyötynäkökulmakin. Jää sulaa paljon nopeammin, kun sitä vähän auttaa lapiolla tai rautakangella.
Viikko sitten kylvin seuraavia samettikukkia: Favourite Red, Fireball, Jolly Jester ja Strawberry Blond. Muista iti lähes kaikki siemenet, paitsi Favourite Red nirsoili nostamalla esiin vain pari tainta. Toinen niistä nosti ylös siemenkaverinsa. Halusiko se kenties estää kilpailijansa itämisen vai eikö halunnut luopua kaveristaan? Siemeniä on vielä jäljellä, joten taidan tehdä muutamista uusintakylvön. Osan samettikukista kylvän myöhemmin suoraan maahan.
Lumimyräkkä mursi kahdesta eri syreenistä isokokoiset rungot tammikuussa. Syreenit odottavat kevättä ja haketusta. Kävin leikkaamassa maassa makaavista rungoista muutaman oksan maljakkoon. Nyt oksat availevat silmujaan.
Ensimmäisten lumikellojen myötä kivaa sunnuntaita kaikille!