Tiistaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta, vesi lorisi ränneissä iloisesti ja mittarikin kipusi reilusti plussan puolelle. Tehdessäni pikakatselmusta pihassa kuulin jotain oudon ihanaa. Nytkö se alkaa? Kyllä, mustarastas istui vaahteran latvuksissa esittäen kevään ensimmäistä soolokonserttoaan. Eikä ihan heti lauluaan lopettanutkaan. Sinne se jäi lurittelemaan lähtiessäni matkaan.
Meidän pihassa on pyörinyt lukuisa määrä mustarastaita koko talven ajan. Ne ovaf oppineet tarttumaan kynsillään keittiön ikkunan edustan siemenmökin laitaan työntäen samalla nokkansa mökin aukosta siemenen saadakseen. Taitavimmat ottavat useammankin siemenen peräjälkeen nokkaansa ja pyrähtävät sitten mökin päälle nielaisemaan ruokansa. Viereisessä tuijassa on välillä monta mustarastasta odottamassa vuoroaan. Näiden lintujen touhuja on ollut mukava seurata.
 |
| Havujen alta löytyi monta terhakasta krookusta. |
Vesisateet, lämpö ja aurinko ovat sulattaneet lunta aika tehokkaasti. Käytävät olivat tiistaina jo lähes lumettomat ja jäättömät. Märkää toki on, kun ympärillä oleva lumi sulaa tuoden vettä myös käytäville. Piippojahdin laajuus on vielä vaatimatonta. Vaikka yläpihalla lunta on alapihaa vähemmän, ovat parhaimmat sipulikasvipaikat edelleen hangen alla.
 |
| Ompun alle istutettu esikko heräilee. |
Alapihallakin kevään iloiset esiintymät ovat vielä yhden käden sormissa lasketut. Lumikellojen lisäksi hedelmäpuiden alta alkaa paljastua nousevia krookuksia ja Huvituksen kupeessa myös sinne viime kesänä istutettuja esikkoja. Tässä vaiheessa en yhtään osaa sanoa, minkä värinen yksilö tuo heräilevä on. Muut kaverit kun ovat vielä ihan uppeluksissa.
Vasenrinteen jouluruusussa oli nuput alullaan jo tammi-helmikuussa, jolloin lumi suli rinteestä. Sittemmin lunta on satanut useamman kerran ihan kunnolla ja jouluruusu on saanut nukkua rauhassa hangen uumenissa. Tiistaina nuppuja löytyi enemmän. Annoin kasvin olla kuivuneiden lehtien suojassa, koska ennusteissa ei ole näkyvissä kovin keväistä säätä.
Marketteihin on siementen lisäksi ilmestynyt monenlaisia juurakoita ja mukuloita. Koitin ummistaa silmäni daalioilta ja gladioluksilta. Ainakin toistaiseksi. Mieli tekee uusia, mutta kotiin raahattujen suhteen tuppaa tulemaan hinku laittaa ne multaan. Liian aikaista vielä. Toisaalta saattaa käydä niinkin, että kaikki mieluisammat menevät nopeimpien ostoskoreihin ja minä jään nuolemaan näppejäni.
Niin nopeasti en juurakkopussien ohi kyennyt kulkemaan, ettenkö olisi huomannut suklaakosmosta. Yksi pussukka hyppäsi oitis koriin. Matkalla kassalle katselin suklaakosmoksen juurakkoa todeten sen kovin pieneksi ja kuivahkoksi. Mietin, raaskinko maksaa 4,49 onnettomasta rääpäleestä.
Kassan lähellä olikin toinen juurakkokeskittymä. Päätin tyrkätä suklaakosmoksenijuurakkoni sinne ja ostaa kasvin myöhemmin keväällä kaupasta valmiina taimena. Vaan kuinkas ollakaan, huomasin rykelmässä isomman määrän suklaakosmospussukoita. Niiden joukosta löytyi oikein komean näköinen ja tuoreen oloinen juurakko, joka sujahti vikkelästi ostoskoriin.
Yhden kerran olen sellaisen ostanut valmiina taimena kesäkukkakaupasta. Seuraavaksi onkin hankittava lisää tietoa suklaakosmoksen kasvattamisesta. Näin viime kesänä jonkun blogissa kauniin yhdistelmän, mutta en kuolemaksenikaan muista, kenen blogissa ja minkä kasvin kumppaniksi suklaakosmos oli istutettu.
 |
| Sumu maanantaina 20.3. |
Kevätsään keikkumisesta mielipiteitä onkin vaihdettu moneen kertaan. Maanantaina satoi vettä välillä aivan kaatamalla, tiistaina ympyräinen aurinko helotti siniseltä taivaalta, keskiviikkona taasen tienoon täytti vesi-räntä-lumi -sade. Muutamana iltana on noussut melkoinen sumu.
Puutarhaihmisen ajatukset liikkuvat jo keväässä. Meteorologin mukaan ei nyt kuulemma kannata kiirehtiä. Ei ainakaan autonrenkaiden vaihtamisessa. Kevätsään keikkuminen jatkuu ja niin jatkuu odottaminenkin.
 |
| Maanantai-illan sumu puistoalueella. |
Blogiini saapuneita kommentteja on viime aikoina mennyt vähemmän roskapostiin. Toivottavasti tilanne siltä osin vähitellen rauhoittuu. Siitä huolimatta käyn siellä säännöllisesti kurkistamassa tilanteen. Ärsyyntymiskynnykseni ylittyi pahasti löytäessäni julkaisua odottavien joukosta Sannan surunvalittelut veljeni kuoleman johdosta. Veljen kuolemasta tulee kesällä 6 vuotta. Samainen Sanna on esittänyt suruvalittelujaan useamman kerran. Kun hänen nimeään klikkaa, päätyy lahtelaisen kuolinpesän tyhjennyksiä harjoittavan yrityksen sivuille.
Myös Sara esittää blogissani surunvalittelujaan, tällä kertaa yli kaksi vuotta sitten kuolleen äidin johdosta. Hänen nimensä johtaa tamperelaiseen asianajotoimistoon.
Ajattelevatko tällaiset kommentoijat, että heidän surunvalitteluiksi naamioidut mainoksensa saattavat aiheuttaa vastaanottajalle lisää surua? Että pahimmassa tapauksessa tällä tavoin toimimalla he avaavat kenties jo parantumassa olevan haavan. Laitoin lahtelaiseen firmaan sähköpostilla pyynnön, että poistaisivat blogini mainoslistaltaan. Harkitsen, teenkö saman operaation Saran firmaan.
Samassa sarjassa painiva tapaus on Kaisu R, jonka kommentti osoittautui hämeenlinnalaisen laatta-asennusyrityksen mainokseksi. Turhan myöhässä tämäkin keittiöremppaamme liittyvä mainoskommentti tuli, sillä remppa valmistui jo reilu vuosi sitten. Ihan heti putkeen emme ole keittiötä uusimassa.
Nouseepa mieleeni juttu toukokuulta 2018, jolloin minut kuljetettiin ambulanssilla Töölön sairaalaan kaatumisen seurauksena saadun kallonmurtuman ja aivovamman vuoksi. Sairaalasängyssä maatessani kännykkään kilahti viesti. Ambulanssiyhtiö halusi minun vastaavan kysymyksiin ja arvioivan palveluaan numeroilla 1-10. Viimeisenä kysyttiin, voinko suositella ko. ambulanssiyhtiötä muille käyttäjille? Entä jos olisin vammautunut vakavasti? Tai kuollut? Omaiset olisivat varmasti vähemmän tyytyväisenä moista asiakaspalautepyyntöä lukeneet.
Ymmärrän mainonnan ja markkinoinin. Pelisäännöt on silläkin alueella, eikä hetken paneutumisen inhimmillisiin ja eettisiin näkökohtiin luulisi paljon aikaa ja resursseja kuluttavan.
Jollei konkreettisesti niin ainakin ajatusten siivin kohti kevättä!
Kivaa viikonloppua kaikille.