Näin unta...

 
Näin yöllä outoa unta. Sellaista, jossa huhtikuun loppupuolella sää kylmeni oikein kunnolla ja taivaalta satoi lunta. Käänsin kylkeä ajatellen uniaiheen vaihtuvan ja herääväni aamulla aurinkoiseen kevätsäähän peipposten laulaessa iloisina pihan syreeneissä.

Vaan mitä ihmettä!!! Ei se ollutkaan unta. Aamu kyllä valkeni huhtikuiseen tapaan varsin varhain. Ulkona ei kuitenkaan paistanut aurinko, eivät laulaneet peipposet. Maa oli valkeana ja mittari näytti -4℃. Pakkasta oli perjantaiaamunakin peräti -5℃, eikä mittari noussut plussalle koko päivänä.

Mustarastaat ilmestyivät pihaan kuopsuttamaan ja leikkimökin katolle etsimään siemeniä. Ei ole enää siemeniä. Kaikki on syöty ja ruokinta-automaatit siirretty odottamaan pesua ja syksyä. Muuttolintujen kohtalo suretti niin paljon, että laitoin marjakuuseen roikkumaan viimeisen varastostani löytyvän talipötkön. Jospa pötköä nokkivat pudottaisivat hippusia myös maassa ruokaileville linnuille.

Aamupalaa syödessäni vilkaisin ikkunasta ja näin rusakon aikovan loikkia Pikkupuutarhaan. Napautin ikkunaa, jolloin talttahammas lähti loikkimaan tietä pitkin jonkun toisen puutarhaan. Päätin käydä ruiskuttamassa Tricogardenia lumesta pilkistäville piipoille mitä pikimmin. Pieleen meni se päätös. Olin jättänyt Tricogarden-suihkupullon terassin pöydälle. Sisältö oli jämähtänyt jäähän. Pullo sisälle sulamaan ja sitten vain toivomaan, ettei rusakko uusi vierailuaan ennen lammashajun suihkuttamista.

Kannoin muutamia multasäkkejä eri puolille pihaa odottamaan käyttöä. Ei niiden sisältö umpijäässä ole, mutta aika koppuraista kuitenkin. No, kukapa tuonne lumen huurtamaan puutarhaan mitään viitsisi mennä tekemään? Siellä ne säkit odottavat lämpimämpiä hetkiä. Kuten tekee puutarhurikin.

Niin kiinnostunut tai innostunut en lumimäärän mittaamisesta ole, ettäkö olisin sitä varten laittanut mittarin pihalle. Nyt on kuitenkin sademittarin käyttö lumimittarina testattu. Kannattaisiko hakea tällaiseen lumisademittariin jotain innovointi-avustusta? Saisin ehkä hiukan kompensaatiota hallituksen luomiin leikkauksiin, joista moni osuu omalle kohdalle.

Raparperi

Olisi minulla toinenkin innovaatio. Nimittäin kasvuvaiheessa valmiiksi pakastettu raparperi. Tuskin näitä tarvitsee veitsellä pilkkoa. Kohmeisina taittuvat varmasti sopiviksi paloiksi ihan vain käsin katkaisemalla. Ensi talvena voi olla vaikea löytää kaupoista kotimaisia marjoja, kun ihmiskaupasta syytteessä olevat marjayrittäjät eivät voi tuoda aasialaisia ihmisiä metsämarjoja poimimaan. Iskekäämme siihen väliin tuomalla markkinoille uutta pakasteraparperia.

Terassille väriä ja iloa tuomaan ostamani orvokit ovat kovin surullisen näköisiä. Niiden sanotaan kestävän viiden asteen, jopa seitsemän asteen pakkasta. Kunhan niitä ei aivan ilman totuttelua ulos laita. Nämä ehtivät olla ulkona pari viikkoa, mutta liika on liikaa orvokillekin.

10 vuorokauden ennusteen perusteella ainakin ensi viikko mennään vielä näissä takatalvisissa olosuhteissa. Sen jälkeen toivo keväästä pilkottaa sääkartalla. Sääherra on koetellut uskoa kevään saapumiseen sen verran usein ja rankasti, että epäilys ja pelko kylmyydestä säilyy päällimmäisenä. 

Parhaillaankin ulkona sataa kevyttä lunta ja mittari pysyy tiukasti miinuksen puolella. Pitänee olla tyytyväinen, ettei yön aikana pihalle tullut kymmensenttistä lumikerrosta.

Aina on yritettävä löytää kaikista asioista positiiviset puolet. Surkeudessa piehtaroiminen ei ketään auta eikä ilahduta. Juuri nyt positiivisten puolien etsimiseen tarvitaan tavallista enemmän energiaa. Ensimmäisenä tulee mieleen, ettei toistaiseksi ole tarvinnut hakea kellariin jo kesää viettämään vietyä lumikolaa. Allakassakin vappu jo häämöttää, joten emme ole palaamassa talveen. Kesä on edessä, uskokaa pois!

PS. Ihan kaikkea sanomaani ja kirjoittamaani ei kannata ottaa kovin kirjaimellisesti. Annos ironiaa tai mustaa huumoria toimii oivallisena kainalosauvana myös tällaisissa takatalvitilanteissa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!