Sivut

torstai 13. kesäkuuta 2024

Ansaitsevat tulla mainituiksi

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'
 

Meneillään oleva kesä alkoi ensin kylmänä muuttuen sitten pitkäksi hellekaudeksi ja nyt ainakin meidän nurkilla sataa päivä toisensa jälkeen ihan kunnolla. Niinpä sekä kasvien kuvaaminen että niistä kertominen on sujunut osittain läpihuutojuttuna. 

Yleensä sitä tulee esitelleeksi runsaskukkaisia ja näyttäviä kasveja. Samalla moni muu jää vähemmälle huomiolle, vaikka nekin ansaitsevat tulla mainituiksi. 

Rhododendron 'Nova Zembla'


Rhodoni kärsivät talvesta. Vanhemmissa lehdissä on paljon vioituksia. Muutenkaan rhodoni eivät ole mitenkään kaunismuotoisia. Yksi oksa sojottaa sinne, toinen tänne. Keväästä toinnuttuaan ne ovat piristyneet ja kasvattavat uusia lehtiä. Lila Catawbiense kukkii yhä kiitettävästi. Punainen Nova Zempla muutaman kukan voimin. Valkokukkainen Cunningham's White kukkii aina aikaisin, joten se on jo lopettanut. Se kukkii usein syksyllä uudelleen muutaman kukan voimin.

Mahonia

Myös mahonia otti talvesta nokkiinsa. Suojasin sen mielestäni ajoissa kevätauringolta, mutta siitä huolimatta moni oksa meni kokonaan ruskeaksi. Näin on tapahtunut kerran aiemminkin. Silloin surin asiaa täällä blogissa, jolloin sain ohjeita antaa mahonian rauhassa toipua. Sen se kyllä tekisi, kuten tapahtuikin silloin ja myös nyt. Leikkasin ruskeita oksia varovasti pois ja nyt pensaat puskevat reippaasti uutta kasvua. Kukinta jäänee väliin.

Epimedium Rubrum - Tarhavarjohiippa

Varjohiipoille en ole löytänyt pihasta sopivia paikkoja. Muutama vuosi sitten kokeilin istuttaa pari varjohiippaa Makkaripenkkiin. Tänä keväänä penkin kasvit olivat surkea näky. Ajattelin, että kasvihautajaisia on tiedossa lukuisia. Niin vain varjohiipatkin nousivat ja yllättäen jopa kukkivat. Ihan ensimmäistä kertaa pihassani.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa


Niin tarhavarjohiipan punaiset kuin valkovarjohiipan valkoiset kukat ovat pikkuisia söpöläisiä. Kuvaaminen ei ollut ihan helppoa, kun niiden ääreen piti mennä polvilleen ja odottaa, ettei mistään tulisi pientäkään tuulenvirettä heiluttamaan herkkiä kukkia.

Hosta 'Frances Williams' - Kuunlilja ja Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

Samaisessa Makkaripenkissä kuunlilja Frances Williams on vihdoin avannut lehtiruusukkeensa. Sillä on hiukan ahdasta, kun rönsytiarellat valtaavat kaiken aikaa enemmän ja enemmän tilaa. Rönsytiarella viihtyy selvästi tässä oikein hyvin, mistä iloitsen. Sitäkin olen istutellut eri paikkoihin löytääkseni sen parhaan. Ehkä nyt olen sellaisen löytänyt.

Hemerocallis lilo-asphodelus - Keltapäivänliljat ja Allium 'Purple Sensation' - Ukkolaukat

Etupihan Bermuda on tänä vuonna varsinainen sekasotku. Alueelta on menehtynyt useampi jaloangervo, syysleimu ja ilmeisesti kaikki salkoruusut. Vaikka hengissä säilyneet kasvit ovat kasvun myötä rehevöityneet, aukkopaikkoja on yhä. Keltapäivänlilja näyttää viihtyvän paahteisen kuivassa paikassa yllättävän hyvin. Kukinnan jälkeen sen lehdistö säilyy vihreänä ja peittää samalla myös ukkolaukkojen keltaisena nuutuvat lehdet.

Ukkolaukat kukkivat tänä vuonna hämmästyttävän runsaina. Niitä nousi sellaisistakin paikoista, joihin olin jo unohtanut niitä istuttaneeni. 

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Näin kerran istutusalueen, jossa purppurahappomarjat näyttelivät pääosaa. Ihastuin näiden pikkupensaiden lehtien kupariseen sävyyn. Kukathan ovat melko vaatimattomia, vaikkakin kauniita. Innostuin sitten ostamaan itsellenikin purppurahappomarjan. Tykkään siitä kovasti, mutta yhdellä puskalla ei helposti saa häkellyttävää näyttävyyttä. Voinhan joskus hommata niitä lisääkin. Ehkä.

Iris germanica

Valkokukkaiset saksankurjenmiekat pääsivät yllättämään minut kukinnallaan. Puuhaa on ollut riittämiin, eikä aina ehdi kiertää katsomassa kaikkia yksityiskohtaisesti. Saatan kierroksellani oikaista tutkimaan jotain näkemääni ja sitten sadekuuron yllättäessä kipaisen sisälle. Niin osa alueista jää tarkastamatta. Helteessä iriksen kukat putkahtelivat esiin nupuistaan vauhdilla ja samalla vauhdilla ne kuihtuivat.

Anemone tomentosa robustissima - Hopeasyysvuokko


Joka kevät odotan kiivaasti syysvuokon heräämistä. Parina keväänä on jo ehtinyt sydäntä kylmätä, että onko syysvuokko kuollut. Toissa vuonnako se taisi jättää kukinnan väliin. Vai onko siitä jo pidempi aika? Tänä keväänä syysvuokko heräsi muiden tahdissa. Se on taatusti tuplannut kokonsa. Sen lehtiä nousee kaempanakin.

Pahoittelen sotkuista näkymää. Kuvan ottamisen jälkeen kävin tukemassa oikealla rehottavan nuokkuluppion niin, ettei sen lehdet makaa muiden päällä. Lemmikit ovat jo kukkimisensa lopettaneet. Alkavat olla ruskeiksi kuivuneita. Kunhan kerkeän, käyn kitkemässä ne pois. Rapina vain kuuluu, kun siemenet sinkoilevat istutusalueille. Lemmikkien tulevakin elämä on taattu kitkennästä huolimatta.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Syyspenkin Hans onnistui sekin kasvattamaan kukkavanat yllätysnopeasti. Toivottavasti viime päivien viileys hidastaa niiden kukkimista. Takana pilkottaa hieman harjaneilikka. Niitä samaisessa penkissä on nyt runsaasti. Ensimmäiset jo avaavat nuppujaan. Ja minä kun ihmettelin pitkään, miksi en onnistu harjaneilikoiden kanssa. Suorakylvönä en saanut niitä kasvamaan. Sitten kokeilin esikasvatusta ja taimien istutusta penkkiin. Sillä menetelmällä sain harjaneilikat menestymään.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

Yhdestä pikkuisesta liuskavaleangervon taimesta on kasvanut kokonainen keskittymä puistoreunan tuijien ja rhodojen väliin. Kasvi on levittäytynyt ilmeisesti hyvinkin laajalle, koska joka kevät ilmaantuu yhä uusia versoja. Tänä vuonna pääsen ihailemaan ihka ensimmäisiä kukkia.

Camassia leichtlinii - Isotähtihyasintti

Isotähtihyasintit kuuluvat niihin, jotka eivät oikein tykänneet talvesta. Tavallisesti ne kukkivat näin kesäkuun alussa runsaina. Nyt nousi vain muutama kukkavarsi Syreenipenkissä.

Isotähtihyasintti muistuttaa paljon tähkähietaliljaa. Tai päinvastoin. Tähkähietalilja saattaisi menestyä camassiaa paremmin meidän paahteisessa puutarhassamme.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo


Perhoangervokin on jo aloittamassa kukintaansa. Noin metriset varret ovat sen verran hentoja, että kasvi on hyvä tukea. Muuten se kaatuilee muiden päälle, eikä tietenkään ole yhtä nätti, kuin pystyssä seisoessaan. Istutin näitä pari uutta Pikkupuutarhaan pari viikkoa sitten. Yksittäiset kukat eivät ole suuren suuria, mutta tämän pensasmaisen kasvin olemus on herkän kaunis.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano


Keväällä puutarhuri odottaa ja kaipaa monia kasveja. Sitten on niitä, joita ei osaa kaivata, mutta jotka noin vain ilmestyvät kasvamaan ja kukkimaan. Tällainen pikkupersoona on oranssikeltano, jonka sain iäisyys sitten eräältä tuttavalta lapinvuokkona. Eihän se mikään lapinvuokko ole, mikä selvisi minulle nopeasti. Aluksi en ollut kovin ihastunut oranssiin rentoilevaan kukkaan. Sittemmin olen oppinut pitämään sen sinnikkyydestä. Lisäksi se on helposti monistettavissa uusiin paikkoihin, koska kasvi leviää hyvin. Riesaa siitä ei ainakaan minulle ole tullut. Ylimääräiset taimet on helppo nyhtää pois.

Pinus mugo - Vuorimänty


Kuvittelin olevani hyvin ajan tasalla puutarhahommissa. Säät ovat kuitenkin laittaneet kapuloita rattaisiin. Helteellä en millään jaksanut ryhtyä vuorimännyn typistykseen. Ja sitten tulikin kaatosateet. Vuosikasvut suositellaan typistettäviksi juhannukseen mennessä. No, onhan tässä vielä vajaa kaksi viikkoa aikaa.

Papaver orientale - Idänunikko


Idänunikkojen kukinta on likimain ohi. Vaaleanpunaiset Princess Victoria Louiset ja valkoiset Royal Weddingit sentään ovat vielä nupulla. Kunpa pysyisivätkin nuppuisina vielä muutaman päivän, ettei sadekuurot hakkaa niitä maahan makaamaan.

Kohti aurinkoisempia päiviä ja uusia kukkasia!


20 kommenttia:

  1. Liuskavaleangervo onkin hyvä levittäytyymään ja raivaamaan tilaa itselleen. Keväisin se aina saa kasvattajansa huolen valtaan, kun juurakko näyttää ihan kuolleelta ennen kasvun alkua.
    Puhtaanvalkoinen saksankurjenmiekka on todella kaunis. "Ollappa" omassa puutarhassa tuollainen. Saksankurjenmiekat eivät menesty meillä kauaa, vaan häviävät yksi toisensa jälkeen kokonaan ja minä kun pidän niistä todella paljon, kuten siperiankurjenmiekoistakin.
    Täällä meilläkin odotettuja ja toivottuja sadekuuroja on nyt tullut ja eilen jopa pienen raekuuron saattelemana.
    Nautitaan kesästä kaikin aistein ja toivotaan, ettei mitään hirmu helteitä osuisi kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti liuskavaleangervon suhteen ei tarvitse olla huolissaan. Vaikuttaa melko kestävältä kasvilta, joka herää keväällä vaivihkaa aluksi ruskeana mötikkänä.
      Pidän itsekin saksankurjenmiekoista. Nämä valkoiset olen muistaakseni tuonut Päivölän ruusutilalta joitakin vuosia sitten. Hyvin ovat menestyneet.
      Sateista ei nyt ole ollut puutetta. Lähes joka päivä tulee ainakin yksi reilumpi kuuro. Eilen taas ukkostikin, joskin vain vähän aikaa.
      Ehdottomasti nautitaan. Mukavaa alkavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Onpa sinulla jälleen upeaa kukkaloistoa! Meilläkin alppiruusut kärsivät talvesta, eivätkä suostuneet kukkimaan lainkaan. Revontuliatsalea sen sijaan oli komeasti kukassa.
    Iloista kesän jatkoa ja puutarhanautintoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaa pukkaa vähän joka nurkalla. Pionit ovat parhaillaan aloittamassa kukintaansa. Talvi oli monelle kasville liian ankara. Toivotaan, että rhodosi kukkivat taas ensi vuonna. Onneksi revontuliatsaleasi korvaa rhodojenkin kukinnan.
      Samoin sinulle kivoja kesäpäiviä!

      Poista
  3. Tarhavarjohiipan kukinto on eksoottinen. Ai tuollaiselta vuorimännyn kuuluisi näyttää. Meillä sojottaa noin viisi oksaa sinne sun tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin liian myöhään typistää vuorimäntyjä. Siksi olen hävittänyt pari vuorimäntyä, kun ne ovat kasvaneet sinne tänne sojottaviksi rumiluksiksi. Vuosittain typistämällä nämä havut saa pysymään matalampina ja pallomaisina.

      Poista
    2. Kiitos neuvosta! Jos hankimme vuorimäntyjä lisää, täytyy muistaa tuo typistäminen. Noille vanhoille ei voi enää mitään.

      Poista
    3. Vanhoja vuorimäntyjä ei enää leikkaamalla saa fiksun näköisiksi. Opin sen kantapään kautta.

      Poista
  4. Meilläkin on satanut lyhyitä kuuroja monena päivänä, mutta yhteen laskettu sademäärä ei ole vielä pitkän kuivuuden jälkeen kovin kummoinen. Hyvä, että vähän vettä on saatu.
    Monenlaisia kivoja valintoja esittelit tässäkin jutussa. Minäkin olen kitkiessä todennut monella puuvartisella kasvilla talvivaurioita. Toivottavasti toipuvat, tosin osa on myös menetettyjä tapauksia. Kaunista kesäkuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säätiedotuksen sadekartassa näytettiin eilen, kuinka toisaalla on satanut todella runsaasti ja sitten taas joissain paikoissa hyvin vähän. Kultainen keskitie olisi meille kaikille mieluisin.
      Toivokaamme, että joku menetetyksi luultu vielä virkoaa. Muussa tapauksessa on harkittava paikkaistutuksia.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Aivan uskomatonta kukkaloistoa. Vuorimännyssäkin niin paljon vuosikasvua, etten meinannut tuntea koko kasvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia kukkanäkymiä on koko talvi odotettu. Nyt meidät palkitaan runsaalla kauneudella.
      Sain vuorimännyn vuosikasvut vihdoin typistettyä. Olihan hikinen homma.

      Poista
  6. En tiennyt, että kukkivia kasveja on noin paljon ja varsinkin sellaisia joista en ole kuullutkaan. Kaksi tunnistin: kuunlilja ja unikko.
    Meillä on satanut, mutta ei oikein kunnolla. Tänään on ollut tuulista ja nyt illalla 15 astetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisten blogien lukeminen on vaarallista hommaa. Saattaa syntyä ihan uusia houkutuksia. Niin kävi minulle aikoinaan blogin aloittaessani. Tutustuin toinen toistaan kauniimpiin ja mielenkiintoisimpiin kasveihin.
      Tuulista on ollut täälläkin. Kaikki heiluu ja huojuu, eikä aurinkokaan kovin kuumana paista.

      Poista
  7. Voi hurja mikä määrä kasveja! Suuri osa minulle tuntemattomia.
    Täällä käydessä sivistyy aina 😀
    Keltapäivänliljat ovat erityisen kauniita. 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Toisten blogeista minäkin olen ammentanut valtavasti tietoa ja löytänyt intoa istuttaa yhä uusia kasveja.

      Poista
  8. Aah miten kauniita! Aloitan kommentoinnin jo kesken lukemisen, muuten unohdan, kun on niin kaikkea ihanaa. Ensinnäkin varjohiipat: miten iloista, että ne viimein kukkivat! Minäkin pelkäsin yhden hävinneen, mutta se nousikin vain vähän myöhään ja kukki kauniisti. Piti tehdä varjohiippapostaus toukokuussa, mutta ehkä talvella. Silloin on ihan kiva katsoa pikkuruisia kevätkesän kukkasia.
    Ajattelin, että kuvasi kuunliljasta tiarellakuohuissa on maailman kaunein, kunnes tuli seuraava kuva laukoista ja päivänliljoista. Miten voikaan olla täydellisiä yhdistelmiä. Ja kauniita kuvakulmia.
    Ihana on myös onnistuminen syysvuokon kanssa. Heh, pahoittelet sotkuista näkymää, kun minun kukkapenkkini näyttävät juuri tuolta ihan siistimisen jälkeen :-D
    Sinulla viihtyvät monet sellaiset kasvit, jotka täällä eivät. Kuunliljat ovat sellaisia, ja kahteen paikkaan aikoinaan istuttamani Frances Williamsit – kauneimpia kuunliljoja – ovat molemmat valitettavasti häipyneet. Valeangervoissa olen iloinen yhdestä lehdestä, joka ilmoittaa, että kasvi sinnittelee hengissä. Kaikki ei aina onnistu ja olisi tietty ihan viisasta keskittyä niihin lajeihin, jotka selvästi viihtyvät.
    Toivottavasti siellä on sopivat säät – hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut viivästyneestä vastauksesta. Pihassa tulee pyörittyä milloin mistäkin syystä ja silloin tietsikan ääressä istuminen tuppaa jäämään.
      Varjohiipat ovat jotenkin herkän elegantteja kasveja. Olen iloinen, että näin niiden selvinneen talvesta ja vieläpä kukkivan. Istutuspaikka ei ole paras mahdollinen, mutta vaihtoehtoja ei kovin montaa ollut.
      Kuunliljat menestyvät täällä hyvin. Kotilot tykkäävät niistä ja tekevät joinain vuosina kuunliljoista pitsilehtimallisia.
      Ymmärrän hyvin sinun intoasi istuttaa monenlaisia herkkuja siitäkin huolimatta, etteivät ne tahdo menestyä. Manaan aina itseäni, kun innostun aina vain uusista kasveista, vaikka niille ei ole tilaa tai kunnollista istutuspaikkaa. Pitää vain kokeilla ja antaa mahdollisuus. Lopputuloksena on sitten aikamoinen sillisalaatti sitä sun tätä. Mutta se ilo, kun näkee jonkun keväällä heräävän, vaikka vain yhden lehden voimin, se palkitsee ja vetää hymyn huulille.
      Vettä on tullut, mutta myös lämpöä ja aurinkoa on saatu. Säätiedotusten mukaan myös sinne sinun saarellesi.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!