Sivut

torstai 18. heinäkuuta 2024

Näitäkään ei sovi unohtaa

Lilium martagon 'Manitoba Morning'
 

Kesä etenee vauhdilla ja puutarhassa riittää esiteltävää ja ihailtavaa. Pionit, ruusut ja kärhöt ansaitsevat ilman muuta kaikki kehut ja katseet. Ei kuitenkaan sovi unohtaa pienempiä kohteita, vaikka kuinka meinaisivat jäädä isompiensa jalkoihin. Suunnittelen usein jättäväni osan kasviesittelyistä talvi-iltojen iloksi. Mutta ei niitä sitten kuitenkaan malta säilöä kuva-arkiston uumeniin, kun kaikki ovat niin ihania ja itselle tärkeitä.

Lilium martagon 'Arabian Night'

Joitakin vuosia sitten en tainnut edes tietää, että varjoliljojen lisäksi on myös muita marhanliljoja. Sitten valo syttyi päässäni ja taas minua vietiin. Piti saada pilkullista, piti saada oranssinpunaista, piti saada auringossa loistavaa tummaa viininpunaa. Marhanliljoja ei ole kovin hyvin saatavissa. Sipuliluetteloita kannattaa kahlata tarkkaavaisena, jotta mikään ihanuus ei pääse livahtamaan ohi silmien. Sitten vain tilaamaan tai kaupan hyllyltä koriin laittamaan.

Lilium martagon


Syksyllä 2016 istutin viininpunaisen marhanliljan alapihan Kiemurapenkkiin. Se kukki heti ensimmäisenä kesänään ja kaikkina sen jälkeenkin. Voi, miten monta kertaa olen hypellyt sen ympärillä kameran kanssa. Auringon paistaessa alkuillasta tontin puistopäädyn suunnasta, säteet osuvat turbaanien tummanpuhuviin terälehtiin saaden ne säihkymään lumoavan kauniisti.

Lilium martagon var. cattaniaea


Tämä auringon valossa niinikään kiiltävä tummanpunainen varjolilja on kotoisin Päivölän ruusukoetilalta. Hämärästi muistelen, etten ihan heti ollut valmis ottamaan tätä omaan puutarhaan. Minkäs sille mahtaa, ettei äly aina heti kilkata kellojaan. Tässä Cattaniaea-tapauksessa kiitän itseäni, että pyörsin päätökseni ja kasvi pääsi pihani multaan.

Lilium martagon 'Guinea Gold' - ehkä


Kuvittelin olevani hyvin perillä istuttamieni marhanliljojen nimistä. Nyt kyllä tuntuu siltä, että olen totaalisesti sekaisin, mikä on mikin. Tämän kuvassa olevan olen istuttanut Guinea Goldina. Saattaa se sellainen ollakin. Tai sitten ei. Joka tapauksessa tykkään siitä aivan yhtä paljon, kuin muistakin marhanliljoistani.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Claude Shride vaikuttaa olevan kestävin ja parhaiten lisääntyvä marhanlilja. Ainakin meillä se nousee ja kukkii uskollisesti joka kesä. Tänä kesänä se kasvoi korkeaksi ja avasi varteensa lukuisia turbaaneja.

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljat kukkivat tänäkin kesänä runsaana. Helteet tosin kiihdyttivät kukintaa niin, että se meni nopeasti ohi. Olen kerännyt varjoliljoista siemeniä useana vuotena ja ripotellut niitä eri paikkoihin. Tämä alkaa kantaa hedelmää, sillä varjoliljoja putkahtelee sieltä täältä. 

Sipulikasveja voi myös siirtää. Olen huomannut, että oli sitten kyseessä lilja tai narsissi, niiden sipulit ovat kaivautuneet syvälle. Pahimmassa tapauksessa onnistun lapiolla halkaisemaan sipulin.

Lilium martagon - Varjolilja, valkoinen


Valkoinen varjolilja minulla oli vuosia sitten. Kunnes se katosi. Menetys harmitti niin paljon, että hankin uuden 2016. Sepä ei edelleenkään alkanut kukkimaan, mutta pysyi sentään hengissä. Nyt valkoinenkin on ilokseni vihdoin kukkinut. Se on lilanpunaista hennompi, eikä se tunnu lisääntyvän sitten millään. Fiksuna olisin hommannut niitä heti alkuun useamman kappaleen.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka

Sormustinkukka on akileijan tapaan puutarhan kulkija. Olisi kiva saada niitä iso joukko jollekin istutusalueelle matalampien taakse. Sitä olen joskus yrittänytkin. Sirottelin siemeniä ja siirsin pieniä lehtiruusukkeita mielestäni sopivaan paikkaan. Muutama sormustinkukka näin nousikin. Yhtenä kesänä. Seuraavana kesänä ne taas kasvoivat tismalleen siellä, missä itse tykkäsivät.

Tänä kesänä Oikearinteeseen ilmestyi hauska sormustinkukkien keskittymä. Useampi yksilö kokoontui yhteen paikkaan kasvamaan ja kukkimaan. Täyttivät kivasti vuorimännyn poistamisesta syntyneen tyhjän aukon. Kukkiminen alkaa jo olla ohi. Jätän siemenkodat paikalleen kuivumaan. Jospa kukkisivat samassa paikassa tulevinakin vuosina.

Geranium pratense 'Summer Skies' - Kyläkurjenpolvi


Niin runsasta ja rehevää kuin tämän kesän kasvu ja kukinta onkin, muutamat kasvit ovat tavallista vaisumpia. Esimerkiksi Summer Skies -kyläkurjenpolvi teki vain muutamia kukkia. Lisäksi kasvin lehdet menivät nopeasti ruskealäikkäisiksi. Olisiko syynä kaatosateet ja kosteus?

Astrantia major 'Star of Fire' - Tähtiputki

Tähtiputkista tykkään kovasti. Meillä ne eivät ole tehneet sanottavammin siementaimia. Alkukesän koleudessa murehdin pörriäisten puutetta. Hellepäivät toivat kaikenlaiset pörriäiset ja ötökät puutarhaan. Aina niitä ei edes huomaa, kunnes siirrän kuvia kamerasta tietokoneelle. Silloin saa todeta jos jonkinlaisia mönkijöitä kasvien lehdillä ja kukkien terälehdillä.

Kosmoskukkien varsissa on paikoin mustanaan  kirvoja. Eipä aikaakaan, kun kosmoksiin ilmestyi myös leppäkerttuja. Tulivat luultavasti paimentamaan kirvakarjaansa.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki kirjavalehtinen

Valkokukkainen tähtiputki asustaa toista kesää Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Siirsin sen pois Kivipenkistä, joka on tupaten täynnä korkeaksi kasvavia kultakärsämöitä, syysleimuja ja kyläkurjenpolvea. Kirjavalehtinen tähtiputki oli vaarassa jäädä muiden jalkoihin, vaikka ei sekään mikään kitukasvuinen ole. 

Uudessa paikassaan tämä tähtiputki on kohdannut toisen uhan, kun maahumala yrittää kietoutua sen lehtien ympärille. Meillä on maahumalaa kyllästymiseen saakka. Pitäisikö ryhtyä myymään sitä kesäkukkaruukkujen reunuskasviksi? Tuskin rikastuisin, mutta muutaman uuden perennan rahoilla voisin ostaa.

Alllium christophii - Tähtilaukka

Kaikkea on kiva kokeilla. Siihen ei tarvita kummoisiakaan mainospuheita. Näin puutarhaani muutti pari syksyä sitten tähtilaukka. Sen kukintoa voisi kutsua jopa jättipalloksi, sillä ne voivat kasvaa jopa 20-senttisiksi. Kuvasta näet, mistä tämä laukka on todennäköisesti saanut nimensä. Lilasävyinen tähti on tähden vieressä. 

Tähtilaukka kukki meillä kesäkuun lopulla. Silloin monet muut kasvit ovat jo täysikasvuisia. Mielestäni istutin tähtilaukan sipulit lähelle istutusalueen reunaa, jotta ne olisivat paremmin näkyvissä. Nousivat kuitenkin enemmän iristen ja päivänliljojen lehtien seasta. Vaikka tähtilaukan kukka on iso, varsi ei silti ole kokoon nähden kovin korkea. Ansaitsee näkyvyyden vuoksi siis avaramman kasvupaikan, minkä otan seuraavien istutusten aikaan huomioon.

Dianthus deltoides 'Arctic Fire' - Ketoneilikka


Kurgaanin alalaidassa on 2021 istutettua Artic Fire -ketoneilikkaa. Tämä on kukkinut yllättävän kauan, kuten toisaalla kasvava punainen ketoneilikkakin. Kiva, tiiviskasvuinen ja mataluutensa vuoksi reunuskasviksi sopiva kukka. Kestää myös hyvin kuivuutta, mikä tuossa Kurgaanissa on vallitseva ominaisuus.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka, vielä hiukan nuppuisena

Tätä vaaleanpunaista pörhöneilikkaa minulla on ollut jo kauan. Sain sen vanhemmiltani heidän asuessa Lohjalla. Isä oli saanut neilikkaa joltain tuttavaltaan, mutta kasvin nimeä hän ei tiennyt. Isä kutsui tätä kartanoruohoksi, mikä se ei tietenkään ole. Pitkään etsin kasville nimeä. Lopulta löysin samantyyppisen, sulkaneilikaksi mainitun. Niinpä omani on ollut siitä lähtien sulkaneilikka (Dianthus plumarius).

Saaripalstan Sailan heinäkuun alun postauksessa oli aivan samannäköinen kukka, jonka hän nimesi vuorineilikaksi (Dianthus gratianopolitanus). Hämmennyn näistä nimisotkuista. Ei kai se niin nokonuukaa ole, minkä niminen kasvi pihassa kasvaa. Kunhan siitä tykkää. Minusta on vaan kovin mukava tietää puutarhani asukkaiden oikeat nimet. Kenties ryhdyn tätä "kartanoruohoa" kutsumaan vuorisulkaneilikaksi tai sulkavuorineilikaksi.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki


Tämän kasvin istutin viime syksynä jättitähdikki Sochina (ornithogalum ponticum 'Sochi'). Ennestään lähes samassa paikassa kasvoi nuokkutähdikkiä (ornithogalum nutans). Koitin netissä seikkailemalla tutkia, kumpi tämä on. En tullut hullua hurskaammaksi. Nuokkutähdikki ainakin kukkii kesä-heinäkuussa. Tänä vuonnakin aika pitkään. Sille tulee korkeutta noin 30-45 cm eli ei heti huku muiden joukkoon.

Malva moschata - Myskimalva ja Euphorbia dulcis 'Chamelleon' - Metsätyräkki


Monet ovat taitavia yhdistämään puutarhansa kasveja toisiinsa sopivin tai korostavin värein. Minulla ei kärsivällisyys siihen riitä. Moni kasvi tulee pyytämättä ja yllättäen, jolloin kierrän pää kivistäen ympäri puutarhaa lapion ja istutettavan kanssa miettien, mihin ihmeeseen tämänkin taas tyrkkään. 

Joskus minullekin sattuu kivoja yhdistelmiä. Päivänliljapenkissä metsätyräkit ovat riehaantuneet kasvuun ja tilanvaltaamiseen. Myskimalva sopii hyvin niiden kaveriksi. Se saa jopa tarpeellista apua, kun jäykkävartiset metsätyräkit toimivat kaatuilevan myskimalvan tukena.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Kesällä 2016 olin Päivölän ruusukoetilalla retkellä. Tutustumisen lisäksi vierailijat vaihtoivat keskenään omia jakotaimiaan. Samanaikaisesti siellä oli myös mm. Mama's garden -blogin Minna, jolta sain ranskantulikukan taimen. 

Moni on sanonut, että yhden ranskantulikukan puutarhaansa istutettuaan on kohta kaikkialla ranskantulikukkia. Kului monta vuotta ja tulikukat pysyivät hyvin istutuspaikassaan. Ehdin jo miettiä, että meillä ranskantulikukasta ei muodostu kitkettävää. Nyt on meneillään toinen kesä, jolloin tulikukan lehtiruusukkeita on ilmaantunut sinne tänne. Korkeampien kasvien joukosta ei välttämättä tulikukan tainta edes huomaa. Kunnes sieltä nousee kukkavanat, kuten ylläolevassa kuvassa. Siinä ne kököttävät soihtunauhuksen vieressä.

Tulikukkaa ei isompana enää noin vain kiskaista pois. Varsi napsahtaa poikki, mutta juuret jäävät maahan. Syksymmällä on siis tiedossa lapiohommia. Kaikkia en tietenkään kaiva pois, mutta hiukan täytyy tämän ranskalaisen kulkua rajoittaa. Myös kukkavanojen poistamisen kanssa on syytä olla valveilla, ettei siemeniä leviä yltympäriinsä.

Lychnis coronaria 'Oculata' - Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukkaseikkailustani olen tainnut jo mainitakin. Pinkkikeskustaista Oculataa olen joskus kasvattanut siemenistä. Kivoja ovat, mutta olen jo pitkään kaivannut punaista harmaakäenkukkaa. Asia tuli puheeksi Saaripalstan Sailan kanssa, joka toikin minulle viime kesänä taimia omasta puutarhastaan. Istutin ne ja aloin odottamaan tätä kesää.

Harmaakäenkukat aloittivat sitten kasvunsa, kuten pitääkin. Nuppujen vihdoin avauduttua ihmettelin, kun kaikki olivat valkoisia. Punaisista harmaakäenkukista alkoi tulla minulle päähänpinttymä, jonka vuoksi kävin ostamassa niitä Muhevaiselta. Löysin sieltä kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Avauduttuaan olivatkin valkoisia.

Hätähousuna en malttanut odottaa, vaan ryhdyin tapani mukaan etukäteen murehtimaan. Ei olisi kannattanut, sillä valkoisten keskusta muuttui muutaman päivän aikana pinkiksi eli suurin osa on Oculataa. Kävi vielä niin onnellisesti, että loput nuppuiset ovat kuin ovatkin punaisia. Ne Sailan antamat. Muhevaisen ovat kaikki Oculataa.

Achillea filipendulina - Kultakärsämö


Kesällä 2015 sain naapurin miniältä kultakärsämön taimen. Istutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, jossa se yhä asuu. Onneksi en laittanut  mihinkään pieneen lämpäreeseen matalien kasvien eteen. Kultakärsämö on korkea kasvi. Se saattaa venyä jopa 120-senttiseksi. Pienestä taimesta on vuosien myötä kasvanut komea pehko, joka kukkiessaan houkuttelee monenlaisia pörriäisiä. Kultakuoriaisenkin tapaa usein mönkimässä keltaisessa kukassa.

Taustalla näkyy harjaneilikat, joita on tänä kesänä vähän joka nurkalla. Ja minä kun pohdin vuosia, miksi en saa harjaneilikkaa menestymään. Ensimmäiset esikasvatin ja istutin pieninä taimina pariin paikkaan. Sen jälkeen olen ollut omavarainen harjaneilikoiden suhteen. Osa harjaneilikoista on jo kukintansa loppusuoralla. Siementäköön jatkuvuuden takaamiseksi.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on pörriäisten jokavuotinen kesämatkakohde. Tuossa niille on sopiva laskeutumisalusta, josta ne kömpivät patukan kylkeen viettämään päiväunia. Ehkä ottavat aurinkoa ja lepäävät ennen seuraavaan kukkaan menemistä.

Alppipiikkiputki hoitaa varsin tehokkaasti leviämisen. Se on sentään aika helppo kitkeä pois. Toistaiseksi alppipiikkiputki on pysynyt yhdessä penkissä. Toisin on sinipiikkiputken kanssa, jonka kasvustoa minun pitäisi kaivaa pois herukkapensaan vierestä. Niitäkään en raaski kompostiin kantaa, vaan uusi paikka on jo katsottuna.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko


Syysvuokko on yksi loppukesän lempikasveistani. Olen istuttanut aika monta syysvuokkoa ja jokaisen menettänyt. Kunnes tämä yksi hopeasyysvuokko päätti ryhtyä Kiemurapenkin vakioasukkaaksi. Viime talvi oli monelle kasville liian ankara. Niinpä keväällä pelkäsin ja jännitin, kuinka syysvuokon kanssa käy. Sieltä se taas heräsi ja ryhtyi kasvamaan. Jopa entistä suuremman puskan voimin. Useita nuppujakin on jo näkyvillä. Pienet on meikäläisen ilot. Ja jotkut niistä pienistä muita suurempia - kuten tämän syysvuokon pärjääminen.



Kesä ei ole puutarhaihmisellekään pelkkää kasvia ja kukkaa. Monenlaista sutinaa on kesääni kuulunut, eikä aika ole missään vaiheessa käynyt pitkäksi. Tämä kesä on ollut siitä mukava, että sateita on tullut säännöllisin välein. Joitakin rankkasateitakin. Yläpihan kaikki kesäkukat ja monet istutetutkin olen saanut kasteltua sadevedellä. Kaksi 220 litran sadevesitynnyriä on täyttynyt sopivasti juuri, kun pohja on alkanut paistaa.

Kirjojenkin parissa olen ehtinyt aikaa viettää. Tässä yhteydessä suosittelen Tommi Kinnusen tuoreinta kirjaa, Kaarnaa. Ehkä Tommi Kinnunen on ollut entisessä elämässään nainen. Niin taidokkaasti hän osaa kirjoittaa tarinoita naisen näkökulmasta. Jälleen kerran Kinnusen kirja tempasi minut mukaansa ja liikutti tunteitani.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenan lehdet ilta-auringossa

Tuli taas kirjoitettua pitkät jorinat. Juttelen näitä teille, kun lähipiirissäni ei ole intohimoisia puutarhaihmisiä. Ukkokullallekin kaikki kasvit ovat kirjovehkoja. Toivottavasti jaksoit lukea.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua ihanille puutarhaihmisille! Ehdottomasti myös kaikille muille!



38 kommenttia:

  1. Todellakin juttusi jaksoi lukea!
    Sinulla on paljon itselle rakkaita kasveja, joten oikein ahnehdin kuvia ja tekstiä. Varsinkin nuo marhanliljat, joiden olemassaolosta moni ei edes tiedä.
    Suurimpana kateuden aiheena tuo Lilium martagon var. cattaniae, jota ei sitten kirveelläkään tahdo mistään löytyä.
    Nauratti tuo tuumailusi harmaakäenkukan osalta. Itse sain puutarhaystävältä taimia viime kesänä. Kaikkien piti olla 'Oculata'a, mutta osa olikin punaisia (ei yhtään huono juttu sekään) ja osa aukesi valkoisina. Pinkki keskus ilmaantui niihin vähän myöhemmin. Nyt on itsellä siemenkasvatuksessa 'Oculata'a. Katsotaan mitä niistä tulee vai tuleeko mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Sydäntäni lämmittää kauniit sanasi.
      Innostun hankkimaan nähdessäni jonkun kauniin ja mielenkiintoisen kasvin. Marhanliljoihin rakastuin muiden kertoessa niistä blogeissaan. Ne ovat tosiaan monille tuntemattomia. Ehkä siksi, ettei niitä puutarhamyymälöissä ole tarjolla. Cattaniae tuli minullekin puutarharetken tuliaisina. Mistähän sitä saisi?
      Kiva kuulla, että muutkin ovat pähkäilleet harmaakäenkukan värin kanssa. Olen Oculatan kasvattanut siemenistä. En kuitenkaan yhtään muista, oliko se ensin valkoinen ja keskus värittyi vasta myöhemmin pinkiksi. Uskon sinun onnistuvan Oculatan kasvattamisessa. Pidän peukkuja onnistumiselle!

      Poista
  2. Jaksaa näitä lukea. Minulla on harmaakäenkukkaa vain punaisena. Tai en tykkää sanoa sävyä puneiseksi kun se on ehkä enemmän kuin syklaami tai hyvin tumma pinkki. Valkoinen varjolilja on hidas lisääntymään, muutaman uuden taimen olen saanut vuosien myötä. Eikä ikinä voi tietää onko siemenistä tulevat valkosia kun ristetyvät keskenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaakäenkukka ei tosiaan ole puhdas punainen, vaan syklaami tai tumma pinkki, kuten sanoit. Näyttää kivalta, kun Oculatat ja punaiset kasvavat muiden kasvien lomassa. Toivottavasti eivät risteydy toistensa kanssa ja muutu joksikin muuksi väriksi.
      Olisipa valkoinen varjolilja yhtä tehokas lisääntyjä, kuin vaikkapa valkoinen lehtosinilatva. Ihan varmasti tykkäisin siitä yhtä paljon, vaikka kasvaisi jossain tungokseen asti.
      Kiitos Katja, sinä olet ahkera lukija ja kommentoija. Arvostan tietoja ja vinkkejä, joita sinulla on usein niin blogissasi kuin kommenteissasi.

      Poista
  3. Ihana ja runsas kukkaesittely 😊 Kiitos erityisesti erilaisten marhanliljojen valottamisesta, ovat minulla vielä hankintalistalla.
    Kiitos myös kirjavinkistä, hyviä sellaisia kaipaa aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kerttuli! Pian on syyssipulien aika. Silloin kannattaa etsiä ja istuttaa marhanliljoja. Kotimaisilla kauppiailla niitä on harvemmin, mutta esimerkiksi Eurobulb'ilta löytyy.
      Tommi Kinnusen kirjat ovat kotimaisen proosan kärkeä. Uskallan suositella niitä kaikkia.

      Poista
  4. Ihana tuo Summer Skies! Ranskan tulikukka ei ole minulla vielä tehnyt jälkeläisiä, mutta toivottavasti sekin vielä innostuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Summer Skies on tosi nätti. Tein hetki sitten puutarhakierroksen, jolloin huomasin muutaman muunkin kyläkurjenpolven lehtien menneen ruskeiksi. Summer Skies ei siis ole ainoa.
      Kunpa ranskantulikukka tekisikin jälkeläisensä entisten viereen. Vaan niitä putkahtelee ihan kummallisistakin paikoista. Taimia on jopa käytävillä. Monta vuotta minunkin tulikukkani pysyi omalla nurkallaan. Uskon, että jonain päivänä sinäkin löydät jälkeläisiä omallesi.

      Poista
  5. Onpa kiva kirjoitus. Tässä jutussa on lisäksi monta sellaista, joka leviää mukavasti siementämällä. Tai joskus vähän liikaakin. Tänä kesänä kitken kasvimaan kiveykseltä satoja sormustinkukan siementaimia.
    Marhan- ja varjoliljasi ovat upeita! Totta, että valkoinen saisi lisääntyä vähän reippaammin. Onneksi hommasit noita ihania marhanliljoja ja sen tumman varjoliljan! Niitä ei tosiaan liikaa ole kaupoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on toinen tuottoisa sormustinkukkakesä peräkkäin. Siementaimia on noussut lukuisia, joten ensi keväänäkin saattaa digitalikset kukkia milloin mistäkin. Pienet taimet on sentään helppo nyppäistä pois ilman lapiota tai muitakaan välineitä.
      Sinun postauksessasi oli aivan upea lapsuudenkodistasi peräisin olevien valkoisten varjoliljojen ryhmä. Sellaisen kun joskus saisi omaankin pihaan. Marhanliljoja on tarkoitus hankkia lisääkin. Kohtahan on taas sipulitilausten aika, joten ollaan tarkkana.

      Poista
  6. Oli todella kiva kirjoitus ja jaksoin loppuun asti! Täällä yksi marhanliljojen ystävä, ne meilläkin kasvavat korkeuksiin ja lisääntyvät. Hiukan lisääntyy valkoinen varjolilja ja myös punainen tekee siementaimia. Toivoisin, että meillä digitalis ja tulikukka kasvaisivat! Pionien kaverina ne olisivat mukavia, mutta niiden kasvatus minulle lienee liian monimutkaista ja vaikaa! Mulla on pihassa yksi ranskantulikukka ja siitä olen iloinen, muutama digitalis myös. Niin niitä liljoja, juuri alaspäin nuokkuvin kukin, siitä pitää hankkia lisää - erilaisia marhanliljoja! Tumma varjolilja on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Loppujen lopuksi marhanliljat ovat aika helppoja. Sopivat hyvin lukuisten pioniesi joukkoon. Ihan varmasti sinultakin sujuu digitalisten ja tulikukkien kasvatus. Ne tosin päättävät itse, missä haluavat kasvaa. En ole saanut digitaliksia sopeutumaan yhteiseloon pionien kaverina. Rappusten välissä kylläkin.

      Poista
  7. Sinulla on paljon kauniita kirjovehkoja. Ei meilläkään muut oikein tunnista kasveja toisistaan.

    Minäkin haluan näköjään vielä lisää marhanliljoja, jos niitä on vain erilaisia myynnissä. Vaikka tuntuu siltä, että kohta loppuu istutuspaikkojen tila kesken.

    Kaarna oli hieno kirja. Tommi Kinnusen kirjoja aina odotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kirjovehkoja, kaiken näköisiä ja kokoisia.
      Aina sitä joku pieni pläntti löytyy, mihin tyrkätä yksi tai kaksi marhanliljan sipulia. Kasvavat onneksi ylöspäin, eivätkä vie sivusuunnassa kovin paljon tilaa muilta. Eurobulbilta olen löytänyt marhanliljoja.
      Samaa mieltä. Olen tykännyt kaikista Tommi Kinnusen kirjoista.

      Poista
  8. Marhanliljat ja varjoliljat ovat kyllä ihania! Eilisellä puutarhamyymäläreissulla ostin kaksi uutta. Ja tajusin muuten, ettei mulla ole sitä perinteistä vaaleanpunaista varjoliljaa vielä ollenkaan, kauppalistalle siis sekin:)
    Sormustinkukat ovat ihmeellisiä, kasvavat siellä missä itse haluavat;) Tänä vuonna meill kukkii niitä tosi vähän, mutta ensi vuonna ehkä aika paljon, jos talvi vain sen sallii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että löysit marhanliljoja puutarhamyymälästä. Kovin usein niihin ei kaupoissa törmää. Toivottavasti löydät vaaleanpunaista varjoliljaa. Se lisääntyy mukavasti. Sen jälkeen olet omavarainen sen suhteen.
      Täällä on toinen peräkkäinen sormustinkukkakesä. Siementaimista päätellen ensi vuonnakin niitä löytyy, jos vain talvi suo. Kuten totesit. Välillä on useampi kesä, jolloin niitä on vain harvoja. Missä lienevät silloin kokopäiväunilla.

      Poista
  9. Vai kirjovehkoja :D. Tuo nauratti. Meilläkin isäntä vastaa puutarhavieraille kasvikysymyksiin: "toki saatte kysyä, mutta ei ole harmaita aavistustustakaan, mikä se on. No, nyt on taas lisätty arboretumiin nimilappuja ihan reippaasti. Isäntä itse innostui taas tekemään niitä minulle kirjoitettavaksi, jotta hän voi sitten näyttää kysyjälle nimilappua ;).
    Tässä oli taas iso joukko ihania kukkijoita. Claude Shride on kaunis, sitä pitäisi hankkia kukkojenkin uhalla. Ilman liljakukkoja laittaisin näitä erilaisia marhanliljoja moneen paikkaan, mutta en ehdi jahdata niitä punaisia otuksia riittävän ahkerasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on toivoa, että miehesi oppii kasvien nimiä nimilappuja tehdessään. Meillä Ukkokulta tekisi varmaan qr-koodeja, kun tietotekniikka on hänen osaamisaluettaan. Vielä kun saisi jotenkin ympättyä kasvit hänen kiinnostuksen kohteisiinsa.
      Liljakukot vainoavat myös marhanliljoja. Tänä vuonna olen kiertänyt suihkuttamassa valkosipuliuutetta liljoihin. Joitakin kukkojen vioituksia löytyy, mutta selvästi vähemmän. Hankin jopa kunnon kokoisen suihkupullon, ettei alituiseen tarvitse palata täyttämään sitä.

      Poista
  10. Tuota olen muuten itsekin harmitellut monesti, nimittäin kun ei oikein ole lähipiirissä ketään jota puutarhahommat kiinnostaisi oikeasti! Itse selittäisi kasveista ummet ja lammet mutta näkee kuuntelijan kasvoista että siirrytäänkö jo eteenpäin tai mieluummin jotain muuta kuin tätä :) Siksi tämä bloggaus on enemmän kuin tärkeää ja te siellä ruudun takana kuin läheisiä puutarhaystäviä :)
    Mutta sitten kasveihisi. Ihania värejä ja montaa sorttia erilaisia liljoja avautunut / avautumassa. Taas pari oudompaakin kasvia opeteltavaksi. Ihana kerrottu kurjenpolvi erottui joukosta edukseen. Kyllä kesä on ihanaa, mutta miten se kohta kääntyy jo elokuulle? Mietin mitä kukkii syksymmällä, kun kaikki ovat olleet etuajassa?
    Mutta nyt on pakko nousta tästä ja paistaa jauhelihat kaalikeittoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista kuulla, että on muitakin, joilla ei ole lähipiirissä intohimoisia puutarhaihmisiä. Ihminen kaipaa toista, joka ymmärtää asian puolesta sanasta ja kulkee kanssasi tutkimassa ja kummastelemassa. Ymmärrän kyllä, että jokaisella on omat kiinnostuksen kohteensa. On siis koitettava olla tasapuolisen kohtelias. Välillä pohdin bloggauksen lopettamista, kun tätä on jo tullut harrastettua aika pitkään. En voi, sillä täällä on kaikki ihanat sielunkumppanit, joiden kanssa jakaa puutarha-asioita laidasta laitaan.
      Uusien kasvien löytäminen on eräs toisten blogien rikkaus. Puutarhani olisi paljon köyhempi, ellen olisi saanut blogiystäviltä kiinnostavia vinkkejä. Kerrottukukkainen kyläkurjenpolvi Summer Skies on yksi sellainen.
      Ei vielä ole kiire syksyyn, vaikka moni kasvi jo lopettelee kukintaansa. Moni päivänlilja vasta aloittelee. Samoin vuoroaan odottavat punahatut, syyshortensiat, syysvuokot ja osa ruusuistakin jatkaa pitkälle syksyyn. Sitten kauden päätteeksi saamme myös hienot värit, toivottavasti.
      Sinäpä sen sanoit, laitan kaalikeiton ensi viikon ruokalistalle. Kiitos!

      Poista
  11. Kirjovehkojen aikakausi on juuri nyt 😅 Olipas hassu tuo miehesi. Juuri tällaisia kommentteja tulee eri aiheista meilläkin. Itsekin olen niihin varmaan osallisena.
    Kuuntelin tuon kirjan. Oli mieleenpainuva, vaikka alku lähtikin jotenkin hitaasti liikkeelle. Kuunnellen ei aina saa heti kiinni kirjasta.
    Tiedätkö, montako kasvilajia sinulla on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. T. Sartsa, joka ei koskaan muista olevansa puhelimella, eikä läppärillä...

      Poista
    2. Ukkokulta on välillä hassu, kuten varmaan minäkin esimerkiksi autoasioissa ja usein myös tietotekniikassa. Hän on kaivanut tuon kirjovehkan jostain avioliittomme alkuajoilta, jolloin meillä taisi olla sellainen olohuoneesa.
      Minultakin kesti Kaarnaa lukiessa hetken päästä tarinaan sisälle. Sitten se tempasikin voimalla mukaansa.
      En ole laskenut kasvilajieni määrää, vaikka kaikki on kyllä luetteloitu nimien ja istutuspaikkojen mukaan. Siinä voisi olla talvi-illaksi sopiva projekti.
      Minä luen blogeja kännykällä harvoin, enkä juuri koskaan sillä kommentoi. Menee aina nakkisormisähellykseksi.

      Poista
  12. Kiva oli lukea ja katsella päivitystäsi! Tämä blogimaailma uhkaa jäädä minun osaltani muun elämän jalkoihin, ja siksi on kiva huomata, että täällä kaikki on ennallaan muistuttamassa puutarhaelämän ihanuudesta! On sinulla upea kokoelma marhanliljoja! Omat Claude Shride liljani kukkivat ylväästi ja näyttää siltä, että kokoelmaa voisi lisätä, kun niin viihtyvät! Sinulta löytyykin vinkkejä, mitä uusia voisi yrittää etsiä. On kiva, että osa kasveista lisääntyy itsestään siementämällä, mutta liika on liikaa, kuten nuo sormustinkukat ja tähtiputket omassa puutarhassani. Nyt olen repinyt reippaalla kädellä sormustimia heti kukinnan jälkeen ja eka kertaa leikkasin tähtiputkia pääkukinnan jälkeen runsaasti pois. Niitä nyt on jo tarpeeksi! :) Myös ranskantulikukat tuntuvat lisääntyvän helposti, mutta tuon jykevän vaalean ottaisin mielelläni puutarhaani lilojen ja rentojen valkoisten seuraksi. Punakeskustaisia ketoneilikoita ostin vähän aikaa sitten mökkipuutarhan hiekkaiseen rinteeseen, yritän täyttää sitä kuivuutta sietävillä maanpeitekasveilla. Nyt ei kylläkään ole kuivaa missään päin maatamme, ja se näkyy puutarhojen rehevyytenä. Nytkin pitäisi lähteä kitkemishommiin! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sirkku, minunkin pitäisi olla ulkona kitkemässä ja sisälläkin riittäisi tekemistä. Nyt ei vain huvita kitkeminen, kun kaikki on eilisen sateen jälkeen litimärkää ja lisää vettä luvassa. Mitenkähän sen muun elämän saisi hoidettua niin, että aikaa jäisi enemmän myös puutarhailulle?
      Marhanliljojen ylöspäin kohoava kasvutapa mahdollistaa uusienkin istuttamisen. Kaikkea alkaa olla liikaa, mutta aina muutama uusikin mahtuu, kunhan laitetaan mahtumaan.
      Sormustinkukkien kitkeminen on onneksi helppoa. Lähtevät käsin kiskomalla, isommatkin. Tähtiputkesta ei jostain syystä ole tullut pihassani ongelmaa. Pitänee koputtaa puuta eli päätä.
      Ei todellakaan ole kuivaa. Vettä on tullut usein ja välillä kovalla voimalla. Kun välillä paistaa aurinko ja on lämmintä, tuntuu kivan kesäiseltä.
      Rehevää on, myös rikkoja riittää. Aurinkoista viikonvaihdetta!

      Poista
  13. Ai että on upeita kukkia ja niin runsaasti 💜💚💗❤️
    Meillä oli aluksi liljoja mutta kun ne kukkivat niin vähän aikaa hankin pidempään kukkivia lajeja tilalle. Joskus kadun kun näen muilla isokukkaisia näyttäviä liljoja. Niiden nuputkin ovat suloisen hurmaavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A!
      Liljojen kukinta ei tosiaan kovin kauaa kestä. Lisäriesana ovat myös liljakukot. Alkukesästä kiersin tonttia valkosipuliuutetta liljoille ruiskuttamalla. Näyttää auttaneen, joskin liljakukkojen vioituksiakin löytyy.
      Olet oikeassa, liljojen nuput ovat kauniita.

      Poista
  14. Oi että miten kaunista kukintaa ja ihastuttavia nuo liljat. Monen värisiä noitakin näyttää olevan. Minulla oransseja, jotka poksauttelevat siemenet minne sattuu. Ei aivan pysy pienessä kukkapenkissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oranssit liljat taitavat olla erityisen vahvoja, kun meilläkin ne pärjäävät vuodesta toiseen ja uusia nousee joka vuosi.

      Poista
  15. Jutunaiheita olisi ihan tungokseksi asti, kun vain olisi aikaa niitä naputella postauksiksi. Johonkin se aika vain tuntuu kuluvan, varmaan enimmäkseen puutarhassa haahuiluun. Kirjan parissa olen itsekin viihtynyt viime aikoina. Sain vihdoin lainaan jo kauan sitten varaamani Enni Mustosen Kartanonrouvan ja yritän nyt lukea sen mahdollisimman pian, jotta jonon seuraavakin saa sen ajoissa käsiinsä.
    Kasveihin on niin helppo hurahtaa. Ei tarvita kuin pari ylistyssanaa jossain blogissa ja heti menee nimi alati pitenevälle hankintalistalle. Onneksi ihan kaikkea ei puutarhamyymälästä löydy, niin tulee ainakin tilaisuus harkita hieman hankintojaan. Marhan- ja varjoliljoihin hurahtaneita löytyy monia. Kieltämättä kuolaan itsekin, kun näen jossain oikein kauniin värisiä yksilöitä. 'Claude Shride' tai joku vastaava tummanpunainen houkuttelisi itseäni eniten. Valkoisia varjoliljoja täällä jo on parissa kohdassa ja nyt yksi vaaleanpunainenkin.
    Ranskantulikukat pysyivät täälläkin pari vuotta kiltisti aloillaan. Tänä kesänä olen löytänyt ensimmäiset siementaimet ja todennut vanhojen puskien pullistuneen jo turhankin suuriksi. Kummasti niiden korkeudetkin vaihtelevat: yksi aivan penkin etualalle epähuomiossa istutettu yksilö on melkein 170cm korkea kun kaveri metrin päässä taaempana on alle metrinen. Väärissä paikoissa kasvavien taimien poistaminen on myös haastavaa, sillä paksut juuret menevät joka suuntaan ja katkeavat yllättävän helposti. Olen kolmena kesänä kaivanut yhtä valkoisen keskellä kasvavaa keltaista pois ja edelleen tänä kesänä sitä nousi yksi varsi. Ei auta kuin kaivaa koko puska ylös ja siirtää vaikka se yksi väärässä paikassa kasvava hujoppi tilalle.
    Ukkokultasi sielunkumppaneita kasviasioissa näyttää olevan muitakin. Näin nimittäin äskettäin torissa myynti-ilmoituksen "kirjovehkoista suoraan kukkapenkistä". Kuvaa katsomalla selvisi saman tien kyseessä olevan kirjavalehtinen kuunlilja.
    Mukavaa sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhassa haahuilu houkuttelee paljon enemmän kuin tietokoneen ääressä naputtelu. Tosin sateiden vuoksi on viime aikoina joutunut olemaan sisätiloissa tavallista enemmän. Kunhan ehtii edes jonkun paikan pihassa laittamaan, niin sitten pitääkin etsiä sadesuojaa.
      Eikös tuo Mustosen Kartanonrouva ole kirjailijan tuorein? Meidän kirjastossa uutuuskirjoissa laina-aika on 2 viikkoa. Silloin ei parane ottaa montaa kirjaa, kun uutuuksien laina-aikaa ei voi jatkaa netissä.
      Eurobulbilla on aika monta marhanliljaa listallaan. Kotimaisissa niitä on harvemmin ja silloinkin yksittäisiä. Miten ihmeessä olet onnistunut kasvattamaan valkoisia varjoliljoja useita? Meillä punaisia tupsahtelee omituisistakin paikoista. Valkoisia on vain yksi ainut. Toivottavasti se ajan mittaan lisääntyy. Aina voin tietenkin hankkia lisää.
      Ranskantulikukalla on iso ja paksu juuri. Sen ylöskaivaminen vaatii lapion. Taitaa keltaisella olla samanlainen. Minulla ei sitä ole. Toisten kasvien keskeltä kaivaminen merkitsee muiden kasvien juuriin koskemista eli useampi kasvi ylös, jos sen yhden jostain pois haluaa. Ei lopu työt.
      Olikohan Torin myyjä hassuttelutuulella? Tai sitten ei tosiaankaan tunnistanut kuunliljan oikeaa nimeä. FB:ssa on ryhmä "Puutarha ja viherkasvit" (muistaakseni), jossa on paljon aloittelijoita tai muuten vain tietämättömiä ihmisiä esittelemässä ja kyselemässä milloin mitäkin. Ryhmää seuraamalla itsetunto nousee, kun huomaa tunnistavansa paljon kasveja.
      Kitkentähommissa vietetty viikonloppu alkaa olla lopullaan.
      Kesäistä alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
    2. Kartanonrouva on tosiaan Mustosen uusin. En muista, oliko sillä meidän kirjastossa kaksi vai neljä viikkoa laina-aikaa. Sain kuitenkin muutamassa päivässä sen luettua ja palautin melkein saman tien.
      Minun valkoinen varjoliljani on aitoa, vanhaa suomalaista kantaa. Olisiko sillä sitten vähän parempi elinvoima kuin Hollannista tuoduilla sipuleilla? Ei sekään juurikaan kylväydy ympäristöönsä mutta sipuleista tuntuu lisääntyvän ihan mukavasti. Minulla on niitä kahdessa kohdassa ja olen vähän myynytkin ylimääräisiä.
      Keltaisen tulikukan erottaa valkoisesta melkeinpä jo alkukesällä. Keltainen nimittäin kasvaa paljon nopeammin ja rehevämmin kuin valkoinen. Siinä vaiheessa se varmaan olisi ollut helpompi kaivaakin välistä pois mutta kun en kuitenkaan ollut ihan täysin varma väristä, niin jäin odottelemaan nuppuja.

      Poista
  16. Niin upea puutarhakierros jälleen! Sormustinkukat ja akileijat tosiaan päättävät itse, missä kasvavat, joten enää en minäkään siirtele niiden taimia.
    Tommi Kinnuselta olen tainnut lukea kaikki muut, paitsi juuri tuota uutuutta. Samaa olen ihmetellyt monesti, miten taitavasti hän kuvaa asioita nimenomaan naisen näkökulmasta.
    Mukavaa alkavaa viikkoa lukien tai puutarhaa hoidellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hitunen! Akileijojen ja sormustinkukkien siirteleminen on ajanhukkaa. Näyttävät pitkää nenää ja kasvavat, missä lystäävät.
      Kiva, että sinäkin tykkäät Tommi Kinnusen kirjoista. Hän on lahjakas kirjoittaja. Tarinat ovat koskettavia ja naisena niihin voi jopa samaistua. Suosittelen sinulle myös uusinta, Kaarnaa. Alku oli vähän hidas, mutta jälleen kerran hieno kirja.
      Kiitos, kaikenlaista hommaa on alkavalle viikolle tiedossa. Saa nähdä, ehdinkö kirjan pariin. Nautihan sinäkin heinäkuisista päivistä!

      Poista
  17. Kiitos 💗Toinen toistaan upeampia puutarhan kukkijoita. En voi kuin ihastella lajirunsautta, jota sinulla on ja tietämystäsi niiden ympärillä. Näitä postauksiasi on ilo lukea. Niistä saa hienoja vinkkejä ja oppii paljon.
    Minulla ei ole varjoliljoja tai marhanliljoja, mutta anopin kukkapenkissä olen eräistä yksilöä ihaillut joka kesä.
    Tähtiputkea yritin muutama vuosi sitten kasvattaa, mutta taimet hävisivät kuin itsekseen. En tiedä, mikä niille tuli, mutta silloin loppukesällä havahduin, että eipä niitä sitten ilmaantunutkaan, vaikka olin ne istuttanut.
    Ranskantulikukka on itselleni uusi tuttavuus, mutta tummatulikukkaa kasvaa ilmeisesti tien toisella puolella (metsän puolella) ojan penkalla. Koskaan en ole sitä muualla nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Paljon olen oppinut kasvien kanssa touhutessani. Toivon mukaan opin vielä toisen mokoman. Iloitsen, että jaksat postauksiani lukea. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Kun sen yhdistää kukkiin, on tehtävä mieluisa.
      Jännä juttu, ettei tähtiputket onnistuneet puutarhassasi. Moni sanoo niitä helpoiksi kasveiksi. Olen usein sanonut, kuinka kivaa olisi, jos kasvit jättäisivät lapun jälkeensä selittäen, miksi eivät tykänneet asuinpaikastaan.
      Enpä itsekään tiennyt ranskantulikukasta mitään, kunnes sain sellaisen itselleni. Keltaisia tulikukkia (tummatulikukka, rohtotulikukka, ukontulikukka) näkee Etelä-Suomessa useinkin pellon reunoilla ja asutuksen lähellä. Netin mukaan esi-isät ovat kasvattaneet sitä lääkekasviksi.

      Poista
  18. Upea viininpunainen väri marhanliljalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viininpunainen vangitsee katseen mm. ilta-auringon paisteessa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!