Tulihan niitä ruskavärejäkin

Villiviini punastuu aidalla - oikealla kurkistaa koristeomena Musta Rudolf.

 
Pelkäsin, ettei etelässä tänä vuonna näy paljon ruskavärejä. Täällä on ollut märkää ja tuulista. Sateet saavat lehdet tummumaan aikaisin, koska ne ovat alttiita sieni-infektioille. Tuulisuus on taas saanut puiden lehdet leijailemaan joukolla maahan. Eipä jää puihin paljon lehtiä punertumaan tai kellastumaan. Pari kertaa olen jo silpunnut vaahteranlehtiä alapihan nurmikolle.

Villiviinit eivät sentään petä. Ensin niistä punastuivat aidan tyvellä, maassa luikertelevien versojen lehdet. Nyt myös aidalla olevat versot alkavat loistaa punaisina. 

Nyt kannattaisi askarrella vaahteranlehdistä kransseja ja muita koristeita. Värit eivät niissä koko talvea säily, mutta itse kransseista on iloa pitkäksi aikaa. Minulla on yhä pihassa syksyllä 2012 eli 12 vuotta sitten vaahteranlehdistä tekemäni koriste. Silloin lehdistä pyöriteltiin ruusukkeita, joita sidottiin erilaisiksi kransseiksi ja ovikoristeiksi. 

Saatanpa jokusen lehden kerätäkin. Ja askarrella niistä jotain, mikäli lokakuu alkaa syyskuuta kuivempana. Mielellään myös aurinkoisena. Mikäs on silloin väkertää ulkona istuen värikkäistä lehdistä jotain piristävää.

Perjantaina 27.9. myrskysi lähes koko päivän.

Perjantaina myrskysi yöstä alkaen. Edellisenä viikonloppuna pestyt ikkunat saivat kunnon huutelun, kun 17 m/s puhaltava tuuli kuljetti sadevettä vaakatasossa. Sadepäivänä on hyvä tehdä kunnon siivous kotona. 

Tykkään pitää pihaovea auki, jotta siivouksen ohessa tuuletus hoituu samalla. Perjantaina se ei ollut mahdollista.Tuuli paiskasi puiden lehdet ja sateen ovesta sisään, vaikka välissä on terassi. Ovea auki pitävä keraaminen kissakin kellahti kumoon, vaikka se ei mikään kevyt esine ole. Pilvet vyöryivät taivaalla vauhdilla. Ajoittain oli niin pimeää, että oli sytytettävä valot villakoiria imurilla jahdatessa.

Koti on siivottu. Kesällä pestyt matot laitettu taas lattialle. Tuuli ei ole kovinkaan paljon laantunut. Ja vesisadetta riittää vaikka toisille jaettavaksi.

Kelloköynnöksen siemenkotia.

Osa kesäkukista on jo kannettu kompostiin. Kelloköynnökset ovat edelleen paikoillaan. Kukkivatkin vielä. Tänä vuonna kelloköynnöksessä on valtavasti siemenkotia. Lähes 40 on jo sisällä kuivumassa. Loput otan talteen siinä vaiheessa, kun köynnöksen on aika mennä kompostiin. Toivottavasti saan nuo kuivumaan. Eräässä keskustelussa kerrottiin, etteivät kaikki siemenet ole kuivuneet ruskeiksi. Siitä huolimatta ne ovat kevään tullen itäneet uusiksi köynnöksiksi. Jos edes osa noista selviytyy, olen hetken aikaa omavarainen kelloköynnöksen siemenissä.

Rosa Majalis - Metsäruusu 25.9.24

Pitkäksi venähtäneen lämpimän kauden kunniaksi moni kasvi on aloittanut uuden kukinnan. Mm. arovuokko ja perhoangervo ovat tällaisia. Harmi, että jäi kuvaamatta. Monet ruusut kukkivat aina pitkälle syksyyn. Metsäruusu sen sijaan on alkukesän kukkija. 

Hämmästyin pari päivää sitten löytäessäni siitä sekä avoimen kukan että nupun. Ehkä se yrittää vedota tunteisiini, sillä olen päättänyt kaivaa valtavan puskan pois. Olen läpeensä kyllästynyt kaikkialta nouseviin metsäruusun versoihin. Samalla joudun kaivamaan myös metsäruusun oikealla puolella olevan istutusalueen, jossa kohta jokaisen perennan vierellä on myös metsäruusu venymässä kohti taivasta.

Rosa Majalis edessä kartiovalkokuusien oikealla puolella.

 
Olen miettinyt asiaa jo parin vuoden ajan. Nyt syksyllä kyllästyin totaalisesti juurivesoihin. Urakasta tulee raskas ja uuvuttava. Vaikka kuinka huolella kaivaisin ruusua ylös, juurivesoja nousee taatusti vielä pitkään sen jälkeenkin. Todennäköisesti muutan ruusun asuinpaikan ainakin vähäksi aikaa nurmikoksi, jotta voin ajaa ylös puskevat versot leikkurilla. Vielä en tiedä, minne laitan perennat ruusupuskan oikealta puolelta. Työn on tarkoitus alkaa vielä syksyn aikana. Saattaa olla, että talvi keskeyttää työn. Jatkan sitten keväällä.

Tomaatintaimi kärhön tyvellä.

Puutarhakierroksilla törmää aina jänniin juttuihin. Osa on ihan tarkoituksella itse tehtyjä, osa luontoäidin kummallisia tempauksia. Sitten on sellaisia asioita, joihin puutarhuri on vaikuttanut tietämättään tai ajattelemattomuuttaan.

Löysin kärhö Madame Julia Correvonin tyveltä isohkon tomaatintaimen. Erityisesti keväällä kippaan itämättömiä kylvöksiä perennapenkkeihin. Sinnehän hyvä multa mukavasti mahtuu. Niin sitten tämäkin hieman hitaampi tomaatti on päättänyt ryhtyä itämään ja kasvamaan kärhön kaverina. Joka vuosi näitä rohkeita herääjiä löytyy. Tänä vuonna tämä on jo ties kuinka mones. Jonkun mielestä kalliiden siementen turhaa tuhlaamista. Vaan aina ei tiedä, onko siemenessä eloa ollenkaan. Jos on aikansa odottanut taimen ilmestymistä, eikä mitään tapahdu, hyödynnetään edes kylvömulta perennoille.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara/Reunuspietaryrtti

Elokuussa 2015 kävin tutustumassa Kotkan puistoihin. Vierailin myös Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsa -nimisessä kotipuutarhassa, jossa Eija Parviainen kasvatti perennoja omaksi ilokseen ja myyntiin. Häneltä ostin muutaman perennan ja lahjaksi sain reunuspäivänkakkaraa. Enpä tullut ajatelleeksi, että tämä kaksivuotinen kasvi kotiutuu meille niinkin hyvin, että se on noussut kevät toisensa perään jo yhdeksän vuoden ajan.

Sitä vain ihmettelen, että kasvi tykkää aina asustaa ihan penkin reunassa, mieluummin jopa kanttausurassa. Nytkin, muiden jo vaipuessa talviunille, reunuspäivänkakkara loistaa kauas vihreänä. Muistaisinkohan ensi kesänä laittaa sitä ruukkuun. Se voisi toimia hyvin myös kesän ajan ruukkukukkana ja siirtyä sitten syksymmällä penkkiin.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Kesästä muistuttavia väripilkkuja on edelleen siellä täällä istutusalueilla. Etelänruusuruoho on parhaan kukintansa jo ohittanut. Yksittäisiä viininpunaisia pilkkuja syntyy huojumaan muiden joukossa. Kuvan yksilö oli kaatumisen vuoksi kasvanut mutkikkaaksi. 

Voisin siirtää jokusen yksilön vaikkapa syysleimujen joukkoon. Leimut pysyvät tanakasti pystyssä ja toimisivat ehkä myös etelänruusuruohon tukikasveina.

Samaisen siirron tein jo kesällä muutamille harmaakäenkukille. Näillähän on etelänruusuruohon tapaan sama pitkänhuiskea ja kaatuileva kasvutapa. Harmaakäenkukilla  tukikasvi-idea toimii. Miksei siis myös etelänruusuruohoilla.

Fragaria × rosea 'Pink Panda - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Pandaa sain Auiring*n ihanat -blogin Inkalta kesäkuussa 2015. Sillä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia kotiutui meidän puutarhaan. Aluksi istutin sen Päivänliljapenkkiin. Sittemmin olen siirtänyt rönsyjä muuallekin. Pink Panda valtaa uusia alueita pitkillä versoillaan, joiden avulla se kasvattaa maahan juurtuvan rönsyn. En ole kokenut tätä ongelmakasviksi, koska se on helppo kitkeä pois paikoista, joihin sitä ei halua. Se kukkii myös pitkään syksyllä. Tekee jopa jonkin verran pikkuisia mansikoita, joita en ole maistanut.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Lehtosinilatva se vasta on innokas leviämään. Sitä kasvaa meidän omenapuiden alla. Jokunen yksilö myös yläpihan Bermudassa. Lehtosinilatva nousee jo alkukesästä kukkimaan. Leikkasin elokuussa kasapäin kuivuneita lehtosinilatvan kukintoja. Samalla kitkin myös ylimääräisiä siementaimia pois. Nyt leikatut yksilöt kasvavat kuin kesäkuussa konsanaan. Uusia taimiakin on jälleen ilmestynyt.

Minun lehtosinilatvani ovat kaikki valkoisia. Onko sininen versio yhtä innokas siementäjä kuin tämä valkoinen?

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho.

 

Kuvan vasemmassa ylälaidassa näkyy tahra, jota hetken aikaa ihmettelin. Se tuli moneen Pikkupuutarhassa ottamaani kuvaan. Vihdoin tajusin, että objektiivin pinnassa on vesitippa, joka tallentuu myös kuviin. Sateessa ja kostealla säällä kameraa pitää muistaa varjella. Paidanhelmalla pyyhin ongelman pois.

Pikkupuutarhan Kriikunapenkin komeamaksaruoho on nimensä mukaisesti komea. Hetken aikaa se pysyi hyvin pystyssä, jolloin kukinnoista muodostui upea punertava matto. Viime päivien rankkasateet ovat hakanneet maksaruohoakin niin rajusti, että osa varsista taipuu kohti polkua.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Ruskaväreistähän minun piti puhua. Koristeomena Musta Rudolf on käytännössä "ruskapuska" koko kasvukauden. Sen lehdet ovat alkukesästä tumman viininpunaiset. Syksyllä väri muuttuu punaisemmaksi. Hieno näin syksyisin ja hieno ihan koko ajan.

Istutin Musta Rudolfin 2017. Sen kasvukorkeudeksi mainitaan 3-4 m. Omani tuskin niin korkeaksi kasvaa, mikä saattaa johtua myös läheisyydessä olevasta koivusta. Rudolf on siro puu. 

Tykkäisin värikkäistä japaninvaahteroista. En kuitenkaan ole valmis laittamaan rahaa talvenkestävyydeltään arkoihin kasveihin. Enkä halua keväistä ja syksyistä ruukkujensiirtoshowta. Etenkin, kun lämmin ja pimeä kellarimme ei ole paras mahdollinen talvetettaville.

Kas kun en ole aiemmin huomannut, että Musta Rudolf toimii hyvin japaninvaahteran sijaistajana.

Crataegus x media'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja ei ole ruskakasvi. Sen paras puoli on touko-kesäkuun sadat pikkuiset ruusumaiset kukat. Tänä vuonna ruusuorapihlaja yllätti myös punaisilla marjoillaan. On marjoja aiempinakin syksyinä tullut, mutta eivät ole ehtineet muuttua punaisiksi.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Pihani kaksi ruskarakkautta eli Tuurenpihlajat saattavat tänä syksynä jättää oranssinpunaisen palon väliin. Yläpihan Tuure on jo ison osan lehdistään sirotellut pitkin huoltopihaa. Alapihan Tuurella on vielä mahdollisuus lunastaa toiveeni. Kerrottakoon hänelle, etten häntä hylkää, vaikka yhden tai kaksi ruskaa jättäisi kehittämättä. 

Rubus arcticus - Mesimarja

 
Lempeää syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille!

Ensimmäinen kuura-aamu

 
Nyt on sitten herätty ensimmäiseen kuura-aamuun. Mittari näytti aamukahdeksalta +0.5℃. Onneksi ei tarvinnut aamulla lähteä mihinkään, koska auton ikkunat olisi joutunut rapsuttamaan auki. Niin mukavalta, kuin tällainen lämmin syksy onkin, totuus ei pääse unohtumaan. Näillä leveysasteilla talvi tulee vääjäämättä. 

Lämpö on ihmisille ilo. Sen sijaan poikkeuksellisen lämmin syksy vaikeuttaa eläinten elämää. Esimerkiksi karhut eivät välttämättä ehdi tankata ravintoa talven varalle. Sama koskee horrostavia eläimiä, kuten sammakoita ja siilejä. (Lähde: Yle 19.9.)

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Viime viikolla oli useita sumuisia aamuja, eikä kaikkina päivinä päivä kirkastunut ollenkaan. Torstaina aurinko murtautui pilvien läpi ja sai sumun väistymään.

Ajoin torstaina Lohjan suuntaan. Sumu pehmensi maisemat taianomaisen näköisiksi. Päätin pysähtyä sopivaan kohtaan ottaakseni kuvia hienoista näkymistä. Niinhän siinä sitten kävi, että ennen sen sopivan kohdan löytymistä auringon säteet voittivat sumun ja taivas selkeni nopeasti täysin siniseksi.

Colchicum autumnale 'Waterilily' - Syysmyrkkylilja Syreenipenkissä

Ensimmäinen syysmyrkkylilja avautui jo aikaa sitten alapihan Kiemurapenkkiin. Odotan syksyisin myrkkyliljojen ilmestymistä, mutta aina se ensimmäinen osaa yllättää. Tein kierroksen löytääkseni nuppuja muiden istutuspaikoilta, vaan ei niitä näkynyt. Ja sitten parin päivän päästä olivatkin jo hyvässä  kasvussa. 

Millähän taikatempulla saisi myrkkyliljat seisomaan pystyssä? Minulla lähes kaikki ovat niin rentoja tyyppejä, että makaavat pitkin pituuttaan.

Colchicum autumnale 'Waterilily' - Syysmyrkkylilja Allaspenkissä

Kasveja istuttaessa kannattaisi olla huolellisempi olemassa olevien huomioimiseksi. Tätä nuokkuluppion uumenissa elävää Waterlilyä ei meinannut ensin edes huomata. Olen kyllä istuttanut nuokkuluppion mielestäni sopivalle etäisyydelle myrkkyliljasta. En vain ole ottanut riittävästi huomioon, kuinka tehokkaasti se leviää. Ja varsinkin kaatuu muiden päälle ilman tehokasta tukemista. 

Nyt harkitsen Waterlilyn kaivamista ylös ja siirtämistä johonkin parempaan paikkaan. Kukkikoon ensin, katsotaan sitten, muistanko vielä siirtämisen.

Olopihan terassin kaiteelle laitan joka kesä kesäkukkia laatikoihin. Tänä vuonna minulla on miljoonakelloa, useimmiten petunioita. Kesäkukkia nyppiessäni tapaan kuskata ämpäriä roippeiden keräämistä varten. Toisinaan käy niin, että ohi kulkiessani nypin kuihtuneen kukan, kaksikin. Tahmeita petunian roippeita ei ole kiva pitkään kädessään kantaa ja niin ne suhahtavat käsistäni kaiteen edustalla kasvavien norjanangervojen joukkoon.

Norjanangervorivistöstä on kaksi pensasta kuollut. Tyhjentynyt väli on mieluisa paikka erilaisille kasveille. Yleisin valtaajakasvi taitaa olla voikukka, jotka pyrin kitkemään pois. Nyt siellä kasvaa kaksi valkoista petuniaa. Pikkuinen orvokki sen sijaan on kasvanut käytävän kivituhkaan. Eihän tällaisia sinnittelijöitä raaski pois kitkeä.

Plox paniculata 'Bright Eyes' - Syysleimu

Syysleimu Bright Eyes aloitti kukinnan muita syysleimuja myöhemmin. Nyt sen ulkoasu on jo melko kulahtanut. Tai miten sen nyt ottaa. Kukkahan muistuttaa selvästi yksivuotista hämähäkkikukkaa. Kätevää, että perenna ei ole kovin nokonuuka persoonastaan, vaan muuntautuu loppumetreillään viettämään elämäänsä hetkeksi vielä kesäkukkana.

Plox paniculata 'Bright Eyes' - Syysleimu

Tässä edellisen kuvan Bright Eyes syyskuun alun omana itsenään.

Allium tuberosum - Kiinansipuli

Muutama vuosi sitten kylvin parsan kanssa samaan lavakaulukseen kiinansipulia. Se muistuttaa ruohosipulia ja käytetäänkin samalla tavoin. Kiinansipulin maku on mausteisempi, siinä on valkosipulin aromi. Muistan kiinansipulin vuosittain vasta sitten, kun se loppukesällä innostuu kukkimaan. Myös kiinansipulin kukkia voi syödä. Täytyykin käydä keräämässä varsia ja kukkia salaattiin. Loput laitan pakkaseen.

Quercus robur - Tammi

Naapurustossa on joitakin tammia. Oravat käyvät kätkemässä terhoja milloin mihinkin paikkaan. Yksi tammi on ilmestynyt varaparkkipaikkamme viereen. Se kasvaa selvästi meidän puolellamme, mutta kerran innokas kunnan kaveri jo trimmasi puiston nurmea siistiessään tammen lyhyemmäksi. Ei sentään kuollut ja on taas hyvässä kasvussa.

Yhden tammentaimen kiskoin punaherukan tyveltä. Ei ollut ihan toivottava kasvupaikka. Alkukesästä huomasin pikkuisen tammen puskevan maasta alapihan toisen kriikunan vieressä. Tuumasin, että kasvakoon. Jos tammi viihtyy paikallaan, harkitsen kriikunan poistamista. Puiden aatelistoon kuuluva tammi on hidaskasvuinen. Ehkä se ei myöskään jaksa kilpailla kriikunan kanssa. Enpä kiirehdi päätöstä tammen suhteen suuntaan tai toiseen. Muhikoon.

Muscari - Helmililja

Helmililjat nostavat näin syksyisin lehtensä "haistelemaan" ilmapiiriä. Ei kaikki, mutta aika moni. Nuput pysyvät mullan sisässä kehittymässä ja odottamassa kevään saapumista. Jänikset saattavat käydä lyhentämässä vihreitä lehtiä. Viimeistään keväällä niitä houkuttelee kaikki vähäisetkin vihreät esiintymät. Kukkien onni, että ne nousevat vasta myöhemmin. Näin niillä on hyvä mahdollisuus päästä kukkimaan, eikä ristihuulien ravinnoksi.

Geranium Rozanne - Jalokurjenpolvi

Ostin alkukesästä kolme jalokurjenpolvi Rozannea. Istutin ne uuteen Vattupenkkiin, joka sai nimensä edesmenneistä vadelmista. Aluksi vähän kummastutti Rozannen pitkien versojen hortoilu sinne tänne. Aika pian tämä suurin sinisin kukin kukkiva kurjenpolvi on lunastanut paikkansa. Sitä ei ole haitannut kuivuus, ei rankkasateet, ei tuulet eikä vissiin mikään. Kukkii valtoimenaan monien muiden jo aikaa sitten lopettaessa. Tälle kaunottarelle löytyy varmaan muitakin paikkoja puutarhassani, kunhan päästään ensi kesään.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Jos kaipaat pitkään kukkivaa perennaa, nuokkuluppio voisi olla sellainen. Minulla niitä kasvaa kaksi, toinen alapihan Kiemurapenkissä ja toinen yläpihan Allaspenkissä. Istuttaessani varauduin myymälän esittelytekstin 30-50 cm:n korkeuteen. Olisi kannattanut tutustua paremmin nuokkuluppion kasvuominaisuuksiin. Sen lehdet ja erityisesti kukinnot huitelevat helposti 60-80 sentissä. Kasvi on myös levittänyt olemustaan muhkeaksi. Sitä ei todellakaan kannata istuttaa mihinkään ahtaaseen paikkaan tai matalien kasvien kumppaniksi. 

Tänä vuonna ryhdyin tukemaan kasvia jo ennen kuin lehdet olivat täysikasvuisia. Sittemmin olen joutunut parantamaan tukemista, jotta kasvi ei rötköttäisi vaakatasossa peittäen muut alleen. Nuokkuluppiota voi lisätä jakamalla. Tarpeettomasta jakamisesta ja siirtelystä se ei pidä. Sen pörröiset pinkit kukinnot ovat viehättäviä. Ja nimensä mukaisesti nuokkuvia.

Meinasimme hukkua omeniin. Joka aamu keräsimme vähintään ämpärillisen omppuja puiden alta. Huvitukset, Valkeakuulaat ja Punakanelit sujahtivat pakastimeen soseena ja paloina. Syötykin omppuja on surutta. Omenapiiraita ja muita leivonnaisia olen tehnyt tarjolle ja pakastimeen. Teinpä omenavispipuuroakin.

Syysomenan alkaessa kypsymään hiipi epäilys, että joutuisimme rahtaamaan syöntikelpoisia omppuja kaatopaikalle. Kamalaa tuhlaamista. Sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet pelastivat meidät. Vein omppuja isän hoivakotiinkin. Kun omppujen määrä ei vain näyttänyt loppuvan, laitoin ilmoituksen annettavista omenoista kylän sivuille. Aika monelle kyläläiselle omppumme kelpasivat. Perjantaina tuli vielä yhdeltä pariskunnalta kysely, olisiko omppuja yhä jäljellä. Olihan niitä ja iso korillinen sai uuden kodin. Muutama kilo jäi vielä meille. Niistä selvitään.

En kuolemaksenikaan muista syysomenan nimeä. Taimi ostettiin aikanaan espoolaisesta Tolppolan taimistosta, joka lopetti toimintansa muutama vuosi sitten. Hedelmät ovat tavallisestikin suuria, hapokkaita ja hyvän makuisia. Tänä kesänä nämä syysomenat ovat olleet suorastaan jättejä ja erittäin hyväkuntoisia.

Tästä vuodesta jää varmasti päällimmäiseksi mieleen valtava omenasato. Syön ja säilön mielelläni omenoita. Saattaa taas olla edessä useita surkeita omppuvuosia. Onpahan silloin, mitä muistella.

Näkymä  muutama päivä sitten alapihalta yläpihalle.

Hyvää syyspäiväntasausta kaikille!

Ei kiirettä talviunille

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Luontoäiti taisi kyllästyä kuuntelemaan jatkuvaa ihmettelyäni syyspäivien lämpimyydestä. Palautti minut tavanomaiseen kalenteriin roiskimalla harmaista pilvistä vettä koko viikonlopun ja viilentämällä yölämpötilat +8 asteeseen. Maanantaista lähtien odotin luvattuja +20 asteita ja vähän aurinkoakin. Eipä ole näkynyt. Harmaata ja hurjan kosteaa. Ei sentään ainakaan nyt sada.

En ole sokerista, enkä siis sateessakaan sula. Ulos vain hommiin. Akkukäyttöinen pensasleikkuri hyppysiin ja tuija-aitaa tasaamaan. Yhtenä päivänä pidempi osuus ja toisena päivänä sisäänkäynnin lyhyempi osuus. Kuluihan siinä tunti jos toinenkin. Välillä piti kävellä kauemmas nähdäkseen, vieläkö latvassa oli ylimääräisiä taivaita kurkottelevia oksia. Tai sivuissa. Pihan puoli sujui helpommin. Kadun puolella on oja, jonka vuoksi joutui kurkottelemaan korkeammalle. Leikkurin teleskooppivarresta on paljon hyötyä, vaikka vempaimen käsiteltävyys tuli vartta pidentämällä horjuvammaksi.

Työ ei suinkaan päättynyt leikkuuseen. Vielä oli siivottava havuroippeet, joita kertyikin neljä säkillistä. Ilmankosteus lähenteli 100 % ja tuijien oksat olivat sateiden kostuttamat. Olin hiuksia myöten märkä ja silmälaseissakin huurteinen kuorrutus.

Viime vuodesta innostuneena laitoin sipulitilauksen Eurobulbille. Tai yritin laittaa. Sain sipulin poikineen poimittua ostoskoriin, vaan itse maksutapahtuma ei sitten onnistunutkaan. Pahoittelivat ja kehottivat yrittämään uudelleen. Yritin, kahdesti. Kolmannella kerralla totesin, että olkoon. Kaipa saan kaupoista jotain lohdukkeeksi.

Toiveeni ja suunnitelmani eivät aivan täyttyneet. Parista kaupasta löysin kevätkurjenmiekkoja ja yhden ainokaisen syysmyrkkylilja Giantin. Löysinpä myös tähtilaukkoja (Allium cirstophii), joita on ollut tarkoitus lisätä. Muutama hyasintti, narsissi, tulppaani, posliinihyasintti ja Persian Pearl -tähtitulppaaneja. Oma Piha-lehden tilaajalahja on tänä vuonna Balkaninvuokko 'Charmer', joka oli postilaakossa.

Näin vähän syyssipuleita en ole laittanut vuosiin. Ei ole kirkossa kuulutettu, etteikö määrä vielä lisääntyisi. Vasta kiireisimmät olen piilottanut multaan.

Ehkä Mutinus ravenelii eli Puistopökkösieni

Syksyllä omasta pihastakin löytyy välillä erilaisia sieniä. Kuvan sienen kohtasin ihan ensimmäisen kerran ja senkin omassa pihassa. Tuolla se makaili maahumalan ja suikeroalpin joukossa Pikkupuutarhassa. Sieni on luultavasti Puistopökkösieni. Hienon näköinen, tosin hyvin hauras. Toinen pökkösieni rikkoontui koittaessani ottaa sitä paremmin näkyville. Luonto on sitten taitava koristelija.

Tagetes patula  'Jolly Jester'

Kasvimaan lavakaulukset on jo lähestulkoon tyhjennetty. En ole vielä laatinut istutussuunnitelmaa ensi vuodelle. Yleensä teen alustavan suunnitelman jo näin syksyllä, jotta Ukkokulta tietää, mihin talvivalkosipulit istuttaa. Tähän saakka ei ole ollut kovin kiire, kun sää on ollut poikkeuksellisen lämmintä. Tässä syyskuun lopulla ne on yleensä laitettu.

Kosmoskukat

 
Kosmoskukat vielä kukkivat. En ole niitä raaskinut vielä pilkkoa kompostiin. Tuoksuherneet otin jo pois. Kehäkukat taasen kukkivat satunnaisesti. Osa odottaa, että keräisin niistä siemenet talteen. Myös kaliforniantuliunikko 'Romantica' kukkii vielä. Niistä otin jo muutamia siemenkotia, loput odottavat.

Tagetes patula 'Honeycomb'

Esikasvatan joka vuosi erilaisia samettikukkia. Keväällä taisin saada jonkinlaisen potti-yliannostuksen, jonka vuoksi sammareiden kylväminen jäi puolitiehen. Nyt kasvattamiani sammareita lavakauluksessa ihastellessani muistan, miksi mahdollinen keväällä mielen valtaava kylvöväsymys kannattaa nujertaa vaikka väkisin. Perennojen ja muiden kesäkukkien jo lopettaessa keltapunaoranssien sammareiden väri-ilottelu on mannaa sielulle ja energiaa väsähtäneen mielelle.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Olin tyystin unohtanut istuttaneeni viime syksynä Kiemurapenkkiin syysmyrkkylilja Waterlilyn. Yllätyin oikein kunnolla huomatessani ohi kulkiessa komeasti kukkivat immet. Yllätys tuplaantui, kun syysmyrkkyliljat nousivat kokonaan eri puolelta penkkiä, mihin olin ne mielestäni istuttanut. Kirjaan sipuli-istutusten paikat vasta istutuspäivän iltana. Onpa tainnut  mennä sipulit sekaisin tai vielä todennäköisemmin kirjaukset väärään paikkaan.

Muutama päivä Kiemurapenkin Waterlilyjen nousun jälkeen myös yläpihan Syreenipenkissä kaimat kahdessa paikassa olivat heränneet syksyiseen eloon. Kummassakin paikassa ne venyttävät vielä nuppujaan. Pian varmaan aukaisevat nuppunsa.

Copea scandens - Kelloköynnös

Mainitsinkin jo edellisellä kerralla, kuinka kelloköynnös on tänä kesänä kukkinut ennätyksellisen runsaana. Se on myös tehnyt valtavasti siemenkotia. Keräsin sisälle kuivumaan 32 siemenkotaa. Kolmessa köynnöksessä on varmasti toinen mokoma vielä riippumassa. Otan ne talteen siinä vaiheessa, kun on aika laittaa köynnös kompostiin.

Sedum 'Herbvstfreude' - Komeamaksaruoho

Komeamaksaruohot nauttivat näistä syyspäivistä. Niitä kasvaa viidessä paikassa. Yksi istutuspaikoista on kuiva ja aurinkoinen. Siellä komeamaksaruoho on jo kukintansa loppusuoralla. Kuva on kahden viikon takaa. Sen jälkeen väriä on tullut roimasti enemmän.

Sedum 'Carl'

 
Pikkupuutarhan Kivipenkissä kasvaa komeamaksaruoho Carlina ostamani yksilö. Tämä ei kylläkään voi olla Carl, koska kukka on noin vaalea. Olkoon kuka hyvänsä, nätti on.

Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö

Lumikärhöt kukkivat yhä täysillä. Sinikukkainen Clematis Alpina on tehnyt muutaman syksyisen kukan, samoin Clematis 'Columnella'. 

Viinikärhö Black Prince kiipesi kesän aikana korkeuksiin, vieressä kasvavan tuijan latvaan. Siistin tuijan harottavaa olemusta, jolloin minun piti siirtää havuoksien seassa kiemurtelevat prinssin versot pois. Pelkäsin katkovani kukkivia versoja, mutta ilokseni en vahingoittanut ainuttakaan. Kärhössä ei enää ole uusia nuppuja, mutta avautuneet kukat ovat jaksaneet tosi pitkään hyvävointisina.

Rosa rugosa 'Sointu'

 

Moni perenna on jo vaipumassa talviunille. Yllättäen jotkut ovat aloittaneet kukintansa uudelleen. Mm. arovuokko, perhoangervo ja yksi sormustinkukka kukkivat vaatimattomammin elokuun lopussa. Sointu-ruusu on jo toisella kukiintakierroksella ja säästä riippuen ei taida ihan heti sitäkään lopettaa.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe' - Syysleimu  8.9.2024

 

Kirjavalehtinen syysleimu Creme de Menthe on ollut tänä kesänä kerrassaan hurmaava. Se kasvoi korkeaksi ja kukki runsaana ja pitkään. Yhdestä pikkuisesta taimesta on kehittynyt valloittavan ihana ja iso puska.

 
Syyspäiväntasaus on sunnuntaina 22.9. Se on päivä, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla kesä loppuu ja syksy alkaa astronomisen eli tähtitieteellisen määritelmän mukaan. Sen sanotaan olevan myös päivä, jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Lähde: Wikipedia.

Virallisesti siis kesä loppuu, mutta ei anneta sen häiritä. Ei mennä vielä talviunille, eletään täysillä vastedeskin.

 

Johan on lämmin syksy!

Punakaneli

 
Syyskuu ei ole toistaiseksi tuonut tullessaan syksyä, vaan lämmin sää on jatkunut hyvin kesäiseen tahtiin. Illat tosin pimenevät yhä aikaisemmin ja aamullakin ehtii hyvin herätä ennen auringonpaistetta. Sadevedestä ei myöskään ole tullut puutetta. Pilvet hoitavat luonnollisen kastelun edelleen yhtä tehokkaasti kuin koko kesän ajan on tapahtunut.

Näin satoisaa kesää en ole tällä tontilla nähnyt. Herukat ja karviaiset on kerätty ja keitetty mehuksi ajat sitten. Kasvihuoneestakin on viimeiset kurkut ja tomaatit kerätty. Kerrankin tomaatit ehtivät kypsyä kasvarissa ihan omatoimisesti. Ainuttakaan en tuonut vihreänä keittiöön. Paprikat poimin viimeisenä. Kasvatin California Wonderia ja pitkulaista Zazua. Ne säilöin mausteliemeen, jonka olen hyväksi havainnut.

Omenoita on tullut valtavat määrät. Ensimmäisenä kypsyivät Valkeakuulaat ja Huvitukset. Seuraavana vuoroon tuli Punakaneli ja nyt syysomena, jonka arvelen olevan Antonovka Safrannoje. Omenat ovat olleet hyvälaatuisia. Kompostiin on mennyt lähinnä muutama muumiotautinen ja joitakin lintujen nokkimia. Joka aamu olemme poimineen pudonneet omenat nurmikolta. Etenkin valkeakuulas alkaa pilaantua nopeasti maahan pudottuaan.

Olen pilkkonut omenoita pakkaseen, soseuttanut aamupuuron päälle laitettavaksi ja tietenkin omppuja on syöty kasapäin. Omppuja on jaettu sukulaisille, ystäville, naapureille ja vihdoin laitoin ilmoituksen tarjolla olevista hedelmistä kylän FB-sivuille. Tuntuu tuhlaukselta viedä omenoita kaatopaikan keräysastiaan. Ne eivät loputtomiin säily, eikä niitä myöskään millään jaksa kilotolkulla säilöä ja syödäkään.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla oli yhtä helteistä kuin keskikesällä konsanaan. Tiistaihin 10.9. mennessä syyskuussa on ollut poikkeuksellisen monta hellepäivää eli kahdeksan. Normaali määrä olisi lähempänä yhtä. Kovin kylmää ei ole luvassa lähipäivinäkään, vaikkakin epävakaisempaa.

Puutarhassa moni kasvi jatkaa kukkimistaan, eikä ruskavärejä näy vielä paljoakaan. Koivuista ja vaahteroista lehtiä maahan sataa solkenaan. Siihen nähden, että vettä on satanut usein ja kerralla paljon, maa ei ole kovin märkää. Pinnasta kyllä, mutta vähänkin lapiota näyttämällä törmää aika kuivaan multaan. Ilmeisesti kasvit ovat saaneet riittävästi juodakseen, sillä kaikkialla on varsin rehevää.

Rypäle Zilga

Tiistaina poimin Zilgat pergolan katosta. Olivat jo niin kypsiä, että kerätessä osa rapisi maahan. Satoa kertyi kaksi ämpärillistä. Zilga on hyvän makuinen, mutta kivien vuoksi niitä on paras syödä pihalla. Silloin voi kiven sylkäistä vaikka syreenien tyvelle. Pienen määrän rypäleitä laitoin kehkeytymään likööriksi. Loput rypäleet höyrytin mehuksi, josta osan jatkojalostan hyytelöksi. Se on hyvää vaikkapa juuston kanssa tai lusikallinen aamujugurtin seurana.

Siistin yksittäin tai ryhmissä kasvavia tuijia. Vielä pitäisi kadun varren aitatuijat siistiä. Akkuleikkurilla työ sujuu kätevästi. Oksaleikkuri ei ole kovin painava, mutta pitkään käsiä ylöspäin pitäessä leikkaaja väsähtää. Kysyin eräästä puutarhapalvelufirmasta leikkaajaa. Herra totesi, että kevät on tuijille parempi leikkausaika. Tiedän. Hyvin tuijani ovat pärjänneet tällä syysleikkauksella, joten ajattelin jatkaa samalla tyylillä. Herra lupasi käydä katsomassa, vaan ei ole näkynyt. Olisin tehnyt sopimuksen, jos hän olisi saapunut luvatusti paikalle ja sopinut leikkausajan keväälle. Huonoa palvelua, en ota toiste yhteyttä. Leikkaanpa itse. Lähipäivinä, jos ehdin ja jaksan. Tai sitten keväällä.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko

Puutarhan kuvaaminen on kaikkien syystöiden lomassa jäänyt vähiin. Joskus myöhemmin se harmittaa. Ei vaan aina ehdi ja sitten kun ehtisi, ei jaksa eikä viitsi. Syysvuokkoa kelpaa kyllä kuvata useamminkin. Se on kukkinut heinäkuun lopusta runsaampana ja kauniimpana kuin koskaan aiemmin. Tykkään siitä aivan valtavasti. Syyshortensiatkin keräävät varauksetonta ihailuani, joten aion pyöriä kameran kanssa niiden ympärille lähipäivinä.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Austin-ruusu Lady of Shalott kukkii parhaillaan toista kierrostaan. Useita nuppuja on vielä avautumatta. Valkoisessa Carolyn Knight'ssä on myös muutama nuppu. Myös Emily Brontë aikoo vielä kukkia. Nämä Austin-ruusut jaksavat tuottaa jatkuvasti iloa. Viime vuonna Lady of Shalott kukki aivan ensi pakkasiin saakka. Toivottavasti talvi on niille suosiollinen ja saan pitää ne puutarhassani pitkään.

Tuurenpihlaja

Pahoittelen, etten ole viime aikoina kommentoinut postauksianne juuri lainkaan. Elokuussa innostuin lukemaan kirjan poikineen eli kokonaista 11 kirjaa. Aika on rajallista. Eiköhän edessä oleva talvi tuo taas enemmän aikaa blogimaailman kanssa seurusteluun.