Tulihan niitä ruskavärejäkin

Villiviini punastuu aidalla - oikealla kurkistaa koristeomena Musta Rudolf.

 
Pelkäsin, ettei etelässä tänä vuonna näy paljon ruskavärejä. Täällä on ollut märkää ja tuulista. Sateet saavat lehdet tummumaan aikaisin, koska ne ovat alttiita sieni-infektioille. Tuulisuus on taas saanut puiden lehdet leijailemaan joukolla maahan. Eipä jää puihin paljon lehtiä punertumaan tai kellastumaan. Pari kertaa olen jo silpunnut vaahteranlehtiä alapihan nurmikolle.

Villiviinit eivät sentään petä. Ensin niistä punastuivat aidan tyvellä, maassa luikertelevien versojen lehdet. Nyt myös aidalla olevat versot alkavat loistaa punaisina. 

Nyt kannattaisi askarrella vaahteranlehdistä kransseja ja muita koristeita. Värit eivät niissä koko talvea säily, mutta itse kransseista on iloa pitkäksi aikaa. Minulla on yhä pihassa syksyllä 2012 eli 12 vuotta sitten vaahteranlehdistä tekemäni koriste. Silloin lehdistä pyöriteltiin ruusukkeita, joita sidottiin erilaisiksi kransseiksi ja ovikoristeiksi. 

Saatanpa jokusen lehden kerätäkin. Ja askarrella niistä jotain, mikäli lokakuu alkaa syyskuuta kuivempana. Mielellään myös aurinkoisena. Mikäs on silloin väkertää ulkona istuen värikkäistä lehdistä jotain piristävää.

Perjantaina 27.9. myrskysi lähes koko päivän.

Perjantaina myrskysi yöstä alkaen. Edellisenä viikonloppuna pestyt ikkunat saivat kunnon huutelun, kun 17 m/s puhaltava tuuli kuljetti sadevettä vaakatasossa. Sadepäivänä on hyvä tehdä kunnon siivous kotona. 

Tykkään pitää pihaovea auki, jotta siivouksen ohessa tuuletus hoituu samalla. Perjantaina se ei ollut mahdollista.Tuuli paiskasi puiden lehdet ja sateen ovesta sisään, vaikka välissä on terassi. Ovea auki pitävä keraaminen kissakin kellahti kumoon, vaikka se ei mikään kevyt esine ole. Pilvet vyöryivät taivaalla vauhdilla. Ajoittain oli niin pimeää, että oli sytytettävä valot villakoiria imurilla jahdatessa.

Koti on siivottu. Kesällä pestyt matot laitettu taas lattialle. Tuuli ei ole kovinkaan paljon laantunut. Ja vesisadetta riittää vaikka toisille jaettavaksi.

Kelloköynnöksen siemenkotia.

Osa kesäkukista on jo kannettu kompostiin. Kelloköynnökset ovat edelleen paikoillaan. Kukkivatkin vielä. Tänä vuonna kelloköynnöksessä on valtavasti siemenkotia. Lähes 40 on jo sisällä kuivumassa. Loput otan talteen siinä vaiheessa, kun köynnöksen on aika mennä kompostiin. Toivottavasti saan nuo kuivumaan. Eräässä keskustelussa kerrottiin, etteivät kaikki siemenet ole kuivuneet ruskeiksi. Siitä huolimatta ne ovat kevään tullen itäneet uusiksi köynnöksiksi. Jos edes osa noista selviytyy, olen hetken aikaa omavarainen kelloköynnöksen siemenissä.

Rosa Majalis - Metsäruusu 25.9.24

Pitkäksi venähtäneen lämpimän kauden kunniaksi moni kasvi on aloittanut uuden kukinnan. Mm. arovuokko ja perhoangervo ovat tällaisia. Harmi, että jäi kuvaamatta. Monet ruusut kukkivat aina pitkälle syksyyn. Metsäruusu sen sijaan on alkukesän kukkija. 

Hämmästyin pari päivää sitten löytäessäni siitä sekä avoimen kukan että nupun. Ehkä se yrittää vedota tunteisiini, sillä olen päättänyt kaivaa valtavan puskan pois. Olen läpeensä kyllästynyt kaikkialta nouseviin metsäruusun versoihin. Samalla joudun kaivamaan myös metsäruusun oikealla puolella olevan istutusalueen, jossa kohta jokaisen perennan vierellä on myös metsäruusu venymässä kohti taivasta.

Rosa Majalis edessä kartiovalkokuusien oikealla puolella.

 
Olen miettinyt asiaa jo parin vuoden ajan. Nyt syksyllä kyllästyin totaalisesti juurivesoihin. Urakasta tulee raskas ja uuvuttava. Vaikka kuinka huolella kaivaisin ruusua ylös, juurivesoja nousee taatusti vielä pitkään sen jälkeenkin. Todennäköisesti muutan ruusun asuinpaikan ainakin vähäksi aikaa nurmikoksi, jotta voin ajaa ylös puskevat versot leikkurilla. Vielä en tiedä, minne laitan perennat ruusupuskan oikealta puolelta. Työn on tarkoitus alkaa vielä syksyn aikana. Saattaa olla, että talvi keskeyttää työn. Jatkan sitten keväällä.

Tomaatintaimi kärhön tyvellä.

Puutarhakierroksilla törmää aina jänniin juttuihin. Osa on ihan tarkoituksella itse tehtyjä, osa luontoäidin kummallisia tempauksia. Sitten on sellaisia asioita, joihin puutarhuri on vaikuttanut tietämättään tai ajattelemattomuuttaan.

Löysin kärhö Madame Julia Correvonin tyveltä isohkon tomaatintaimen. Erityisesti keväällä kippaan itämättömiä kylvöksiä perennapenkkeihin. Sinnehän hyvä multa mukavasti mahtuu. Niin sitten tämäkin hieman hitaampi tomaatti on päättänyt ryhtyä itämään ja kasvamaan kärhön kaverina. Joka vuosi näitä rohkeita herääjiä löytyy. Tänä vuonna tämä on jo ties kuinka mones. Jonkun mielestä kalliiden siementen turhaa tuhlaamista. Vaan aina ei tiedä, onko siemenessä eloa ollenkaan. Jos on aikansa odottanut taimen ilmestymistä, eikä mitään tapahdu, hyödynnetään edes kylvömulta perennoille.

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara/Reunuspietaryrtti

Elokuussa 2015 kävin tutustumassa Kotkan puistoihin. Vierailin myös Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsa -nimisessä kotipuutarhassa, jossa Eija Parviainen kasvatti perennoja omaksi ilokseen ja myyntiin. Häneltä ostin muutaman perennan ja lahjaksi sain reunuspäivänkakkaraa. Enpä tullut ajatelleeksi, että tämä kaksivuotinen kasvi kotiutuu meille niinkin hyvin, että se on noussut kevät toisensa perään jo yhdeksän vuoden ajan.

Sitä vain ihmettelen, että kasvi tykkää aina asustaa ihan penkin reunassa, mieluummin jopa kanttausurassa. Nytkin, muiden jo vaipuessa talviunille, reunuspäivänkakkara loistaa kauas vihreänä. Muistaisinkohan ensi kesänä laittaa sitä ruukkuun. Se voisi toimia hyvin myös kesän ajan ruukkukukkana ja siirtyä sitten syksymmällä penkkiin.

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

Kesästä muistuttavia väripilkkuja on edelleen siellä täällä istutusalueilla. Etelänruusuruoho on parhaan kukintansa jo ohittanut. Yksittäisiä viininpunaisia pilkkuja syntyy huojumaan muiden joukossa. Kuvan yksilö oli kaatumisen vuoksi kasvanut mutkikkaaksi. 

Voisin siirtää jokusen yksilön vaikkapa syysleimujen joukkoon. Leimut pysyvät tanakasti pystyssä ja toimisivat ehkä myös etelänruusuruohon tukikasveina.

Samaisen siirron tein jo kesällä muutamille harmaakäenkukille. Näillähän on etelänruusuruohon tapaan sama pitkänhuiskea ja kaatuileva kasvutapa. Harmaakäenkukilla  tukikasvi-idea toimii. Miksei siis myös etelänruusuruohoilla.

Fragaria × rosea 'Pink Panda - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Pandaa sain Auiring*n ihanat -blogin Inkalta kesäkuussa 2015. Sillä ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia kotiutui meidän puutarhaan. Aluksi istutin sen Päivänliljapenkkiin. Sittemmin olen siirtänyt rönsyjä muuallekin. Pink Panda valtaa uusia alueita pitkillä versoillaan, joiden avulla se kasvattaa maahan juurtuvan rönsyn. En ole kokenut tätä ongelmakasviksi, koska se on helppo kitkeä pois paikoista, joihin sitä ei halua. Se kukkii myös pitkään syksyllä. Tekee jopa jonkin verran pikkuisia mansikoita, joita en ole maistanut.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Lehtosinilatva se vasta on innokas leviämään. Sitä kasvaa meidän omenapuiden alla. Jokunen yksilö myös yläpihan Bermudassa. Lehtosinilatva nousee jo alkukesästä kukkimaan. Leikkasin elokuussa kasapäin kuivuneita lehtosinilatvan kukintoja. Samalla kitkin myös ylimääräisiä siementaimia pois. Nyt leikatut yksilöt kasvavat kuin kesäkuussa konsanaan. Uusia taimiakin on jälleen ilmestynyt.

Minun lehtosinilatvani ovat kaikki valkoisia. Onko sininen versio yhtä innokas siementäjä kuin tämä valkoinen?

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho.

 

Kuvan vasemmassa ylälaidassa näkyy tahra, jota hetken aikaa ihmettelin. Se tuli moneen Pikkupuutarhassa ottamaani kuvaan. Vihdoin tajusin, että objektiivin pinnassa on vesitippa, joka tallentuu myös kuviin. Sateessa ja kostealla säällä kameraa pitää muistaa varjella. Paidanhelmalla pyyhin ongelman pois.

Pikkupuutarhan Kriikunapenkin komeamaksaruoho on nimensä mukaisesti komea. Hetken aikaa se pysyi hyvin pystyssä, jolloin kukinnoista muodostui upea punertava matto. Viime päivien rankkasateet ovat hakanneet maksaruohoakin niin rajusti, että osa varsista taipuu kohti polkua.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Ruskaväreistähän minun piti puhua. Koristeomena Musta Rudolf on käytännössä "ruskapuska" koko kasvukauden. Sen lehdet ovat alkukesästä tumman viininpunaiset. Syksyllä väri muuttuu punaisemmaksi. Hieno näin syksyisin ja hieno ihan koko ajan.

Istutin Musta Rudolfin 2017. Sen kasvukorkeudeksi mainitaan 3-4 m. Omani tuskin niin korkeaksi kasvaa, mikä saattaa johtua myös läheisyydessä olevasta koivusta. Rudolf on siro puu. 

Tykkäisin värikkäistä japaninvaahteroista. En kuitenkaan ole valmis laittamaan rahaa talvenkestävyydeltään arkoihin kasveihin. Enkä halua keväistä ja syksyistä ruukkujensiirtoshowta. Etenkin, kun lämmin ja pimeä kellarimme ei ole paras mahdollinen talvetettaville.

Kas kun en ole aiemmin huomannut, että Musta Rudolf toimii hyvin japaninvaahteran sijaistajana.

Crataegus x media'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja ei ole ruskakasvi. Sen paras puoli on touko-kesäkuun sadat pikkuiset ruusumaiset kukat. Tänä vuonna ruusuorapihlaja yllätti myös punaisilla marjoillaan. On marjoja aiempinakin syksyinä tullut, mutta eivät ole ehtineet muuttua punaisiksi.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Pihani kaksi ruskarakkautta eli Tuurenpihlajat saattavat tänä syksynä jättää oranssinpunaisen palon väliin. Yläpihan Tuure on jo ison osan lehdistään sirotellut pitkin huoltopihaa. Alapihan Tuurella on vielä mahdollisuus lunastaa toiveeni. Kerrottakoon hänelle, etten häntä hylkää, vaikka yhden tai kaksi ruskaa jättäisi kehittämättä. 

Rubus arcticus - Mesimarja

 
Lempeää syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille!