Leutoa syksyä, ainakin vielä hetken

Lumi tuli, lumi meni. Emme vielä siirtyneetkään talveen, vaan palasimme takaisin poikkeuksellisen leutoon loppusyksyyn. Mittari ei sentään huitele +10, kuten sääennusteet uumoilivat. Kuusi astettakin on marraskuun puolivälin lähestyessä aika paljon. Minulle tämä sopii, sillä en yhtään kaipaa tuntien askellusta lumikolan kanssa, jotta tontilta pääsisi pois ja takaisin ilman siipien kasvattamista. Olemme selvästi menossa kylmempään päin, mutta tällainen hidas eteneminen on oikein mukavaa.

Saxifraga umbrosa - Varjorikko

Ruskavärejä ei enää pahemmin pihalla näy. Puut ja pensaat ovat jo lehtensä varistaneet. Paljaammassa puutarhassa jotkut yksilöt nousevat kuitenkin kivasti esille. Loppuviikon puutarhakierroksella katse kiinnittyi Ovaalipenkin varjorikkoon. Sen lehdet muodostavat hauskoja tähtimäisiä ruusukkeita. Kuin vihreä keskus lähettäisi punastelevia sateliitteja joka suuntaan. Paikka ei ole paras mahdollinen varjorikolle, koska etenkin iltapäiväaurinko osuu Ovaalipenkkiin välillä vähän liiankin kuumasti. Kun rikko näyttää viihtyvän kohtuullisen hyvin, olkoon ja odottakaan paremman paikan löytymistä.

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikoiden lehtiruusukkeita kasvaa näin syksyisin runsaasti niiden kasvupaikalla. Aivan kuin niillä olisi kiire tulla varaamaan hyvät paikat seuraavaa kesää silmällä pitäen. Luin juuri netistä, että idänunikko ei pidä jakamisesta eikä siirtämisestä syvällä olevan pääjuuren vuoksi. Idänunikon siemenkodassa on kukinnan jälkeen runsaasti siemeniä, joita rapisee kasvin ympäristöön. Olen myös tyhjentänyt siemenkotia ja ripotellut niitä haluamiini paikkoihin.

Crocus speciocus - Syyssahrami

Syyssahramit kukkivat tänä syksynä tavallista pidempään. Ilmeisesti juuri otollisten säiden vuoksi. Nyt se on jo laonnut pitkin pituuttaan. Syyssahrameitakin piti istuttaa tänä syksynä lisää, mutta niin vain jäi uudet sipulit hankkimatta. Onpahan tavoitetta seuraavalla syksylle.

Ruskeat syysomenan lehdet ja sahramit hukkuvat rönsyansikan, lehtosinilatvan, akileijan ja koristemansikan vihreiden lehtien joukkoon. Pilkottaapa siellä sormustinkukankin lehtiä.

Lamium maculatum - Hopeatäpläpeippi

Kuvassa on Oikearinteen alaosa vuorimäntyjen kohdalla. Ahomansikka on sinne ihan itsestään kotiutunut. En enää muista, olenko tarkoituksella istuttanut paikalle hopeatäpläpeippi?. Vai onko alku kenties lähtenyt läheisyyteen väliaikaiseen varastoon tuotujen kaivukivien mukana?

Kokemukseni mukaan hopeatäpläpeippi ei paljoa tarvitse juurtuakseen ja levittäytyäkseen. Olen oppinut harkitsemaan, mihin sitä laitan välttääkseni ylimääräisen kitkemisen. Tässä muuten aika ongelmallisessa paikassa hopeatäpläpeipin ja ahomansikan liitto on oikein sopiva. Pudonneet vuorimännyn neulaset peittyvät hyvin, eikä muille rikoille jää elintilaa. Paitsi puna-apilalle, joka ei onneksi sentään ole vielä aivan tähän saakka levinnyt.

Euphorbia dulcis ´Chameleon´ - Metsätyräkki 17.5.2023

 
Tyräkkeihin tutustuin vasta jokunen vuosi sitten. Ensin sain Päivölän ruusuretkellä Saaripalstan Sailalta metsätyräkkiä (Euphorbia dulcis ´Chameleon´), joka onkin kotiutunut niin hyvin, että olen jakanut sitä Ruusupenkkiin. Muutama päivä sitten keksin, että metsätyräkkiä voisi kaivaa maasta kesäkukaksi ruukkuun. Siinä se vahvistuisi ja syksyllä sen voisi istuttaa haluamaansa paikkaan puutarhaan. 

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki 7.11.2024

Tommolan tilalta 2017 ostamani Mantelityräkki kasvoi ja kukoisti, kunnes se 2020 loukkaantui siirrosta heittäen henkensä. Kyllä harmitti. Niin kiva ja kiinnostava paikka kuin Tommolan tila onkin, on sinne meiltä aika pitkä matka. Heiltä voi myös tilata kasveja netin kautta, joten tuumasta toimeen. Kesällä 2023 sain kaksi mantelityräkkiä, joista toisen istutin Pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja toisen alapihan Ruusupenkkiin. 

Kumpikin selvisi viime talvesta, mikä ilahduttaa. Toivottavasti selviävät tulevastakin talvesta. Haluaisin nähdä molemmat tai ainakin toisen yhtä komena puskana, kuin minulle hyvästit jättänyt manterlityräkki oli.  

Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow - Tyräkki kirjavalehtinen

 Tänä keväänä tilasin nettikaupasta kolmen kappaleen paketin kirjavalehtistä tyräkkiä (Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow). Pidän siitä kovasti. Myyjän mukaan kasvi on melko kestävä. Seuraavat kuukaudet näyttävät, millainen talvenkestävyys tällä tyräkillä on minun puutarhassani.

Geranium cantabrigiense - Peittokurjenpolvi 26.10.2024

Tällainen lämmin ja lumeton syksy tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutkia kasvien ulkonäköä juuri ennen niiden talvilepoa. On helppoa ihastella ja kehua vaikkapa ruusujen ja pionien näyttäviä kukkia. Pienillä kasveilla taasen on toisenlaisia ominaisuuksia, jotka vaativat kumartamisen syvempään ja katsomisen läheltä. Se kannattaa. Miten hienoja yksityiskohtia monilla kasveilla onkaan. Sellaisillakin, jotka kauempaa katsoen näyttävät varsin vaatimattomilta.

Kuvassa kollaasi peittokurjenpolven lehtien syysruskasta lokakuun lopulla. Aika hellyttäviä, eikö olekin? Satavuotiaan sylissä -blogin Anna löytää ja kuvaa usein pikkuriikkisiä yksityiskohtia luonnossa ja puutarhassa. Niitä katsellessa tulen yleensä hyvälle tuulelle. Ja ajattelen, kuinka paljon on ihmeellistä ihanaa aivan lähellämme. Kunhan vain katsomme.

Pihan syystyöt on käytännössä tehty. Työvälineetkin vein jo kellariin, mutta lapion hain sitten sieltä uudelleen esiin. Keksin pieniä kohennuskohteita. Metsäruusun juuriakin saatan vielä sopivassa välissä kaivella. Torstaina hain kaupasta säkillisen auringonkukan kuorittuja siemeniä linnuille.  Kassan vieressä oli kukkasipuleita euron/pussukka. Valikoima oli suppea, mutta kolme tulppaanipussukkaa hyppäsi koriin. Ne pitäisi mitä pikimmiten laittaa maahan.

Hiekkakäytävät on haravoitu. Kuvasta ei näy, miten paljon joka paikassa on vaahteran "neniä". Niitä ei saa haravallakaan mihinkään. Ei ainakaan, jos haluaa edes osan kivituhkasta pysyvän paikallaan. Olisi meillä lehtipuhallinkin, mutta inhoan sen pörinää. Keväällä on taas siivottava käytäviäkin lumen jäljiltä. Mietin vaahteranenä-asiaa silloin uudelleen.

Alapihalle olen näyttänyt haravaa aika vähän. Suurimmat lehtikeskittymät olen silpunnut ruohonleikkurilla ja paksuimmat silppukasat haravoinut pensaiden alle ja perennoille. Loput saa jäädä nurmikolle. Luonto hoitaa kyllä oman osuutensa.

Puutarhatiikeri Mamis on taas vieraillut ahkerasti meidän pihalla. Hänellä on toisinaan paljon sanottavaa. Saa minun puolestani toimia meidän puutarhan hiiri- ja myyrävastaavana. Viime aikoina myös tien toiselta puolelta kotoisin olevat kaksi mustaa kissaa, äiti ja poika eli Tamiko ja Golf kiertävät taloamme. Ovat niin arkoja, ettei kummastakaan tahdo saada kuvia. Arka on Mamiskin, mutta pysähtyy ja rauhoittuu, kun pidän sopivan etäisyyden.

Helleborus - Jouluruusu 26.10.2024

Raikkaita marraskuun päiviä jokaiselle ja onnea kaikille isille!