Puikkoraitaa ja lukuelämyksiä

 
Syksy vaihtuu pian talveksi. Pihatyöt ovat seuraavien kuukausien aikana lähinnä lumen kolaamista. Toivon, ettei sitä hommaa tulisi kovin paljoa. Kesällä en vilkaissutkaan käsitöiden suuntaan. Neulekorinkin laitoin kaappiin pois silmistä.

Nilkkasukat Ailin lapaset -ohjeella

Käsillä pitää olla aina jotain tekemistä. Jos lapio ja sekatöörit ovat kellarissa, on kaivettava käsityökorista puikot ja lankaa. Luomistyön ohessa voi katsella telkusta uusintojen uusintoja tai kuunnella vaikka mieluista musiikkia. Tai antaa ajatusten liitää omille teilleen.

Punasävyiset jämälankakerät päätyivät tavallisiksi nilkkasukiksi. Kyllä näillä saa varpaansa lämpimiksi.

Musta-valkoiset tasaraitasukat ovat monien mieleen. Etenkin nuoret tykkäävät näistä.

Postauksen neljät ensimmäiset sukat ja punainen pipo ovat kevään tuotoksia. Toukokuun alussa katosi kaikki kiinnostus kutomiseen. Piha kutsui ja siksi myös raportointi viimeisenä valmistuneista on jäänyt tekemättä.

Pitkään jatkunut hieno syksy sai ulkohommat tuntumaan houkuttelevilta. Puikot ja lanka eivät tulleet mieleen. Kunnes sitten syyskuussa pyörähti käyntiin tuttu Kässälikkojen viikkokokoontuminen. Aloitusta sekoitti flunssat ja merkkipäivät, eikä käsityöt edistyneet tavalliseen tapaan. 

Olin ajatellut tehdä vinon pinon joulunpunaisia sukkia läheisille annettaviksi. Mieluisa malli antaa edelleen odottaa itseään. Sain sentään valmiiksi frillasukat ja nilkkasukat, joissa on somisteena valkoista Pörrö-lankaa (ei taida enää olla myynnissä).

Eräälle isän hoitajalle ajattelin kuvan musta-syklaamisävyisiä sukkia, sillä näitä värejä näen hänellä usein. Polvisukat olisivat ehkä olleet paremmat. Kenties saan vielä sellaisetkin tehtyä.

Raitasukat ovat aina turvallinen valinta silloin, kun päässä ei sytytä yhtään kiinnostavaa mallia. 

Jollei käsityöinto ole vielä saanut siipiä alleen, hetket kirjojen parissa ovat sujuneet sitäkin rattoisammin. Sain veljenvaimolta Heli Mäenpään "Arvon kissat" -kirjan, joka kertoo suomalaisten rescue-kissojen tarinoita. On se hienoa, että maassamme on lukuisa joukko ihmisiä, jotka tekevät pyyteetöntä työtä pelastaakseen kaltoinkohdeltuja ja hylättyjä kissoja. Oli lohdullista lukea kertomuksia, kuinka surkeista olosuhteista pelastetut kissat ovat saaneet uuden kodin ja huolenpitoa loppuelämäkseen.

Kirja kertoo myös siitä, kuinka kissa edelleen koetaan monella tapaa niin arvottomaksi, että se voidaan surutta hylätä omilleen, ettei kollikissojen kastraatioon haluta laittaa rahaa villipopulaatioiden estämiseksi tai huolehdita kissan terveydestä, kuten hyvään lemmikinhoitoon ilman muuta kuuluu.

Tämä syksy tarjoaa suuren määrän mielenkiintoista lukemista. Virpi Hämeen-Anttilan Sydänmaa-trilogian toinen osa Myöhäinen kevät kertoo kiinnostavasti mm. nälkävuosista 1866-1868. 

Anni Kytömäen Mirabilis uppoaa lumoavalla ja samalla vakavalla tavalla historiaan, ihmisten suhteeseen toisiinsa ja luontoon. Tarina liikkuu monella tasolla kuljettaen punaista lankaa kiinnostavasti ja säilyttäen juonen loppuun saakka. Lähes 700 sivun hieno lukukokemus ei ihan heti unohdu. 

Mirabilisin kaltainen tiiliskivi on myös Janne Flinkkilän elämänkerta Pedro, muusikko Pedro Hietasesta. En ole päässyt vielä puoleenväliinkään, mutta nyt jo voin aistia Pedron olleen ihmisenä kiinnostava ja muusikkona lahjakas sekä kaikkien pitämä henkilö.

Monta hyvää uutuuskirjaa odottaa vielä hyllyssä avaamista. Saattaa tulla vaikeuksia jakaa aika käsitöiden ja kirjojen kanssa. Tai sitten ei.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Hyvää viikonloppua,
kivaa marraskuun alkua ja
kynttilänvaloa Pyhäinpäivän juhlistamiseen!