Kasvimaan kuulumisia

Kasvimaalla ja kasvihuoneessa pöhisee mukavasti. Tomaatit ovat alkaneet kypsyä. Kuvan tomaatit hain 26.6. Sittemmin kypsyneitä löytyy yhä enemmän. Nyt omia tomaatteja riittää, eikä niitä tarvitse kaupasta ostaa.

Kasvatan lähinnä kirsikkatomaatteja, koska ne ovat satoisia ja kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeasti. Blogiystävien suosittelemaa Vilmaa kokeilen tänä vuonna ensimmäisen kerran. Jo tässä vaiheessa Vilma on osoittautunut herkulliseksi, joten se tulee kuulumaan jatkossakin kasvattamieni joukkoon.

Kurkku Beth Alpha

Kurkkuja olemme syöneet jo lukuisia. Pitkänmallinen Cordoba on mielestäni hyvän makuinen, mutta kuvan Beth Alphakin maistuu. Beth Alpha on vikkelä muodostamaan kukista hedelmiä, jotka kasvavat nopeasti pullukoiksi. Bethit on parempi syödä hieman pienempinä, jolloin ne ovat kiinteämpiä, eikä kuori ehdi paksuuntua.

Koska kurkkuja tulee yli oman tarpeen, tein kokeeksi niistä maustekurkkuja. Avomaan kurkut olisivat siihen tarkoitukseen ehkä parempia, mutta hyvin se onnistuu kasvarikurkuistakin.

Kurkku Beth Alpha

Yksi mörkömonsteriksi kasvanut Beth Alpha tekee kuin tekeekin myös hedelmiä. Tai kurkku taitaakin olla vihannes eikä hedelmä. Luulin, että oudon kropan itselleen kasvattanut kurkku keskittyisi bodaamiseen. Niin vain sekin on tehnyt muutaman kurkun. Ei tosin yhtä paljon, kuin tavalliseen ulkomuotoon tyytynyt Beth Alpha.

Paprika California Wonder

Paprikoita olisi saanut olla enemmänkin. Nyt on vain kaksi California Wonderia ja kaksi Zazua. Jokainen niistä kasvattaa ihan kivasti hedelmiä. Olen tehnyt parina syksynä itse kasvattamistani paprikoista etikkasäilykettä, joka on meistä tosi hyvää. Toivottavasti saamme paprikasatoa edes yhteen isohkoon purkilliseen.

Zazun tilalle taidan etsiä ensi vuonna jonkun toisen paprikan. Pitkänomainen, keltainen Zazu on hyvän makuinen, mutta pussissa on vain neljä siementä. Tänä keväänä neljästä iti vain puolet eli kaksi. Tulee tyyriitä paprikoita.

Kesäkurpitsa

Kurpitsat alkavat tuottaa satoa vasta nyt. Vihreän kesäkurpitsan saan hakea keittiöön varmaan jo viikonlopuksi. Keltainen pitenee ja pullistuu paljon hitaammin. Nämäkin maistuvat paremmilta pienempinä, joten pitää olla tarkkana, ettei päästä niitä liian suuriksi.

Spagettikurpitsa

Spagettikurpitsaa olen kasvattanut useampana kesänä, mutta huonoin tuloksin. Maanantaina huomasin ainakin kaksi spagettikurpitsaa keikkuvan lavakauluksen reunalla. Yksi pyöreä Tom Foxkin on kehittymässä. Kurpitsasta on kiva laittaa ruokaa lautaselle kuin myös säilöä sitä. Toivottavasti tulee runsas sato. Ainakin vettä ja lämpöä on viime aikoina riittänyt.

Kultakuoriaisiin törmää milloin missäkin. Tämä kaveri nautiskelee kurpitsan kukassa. Isossa kukassa sillä oli lokoisat olosuhteet, mutta seuraavalla kerralla en häntä enää nähnyt. Lienee siirtynyt jonkun toisen makoisan kukan ytimeen.

Mangoldi

Tänä vuonna en laittanut kasvuun minkäänlaista kaalia. En edes lehtikaalia, jota olen kasvattanut useana vuotena peräkkäin. Tympäännyin viime kesänä siihen, että sain jakaa kasvattamani kaalit tuholaisten kanssa. Pitäisi hommata kunnon kaaleja suojaava verkko. Harso ei riitä.

Mangoldia sen sijaan pyrin kasvattamaan joka kesä. Se on kaunis katselle punaisine lehtiruoteineen. Mangoldi toimii hyvin esimerkiksi suolaisissa piirakoissa.

Kuten kuvasta näkyy, vesiheinä eli pihatähtimö kurkkii mangoldin takaa. Tänä vuonna vesiheinää on valtavasti. Sitä on kaikissa muissa lavakauluksissa, paitsi mesimarjassa ja kesäkukissa. Mesimarja on muodostanut laatikkoonsa niin tiiviin kasvuston, ettei vesiheinä taida saada sieltä jalansijaa. Sitä en tiedä, miksei vesiheinä viihdy myöskään kesäkukkien joukossa. 

Suurimpia vesiheinäkeskittymiä kitken välillä. Pääasiassa annan sen olla, sillä vesiheinästä ei ole suurempaa haittaa hyötykasveille. Hellepäivinä se toimii kosteutta pidättävänä katteena. Vesiheinän sanotaan ilmentävän humuspitoista viljavaa maaperää, jossa on riittävästi ravinteita. Näin ollen lavakauluksissani pitäisi olla hyvä kasvaa muidenkin kuin vesiheinän. Vesiheinää voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin.

Herne

Herneitä kylvin yhden lavakauluksen puolikkaaseen. Kukkakuva on parin viikon takaa. Sittemmin kukista on jo kehittynyt herneitä, joita voi vähitellen käydä popsimassa. Puolikas lavakauluksellinen herneitä riittää vain maistiaisiksi. Toiselle puolikkaalle oli kuitenkin muuta käyttöä.

Valkosipuli skeippi

Käytämme ruoanlaitossa paljon valkosipulia. Sen kasvattamisesta on tullut Ukkokullan bravuuri. Kuulin joitakin viikkoja sitten, että valkosipulin kiemuroita eli skeippejä voi syödä monin eri tavoin. Niinpä leikkasin kiemurat ja pilkoin ne pannulle voissa paistettaviksi. Olivat tosi hyviä. Taas olen yhtä kokemusta rikkaampi. Kiitos hyvästä ideasta.

Salaatti

Pussista kylvämäni salaatti iti hitaasti. Syynä lienevät alkukesän helteet, vaikka mielestäni kastelen usein ja paljon kasvimaata. Söimme kaupasta ostamani tummalehtisen salaatin, kunnes jäljellä oli nysä juurineen. Laitoin sen kasvimaalle, jossa sen kasvu houkutteli myös kylvetyn salaatin itämään ja kasvamaan.

Pioniunikot

Toisen puolikkaan herneiden lavakauluksesta käytin esikasvattamilleni pioniunikoille. Laitoin erilaisten pioniunikoiden siemenet kukkalaatikkoon huhtikuussa ja laatikon vein kasvihuoneeseen. Hyvin itivät. Tosin useimmat tietävät, miten pikkuisia pioniunikoiden siemenet ovat. Niinpä niitä holahti turhan paljon yksittäisiin kohtiin, enkä käynyt kasvavia tuppaita erikseen harventamassa. Lykkäsin taimiryppäitä sellaisenaan lavakaulukseen. Niitä riitti myös pariin isoon terassiruukkuun mm. kelloköynnöksen ja kärhön  kaveriksi.

Ajattelin, että siirtäisin pioniunikot myöhemmin muille istutuspaikoille. Ei se niin toiminut. Kasvoivat ja kukkivat lavakauluksessa. Ja muodostivat kukittuaan muhkeita siemenkotia. Osa pioniunikoista alkoi kellastuttaa varsiaan kukinnan päätyttyä. En siis siirrä korkeiksi venyneitä, kukkineita kasveja mihinkään. Leikkaan niistä siemenkodat ja kylvän ne ensi keväänä tämän vuotiseen tapaan esikasvatukseen. Sitten siirrän taimet paikkoihin, joissa toivon niiden jatkossa kasvavan.

Tuoksuherne

Tuoksuherneet esikasvatin tuttuun ja hyväksi havaittuun Cecilia Wingårdin tapaan. Itivät ja kasvoivat hyvin. Määrällisesti taimia olisi saanut olla enemmän. 120 cm:n levyistä tukea vasten nousee turhan harvalukuinen joukko. Tämä täytyy muistaa ensi keväänä kylvöjä tehdessäni.

Samettikukat

Samettikukkiakin olisin voinut kasvattaa enemmän. Esikasvatettavia on joka kevät muutenkin niin paljon, että jossain vaiheessa tulee "en jaksa enempää" -fiilis. Niin sitten tulee kylvettyä tärkeät tomaatit, kurkut ja paprikat monien muiden mielenkiintoisten ja hyväksi havaittujen kasvien jäädessä vähemmälle - tai unholaan kokonaan.

Kosmoskukka

Kosmoskukkia on oltava joka kesä. Niitä kylvän yhden kokonaisen lavakauluksen verran. Harjoitan kasvimaalla viljelykiertoa, joten kosmostenkin paikka vaihtuu vuoden tai parin välein. Ei siis mikään yllätys, että varsinaisen kosmoskukkalaatikon lisäksi niitä nousee myös sipulien ja punajuurien joukosta. Joitakin siemeniä jää entisiin kasvupaikkoihin ja sieltä ne sitten ponnistavat kasvuun ja kukintaan. Ei sentään ruuhkaksi asti. Voisihan ylimääräiset kosmokset myös kitkeä pois, mutta kun sen enempää sipulit kuin punajuuretkaan eivät ole valittaneet. Ainakaan ääneen.

Joukko kosmoksia on jo ehtinyt nupulle ja ensimmäinen avannut jo kukkansakin. Kylvin useampaa sorttia, joten hauska nähdä, kuka niistä avautuu kakkosena.

Kehäkukka Bronzed Beauty

Kehäkukka ja krassi ovat jokakesäisiä "kuuluu kasvimaalle" -kylvettäviä. Tuoksuherneiden ja samettikukkien kaveriksi kylvin Bronzed Beauty -kehäkukkaa. Se on jo alkanut kukkia. Seasta nousee myös muutamia ruiskukkia, joita laatikossa kasvoi viime kesänä. Päätin, etten niitä enää kyväisi. Kauniita ovat, mutta retkottavat kuka mihinkin suuntaan.

Krassia en itse asiassa laittanut kasvimaalle. Sitä kylvin kahteen isoon ruukkuun pergolan viereen. Itse asiassa toiseen ruukkuun tyhjensin erilaisten kesäkukkien siemenpussien jämät, joukossa myös krassia. Nyt vähän ihmettelen, mitä kummaa ruukkuun tuli laitettua? Niin omituisen näköisiä lehtiä sieltä nousee. Myös krasseja, kuten pitikin.

Koristeporkkanat, vasemmalla Dara

Koristeporkkana vei muutama kesä sitten sydämeni kertaheitolla. Nyt sitä ei tarvitsisi enää edes kylvää, sillä näköjään se kylväytyy itsestään aika tehokkaasti. Ei kyllä nättiin riviin toinen toistensa kanssa vieretysten, vaan kuka minnekin korkeuksissa heilumaan.

Kuvassa on hauskasti tavallinen koristeporkkana ja punasävyinen Dara vierekkäin. Eivät ole samasta varresta, vaan tuulessa huojuen tukeutuvat toinen toisiinsa.

Ruohosipilu

Ruohosipuli on kasvanut ns. Vapaapenkissä jo useita vuosia. Sitä ei siis tarvitse enää kylvää. Kukkiessaan ruohosipulin varret muuttuvat puisiksi. Jokainen varsi ei kuitenkaan kuki. Kun sitä kasvaa muutenkin runsaasti, annan osan kukkia ihan rauhassa. Tykkään paljon ruohosipulin kukasta. Katsokaa nyt itsekin, miten nätti se on.

Punaherukka

Punaherukat kypsyvät vauhdilla. Pian koittaa aika sijoittaa itsensä ämpärin kanssa herukkapensaan viereen poimimaan vuoden satoa. Kahdesta isosta punaherukka- ja yhdestä valkoherukkapensaasta riittää meille mehuainesta koko talveksi. Muutaman rasiallisen pakastan kokonaisena. Juomme aika vähän mehuja, mutta keitän talvella herukkamehusta kiisseliä puuron kumppaniksi.

Sormustinkukka punaherukkapensaassa

Tänä vuonna sormustinkukkia on noussut sieltä täältä kivasti. Paikoin ne ovat kasvaneet hurjan korkeiksi. Nämä digitalikset tykkäävät kasvaa punaherukkapensaan tyvellä. Myös ahomansikka on vallannut tilaa marjapensaiden luona. Onpa sinne pesiytynyt myös nukkapähkämöä ja sinipiikkiputkea. Nämä aion kaivaa marjojen keruun jälkeen pois, kunhan keksin niille uudet asuinsijat. Sormustinkukat saavat meidän pihassa kasvaa, missä lystäävät.

Omena Huvitus

Omenasato näyttää toistaiseksi varsin hyvältä. Viime vuotiseen tapaan puissa oli jonkin verran omenakääriäisen seittejä. Vuosi sitten suihkutin niitä vedellä. Nyt en niin tehnyt, vaikka ehkä olisi pitänyt. Omenat näyttävät aika sileäposkisilta. Kunpa sellaisina pysyisivätkin. Jossain vaiheessa yleensä iskee muumiotauti. Tavallisesti se ei vie kaikkia hedelmiä, vaan jättää reilun määrän meillekin.

Maanantaina leikkasimme Ukkokullan kanssa omenapuista vesiversot. Luin lehdestä, että se tulisi tehdä vasta 15.7. jälkeen. Nyt oli meille sopivampi aika. Talvileikkauksia meidän omenapuille ei ole viime vuosina liiemmin tarvinnut tehdä. Vesiversoja saa leikata joka kesä. Nyt niitä oli tavallista enemmän. Homma sujuu kahteen pekkaan nopeasti. Heitimme leikattuja versoja nurmikolle levitetylle pressulle, jonka avulla kiskoimme ne puuvajan luo haketettavaksi. Vielä jäi haravalla siistittävää ja muutamien työn tuoksinassa pudonneiden omenoiden keräämistä. 

Vesiversojen poistuttua omenat saavat taas ilmaa ja valoa kypsymiseen.

Mesimarja

Kasvimaan yhdessä lavakauluksessa mesimarjat kypsyvät. Satoa ei sentään litratolkulla ole odotettavissa. Aion pakastaa marjat kokonaisina käytettäväksi talvella jälkiruokiin ja leivonnaisiin.

Hunajamarja (marjasinikuusama)

Ensimmäinen kerta, kun ehdin saada hunajamarjoja ihan reilusti. Tavallisesti linnut napsivat kolmen pensaan marjat ennen kuin ne ehtivät kunnolla edes kypsyä. Mikä lie, että ovat jääneet tinteiltä huomaamatta. Kahden litran sadolla ei vielä elvistellä, mutta kiva oli maistella. Parina aamuna laitoimme hunajamarjoja puurolautaselle ja loput syötiin sellaisenaan.

Hunajamarjan maku on hivenen kirpeä, muistuttaa vähän mustikkaa. Istutin pensaat keväällä 2020 ('Blue Velvet', 'Duet', 'Blue Star'). Netin mukaan yhdestä täysikasvuisesta pensaasta voi saada marjoja 5-10 litraa. Pensas taasen on täysi-ikäinen 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta eli omani lähentelevät täysi-ikäisyyttä. Ensi keväänä täytyy leikata kuivuneita ja kuihtuneita oksia, jotta pensaat pysyvät elinvoimaisina.

Viiniköynnös Zilga

Ehdin jo epäillä, että viiniköynnös Zilgan sato jää tänä vuonna vähäiseksi. Väärin epäilty. Raakileterttuja roikkuu pergolan katossa lähestulkoon viime vuotisen verran. Silloin saimme satoa kaksi ja puoli ämpärillistä. Todennäköisesti keitän nämä mehuksi, josta teen herkullista hyytelöä.

Yhtenä päivänä uurastimme Ukkokullan kanssa nokkostalkoissa. Ruusuhanskat kädessä kiskoimme nokkosia juurineen parista paikasta, jossa niiden ei mielestäni tarvitse kasvaa. Nokkosperhosen toukille jäi vielä nokkosia riittävästi. Leikkasin nokkosista kukinnot pois, jos vaikka käytän lionneet kasvit kasvimaalla katteena. Eivät ainakaan ryhdy siellä itämään. Nokkoset ovat nyt olleet vesisaavissa viikon verran. Kohta siivilöin veden käytettäväksi laimennettuna lannoitteena ja laimentamattomana mahdolllisten tuholaisten torjuntaan. Haisee ihan karmealle, vaan kun en haista. Tässä tapauksessa hajuaistin menetyksestä on hyötyä.

Perhoset ovat vähitellen alkaneet saapua. Ovatkohan ne päättäneet keskenään, kuka saa liidellä missäkin puutarhassa? Tänä vuonna amiraalit nimittäin näyttävät olevan runsain laji. Edellisen kerran enemmistönä olivat nokkosperhoset. 

En ole onnistunut ikuistamaan perhosia valokuvaan. Ainoastaan sinipiikkiputken lehdelle lepäämään pysähtynyt amiraali jaksoi odottaa, kunnes saan räpsäistyä pari kuvaa. Ehkä se oli uupunut rikkonaisten siipiensä vuoksi?

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Laitanpa vielä tähän loppuun kuvan punaisesta harmaakäenkukasta tiedoksi Sailalle. Sain häneltä viime kesänä oheista kukkaa harmitellessani punaisen puutetta. Tänä keväänä omat harmaakäenkukkani nousivat valkoisena muuttuen myöhemmin keskustaltaan pinkeiksi eli ovat 'Oculataa'. 

Sailan punakukkaista ei näkynyt missään, joten kävin ostamassa taimikaupasta peräti kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Olivat aluksi valkoisia ja muuttuivat sitten omieni tapaan pinkkikeskustaisiksi eli ovat 'Oculataa'. Ehdin jo kummastella ja harmitella tilannetta. Vaan ihme tapahtui. Sailan antama harmaakäenkukka avasi nuppunsa muita myöhemmin ja on kuin onkin punainen. Taisin tapani mukaan olla hätäinen, mutta nyt harmaakäenkukkakesäni on pelastettu. Kiitos Sailalle taimilahjasta!