Sivut

tiistai 9. heinäkuuta 2024

Kasvimaan kuulumisia

Kasvimaalla ja kasvihuoneessa pöhisee mukavasti. Tomaatit ovat alkaneet kypsyä. Kuvan tomaatit hain 26.6. Sittemmin kypsyneitä löytyy yhä enemmän. Nyt omia tomaatteja riittää, eikä niitä tarvitse kaupasta ostaa.


Kasvatan lähinnä kirsikkatomaatteja, koska ne ovat satoisia ja kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeasti. Blogiystävien suosittelemaa Vilmaa kokeilen tänä vuonna ensimmäisen kerran. Jo tässä vaiheessa Vilma on osoittautunut herkulliseksi, joten se tulee kuulumaan jatkossakin kasvattamieni joukkoon.

Kurkku Beth Alpha

Kurkkuja olemme syöneet jo lukuisia. Pitkänmallinen Cordoba on mielestäni hyvän makuinen, mutta kuvan Beth Alphakin maistuu. Beth Alpha on vikkelä muodostamaan kukista hedelmiä, jotka kasvavat nopeasti pullukoiksi. Bethit on parempi syödä hieman pienempinä, jolloin ne ovat kiinteämpiä, eikä kuori ehdi paksuuntua.

Koska kurkkuja tulee yli oman tarpeen, tein kokeeksi niistä maustekurkkuja. Avomaan kurkut olisivat siihen tarkoitukseen ehkä parempia, mutta hyvin se onnistuu kasvarikurkuistakin.

Kurkku Beth Alpha


Yksi mörkömonsteriksi kasvanut Beth Alpha tekee kuin tekeekin myös hedelmiä. Tai kurkku taitaakin olla vihannes eikä hedelmä. Luulin, että oudon kropan itselleen kasvattanut kurkku keskittyisi bodaamiseen. Niin vain sekin on tehnyt muutaman kurkun. Ei tosin yhtä paljon, kuin tavalliseen ulkomuotoon tyytynyt Beth Alpha.

Paprika California Wonder

Paprikoita olisi saanut olla enemmänkin. Nyt on vain kaksi California Wonderia ja kaksi Zazua. Jokainen niistä kasvattaa ihan kivasti hedelmiä. Olen tehnyt parina syksynä itse kasvattamistani paprikoista etikkasäilykettä, joka on meistä tosi hyvää. Toivottavasti saamme paprikasatoa edes yhteen isohkoon purkilliseen.

Zazun tilalle taidan etsiä ensi vuonna jonkun toisen paprikan. Pitkänomainen, keltainen Zazu on hyvän makuinen, mutta pussissa on vain neljä siementä. Tänä keväänä neljästä iti vain puolet eli kaksi. Tulee tyyriitä paprikoita.

Kesäkurpitsa


Kurpitsat alkavat tuottaa satoa vasta nyt. Vihreän kesäkurpitsan saan hakea keittiöön varmaan jo viikonlopuksi. Keltainen pitenee ja pullistuu paljon hitaammin. Nämäkin maistuvat paremmilta pienempinä, joten pitää olla tarkkana, ettei päästä niitä liian suuriksi.

Spagettikurpitsa

Spagettikurpitsaa olen kasvattanut useampana kesänä, mutta huonoin tuloksin. Maanantaina huomasin ainakin kaksi spagettikurpitsaa keikkuvan lavakauluksen reunalla. Yksi pyöreä Tom Foxkin on kehittymässä. Kurpitsasta on kiva laittaa ruokaa lautaselle kuin myös säilöä sitä. Toivottavasti tulee runsas sato. Ainakin vettä ja lämpöä on viime aikoina riittänyt.


Kultakuoriaisiin törmää milloin missäkin. Tämä kaveri nautiskelee kurpitsan kukassa. Isossa kukassa sillä oli lokoisat olosuhteet, mutta seuraavalla kerralla en häntä enää nähnyt. Lienee siirtynyt jonkun toisen makoisan kukan ytimeen.

Mangoldi


Tänä vuonna en laittanut kasvuun minkäänlaista kaalia. En edes lehtikaalia, jota olen kasvattanut useana vuotena peräkkäin. Tympäännyin viime kesänä siihen, että sain jakaa kasvattamani kaalit tuholaisten kanssa. Pitäisi hommata kunnon kaaleja suojaava verkko. Harso ei riitä.

Mangoldia sen sijaan pyrin kasvattamaan joka kesä. Se on kaunis katselle punaisine lehtiruoteineen. Mangoldi toimii hyvin esimerkiksi suolaisissa piirakoissa.

Kuten kuvasta näkyy, vesiheinä eli pihatähtimö kurkkii mangoldin takaa. Tänä vuonna vesiheinää on valtavasti. Sitä on kaikissa muissa lavakauluksissa, paitsi mesimarjassa ja kesäkukissa. Mesimarja on muodostanut laatikkoonsa niin tiiviin kasvuston, ettei vesiheinä taida saada sieltä jalansijaa. Sitä en tiedä, miksei vesiheinä viihdy myöskään kesäkukkien joukossa. 

Suurimpia vesiheinäkeskittymiä kitken välillä. Pääasiassa annan sen olla, sillä vesiheinästä ei ole suurempaa haittaa hyötykasveille. Hellepäivinä se toimii kosteutta pidättävänä katteena. Vesiheinän sanotaan ilmentävän humuspitoista viljavaa maaperää, jossa on riittävästi ravinteita. Näin ollen lavakauluksissani pitäisi olla hyvä kasvaa muidenkin kuin vesiheinän. Vesiheinää voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin.

Herne

Herneitä kylvin yhden lavakauluksen puolikkaaseen. Kukkakuva on parin viikon takaa. Sittemmin kukista on jo kehittynyt herneitä, joita voi vähitellen käydä popsimassa. Puolikas lavakauluksellinen herneitä riittää vain maistiaisiksi. Toiselle puolikkaalle oli kuitenkin muuta käyttöä.

Valkosipuli skeippi


Käytämme ruoanlaitossa paljon valkosipulia. Sen kasvattamisesta on tullut Ukkokullan bravuuri. Kuulin joitakin viikkoja sitten, että valkosipulin kiemuroita eli skeippejä voi syödä monin eri tavoin. Niinpä leikkasin kiemurat ja pilkoin ne pannulle voissa paistettaviksi. Olivat tosi hyviä. Taas olen yhtä kokemusta rikkaampi. Kiitos hyvästä ideasta.

Salaatti


Pussista kylvämäni salaatti iti hitaasti. Syynä lienevät alkukesän helteet, vaikka mielestäni kastelen usein ja paljon kasvimaata. Söimme kaupasta ostamani tummalehtisen salaatin, kunnes jäljellä oli nysä juurineen. Laitoin sen kasvimaalle, jossa sen kasvu houkutteli myös kylvetyn salaatin itämään ja kasvamaan.

Pioniunikot


Toisen puolikkaan herneiden lavakauluksesta käytin esikasvattamilleni pioniunikoille. Laitoin erilaisten pioniunikoiden siemenet kukkalaatikkoon huhtikuussa ja laatikon vein kasvihuoneeseen. Hyvin itivät. Tosin useimmat tietävät, miten pikkuisia pioniunikoiden siemenet ovat. Niinpä niitä holahti turhan paljon yksittäisiin kohtiin, enkä käynyt kasvavia tuppaita erikseen harventamassa. Lykkäsin taimiryppäitä sellaisenaan lavakaulukseen. Niitä riitti myös pariin isoon terassiruukkuun mm. kelloköynnöksen ja kärhön  kaveriksi.

Ajattelin, että siirtäisin pioniunikot myöhemmin muille istutuspaikoille. Ei se niin toiminut. Kasvoivat ja kukkivat lavakauluksessa. Ja muodostivat kukittuaan muhkeita siemenkotia. Osa pioniunikoista alkoi kellastuttaa varsiaan kukinnan päätyttyä. En siis siirrä korkeiksi venyneitä, kukkineita kasveja mihinkään. Leikkaan niistä siemenkodat ja kylvän ne ensi keväänä tämän vuotiseen tapaan esikasvatukseen. Sitten siirrän taimet paikkoihin, joissa toivon niiden jatkossa kasvavan.

Tuoksuherne


Tuoksuherneet esikasvatin tuttuun ja hyväksi havaittuun Cecilia Wingårdin tapaan. Itivät ja kasvoivat hyvin. Määrällisesti taimia olisi saanut olla enemmän. 120 cm:n levyistä tukea vasten nousee turhan harvalukuinen joukko. Tämä täytyy muistaa ensi keväänä kylvöjä tehdessäni.

Samettikukat


Samettikukkiakin olisin voinut kasvattaa enemmän. Esikasvatettavia on joka kevät muutenkin niin paljon, että jossain vaiheessa tulee "en jaksa enempää" -fiilis. Niin sitten tulee kylvettyä tärkeät tomaatit, kurkut ja paprikat monien muiden mielenkiintoisten ja hyväksi havaittujen kasvien jäädessä vähemmälle - tai unholaan kokonaan.

Kosmoskukka

Kosmoskukkia on oltava joka kesä. Niitä kylvän yhden kokonaisen lavakauluksen verran. Harjoitan kasvimaalla viljelykiertoa, joten kosmostenkin paikka vaihtuu vuoden tai parin välein. Ei siis mikään yllätys, että varsinaisen kosmoskukkalaatikon lisäksi niitä nousee myös sipulien ja punajuurien joukosta. Joitakin siemeniä jää entisiin kasvupaikkoihin ja sieltä ne sitten ponnistavat kasvuun ja kukintaan. Ei sentään ruuhkaksi asti. Voisihan ylimääräiset kosmokset myös kitkeä pois, mutta kun sen enempää sipulit kuin punajuuretkaan eivät ole valittaneet. Ainakaan ääneen.

Joukko kosmoksia on jo ehtinyt nupulle ja ensimmäinen avannut jo kukkansakin. Kylvin useampaa sorttia, joten hauska nähdä, kuka niistä avautuu kakkosena.

Kehäkukka Bronzed Beauty

Kehäkukka ja krassi ovat jokakesäisiä "kuuluu kasvimaalle" -kylvettäviä. Tuoksuherneiden ja samettikukkien kaveriksi kylvin Bronzed Beauty -kehäkukkaa. Se on jo alkanut kukkia. Seasta nousee myös muutamia ruiskukkia, joita laatikossa kasvoi viime kesänä. Päätin, etten niitä enää kyväisi. Kauniita ovat, mutta retkottavat kuka mihinkin suuntaan.

Krassia en itse asiassa laittanut kasvimaalle. Sitä kylvin kahteen isoon ruukkuun pergolan viereen. Itse asiassa toiseen ruukkuun tyhjensin erilaisten kesäkukkien siemenpussien jämät, joukossa myös krassia. Nyt vähän ihmettelen, mitä kummaa ruukkuun tuli laitettua? Niin omituisen näköisiä lehtiä sieltä nousee. Myös krasseja, kuten pitikin.

Koristeporkkanat, vasemmalla Dara

Koristeporkkana vei muutama kesä sitten sydämeni kertaheitolla. Nyt sitä ei tarvitsisi enää edes kylvää, sillä näköjään se kylväytyy itsestään aika tehokkaasti. Ei kyllä nättiin riviin toinen toistensa kanssa vieretysten, vaan kuka minnekin korkeuksissa heilumaan.

Kuvassa on hauskasti tavallinen koristeporkkana ja punasävyinen Dara vierekkäin. Eivät ole samasta varresta, vaan tuulessa huojuen tukeutuvat toinen toisiinsa.

Ruohosipilu


Ruohosipuli on kasvanut ns. Vapaapenkissä jo useita vuosia. Sitä ei siis tarvitse enää kylvää. Kukkiessaan ruohosipulin varret muuttuvat puisiksi. Jokainen varsi ei kuitenkaan kuki. Kun sitä kasvaa muutenkin runsaasti, annan osan kukkia ihan rauhassa. Tykkään paljon ruohosipulin kukasta. Katsokaa nyt itsekin, miten nätti se on.

Punaherukka

Punaherukat kypsyvät vauhdilla. Pian koittaa aika sijoittaa itsensä ämpärin kanssa herukkapensaan viereen poimimaan vuoden satoa. Kahdesta isosta punaherukka- ja yhdestä valkoherukkapensaasta riittää meille mehuainesta koko talveksi. Muutaman rasiallisen pakastan kokonaisena. Juomme aika vähän mehuja, mutta keitän talvella herukkamehusta kiisseliä puuron kumppaniksi.

Sormustinkukka punaherukkapensaassa

Tänä vuonna sormustinkukkia on noussut sieltä täältä kivasti. Paikoin ne ovat kasvaneet hurjan korkeiksi. Nämä digitalikset tykkäävät kasvaa punaherukkapensaan tyvellä. Myös ahomansikka on vallannut tilaa marjapensaiden luona. Onpa sinne pesiytynyt myös nukkapähkämöä ja sinipiikkiputkea. Nämä aion kaivaa marjojen keruun jälkeen pois, kunhan keksin niille uudet asuinsijat. Sormustinkukat saavat meidän pihassa kasvaa, missä lystäävät.

Omena Huvitus

Omenasato näyttää toistaiseksi varsin hyvältä. Viime vuotiseen tapaan puissa oli jonkin verran omenakääriäisen seittejä. Vuosi sitten suihkutin niitä vedellä. Nyt en niin tehnyt, vaikka ehkä olisi pitänyt. Omenat näyttävät aika sileäposkisilta. Kunpa sellaisina pysyisivätkin. Jossain vaiheessa yleensä iskee muumiotauti. Tavallisesti se ei vie kaikkia hedelmiä, vaan jättää reilun määrän meillekin.

Maanantaina leikkasimme Ukkokullan kanssa omenapuista vesiversot. Luin lehdestä, että se tulisi tehdä vasta 15.7. jälkeen. Nyt oli meille sopivampi aika. Talvileikkauksia meidän omenapuille ei ole viime vuosina liiemmin tarvinnut tehdä. Vesiversoja saa leikata joka kesä. Nyt niitä oli tavallista enemmän. Homma sujuu kahteen pekkaan nopeasti. Heitimme leikattuja versoja nurmikolle levitetylle pressulle, jonka avulla kiskoimme ne puuvajan luo haketettavaksi. Vielä jäi haravalla siistittävää ja muutamien työn tuoksinassa pudonneiden omenoiden keräämistä. 

Vesiversojen poistuttua omenat saavat taas ilmaa ja valoa kypsymiseen.

Mesimarja


Kasvimaan yhdessä lavakauluksessa mesimarjat kypsyvät. Satoa ei sentään litratolkulla ole odotettavissa. Aion pakastaa marjat kokonaisina käytettäväksi talvella jälkiruokiin ja leivonnaisiin.

Hunajamarja (marjasinikuusama)


Ensimmäinen kerta, kun ehdin saada hunajamarjoja ihan reilusti. Tavallisesti linnut napsivat kolmen pensaan marjat ennen kuin ne ehtivät kunnolla edes kypsyä. Mikä lie, että ovat jääneet tinteiltä huomaamatta. Kahden litran sadolla ei vielä elvistellä, mutta kiva oli maistella. Parina aamuna laitoimme hunajamarjoja puurolautaselle ja loput syötiin sellaisenaan.

Hunajamarjan maku on hivenen kirpeä, muistuttaa vähän mustikkaa. Istutin pensaat keväällä 2020 ('Blue Velvet', 'Duet', 'Blue Star'). Netin mukaan yhdestä täysikasvuisesta pensaasta voi saada marjoja 5-10 litraa. Pensas taasen on täysi-ikäinen 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta eli omani lähentelevät täysi-ikäisyyttä. Ensi keväänä täytyy leikata kuivuneita ja kuihtuneita oksia, jotta pensaat pysyvät elinvoimaisina.

Viiniköynnös Zilga

Ehdin jo epäillä, että viiniköynnös Zilgan sato jää tänä vuonna vähäiseksi. Väärin epäilty. Raakileterttuja roikkuu pergolan katossa lähestulkoon viime vuotisen verran. Silloin saimme satoa kaksi ja puoli ämpärillistä. Todennäköisesti keitän nämä mehuksi, josta teen herkullista hyytelöä.


Yhtenä päivänä uurastimme Ukkokullan kanssa nokkostalkoissa. Ruusuhanskat kädessä kiskoimme nokkosia juurineen parista paikasta, jossa niiden ei mielestäni tarvitse kasvaa. Nokkosperhosen toukille jäi vielä nokkosia riittävästi. Leikkasin nokkosista kukinnot pois, jos vaikka käytän lionneet kasvit kasvimaalla katteena. Eivät ainakaan ryhdy siellä itämään. Nokkoset ovat nyt olleet vesisaavissa viikon verran. Kohta siivilöin veden käytettäväksi laimennettuna lannoitteena ja laimentamattomana mahdolllisten tuholaisten torjuntaan. Haisee ihan karmealle, vaan kun en haista. Tässä tapauksessa hajuaistin menetyksestä on hyötyä.

Perhoset ovat vähitellen alkaneet saapua. Ovatkohan ne päättäneet keskenään, kuka saa liidellä missäkin puutarhassa? Tänä vuonna amiraalit nimittäin näyttävät olevan runsain laji. Edellisen kerran enemmistönä olivat nokkosperhoset. 

En ole onnistunut ikuistamaan perhosia valokuvaan. Ainoastaan sinipiikkiputken lehdelle lepäämään pysähtynyt amiraali jaksoi odottaa, kunnes saan räpsäistyä pari kuvaa. Ehkä se oli uupunut rikkonaisten siipiensä vuoksi?

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Laitanpa vielä tähän loppuun kuvan punaisesta harmaakäenkukasta tiedoksi Sailalle. Sain häneltä viime kesänä oheista kukkaa harmitellessani punaisen puutetta. Tänä keväänä omat harmaakäenkukkani nousivat valkoisena muuttuen myöhemmin keskustaltaan pinkeiksi eli ovat 'Oculataa'. 

Sailan punakukkaista ei näkynyt missään, joten kävin ostamassa taimikaupasta peräti kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Olivat aluksi valkoisia ja muuttuivat sitten omieni tapaan pinkkikeskustaisiksi eli ovat 'Oculataa'. Ehdin jo kummastella ja harmitella tilannetta. Vaan ihme tapahtui. Sailan antama harmaakäenkukka avasi nuppunsa muita myöhemmin ja on kuin onkin punainen. Taisin tapani mukaan olla hätäinen, mutta nyt harmaakäenkukkakesäni on pelastettu. Kiitos Sailalle taimilahjasta!


26 kommenttia:

  1. Voi kuinka ikävä tulee meidän viljelyspalstaamme, kun noita kuvia katselee. On muuten mehukkaan näköiset tomaatit. Minäkin tein kerran samanlaista nokkoslientä ja hajun muistan vieläkin - se oli järkyttävä. En muista miten sen tehon kanssa oli, mutta luulisi, että viimeisetkin kirvat ja muut örkit juoksisivat karkuun pelkän hajun takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse kasvatetut tomaatit maistuvat niin hyviltä. Mukana maussa on todennäköisesti myös annos onnistumisen ylpeyttä.
      En ole aikoihin käyttänyt nokkoslientä ötököiden häätämiseen, vaan enimmäkseen lannoitteeksi. Haju on totisesti niin tymäkkä, että karkoittaa isommatkin ötökät. Onneksi haju laimenee vähän siivilöinnin jälkeen.

      Poista
  2. Varmasti ihanaa noukkia herkullista syötävää omasta puutarhasta! Uurastuksen tuloksena herkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa hakea syötävää kasvimaalta. Kiva on myös ihan vain seisoskella vaikkapa herneiden tai marjapensaan vieressä ja napostella tuoretta suuhunsa.

      Poista
  3. Minulla Vilmassa on vasta raakileita, Maskotka anta ajo tomaateista satoa. ja meillä on taas vihannespunkki. En kestä, taas sama taisto edessä kuin viime vuonna. Liekö tullut mullan mukana tai sitten muualta ostetuissa amppelimansikoissa. Omat astiat ja koko kasvihuone oli desinfioitu.

    Vesiversoja pitäisi leikata meilläkin, teen sitten kun tulee inspiraatio ja on aikaa, ei se ajankohta niin nuukaa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmitus niitä vihannespunkkeja. Paljon työtä ja sadon mahdollinen menetys. Oletko tilannut Biotukselta petopunkkeja?
      Tuskin omenapuut seisovat puutarhassa kalenteri kainalossa. Leikattiin nyt, kun sattui sopiva päivä niin oman aikataulun ja sään puolesta. Omputkin saavat enemmän valoa, kun vesiversot ovat poissa.

      Poista
  4. Ihanan maukas juttu kaikkinensa! On tosiaan kiva kerätä kulho tomaatteja mukaan, kun aamulla käy kasvihuoneessa. Kurkkuja on meilläkin tullut niin valtavasti, että annoin niitä myös puutarhassa vierailleille mukaan - moni ilahtui kovasti. Tein myös säilökurkkuja.
    Omenapuut pitäisikin tarkistaa vesiversojen suhteen.
    Kukkaisa keittiöpuutarha on niin kaunis ja viehättävä, sinullakin on siellä vaikka mitä kaunista kasvamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkkuja ei oma perhe ehdi millään syödä sitä määrää, mitä niitä kypsyy. Aion tehdä vielä toisenkin satsin säilökurkkuja. Oman kasvarin tomaatit maistuvat aivan mahdottoman hyviltä, kuten tiedätkin.
      Laitoin tänä vuonna tavallista enemmän kukkia kasvimaalle. Silmänruokaa voi tankata kuviin ja mieleensä.

      Poista
  5. Mun piti lähteä töihin vasta kympiksi - mutta pakko lähteä jo nyt....
    Ehdittävä puutarhalle sitä ennen.... vihannesnälkä iski siihen malliin.
    MIten upeita kuviakin.... mesimarjaakin - olet sinä vaan velho!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä lie noita-akka olen. Osaisinpa velhomaisesti taikoa, niin paljon muutakin kasvattaisin. Kasvimaan antimista on kiva kipaista hakemassa lisuketta pöytään. Toivottavasti ehdit puutarhalle ja löysit hyviä vihanneksia. Sinähän olet erinomainen kokkaaja.

      Poista
  6. Aika hyvin saatte jo satoa kasvihuoneesta. Avomaalla, myöhään hommiin ryhtyneillä, on hieman hitaampi tahti. Keittiöpuutarhassasi on vaikka mitä.

    Ihmettelin itsekin, että miten kosmoskukkaa näyttää kasvavan vähän hassuissa paikoissa. Mullan mukana on kosmoskukan siemen muhinut talven yli ja kasvaa penkissä, jota ei edes viime vuonna ollut. Kun olen penkkiä tehdessä kierrättänyt multaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomaatteja saa kasvaristakin hetken odottaa. Kun vihdoin alkavat kypsymään, satoa tulee tasaiseen tahtiin. Avomaakasvatettuja joutuu aina odottamaan vähän kauemmin.
      Minulla kasvoi kosmoskukan taimia jopa lavakaulusten välisillä käytävillä. Sieltä kitkin ne pois. Kierrätetyn mullan mukana sinunkin kosmoksesi ovat varmaan siemeniään levitelleet.

      Poista
  7. Paljon monenlaista satoa sinulla tullut ja tulossa 😊 Ja ihania kukkia, erityisesti tuo kehäkukka. Itse joudun vielä odottelemaan ensimmäisiä tomaatteja ja kurkkuja, ihmeen hitaasti tuntuvat nyt kehittyvän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinä-elokuu on joka vuosi mukavaa itse kasvatettujen hyödyntämistä. Tänä vuonna kasvimaalla on tavallista enemmän kukkia, mutta tulee sieltä syötävääkin. Minun tomaattini ja kurkkuni kukkivat jo, kun vein ne kasvihuoneeseen. Usein varsinkin tomaatteja saa odotella pidempään. Nyt alkoivat kypsyä hyvissä ajoin.

      Poista
  8. Kyllä on paljon makoisaa tarjolla ja niin hyvin voivan näköisiä. Voiko tuota mangoldia käyttää salaatin tapaan? On tosi kauniin värinen ainakin :) Kukkiakin moneen lähtöön. Tuo on muuten totta, että stoppi tulee keväällä jossain vaiheessa kylvösten kanssa, ei voi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mangoldia voi silputa salaattiin ja lehtiruoteja käyttää parsan tapaan. Parasta mandolgi on pinaatin tapaan käytettynä. Ryöppään lehdet kevyesti ja pakkaan pusseihin. Lisään talvella piirakoihin, pataruokaan ja mihin milloinkin keksin.
      Tammikuussa puutarhuri pursuaa intoa kasvattaa, mitä ikinä keksiikään. Niin se vain on, että purkkien lisääntyessä into tuppaa hiipumaan.

      Poista
  9. Makoisaa satoa olette jo saaneet nauttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri hain salaattia ja tomaatteja. Että ovatkin hyviä.

      Poista
  10. Siellä on herkkuja ja kauneutta! Ihana tomaattikuva. Olisipa omia tomaatteja, mietin kuvaasi kastoessani. Rakastan niitä. Ja samalla syttyi lamppu pääni ylle. Nyt, kun peurat eivät enää vieraile puutarhassani lähes ikinä, voisinkin kasvattaa tomaattia! Ilman kasvihuonetta ne ovat menneet peurojen suihin, mutta uuden puutarhavajani mustaa seinustaa vasten tomaatti varmaan kypsyisi hyvin jossain isossa ruukussa. Voisihan sitä kiinnittää amppelikoukun seinäänkin ja laittaa tomaattiamppelin! Haa, kiitos ideasta.
    Hyvin kaikki kasvaa. Minulla itämiset ovat kesäkuun alussa kylvetyissä kasvimaalaatikoissa olleet äärimmäisen hitaita ja toissapäivänä vasta huomasin samettikukan ensimmäisen lehtiparin, yksi taimi ainakin sitä lajia siis tulossa viimein. Salaattia tajusin onneksi kylvää jo huhtikuun lopussa ja sitä riittää joka päivä salaatteihin. Ensimmäiset pikku perunatkin tuli nostettua ja eilen nostin elämäni ensimmäiset omat valkosipulinkynnet, ihanat!
    Marjasatosi saa myös veden kielelle. Kiitos siitäkin muistutuksesta, käynpä purkin kanssa keräämässä vähän ahomansikoita ja mustaherukoita aamupalalle, äitikin kun on täällä vieraana.
    Hienoa, että punainen harmaakäenkukka on sitten punainen! Ehkä siirto aiheutti sillä hidastelua. Tästä lähin olet takuulla omavarainen sen taimien suhteen, siementaimia kun putkahtaa kaikkialta ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että lamppu syttyi. Ennen kasvaria kasvatin tomaatteja talon seinustalla. Sato oli pienempi ja kypsyi hitaammin, mutta ihan yhtä hyviltä maistuivat, kuin kasvarin tomaatit. Vajan musta seinusta on varmasti hyvä ja lämmin paikka. Omakehulla lienee osuutensa, kun itse kasvatetut maistuvat niiiiiiiin hyvältä.
      Jospa sammarisikin alkavat vähitellen kasvaa ja kukkia. Salaatti on todella tuottoisa ja helppo kasvattaa. Hain juuri tarpeita ruokapöytään eli salaattia ja herneitä sekä tomaatteja.
      Kivaa, että olet saanut äitisi vieraaksi. Pääset hellimään häntä puutarhan herkuilla ja jakamaan silmäniloksi ihania kasvejasi.
      Omia harmaakäenkukkia tupsahtelee vähän sieltä sun täältä. Nekin muuttuivat vähitellen pinkkikeskustaisiksi eli Oculataksi. Toivottavasti antamasi punainen säilyy punaisena, eikä lähde pariutumaan vanhojen harmaakäenkukkieni kanssa. Tykkään valtavasti punaisista väripilkuista muiden kasvien joukossa. Iso kiitos sinulle!

      Poista
  11. Nyt alkaa olla kasvimaan paras satoaika käsillä, kun joka päivä saa hakea jotain syötävää. Täälläkin on saatu jo maistella ensimmäisiä tomaatteja. Ehkä niille olisi vielä päivä tai pari lisäkypsyttelyä tuonut lisää makeutta, mutta ei maltettu enää odotella. Ollaan kärsivällisempiä seuraavien maistiaisten kanssa. Ensimmäinen avomaan kurkku otettiin eilen ja olihan se hyvää. Peukalonkokoisia pikkukurkkuja on hirveästi, joten ehkäpä kohtapuoliin päästään taas tekemään omia säilykekurkkuja sen lisäksi, että tuoreena syötävää saa joka aterialle. Valkosipulin skeipit pannulla paistettuna jäivät kertaheitolla myös meidän ruokalistalle. Miten ihmeessä niitä ei tullut aiemmin testattua?
    Onpa komeat pioniunikkopuskat, kukillakin kokoa kuin jalkapalloilla konsanaan. Luulisi, että kosmoskukan kaltainen suht hentolehtinen kasvi ei tosiaan haittaisi vihannesten kasvua. Luulisi sen hämäävän tuholaisiakin sipulien välissä kasvaessaan. Itse en ainakaan suhtaudu niin kurinalaisesti kasvimaahan, että jokaisen kasvin pitäisi kasvaa ainoastaan omalla paikallaan. Pääasia, että joka kohdassa kasvaa jotain ja vielä parempi, jos kukkia on sopivasti siellä sun täällä tuomassa väriä.
    Perhosten kuvaaminen vaatii nopeutta ja tuuria. Harvoin ne malttavat pysyä niin pitkään paikoillaan, että ehtisi hyviin kuvausasemiin ja saisi vielä kameran säädötkin kohdilleen. Varsinkin ensimmäiset vaeltavat perhoset tuntuvat olevan hyvin levottomia ja kiireisiä liikkeissään. Amiraaleja tai mitään muutakaan muuttajaa ei ole vielä täällä saakka näkynyt ja aika vähän muitakin perhosia. Lanttu- ja tesmaperhosia sentään näkyy melkein joka päivä mutta ne eivät ole siitä komeimmasta päästä. Jospa niille pian tulisi värikkäämpiä kavereita.
    Kiva, että sait vihdoin punaista harmaakäenkukkaa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäiset tomaatit tulee lähes joka kesä maisteltua puolikypsinä, kun niitä on odottanut "kieli pitkänä". Nyt on vaihteeksi mukavan lämmintäkin ja tomaatit kypsyvät makoisiksi. Säilykekurkut ovat hyviä ja talvella kiva muisto kesän kasvatuksista.
      Syömättä ovat jääneet valkosipuli skeipit aiemmin täälläkin. Vastaisuudessa moista mokaa ei tule tapahtumaan.
      Pionien kukinta olisi saanut kestää kauemminkin, mutta iloitsin noistakin. Saanpa niistä siemeniäkin jatkoa varten. Merkitsin eri värit ohuella langalla kukkien varsiin, mutta sekaisin taitavat silti mennä. Meikäläisen kaltaiselle perfektionistille kurinalaisuudesta luopuminen on vienyt vähän enemmän aikaa. Nykyisin ei jaksa enää pikkuasioista nipottaa. Jos kosmokset kukkivat sipulien keskellä, kukkikoon. En usko niistä olevan mitään haittaa muille, kun niitä kuitenkin kasvaa yksi siellä toinen täällä.
      Enimmäkseen täällä lentelee lanttuperhosia. Muut ovat satunnaisia, eivätkä ne aina edes laskeudu mihinkään. Yleensä loppukesästä perhosia on runsaammin ja lajikirjo laajempi.
      Punaista harmaakäenkukkaa on nyt jopa kahdessa paikassa. Tykkään niistä.
      Aurinkoista viikonloppua sinulle ja perheellesi!

      Poista
  12. Aivan mahtava sato puutarhastasi! Ja mikä kukkaloisto!
    Oman sadon kerääminen on tosi palkitsevaa, ihania herkkuja säilöttäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään esikasvatus ja kylvöhommat kannattavat, kun palkintona on hyvänmakuista syötävää omalta kasvimaalta.

      Poista
  13. Voi hitsi, kun meillä on kaikki niin myöhässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa teillä sitten satoa riittää vielä sittenkin, kun meillä kaikki on jo syöty.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!