Osa multasäkeistä odottaa kellarissa kevättä, osa ulkona. |
Varoitan lukijoita kauhistumasta kuvissani esiintyvien työvälineiden huoltamattomuutta. Se on kyllä tehtävälistalla. Hävetti kuvata multaista lapiota. Puolustukseksi sanottakoon, että juuri ennen ensilumia kaivelin metsäruusun juurakoita, jolta työmaalta kiireissäni kiikutin lapionkin suoraan kellariin.
OKSASAKSET
Pienikokoisia, käteen sopivia sekatöörejä minulla on useampia. Osan voisi laittaa kiertoon, koska niitä ei tule edes käytettyä. Tämän kuvan saksista käytän eniten sinisiä Gardenan saksia. Enkä niitäkään kovin paljon, koska ovat hennommalle leikattavalle materiaalille tarkoitettu.
Myönnän - huollon tarpeessa |
Ahkerimmassa käytössä ovat kuvan Gardenan leikkurit. Näitä minulla on kahdet kappaleet, jotta työn tiimellyksessä vaikkapa yläpihalla ei tarvitsisi juosta alapihalle saksia hakemaan. Yleensä kuskaan tärkeimpiä työvälineitä ämpärissä kulloiseenkin kohteeseen. Punainen ämpäri on siitä hyvä, että sen kyllä löytää.
Oksasaksia on hyvä olla monenlaisia eri tarpeisiin. Näistä alimmat ovat vanhimmat, enkä käytä niitä itse juuri ollenkaan. Ukkokulta käyttää niitä toisinaan oksien pienimiseen hakettaessaan risuja.
Keskimmäiset ovat käytetyimmät, koska niissä on katkaisuvoimaa. Lisäksi teleskooppiominaisuus lisää ulottuvuutta. Ruusupensaiden tyvellä työskennellessä on hyvä saada työväline ulottumaan pitkälle, jotta oma nahka säästyy piikeiltä.
Näistä pensassaksista käytän alempia. Ne on ostettu Rustasta (Honkkarista, joka Rusta oli aiemmin) tai sitten Liiteristä. En enää muista. Vaikka keltasomisteisten leikkurien terä on lyhyempi, se leikkaa tehokkaasti. Ja jälleen kerran teleskooppiominaisuus on minulle mieleinen lisäarvo.
Nämä pensasleikkurit ovat kumpikin vanhoja. Veikkaan niiden tulleen meille anopilta. Pienempiä en muista käyttäneeni vuosiin. Suuremmat sen sijaan toimivat hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Käytän niitä aika paljon ylemmän kuvan keltasomisteisen teleskooppisaksien rinnalla.
Ukkokullan työkaluvarastoon kuuluu monenlaisia sahoja. On minullakin yksi tavallinen saha, mutta harvemmin sitä mihinkään käytän. Tämän taittoteräisen sahan olen ostanut jostain tusinamarketista edullisesti. Se on yllättävän hyvä. Terävä ja toimiva. Kahvasta saa hyvän otteen. Tällä sahasin viimeksi marraskuun lopulla lumikuorman tyveltä murtamat kaksi syreeninrunkoa poikki. Paksumpiin runkoihin käytetään moottorisahaa. Ohuempiin runkoihin ja oksiin saksia.
Fiskarsin pitkävartinen oksaleikkuri on kätevä silloin, kun pitää päästä korkealle - ilman tikkaita. Esimerkiksi omenapuista olen tällä leikannut vesiversoja korkeammalta. Tämä on jo toinen pitkävartinen oksaleikkuri huushollissamme. Edellisestä hajosi oranssi vetosysteemi.
HARAVAT
Haraviakin talosta löytyy useampi. Mieluisin itselleni on rautaharava. Toisen sijoituspaikka on alapihan puuvajassa, toinen yläpihalla joko varaston seinustalla tai kellarissa. Jostain syystä tuntuu kumman työläältä lähteä parhaan työvireen iskiessä hakemaan tontin toiselta puolelta työvälinetta. Niinpä meillä on monia työvälineitä vähintään kaksin kappalein.
Kuvassa keskellä olevalla kapealla muoviharavalla saan talon puistopäädyn seinällä kasvavien köynnöshortensioiden alta ja lomasta kuivia lehtiä pois. Samoin olopihan vatukkapenkin ja pergolan seinän väliin jää kapea tila, jonne tavallinen harava ei mahdu.
Fiskarsin muoviharava on lähinnä hätävara. En ole oikein koskaan tykännyt käyttää sitä.
Näitä välineitä käyttäessäni mietin usein, mikä niiden oikea nimi onkaan? Kutsun niitä rautaharavaksi. Isompi on sekin jo toinen meidän pihassa. Rautaharavalle on riittänyt töitä, kun välillä sillä levitetään kivituhkaa, välillä multaa. Ennen lavakauluksia alapihalla oli iso kasvimaa, jossa rauhtaharavalla oli vakituinen työtehtävä. Pienempi on joko minun tai Ukkokullan vanhemmilta peritty. Hennompana se sopii paremmin hienosäätöön.
Tällaisia pikkuharavoita minulla on kaksi. Toinen on jo aika vanha, mutta toimii edelleen kiitettävästi. Pikkuharava kulkee yleensä mukanani siinä punaisessa työvälineämpärissä. Rikkaruohohommissa on välillä tarpeen rapsuttaa ahtaita paikkoja, joihin täysikokoinen harava ei mahdu.
KUOKAT, MÖYHENTIMET
Heiluriharan voittanutta ei ole. Kivituhkakäytävien siivoaminen sujuu näppärästi heiluriharalla. Haraan on vaihdettu varsi ainakin kerran, ellei toisenkin. Ukkokulta on muutenkin sitä korjaillut.
Tämä kaksikko kuuluu niinikään punaisen työvälineämpärin vakiovarustuksiin. Ylempi vempain, mikälie möyhennyskuokka se onkaan, on suhteellisen tuore hankinta. Alemmalla on ikää varmaan 20 vuotta ellei enemmän. Kuten sen olomuodosta näkee, töitä sillä on riittänyt. Kahvaa on korjattu monen monta kertaa, viimeksi ilmastointiteipillä. Se vaan istuu niin hyvin käteen ja koukkujen muoto ja sijainti on täydellinen.
Kellarissa on useita vastaavia yritelmiä, joista yksikään ei ole kokeilun jälkeen istunut pysyvästi hyppysiini. Kaikkein vähiten Fiskarsin muoviset möyhennyskuokat.
LAPIOT, TALIKOT
Kuvassa on talikko numero kakkonen ja lapio numero kakkonen myös. Vanha talikko oli todella hyvä. Sen neljä terävää piikkiä sujahtivat maahan kuin voihin vain. Kerran se sitten väsähti käytössäni. Toinen laitapiikeistä meni poikki. Uusi talikko on muutaman vuoden ikäinen. Se on Fiskarsin talikko, jonka piikit ovat tasapäiset. Eivät siis teräviä. Kyllä sillä hommat hoitaa, mutta ei se voita vanhaa.
Lapion puolesta pyydän syvästi anteeksi. Se ei ole ruosteessa, vaan yltä päältä mullassa loppusyksyn kuraisen metsäruusun juurakon kaivelun jäljiltä. Kunhan arki tässä kunnolla koittaa, hankin välineitä ja aineita, joiden kanssa linnottaudun vähäksi aikaa kellariin työvälineitä hoitamaan.
Meiltä löytyy useita lapioita eri käyttöön. On sementtilapiota, on pitkävartista, on painavaa. Tämä musta Fiskarsin lapio on minulle juuri sopivan kokoinen ja painoinen. Siksi sen ostinkin. No, toinen ostosyy oli edellisen lapion hajoaminen. Siinä oli nimittäin osittain ontto metallivarsi, joka kerran jotain raskasta kaivaessani taipui. Suoristusyritys sai taipuneen kohdan metallin murtumaan. Lapion rakenne ei mahdollistanut uuden varren laittamista. Se lähti metallikierrätykseen ja minä rautakauppaan.
Lapio on varmasti yksi tärkeimmistä työvälineistä puutarhassa. Kaikenlaisen kaivamisen lisäksi käytän lapiota kanttaamiseen. Ostin kerran kanttausraudankin, mutta lahjoitin sen turhana pois. Lapiolla homma hoituu yhtä hyvin.
Lapio ei mahdu punaiseen työvälineämpäriini, mutta se kulkeekin useimmiten kottikärryissä. Ellen ole jo erikseen kantanut sitä kulloisellekin työmaalle.
VOIKUKKARAUTA
Fiskarsin voikukkarauta on vuosien takainen hitti. Yhtäkkiä sellainen ilmestyi joka kauppaan ja jokaiseen pihaan. Pitkään koitin vastustella hittivempainta sillä ajatuksella, että pärjäänhän minä ilmankin. Varmaan pärjäsinkin, mutta on se aika näppärä vempain. Voikukilla on kummallinen tapa kasvaa perennojen keskelle. Tai milloin mihinkin niinsanottuun väärään paikkaan. Eniten ehkä käytän tätä voikukkarautaa kitkemällä rönsyleinikkejä marjapensasalueelta. Rönsyleinikki lähettää rönsyjään valtaamaan lisää tilaa, mitä sen ei tule antaa tehdä. Voikukkarauta heti ensimmäisen rönsyleinikin kimppuun, niin ongelma on vältetty.
AKKU- JA SÄHKÖKÄYTTÖISET
Taloudessamme kolme vuotta kiitettävästi työskennellyt trimmeri on sähkökäyttöinen Ryobi. Se leikkaa siimalla. Leikkaavan yksikön saa säädettyä sopivasti pystyyn asentoon, jolloin voin siistiä kanttausurien nurmikon puoleisen reunan. Ainoa hankaluus on sähköjohdon kiskominen perässä. Etenkin alapihalle on vedettävä pitkääkin pidempi johtoviritelmä, jotta saan laitimmaisetkin alueet trimmeröityä. Tehtävää ei sentään kovin montaa kertaa kesässä tarvitse tehdä. Olemme projektin jälkeen yltä päältä pölyssä, minä ja trimmeri.
Vanhempi trimmeri on akkukäyttöinen Bosch. Sillä tulee siistittyä pienempiä alueita silloin, kun en millään jaksa virittää Ryobin sähköjohtoja pitkin pihaa. Boschissa on kaksi akkua, mikä vähän pidentää laitteen käyttöaikaa. Tosin yhdellä akulla ei kovin pitkään työskennellä.
Laitteessa teränä on kapea muovinen läppä, joita on aina oltava taskussa useita varalla. Etenkin kiveen tai puunjuureen osuessa muoviläppä menee poikki tai lentää kokonaan jonnekin pusikkoon.
Kaiketi Bosch on jo muutenkin elinkaarensa lopussa. Varren pituussäätö ei pysy paikallaan lukittuna. Samoin muoviterän kiinnitystappi on kulunut, mikä saa terän irtoamaan entistä helpommin. Muoviterät eivät ole kovin edullisia ja niiden löytämiseksi saa välillä kiertää useamman rautakaupan.
Meillä on myös kolmas trimmeri, polttomoottorikäyttöinen raivaussaha. Se on niin painava ja iso vempain, etten yrityksistä huolimatta jaksa sen kanssa työskennellä. Ukkokulta siistii joskus tonttimme puistorajaa, jonne nousee mm. haavan- ja vaahterantaimia ja villivadelmaa. Muuten se on liian järeä vekotin vaikkapa nurmikonreunojen siistimiseen. Enimmäkseen raivaussaha viettää lomapäiviä kellarissa.
Pari vuotta sitten ostin Liiteristä teleskooppivartisen pensasleikkurin, jossa terän asento on säädettävissä. Laite toimii akulla, joita minulla on kaksi. Yhdellä akulla työskentelee pitkän ajan. Tämä pensasleikkuri on aika isokokoinen, ei kuitenkaan kovin raskas. Mukana tulleet valjaat helpottavat käyttöä.
Tällä pensasleikkurilla saan leikattua sekä pitkän tuija-aidan että yksittäiset tuijat. Suurimman osan tuija-aidasta leikkaan maasta käsin säädettävän terän ja teleskooppivarren ansiosta. Vain muutaman kinkkisemmän paikan siistimiseen tarvitsen tikkaita.
Havujen viimeistelysiistimiseen on myös pieni Bocshin ladattava leikkuri. Tulevaa kautta varten ajattelin hankkia ison oksaleikkurin ja pienen viimeistelylaitteen väliin sopivan laitteen.
Sähkökäyttöinen Einhellin pensasleikkuri on itse asiassa lainassa pikkuveljeltä. Hän ei sitä tarvinnut. Tällä pidän lähinnä pikkupuutarhan lumimarja-aidanteen matalana ja tasaisena. Samoin talon eteläpuolella, terassin kupeen norjanangervot. Uuden akkukäyttöisen laitteen hankittuani Einhellin käyttö on vähentynyt. Pikkuveli saa laitteensa takaisin, jos vain haluaa.
KOTTIKÄRRYT
Kottikärryt kulkevat puutarhatöissä mukana likimain aina. Kuskaan niillä yhteen suuntaan työvälineita, kasviruukkuja ja multasäkkejä, toiseen suuntaan risuja ja rikkaruohoja. Nämä kottikärryt ovat rakennusaikaiset, vakaat ja tilavat. Näillä on kuljetettu kuutiotolkulla multaa, kivituhkaa, klapeja, autonrenkaita ja milloin mitäkin. Rengas on kertaalleen vaihdettu. Toisinaan näistä kottareista tulee Ukkokullan kanssa vähän kinaa, kun kumpikin saattaa tarvita niitä samanaikaisesti. Emme ole nähneet tarpeelliseksi hankkia toisia samanlaisia, sillä ristiriitatilanteet ovat aina ratkenneet.
On meillä toisetkin kottikärryt, mutta minusta ne ovat turhan rimpulat. Liian pienet minun käyttööni ja keikahtavatkin helposti. Toisinaan niillekin löytyy tarvetta.
Yleensä viemme kottikärryt talveksi kellariin. Nyt oli niin leuto ja pitkä syksy, että kottikärryille riitti hommia ensilumiin saakka. Voi ne vieläkin kuskata kellariin, mutta hyvin ne pärjäävät yhden talven alapihan puuvajassakin.
Puuvaja ei tässä kuvassa ole parhaimmillaan. Vajan takaosassa klapit ovat olleet kuivumassa niin pitkään, että pian ne pitäisi kuskata kellariin. Vajan vasemmalla puolella on Ukkokullan vanhasta tiskipöydästä tekemä työpöytä kesäkäyttöön. Pöydän taaemmassa osassa on kaksi lavuaaria. Vajan seinään, pöydän yläpuolelle ripustan kesällä käytetyimpiä työvälineitä; sekatöörit, möyhennyskuokka, pikkuharava ym. Ei ehkä kaikkein tyylikkäin työskentelypiste, mutta sitäkin oivallisempi. Tuolla on jokunen taimi tullut ruukutettua. Kesäiltana vajassa on kiva touhuta mullan ja ruukkujen kanssa, vaikka sataisi.
Syksyllä jäi tuo säkki metsäruusun juurakoineen odottamaan kevättä ja pois kuskausta. Todennäköisesti se saa kevään tullen monta muuta säkkiä kaverikseen.
Meillä on iso ikkunaton kellari. Sinne on vuosien varrella kertynyt tavaraa, hyödyllistä ja täysin turhaa. Pari kesää sitten siivosimme kellarista useamman peräkärryllisen roinaa kaatopaikalle ja kierrätykseen. Työtä pitäisi jatkaa.
Ripustettavia työvälineitä varten on koukkusarja ollut hankittuna jo pidemmän aikaa. Keskustelu niiden sijoituspaikasta on edelleen kunnolla käymättä. Ukkokullan mielestä kellari on hänen valtakuntaansa. Meillä on pieniä näkemyseroja järjestyksestä. Toistaiseksi en ole saanut lupaa itsenäiseen siivoukseen ja järjestelyyn. Vaikka mielestäni olen tehokas järjestelijä. Kenties juuri siksi lupa on saamatta.
Minulla on ovensuussa hyllykkö puutarhatarvikkeille. Kuvassa se näyttää sotkuiselta, mitä se jossain määrin onkin. Jokainen laatikko sisältää tiettyjä tavaroita eli kovin kauaa ei hakemaansa tarvitse etsiä.
Puutarhavälineyksikkö on itse asiassa levinnyt muuallekin. Kuvaajasta vasemmalla olevaan hyllykköön tuon talveksi mm. isokokoisia ruukkuja ja amppelit. Myös keväällä ikivihreille tarvittavien varjostusverkkojen säilytyspaikka on siellä.
Pienemmille työvälineille on oikeassa reunassa lipasto isoine laatikoineen. Aiemmin samaa virkaa hoiti pieni lasten käytössä ollut lipasto, joka hajosi. Torista ostin 30 eurolla nykyisen lipaston. Myyjä oli niin ylpeä lipaston hyvästä kunnosta. En kehdannut sanoa hänelle, että se pääsee kellariin oksasaksien ja kaikenmaailman kuopsuttimien säilyttimeksi.
Kastelukannuja on vuosien myötä kerääntynyt 8 kpl. Osa niistä viettää kesän alapihalla.
Taimet kellarikasvattamossa huhtikuun lopulla 2024 |
Kellarissa on myös huone, jonka katossa on tehokas kasvivalaisin. Tässä huoneessa kasvatan mm. tomaatteja, kurkkuja ja paprikoita kasvihuoneeseen sekä kelloköynnöksiä pihalle. Toinen kasvivalaisin on kellarin yleistilassa. Sen huomaan siirrän tomaatit ja kurkut siinä vaiheessa, kun olen istuttanut ne isompiin astioihin. Niihin, joissa ne viettävät kesän kasvihuoneessa.
Tiistain lumimaisema on vaihtunut keskiviikon plussavesikeliin. |
Jutusta tuli pitkä. Jokainen saa ihan itse päättää, lukeeko kaiken vai jättääkö kokonaan lukematta. Näistä työvälineistä oli mielenkiintoista tehdä postausta. Huomasin, kuinka monta turhaa vekotinta kellarissamme lojuu. Mikä tärkeintä, työvälineiden huoltamisen tärkeys korostuu, kun niitä katselee kuvissa likaisina.
Tarpeellisiin töihin on helpompi tarttua, kun on välineet kunnossa. Sinulla on paljon kaikkea, koska puutarha on intohimosi. Kesällä on helpompaa, mutta talvella tietysti pitää miettiä, miten saa kaikki tavarat taas mahtumaan sisätiloihin.
VastaaPoistaKävin pari vuotta sitten naapurissa poistelemassa voikukkia pihalta jotain juhlia varten. Tuo laite tuntui kivalta ja ostin sen itsellenikin. Se meni jotenkin rikki ja sain rahat takaisin. En tullut enää ostaneeksi uutta.
Oksasaksilla vetäisin just joulukuusen palasiksi ;)
Noista pensassaksista, talikosta ja rautaharasta tulee lapsuus mieleen. Ne meiltä löytyi kotoa. Nyt on näin vuosien päästä vain hämmästeltävä, miten ihmeessä isä jaksoi leikata meidän valtavan orapihlaja-aidan noilla pensassaksilla!
Alkuvuosina tuli tehtyä aika vähillä työvälineillä tarvittavat hommat. Vaatimustaso on selvästi kasvanut. Niin on kyllä työvälineiden tarjontakin.
PoistaVoikukkaraudan oikeanlaista käyttöä joutuu aluksi opettelemaan. Kun sen keksii, työ sujuukin näppärästi. Rönsyleinikkiin voikukkarautaa käytän ehdottomasti enemmän kuin voikukkiin.
Monet puutarhavälineet ovat säilyttäneet ulkonäkönsä varmaan ikuisuuden. Rautaharan ja talikon tunnistaisi vanhoista kuvista samanlaisiksi, kuin ne on nykypäivänäkin. Taisi olla telkusta tullut saksalainen sarja, jossa mies leikkasi pensasaitaa käsin. Ei kaikki edelleenkään käytä sähköisiä leikkureita, vaikka ne helpottavat ja nopeuttavat työtä. Isäsi aikaan ei varmaan sähköisiä- tai akkukäyttöisiä pensasleikkureita ollakaan. Hän on ollut
ahkera mies.
Nyt oli kattava ja mielenkiintoinen työkaluesittely! On niin hauska huomata, että kaikilla puutarhaihmisillä on aina ne omat lempityökalunsa, jotka vaan sopivat käteen ja joita sitten tulee melkein yksinomaan käytettyä. Meillä on melkein samanlaiset vanhasta tiskipöydästä tehdyt työpöydät. Omani on kasvihuoneessa.
VastaaPoistaOnneksi kukaan ei näe kuinka huonosti meidän työkalut on talvea vasten putsattu ja huollettu🙄
Tällaisia työväline-esittelyitä voisi tehdä säännöllisin välein. Tai ainakin silloin, kun on löytänyt jotain kätevää muillekin kerrottavaksi.
PoistaJokaisella on tosiaan mielivempaimensa. Tietäähän sen itsestään, että omiin käsiin sopivasta työvälineestä ei raaski millään luopua. Sitä paikkaa ja kursii kokoon vaikka viimeiseen saakka.
Vanha tiskipöytä toimii erinomaisesti työpöytänä. Kasvihuoneeni on niin pikkuinen, ettei työpöytä sinne sovi. Puuvajaan se mahtuu ja siellä on hyvä tehdä kaikenlaisia ruukutushommia jne.
Postauksen kirjoittaminen ja kuvien lataaminen aiheutti suuren tarpeen tehdä jotain työvälineiden kunnolla. Vietin tänään kellarissa puolitoista tuntia välineita putsaten. Teroitus vielä puuttuu.
Ihailen, miten seikkaperäisesti ja kattavasti jaksoit tarttua sekä työkalujen että varastotilojen esittelyyn. Tässä jutussa oli paljon tarpeellista asiaa ja nyökyttelin monessa kohdassa. Minä olen aika huono huoltamaan työkaluja, isäntä onneksi tarttuu välillä toimeen, kun katselee päätään pyöritellen tylsiä leikkureita tmv.
VastaaPoistaVarastotilat ovat meilläkin usein aika sotkuisen näköisiä, mutta itse löydän yleensä kaiken nopeasti. Ei tunnu mielekkäältä viikata harsoja ja järjestellä kaikkia työkaluja suoriin riveihin, jos niitä tarvitaan jatkuvasti lähes päivittäin.
Kiitos Päivi! Tätä työvälinejuttua olen säilönyt mielessäni jo jonkin aikaa. Nyt sille löytyi sopiva aika.
PoistaMinullakin työvälineiden huolto on jäänyt turhan huonolle tolalle. Yleensä putsaan niistä mullat ja kurat ja laitan kunkin omalle paikalleen. Sen sijaan öljyäminen ja teroitus tuppaa jäämään, kun syksyllä on mukamas jo riittävän väsynyt siirtymään itsekin talvilepoon.
Varastotilat saattavat ulkopuolisesta näyttää sotkuisilta, mutta itse asiassa minäkin löydän hyvin kaiken tarpeellisen. Harsojen taittelu on vihoviimeistä hommaa. Yksinään niitä ei tahdo saada siististi. Olen sentään erotellut isot ja pienet eri laatikoihin.
Tänään vietin kellarissa puolitoista tuntia työvälineitä putsaamassa. Seuraavaksi aion tarttua saksien teroittamiseen.
En olisi kiinnittänyt mitään huomiota likaisuuteen tai multaisuuteen ellet olisi itse siitä niin pontevasti huomautellut :-D Kyllähän se on luonnollista, että puutarhavälineet ovat mullassa.
VastaaPoistaTeillä on tosiaan paljon välineitä, mutta välimatkatkin puutarhan eri osien välillä ovat pitkät.
Luulen, että musta lapio on sama, joka minullakin on. Se on tosiaan loistava ja kestäväksikin osoittautunut. Teräni vain on jo kauan aikaa sitten kulunut pois tuosta muodosta tasaisemmaksi, mutta terävä se yhä vain on.
En ollut ajatellut tarvitsevani voikukankitkintä, mutta nyt kun selität sen ja myös ärsyttävän rönsyleinikin kitkentää, koenkin tarvitsevani :-D Samoin tuollainen kapea harava täytyy hankkia!
Puutarhavälineiden multaisuus on toki luonnollista, mutta yleensä putsaan ne syksyllä kellariin viedessä. Paitsi ruostesuojaus on jäänyt lapsipuolen asemaan. Tänään repäisin viettämällä kellarissa puoitoista tuntia työvälineitä putsaten. Ovat nyt ihan toisen näköisiä.
PoistaLapio on jämäkkä, hyvän mallinen, eikä hirvittävän raskas - tai varsi liian pitkä. Yksi mieluisimpia työvälineitä. Tämän päiväisen putsauksen jäljiltä voisin tuoda sen vaikka makkariin yöseuraksi.
Voikukkarauta toimii hyvin rönsyleinikin kitkemisessä. Rönsyleinikillä on pitkä ja tiukasti maassa pysyvä juuri. Joskus emokasvista on jo kasvamassa sateliittejä ympärillä. Nekin nousevat ylös emon myötä. Voikukkaraudan kun ottaa käyttöön, löytääkin itsensä kulkemassa pitkin puutarhaa uusia "nostouhreja" etsien. Kapea harava on käyttökelpoinen, kun puutarhassa on usein loukkoja, joihin ei tavallisella haravalla mahdu tai ylety.
Sinulta löytyykin koko repertuaari vaikka sun mitä. Minä hallinnoin vain pieniä oksasaksia ja haravaa, ja ukkoni kaikki isot mööpeit.
VastaaPoistaPuutarhatyöt ovat pitkälti minun reviiriäni. Sen vuoksi myös kaikenlaisia työvälineitä on vuosien varrella kertynyt. Minun Ukkokultani on Hämeen hitain. Siinä yksi syy, miksi olen opetellut käyttämään myös isompia mööpeleitä.
PoistaAivan ihana postaus! Niin rehellisiä kuvia työvälineistä ja paikoista. Kiitos tästä! Kyllä puutarhuri tarvitsee monenlaista kapinetta puutarhan hoitoon ja kunnossapitoon. Kaikki ei ole tietenkään ihan välttämätöntä, mutta nopeammin ja vaivattomammin työt sujuu. Aika monia samanlaisia tai -tyyppisiä juttuja löytyy täältäkin ja minulla lisäksi erilaisia pitkävartisia selkäni ja polvien takia.
VastaaPoistaTuo kapineiden kuskaus on työlästä ja aina tavara on väärässä paikassa. Suunnittelin monta vuotta minkä ratkaisun keksisin kuljettaa pitempiä esineitä mukana. Mietin lastenrattaiden ratasosan päälle tehtävää lava+saavi systeemiä, ei kuitenkaan toteutunut. Nykyisin kuskaan isossa kottikärryssä kaikkea mahdollista tarvittavaa ja se onkin sitten yks sekamelska kun rikat, multapaakut, oksat ym. sekoittuu haravan, poimurin ja lapion kanssa sikin sokin. Sekatöörit on aina jossain hukassa ja monet jutut nimenomaan siellä pihan toisessa päässä! Polvien takia en pysty linttasta pihaa edestakaisin tavaroita hakemassa. Pitäisi kehitellä kottikärryjen kylkeen joku kori, missä pienet jutut kulkisi mukana. Kokeilin pyörän koria, sellaista sarviin laitettavaa, mutta se ei oikein sopinut. Poika kyllä hitsaisi mulle kun pyytäisin... Ämpäriä työntöaisaan vois kokeilla ensiapuna.
Lämmin kiitos kehuista, Maatuska! Totta todellakin, ettei kaikkia vempeleitä välttämättä tarvitse. Minusta kuitenkin työssä kuin työssä hyvillä työvälineillä on suuri merkitys. Ikä ja fyysiset vaivat saavat hankkimaan monenlaista helpotusta, jos sellaista työvälineissä on tarjolla. Selkä on yksi sellainen, jota haluan varoa.
PoistaHauskaa, että olemme pohtineet samaa asiaa eli työvälineiden kuskausta. Jossain vaiheessa mietin, ostaisiko sellaisen neljällä pyörällä kulkevan "perävaunun", johon mahtuisi haravat, lapiot, multasäkki ja muuta tarvittavaa. En vain keksinyt, missä sitä säilyttäisi. Onhan meillä tilava kellari, mutta kasvuaikaan on tylsä ravata kellarissa hakemassa tavaroita. Käytetyimmät ovatkin koko kesän puuvajassa. Kottikärryt ovat osoittautuneet varsin käytännöllisiksi kuljettamisessa. Jollei ämpäri mahdu kärryihin, sen voi tosiaan laittaa kottareiden sarviin. Siinä se kolisee ja keikkuu, mutta kulkee perille.
Monet jättävät työvälineet niille sijoilleen pitkiksikin ajoiksi. Minun luonteelleni se ei sovi. Siivoan työmaan, ellen tiedä kohta sitä jatkavani.
Mielenkiintoista ja jaksoin hyvin lukea loppuun asti! Minullakin lapio saattaa olla mullassa, käytön jälkeen sen aina pyyhin hanskalla, mutta harvoin pesen ja jos pesen, niin isäntä sitä hetikohta jo käyttää ja tilanne on plusmiinusnolla. Mullakin on tuollainen voikukkarauta ja otan sen käyttöön rönsyleinikkien kanssa. Kapea harava menee hankintalistalle ilman muuta, näyttää tehokkaalta. Mulla on samanlainen trimmeri kuin sinulla, kaksi eri kokoista akkua ja meillä on samaa Ryobin sarjaan kuuluvia työkaluja, joilla isäntä leikkaa kuusiaidankin.
VastaaPoistaPaljon tehokkaita ja hyödyllisiä työkaluja, mutta mikään ei voita kunnon lapiota. Ja kommentoit myös 'sekaisuudesta', no sellaista ei ole vaikka siltä näyttää asiaa tuntemattoman silmissä, mutta kuinka viikaat isot harsot ja varjostinverkot sievästi, jos sen joku keksii niin hyvä juttu! Olen myös ämpärin ystävä, siinä kulkee työkalut mullakin kottareiden aisassa.
Mielenkiintoinen katsaus ja perusteellinen analyysi, jota oli mukava lukea!
Kiitos Saila! Hanskallahan se lapio tulee useimmiten pyyhkäistyä. Kesällä en sitä vie edes kellariin, kun puuvajassa se on kätevimmin otettavissa. Ukkokulta käyttää harvoin minun lapiotani. Meillä on omat lapiot.
PoistaSellaiset akkuvälineet ovat käteviä, joissa sama akku ja laturi sopivat kaikkiin vempaimiin. Ryobin lisäksi näköjään muutkin merkit ovat ottaneet käyttöönsä saman tyylin.
Lapio on ehdottomasti tärkeä työväline, ellei tärkein. Usein se on ensimmäinen vempain, joka tulee pihatöihin lähtiessä haettua hyppysiinsä.
Yksin ei ainakaan ole mahdollista saada harsoja nätisi viikattua. Olen joskus levittänyt harson nurmikolla ja sitten ryhtynyt sitä viikkaamaan. Yksi pieni tuulenvire, niin sotku on valmis. Miten aina viikkaamisen yhteydessä on vielä kiire jonnekin. Joskus olen saanut Ukkokullan kanssani harsoja viikkaamaan samalla tavoin, kuin vedämme lakanoita.
Sinullekin kerron, että käytin tänään puolitoista tuntia putsaamalla kellarissa puutarhavälineitä. Nyt on puti puhdasta.
Wau - jopas on joka lähtöön....
VastaaPoistaMeiltä löytyy harava....
Joka lähtöön on meillä hommiakin. Pelkällä haravalla ei selvittäisi.
PoistaPuutarhuri tarvitsee paljon erilaisia työkaluja ja niitä sinultakin löytyy hyvä arsenaali. Meillä on aika pieni varasto, eli 25 neliötä ja monet puutarhakoneet haukkaavat tilasta aika ison osan. Onneksi vajan toisella sisäseinustalla on koko vajan pituuden mittaiset varastohyllyköt, joissa oleviin varastolaatikoihin mahtuu paljon tavaraa.
VastaaPoistaTyövälineitä on vuosien varrella kertynyt.
PoistaVarastotilalla on taipumus täyttyä riippumatta siitä, onko sitä paljon vai vähän. On liiankin helppo viedä ylimääräiset tavarat kellariin ja sinne ne sitten tahtovat jäädä. Sinun varastotilasi kuulostaa hyvin järjestetyltä, mikä pienessä tilassa onkin hyvin tärkeää.
Voihan nokare!
VastaaPoistaNoilla vehkeillä voisit ryhtyä ammattilaiseksi ihan tuosta vain. Välineurheilua sekin on.
Jos saisi keväälle vastaava postauksen näiden välineiden käytöstä? Innolla lukisin 💖
Taitaa nämä minun työvälineeni olla harrastelijatasoa. Kolme vuotta sitten ammattilainen kävi leikkaamassa tuija-aitamme. Hänellä oli oksaleikkuri, jonka sanoi maksaneen 7000 €. Vaan olipa se sitten monipuolinen ja akku kesti koko päivän.
PoistaPuutarhurin 'työkalupakista' löytyy kunnioitettava määrä työkaluja. Huh
VastaaPoistaVähemmälläkin varmaan pärjäisi. Vuosien myötä kaikenlaista on näköjään kertynyt.
PoistaOnhan kattava valikoima erilaisia työkaluja, kiitos niiden esittelystä. Tuollaiset pitkät teleskooppioksasakset minäkin alan tarvita omenapuiden leikkaamiseen. Tikkailla keikkuminen ei aina onnistu eikä ole ihan sitä turvallisinta työskentelyä. Voikukkarauta on todella hyvä myös rönsyleinikin kanssa, lähtee kuin itsestään.
VastaaPoistaKottikärryissä ja siellä olevassa ämpärissä kulkee minullakin mukana suurin osa välineitä ja sama juttu, myös minun ämpäri on punaine, erottuu hyvin.
Pitkälle ja korkealle ulottuvat teleskooppivartiset työvälineet ovat mainioita. Työnteko on mukavampaa ja turvallisempaa. Suosittelen.
PoistaVoikukkaraudasta on helppo tykätä. Polkaisemalla lähtee rikka kuin rikka.
Kottikärryistä on moneen hommaan. Samoin ämpäristä. Niitäkin on tullut kerättyä useampi, jotta tarvittaessa löytyy aina vähintään yksi tyhjä. Punainen on varattu työvälineiden kuskaamista varten.
Kyllä on monenlaista puutarhassa käytettävää välinettä ja tarviketta siulla. Ei tule aina niin viimosen päälle miullakaan putsattuu lapioita ym. Meillä on välineitä ja tarvikkeita monessa varastossa. Sotkuu välillä on, mutta kerran vuoteen järjestellään suurinpiirtein. Sankossa miekin kuletan pieniä työkaluja, suap kaikki kerralla mänemään ja siirreltyy sankkoa tarpeenmukaan. Meillä heinäharava ja viikatekin tähän esittelyyn kuulus. Fiskarssin voikukkaraudalla meillä on juuria nyhetty pitkään, nyt kesällä rupes temppuilemaan ja uus on ostettava keväällä. Tehokas siihen hommaan, mihin tarkotettu.
VastaaPoistaPääasia, että välillä puhdistaa työvälineensä. Työn tuoksinassa ei puhdistaminen ole ensimmäisenä mielessä. Minäkin olen pyrkinyt kerran vuodessa siivoamaan ja järjestämään varastotilat.
PoistaItse asiassa meiltäkin löytyy viikate, kaksikin. Ennen metsikön kaatamista tuli niitettyä tontin raja-alueelta heinikkoa, jotta kotiloilla olisi vähemmän lymypaikkoja.
Voikukkaraudan yksi parhaita puolia on myös sen selkää säästävä ominaisuus.
Työkaluja löytyy kyllä moneen lähtöön, meilläkin. Ja osa on tosiaan hyvinkin vähällä käytöllä.
VastaaPoistaTämän postauksen myötä tuli tehtyä myös inventaariota. Osan kamoista voisin huoletta laittaa kiertoon eli vähäkäyttöisiä löytyy meiltäkin.
PoistaRESPECT ! Minulla oli ennenkin käsitys että teet tosissasi töitä pihan ja puutarhan hyväksi, mutta nyt alkoi selvitä missä mittakaavassa 🌹
VastaaPoistaKiitos Rita A! Pihan ja puutarhan laittaminen on mieluisa harrastus. Siellä tulee vietettyä paljon aikaa. Useimmiten on jokin työväline hyppysissä. Kaikenlainen tekeminen on mukavaa. Vielä mukavampaa on katsella kättensä aikaansaannoksia.
PoistaSiinä on työkalu poikineen ja pitäähän niitä ollakin, jotta saa kaikki tarpeelliset hommat tehtyä. Vuosien varrella valikoituu itselle sopivimmat ja mieleisimmät työvälineet. Tosin meillä työkaluja on muutenkin enimmäkseen yksi sorttiaan, joten niitä käytetään mitä on hankittu tai saatu. Kaksoiskappaleissa on kuitenkin selvästi yhdet mieluisammat kuin toiset.
VastaaPoistaMinulla on myös tämä postaus työn alla mutta se vaatisi ensin varaston siivoamista. Sinne tuli syksyn kiireissä vain runtattua kaikki tavarat ilman sen kummempaa asettelua putsaamisesta puhumattakaan. Taidanpa ottaa sen viikonlopun työlistalle.
Työ kuin työ sujuu näppärämmin hyvien työvälineiden avulla. Joitakin työvälineitä olemme saaneet vanhemmiltamme. Osa niistä on jäänyt vakituiseen käyttöön, osa ei ole syystä tai toisesta sopinut käsiin. Niin se on, että jokaisella on itselleen mieluisimmat työvälineet. Ei auta, vaikka kuinka toinen vakuuttelisi jonkun vempaimen toimivuutta.
PoistaKiva, jos sinäkin toteutat tämän haasteen. Minun tuli tehtyä samalla inventaariota, jonka tuloksena osa härpäkkeistä lähtee kiertoon. Kellarin hyllyt sinänsä kaipaavat siivousta, mutta sen teen kesällä.