Sivut

keskiviikko 7. toukokuuta 2025

Toukokuun haaste: Kaatunut/vinossa

Caragana arborescens 'Pendulaä' - Riippahernepuu

 
Kristiina K:n toukokuun haaste on nimeltään Kaatunut/vinossa

Tiesin heti haasteen nähdessäni, minkä kohteen siihen valitsen. Alapihan Kurgaanissa kasvaa riippahernepuu. Istutin sen pikkuisen nyppylän laelle kesällä 2012. Riippahernepuulle laitoin istutuksen yhteydessä molemmin puolin kaksi tukipuuta, jotka poistin alkukesästä 2014.

Heinäkuu 2012

Pieni nyppylä rakentui, kun toista istutusaluetta kaivamalla syntyi ylimääräistä maata keväällä 2012. Aluksi ruohosta putsattu maa oli tarkoitus kuskata johonkin muualle, mutta sitten päätin jättää kasan muhimaan pressun alle. Jos vaikka idealamppu päässä syttyisi. Ja syttyihän se.

Elokuu 2012

Nyppylästä tuli uusi istutusalue. Mm. maantiedettä ja poliittista historiaa lukenut poikani antoi nyppylälle nimeksi Mamajevin Kurgaani (Lähde Wikipedia), joka on entinen tataarien hautakumpu, ja sen nimi tulee tataaripäällikkö Mamaista. Sittemmin nimi lyheni Kurgaaniksi. Eikä sen alla lepää ainuttakaan tataaria. Muutama muurahainen tykkäsi ensimmäisenä kesänä asustaa kivien väleissä. Kivet osoittautuivat hoidon kannalta hankaliksi. Poistin ne. Pois muuttivat myös muurahaiset.

Kesäkuu 2014


Tukikepit poistuivat 2014. Samoin kasvit vaihtuivat. Peittokurjenpolvi villiintyi. Niin teki myös pikkusydän. Kurgaanin takapuolella kasvoi pioni 'Immaculee'.  Kiviportaat näkyvät vielä pienenä aukkona peittokurjenpolven ja pikkusydänten välissä. Nykyisin portaita ei enää ole. Pari kiveä ehkä jäi paikoilleen.

Hauska katsella vuosien takaisia kuvia. Taustalla näkyy naapurin huonokuntoinen lauta-aita, joka on purettu jo aikaa sitten. Aidan edessä pilkottaa betoninen kaivonrengas, jonka vieritin 2018 alapihan poikki alueremonttityömaalle. Kaverit lupasivat hoitaa renkaan kuljettamisen pois samalla kun veivät omia ylimääräisiä tavaroita. Nyt renkaan tilalla rehottaa norjanangervo.

Kesäkuu 2018

Tässä kesäkuun 2018 kuvassa riippahernepuulla näyttää olevan jälleen yksi tukipuu. Olisiko se aloittanut kallistumisen silloin? En löydä muistiinpanoistani merkintää, en myöskään omasta päästäni.

Kesäkuu 2019

Seuraavana kesänä tukipuuta ei ole, mutta puu on selvästi kallistunut kaakkoon. Nyt oivalsin, että syynä puun kallistumiselle saattaa olla tuuliolosuhteiden muutos tontillamme. Alueremontti aloitettiin huhtikuussa 2017 kaatamalla metsikkö tonttimme kahdelta sivulta. Aikaisemmin pihamme oli kuin taivaalta metsikön ja rakennetun ympäristön keskelle pudotettu avoin lämpäre. Kun kaikki puut kaadettiin, tuuli pääsee vapaammin ottamaan vauhtia ja tuivertamaan juuri meidän pihassamme. 

Heinäkuu 2022


Netistä löytämäni tiedon mukaan puun vinous saattaa johtua siitä, että juuret ovat kasvaneet heikosti kiinni ympäröivään maahan. Ehkä en ole puuta istuttaessa avannut riittävästi sen juuria kierteestä. Tällöin se on jatkanut kierteessä kasvamista istutuksen jälkeenkin.

Vanhan puun suoristaminen on vaikeaa, tai jopa mahdotonta. Voin tietysti kaivaa puun ylös ja istuttaa uudelleen. Siihen hommaan en taida ryhtyä.

Elokuu 2024

Kesällä 2023 kaivoin pioni 'Immaculeet' pois ja istutin ne toisaalle. Ne eivät enää mahtuneet kunnolla kasvamaan riippahernepuun oikealla puolella. Joku avautunut kukka yritti tunkea itseään hernepuun oksien läpi. Aika huonolla menestyksellä.

Muutenkin olen tehnyt kasvimuutoksia. Viime kesänä siirsin Majalispenkistä muutaman iriksen Kurgaaniin. Muuta ideaa siirrossa ei ollut, kuin löytää iriksille joku paikka parempaa ideaa odotellessa.

Tilanne 3.5.2025

Riippahernepuuni on siis vinossa. Vielä se ei ole kaatunut. Kokeilin varovaisesti, heiluuko se tyvestä. Varsin tanakasti tuntuu tuossa seisovan. Ehkä sille kannattaisi laittaa tukipuu, kuten tehdään vinoille hedelmäpuille? Sinänsä vinous ei minua haittaa, eikä silmääni häiritse. Jos se puulle sopii, kasvakoon vaikka vaakasuorassa.

Kiitos Kristiinalle mielenkiintoisesta toukokuun haasteesta.


27 kommenttia:

  1. Onpa mukava kuvitettu tarina! Kuvista näkee myös miten vehreys on runsastunut vinon ympärillä vuosien myötä. Ja näkee myös sen, ettet ole istunut puutarhan laidassa peukaloita pyörittämässä. Minusta tuo vinous on hieno asia. Eikös puutarhassa pidäkin olla sellaisia katseenvangitsijoita, joihin silmät ensimmäisenä juuttuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Puutarhassa on tapahtunut monenlaista sitten v. 2012 valmistuneen Kurgaanin. Nurmikoltakin on vallattu lisää tilaa istutuksille ja kasvivalikoima on monipuolistunut. Olen siis peukaloiden pyörittämisen sijaan heiluttanut lapiota.
      Riippahernepuun vinous häiritsee siksi, että pelkään sen voivan huonosti ja kaatuvan. Muuten saa olla ihan rauhassa vino, sillä tässä puutarhassa on muitakin epätäydellisiä. Myös puutarhuri itse.

      Poista
  2. Mietinkin kerran, mistä tuo Kurgaani on saanut nimensä, nyt se selvisi. Hiljalleen puu ottaa oman asentonsa ja tekee sen kauniisti. Voisi olla hiukan raakaa pakottaa sitä muottiin ja suoraksi, varmaan aikojen alussa tuo mainitsemasi juurten kiertyminen on saanut tuon kallistumisen alkamaan. Hieno Kurgaanin ja kallistumisen historia kuvin ja rehevä aluskasvillisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on kiva ja kätevää, että puutarhan eri osilla on nimensä. Vielä mukavampi, jos nimeen liittyy jokin tarina.
      En aio pakottaa riippahernepuuta mihinkään muottiin tai suoristumaan. Ajattelin, josko tukeminen estäisi sen mahdollisen kaatumisen.

      Poista
  3. Olipa kiinnostavaa seurata, miten tuo alue on saanut alkunsa ja muuttunut vuosien saatossa. Minullakin on ollut puita, jotka tukikepeistä huolimatta alkavat kallistua vinoon, eikä aina ole syytä selvillä. Kaunis latvus puussa on kuitenkin ja antaa puun kasvaa kuten haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä puutarhurin ole helppo päästä kasvien sielunelämästä perille. Katselin tänään ulkona riippahernepuun latvusta, joka on kaikkine käkkyröineen tosi hieno. Saa kasvaa miten haluaa.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Minusta tuo riippahenepuu näyttää vinoon kasvaessaan hapitukseltaan tosi kivalta ja patsasneito sen alla on saanut ihan täydellisen paikan levästön alla.
    Kiva kooste kokonaisuudessaan hernepuun matkasta aluskasvineen istutuksesta tähän päivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 70 %:n alennuksella entisestä Honkkarista ostettu patsasneito löysi heti paikkansa riippahernepuun alla. Pari kesää sitten neidon pitelemä ruukku hajosi neidon kaatuessa. Nyt sekä puu että neito ovat persoonallisia kumpikin.

      Poista
  6. Tuo vinous on mielestäni juuri se hienous tuossa puussa. Aivan upea näky!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Hauska kuulla, miten monen mielestä vinous tekee puusta erityisen. Kunhan ei päätä kaatua.

      Poista
  7. Hieno tarina ja hyvin sattui sopimaan tähän haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinat saavat puutarhan elementit elämään. Toisinaan haasteisiin vastatessaan saa miettiä päänsä puhki. Tällä kertaa kohde oli heti selvä.

      Poista
  8. Kiva postaus. Mukava lukea ja katsella tällaisia "kehityskertomuksia" siitä kuinka jokin penkki puutarhassa elää ja muuttuu. Minustakin riippahernepuu näyttää kivan persoonalliselta vinossa asennossaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totesin tähän juttuun kuvia etsiessäni, kuinka hyödyllistä on ottaa runsaasti kuvia eri kuvakulmista eri aikoina. Muutoksia on kiva katsella. Ei kaikkea muista ilman kuvallisia todisteita.
      Täytyykin kuiskia riippahernepuulle sen saaneen paljon kehuja nykyisestä olomuodostaan. Kannustavaa puulle ja puun istuttajalle. Kiitos!

      Poista
  9. No onpa tosiaan hauska katsoa vanhoja kuvia – miten istutusalueesi ovatkaan olleet pieniä nykytilanteeseen nähden, esimerkiksi. Tuo tuulijuttu on myös kiinnostava ja juurijuttu myös, siitä saa hyvää tietoa (jos joku istuttaja tätä sattuu lukemaan). Varmaan siinä on syy. Puskasi on jänskä, hienon näköinen ja sille voisi antaa ihan oman nimen Caragana arborescens 'Pendula Obliqua'. Tuollainen erikoisuus sopiikin hyvin erikoiseen maantieteelliseen muodostelmaasi, jollaista ei joka puutarhassa olekaan! Onkohan yhdessäkään toisessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapio on vuosien aikana heilunut melkoisesti. Nurmikko on supistunut ja istutusalueet venyneet ja yhdistyneet. Hyvä niin. Pikkuiset kasvilämpäreet olisivat vaikeita hoitaa ja tylsän näköisiä.
      Kiitos hienosta nimivinkistä. Kurgaani saa sen myötä uutta makua tarinaansa. Jospa kummun alla lepääkin muurahaistataarin henki ohjaamassa riippahernepuun elämää.

      Poista
  10. Patsas saa hyvän piilopaikan roikkuvien oksien alla. Vanhoista kuvista näkee sellaista, mitä ei muista olleenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti vanhat asiat unohtuvat. Valokuvista niitä voi tosiaan tarkastaa ja ihmetellä samalla myös ajan kulumista. Patsasneito voi oksien lomasta vakoilla tekemisiäni.

      Poista
  11. Mahtava siirtymän kuvaus. Puutarhahan elää jatkuvasti. Elämän kaarta olisi ilo nähdä useammankin. Piha on upea myös kaarensa välivaiheissa, ei vain lopullisessa päätepisteessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhassa on välillä pakkokin jotain tehdä kasvien eläessä omaa elämäänsä. Ellei halua ympärilleen villiä viidakkotunnelmaa. Sekin on mahdollista ja luvallista. Minä olen jo vuosia innostunut muokkaamaan puutarhaa. Uusia ideoita syttyy ja sammuu. Puutarhani taitaa olla kaiken aikaa jonkinlaisessa välivaiheessa.

      Poista
  12. Tässä oli kyllä hyvin vastattu haasteeseen. Kaunis se on noin vinossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vino riippahernepuu on mielestäni nyt vielä hienompi, kun sain sille Sailalta uuden "nimen" eli Caragana arborescens 'Pendula Obliqua'.

      Poista
  13. Mielestäni tuo puun vinous on juurikin se paras juttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinous tekee riippahernepuusta persoonallisen. Ainoastaan huoli sen "terveydestä" mietityttää.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!