Caragana arborescens 'Pendulaä' - Riippahernepuu |
Kristiina K:n toukokuun haaste on nimeltään Kaatunut/vinossa.
Tiesin heti haasteen nähdessäni, minkä kohteen siihen valitsen. Alapihan Kurgaanissa kasvaa riippahernepuu. Istutin sen pikkuisen nyppylän laelle kesällä 2012. Riippahernepuulle laitoin istutuksen yhteydessä molemmin puolin kaksi tukipuuta, jotka poistin alkukesästä 2014.
Heinäkuu 2012 |
Pieni nyppylä rakentui, kun toista istutusaluetta kaivamalla syntyi ylimääräistä maata keväällä 2012. Aluksi ruohosta putsattu maa oli tarkoitus kuskata johonkin muualle, mutta sitten päätin jättää kasan muhimaan pressun alle. Jos vaikka idealamppu päässä syttyisi. Ja syttyihän se.
Elokuu 2012 |
Nyppylästä tuli uusi istutusalue. Mm. maantiedettä ja poliittista historiaa lukenut poikani antoi nyppylälle nimeksi Mamajevin Kurgaani (Lähde Wikipedia), joka on entinen tataarien hautakumpu, ja sen nimi tulee tataaripäällikkö Mamaista. Sittemmin nimi lyheni Kurgaaniksi. Eikä sen alla lepää ainuttakaan tataaria. Muutama muurahainen tykkäsi ensimmäisenä kesänä asustaa kivien väleissä. Kivet osoittautuivat hoidon kannalta hankaliksi. Poistin ne. Pois muuttivat myös muurahaiset.
Kesäkuu 2014 |
Tukikepit poistuivat 2014. Samoin kasvit vaihtuivat. Peittokurjenpolvi villiintyi. Niin teki myös pikkusydän. Kurgaanin takapuolella kasvoi pioni 'Immaculee'. Kiviportaat näkyvät vielä pienenä aukkona peittokurjenpolven ja pikkusydänten välissä. Nykyisin portaita ei enää ole. Pari kiveä ehkä jäi paikoilleen.
Hauska katsella vuosien takaisia kuvia. Taustalla näkyy naapurin huonokuntoinen lauta-aita, joka on purettu jo aikaa sitten. Aidan edessä pilkottaa betoninen kaivonrengas, jonka vieritin 2018 alapihan poikki alueremonttityömaalle. Kaverit lupasivat hoitaa renkaan kuljettamisen pois samalla kun veivät omia ylimääräisiä tavaroita. Nyt renkaan tilalla rehottaa norjanangervo.
Kesäkuu 2018 |
Tässä kesäkuun 2018 kuvassa riippahernepuulla näyttää olevan jälleen yksi tukipuu. Olisiko se aloittanut kallistumisen silloin? En löydä muistiinpanoistani merkintää, en myöskään omasta päästäni.
Kesäkuu 2019 |
Seuraavana kesänä tukipuuta ei ole, mutta puu on selvästi kallistunut kaakkoon. Nyt oivalsin, että syynä puun kallistumiselle saattaa olla tuuliolosuhteiden muutos tontillamme. Alueremontti aloitettiin huhtikuussa 2017 kaatamalla metsikkö tonttimme kahdelta sivulta. Aikaisemmin pihamme oli kuin taivaalta metsikön ja rakennetun ympäristön keskelle pudotettu avoin lämpäre. Kun kaikki puut kaadettiin, tuuli pääsee vapaammin ottamaan vauhtia ja tuivertamaan juuri meidän pihassamme.
Heinäkuu 2022 |
Netistä löytämäni tiedon mukaan puun vinous saattaa johtua siitä, että juuret ovat kasvaneet heikosti kiinni ympäröivään maahan. Ehkä en ole puuta istuttaessa avannut riittävästi sen juuria kierteestä. Tällöin se on jatkanut kierteessä kasvamista istutuksen jälkeenkin.
Vanhan puun suoristaminen on vaikeaa, tai jopa mahdotonta. Voin tietysti kaivaa puun ylös ja istuttaa uudelleen. Siihen hommaan en taida ryhtyä.
Elokuu 2024 |
Kesällä 2023 kaivoin pioni 'Immaculeet' pois ja istutin ne toisaalle. Ne eivät enää mahtuneet kunnolla kasvamaan riippahernepuun oikealla puolella. Joku avautunut kukka yritti tunkea itseään hernepuun oksien läpi. Aika huonolla menestyksellä.
Muutenkin olen tehnyt kasvimuutoksia. Viime kesänä siirsin Majalispenkistä muutaman iriksen Kurgaaniin. Muuta ideaa siirrossa ei ollut, kuin löytää iriksille joku paikka parempaa ideaa odotellessa.
Tilanne 3.5.2025 |
Riippahernepuuni on siis vinossa. Vielä se ei ole kaatunut. Kokeilin varovaisesti, heiluuko se tyvestä. Varsin tanakasti tuntuu tuossa seisovan. Ehkä sille kannattaisi laittaa tukipuu, kuten tehdään vinoille hedelmäpuille? Sinänsä vinous ei minua haittaa, eikä silmääni häiritse. Jos se puulle sopii, kasvakoon vaikka vaakasuorassa.
Kiitos Kristiinalle mielenkiintoisesta toukokuun haasteesta.
Onpa mukava kuvitettu tarina! Kuvista näkee myös miten vehreys on runsastunut vinon ympärillä vuosien myötä. Ja näkee myös sen, ettet ole istunut puutarhan laidassa peukaloita pyörittämässä. Minusta tuo vinous on hieno asia. Eikös puutarhassa pidäkin olla sellaisia katseenvangitsijoita, joihin silmät ensimmäisenä juuttuvat.
VastaaPoistaKiitos Anna! Puutarhassa on tapahtunut monenlaista sitten v. 2012 valmistuneen Kurgaanin. Nurmikoltakin on vallattu lisää tilaa istutuksille ja kasvivalikoima on monipuolistunut. Olen siis peukaloiden pyörittämisen sijaan heiluttanut lapiota.
PoistaRiippahernepuun vinous häiritsee siksi, että pelkään sen voivan huonosti ja kaatuvan. Muuten saa olla ihan rauhassa vino, sillä tässä puutarhassa on muitakin epätäydellisiä. Myös puutarhuri itse.
Mietinkin kerran, mistä tuo Kurgaani on saanut nimensä, nyt se selvisi. Hiljalleen puu ottaa oman asentonsa ja tekee sen kauniisti. Voisi olla hiukan raakaa pakottaa sitä muottiin ja suoraksi, varmaan aikojen alussa tuo mainitsemasi juurten kiertyminen on saanut tuon kallistumisen alkamaan. Hieno Kurgaanin ja kallistumisen historia kuvin ja rehevä aluskasvillisuus.
VastaaPoistaMinusta on kiva ja kätevää, että puutarhan eri osilla on nimensä. Vielä mukavampi, jos nimeen liittyy jokin tarina.
PoistaEn aio pakottaa riippahernepuuta mihinkään muottiin tai suoristumaan. Ajattelin, josko tukeminen estäisi sen mahdollisen kaatumisen.
Olipa kiinnostavaa seurata, miten tuo alue on saanut alkunsa ja muuttunut vuosien saatossa. Minullakin on ollut puita, jotka tukikepeistä huolimatta alkavat kallistua vinoon, eikä aina ole syytä selvillä. Kaunis latvus puussa on kuitenkin ja antaa puun kasvaa kuten haluaa.
VastaaPoistaEipä puutarhurin ole helppo päästä kasvien sielunelämästä perille. Katselin tänään ulkona riippahernepuun latvusta, joka on kaikkine käkkyröineen tosi hieno. Saa kasvaa miten haluaa.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinusta tuo riippahenepuu näyttää vinoon kasvaessaan hapitukseltaan tosi kivalta ja patsasneito sen alla on saanut ihan täydellisen paikan levästön alla.
VastaaPoistaKiva kooste kokonaisuudessaan hernepuun matkasta aluskasvineen istutuksesta tähän päivään.
70 %:n alennuksella entisestä Honkkarista ostettu patsasneito löysi heti paikkansa riippahernepuun alla. Pari kesää sitten neidon pitelemä ruukku hajosi neidon kaatuessa. Nyt sekä puu että neito ovat persoonallisia kumpikin.
PoistaTuo vinous on mielestäni juuri se hienous tuossa puussa. Aivan upea näky!
VastaaPoistaKiitos Kristiina! Hauska kuulla, miten monen mielestä vinous tekee puusta erityisen. Kunhan ei päätä kaatua.
PoistaHieno tarina ja hyvin sattui sopimaan tähän haasteeseen.
VastaaPoistaTarinat saavat puutarhan elementit elämään. Toisinaan haasteisiin vastatessaan saa miettiä päänsä puhki. Tällä kertaa kohde oli heti selvä.
PoistaKiva postaus. Mukava lukea ja katsella tällaisia "kehityskertomuksia" siitä kuinka jokin penkki puutarhassa elää ja muuttuu. Minustakin riippahernepuu näyttää kivan persoonalliselta vinossa asennossaan!
VastaaPoistaTotesin tähän juttuun kuvia etsiessäni, kuinka hyödyllistä on ottaa runsaasti kuvia eri kuvakulmista eri aikoina. Muutoksia on kiva katsella. Ei kaikkea muista ilman kuvallisia todisteita.
PoistaTäytyykin kuiskia riippahernepuulle sen saaneen paljon kehuja nykyisestä olomuodostaan. Kannustavaa puulle ja puun istuttajalle. Kiitos!
No onpa tosiaan hauska katsoa vanhoja kuvia – miten istutusalueesi ovatkaan olleet pieniä nykytilanteeseen nähden, esimerkiksi. Tuo tuulijuttu on myös kiinnostava ja juurijuttu myös, siitä saa hyvää tietoa (jos joku istuttaja tätä sattuu lukemaan). Varmaan siinä on syy. Puskasi on jänskä, hienon näköinen ja sille voisi antaa ihan oman nimen Caragana arborescens 'Pendula Obliqua'. Tuollainen erikoisuus sopiikin hyvin erikoiseen maantieteelliseen muodostelmaasi, jollaista ei joka puutarhassa olekaan! Onkohan yhdessäkään toisessa?
VastaaPoistaLapio on vuosien aikana heilunut melkoisesti. Nurmikko on supistunut ja istutusalueet venyneet ja yhdistyneet. Hyvä niin. Pikkuiset kasvilämpäreet olisivat vaikeita hoitaa ja tylsän näköisiä.
PoistaKiitos hienosta nimivinkistä. Kurgaani saa sen myötä uutta makua tarinaansa. Jospa kummun alla lepääkin muurahaistataarin henki ohjaamassa riippahernepuun elämää.
Patsas saa hyvän piilopaikan roikkuvien oksien alla. Vanhoista kuvista näkee sellaista, mitä ei muista olleenkaan :)
VastaaPoistaKummasti vanhat asiat unohtuvat. Valokuvista niitä voi tosiaan tarkastaa ja ihmetellä samalla myös ajan kulumista. Patsasneito voi oksien lomasta vakoilla tekemisiäni.
PoistaMahtava siirtymän kuvaus. Puutarhahan elää jatkuvasti. Elämän kaarta olisi ilo nähdä useammankin. Piha on upea myös kaarensa välivaiheissa, ei vain lopullisessa päätepisteessä.
VastaaPoistaPuutarhassa on välillä pakkokin jotain tehdä kasvien eläessä omaa elämäänsä. Ellei halua ympärilleen villiä viidakkotunnelmaa. Sekin on mahdollista ja luvallista. Minä olen jo vuosia innostunut muokkaamaan puutarhaa. Uusia ideoita syttyy ja sammuu. Puutarhani taitaa olla kaiken aikaa jonkinlaisessa välivaiheessa.
PoistaKiva postaus!
VastaaPoistaKiitos Maarit!
PoistaTässä oli kyllä hyvin vastattu haasteeseen. Kaunis se on noin vinossakin!
VastaaPoistaVino riippahernepuu on mielestäni nyt vielä hienompi, kun sain sille Sailalta uuden "nimen" eli Caragana arborescens 'Pendula Obliqua'.
PoistaMielestäni tuo puun vinous on juurikin se paras juttu
VastaaPoistaVinous tekee riippahernepuusta persoonallisen. Ainoastaan huoli sen "terveydestä" mietityttää.
Poista