Sivut

maanantai 13. lokakuuta 2025

Muutanko kallioluodolle vai asfaltoinko puutarhan?

 
En todellakaan aio muuttaa kallioluodolle. Niin kiva kuin olisikin lekotella kesäauringon lämmittämällä kalliolla lokkien ääniä ja aaltojen loisketta kuunnellen, en sitä jaksaisi koko kesää tehdä. Aika pian alkaisin miettimään, täyttäisinkö jonkun kallionkolon mullalla saadakseni siihen jotain kaunista kasvamaan.

Nämä linnut eivät ole lokkeja, eivätkä hanhia. Naakkoja ovat.

 
Ei tule meidän tontille myöskään asfalttia. Sitä on riittävästi kotikadulla ja muilla alueen kaduilla valtateistä  puhumattakaan. 

Mistä sitten tällainen kysymys postauksen otsikkoon nousi? Ihan silkasta väsymyksestä ja koko viikonlopun kestäneestä raatamisesta puutarhan syyskuntoon laittamisessa. Intensiivinen työskentely pihassa tunnista toiseen kumarrellen, kyykistyen, sinne tänne kävellen, kottikärryjä työntäen ja yhtä jos toista kantaen laittaa kropan koville. Käsivarret  ja hartiat eivät ole vieläkään toipuneet tuija-aidan leikkausurakasta. Ruoka- ja kahvitauko ilman muuta pidetään, mutta muuten en vain malta istua. Tekijäihminen kaiketi rauhoittuu vasta illalla sänkyyn reporankana kaatuessaan.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'


Kesäkukat ovat lähteneet kompostiin, niiden mullat ripoteltu istutusalueille. Metsäpuutarhasta leikkasin ison joukon töyhtöangervoja. Osa niistä syötettiin hakettimeen. Osa odottaa pressun päällä jatkokäsittelyä. Olen leikannut paljon muitakin perennoja. Eipä tarvitse keväällä talloa nousevia sipulikukkia varoen. Muuten en liiemmin siivoa kukkapenkkejä. Ripottelen sitten keväällä "katemultaa" peittääkseni kuivuneita lehtiä ja muuta sälää.


Leikkasin nurmikon. Samalla tuli silputtua valtaisa määrä vaahteranlehtiä. Silppua tuli niin paksu kerros, että se oli haravoitava pensaiden juurille. Sen jälkeen siistin trimmerillä kanttausurat ja aidan tyvet. Sen jälkeen kävin kanttausurat läpi ja kitkin löytämäni rikkaruohot. Voikukkia lähinnä. Lähtivät hyvin hieman kosteasta mullasta. Pikkuisen kun avitti voikukkaraudalla.

Tontin naapurin puoleisessa päässä ei ollut vielä pahemmin haravoitavaa. Hedelmäpuut ja pensaat pitävät tiukasti kiinni lehdistään. Rajamännystä oli pudonnut suuri määrä neulasia, jotka haravoin kasaan ja vein ne Oikearinteen vuorimäntyjen tyvelle. Haravoimisesta ei muutenkaan ollut hyötyä, kun lauantain navakka tuuli pyöritti juuri haravoidut lehdet takaisin ympäri pihaa.


Oikearinteestä leikkasin pallohortensiat tapille. Ne nousevat taas keväällä uuteen kasvuun. Vuorimäntyjen naapurin puoleisella sivulla maahumala yrittää vallata alaa. Se oli kietoutunut jopa aronioiden varsiin. Sopivasta kohdasta kun kiskaisi, sai käsiinsä metritolkulla maahumalaa. Sen kitkeminen on silmänlumetta. Siellä se taas ensi kesänä kasvaa rehottaa. 

Lauantain tuuli kuljetti taivaalla pilviä kovaa vauhtia. Välillä auringon eteen lipui isompi pilvi. Sateesta ei ollut kuitenkaan tietoakaan. Lämpömittari kipusi +14 asteeseen, eikä työskennellessä todellakaan tarvinnut palella. Sunnuntaina näin ja kuulin useamman ison hanhiparven liitelevän taivaalla kohti etelää. Mustarastaita pihassa pyörii edelleen useita. Tintit ovat alkaneet koputella ikkunaa vihjaillen ilmeisesti kaipaavansa siemeniä. Vielä ei ole sen aika. Punarinta ilahduttaa pomppimalla pihalla ihan vieressä.

Trimmerin akkujen latautumista odotellessa oli sopiva hetki pitää ruokatauko. Ja ripustaa pyykkejä kuivumaan. Tämän kauden trimmeröinnit on todennäköisesti tehty. Nurmikon ehkä leikkaan vielä kerran. Tai ainakin silppuan nurmikolle leijuneet lehdet, kun omenapuut ovat kesäasunsa riisuneet. 

Syyshortensiat näkyvät kirkkaina Kurgaanin kasvien takaa.


Puutarha näyttää hetken siistiltä. Vihreältäkin vielä, kun pakkasöitä ei ole ollut sitä yhtä lukuunottamatta. Alkavalla viikolla sää näyttää vähitellen kylmenevän ja yöpakkasiakin saattaa jo tulla. 

Pikkupuutarhan koristeomenapuihin ripustin lyhtyjä, joihin laitan patteritoimisia led-kynttilöitä. Niissä on ajastimet, joten kynttilöitä ei tarvitse joka ilta erikseen käydä sytyttämässä. Alapihalla kynttilä on vain kotikiven päällä lyhdyssä. Sieltä se näkyy puistossa kulkijoille.

Hydrangea 'Vims Red' - Syyshortensia


Syyshortensioiden lehdet ovat muuttuneet keltaisiksi. Auringonpaiste sai pensaat näyttämään kullatuilta. Yläpihan syyshortensiasta leikkasin muutamista alimmista ja hennommista oksista kukinnot pois. Jos ja kun lumi tulee, se painaa koko pensaan maata kohti. Silloin oksat saattavat murtua siten, että runkokin vahingoittuu. Alapihan syyshortensiat saavat pitää kukkansa kevääseen saakka.


Kasvimaalavat ovat olleet osin tyhjinä jo pidemmän aikaa. Laadin viljelysuunnitelman kevääksi, jotta Ukkokulta tietää, mihin istuttaa valkosipulit. Tänä kesänä ne kasvoivat kutoslaatikossa. Uudet laitettakoon ykköseen.


Aidan villiviini punastuu ja pudottaa lehtiään. Tuurenpihlaja on vihdoin punaoranssi. Huoltopihan tuurenpihlaja sen sijaan on pudottanut suurimman osan lehdistään. Vasemmalla koristeomena Musta Rudolf hiukan kurkistaa. Se on läpi kasvukauden upean värinen.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena


Nyt Musta Rudolf liekehtii punaisena. Sen taustalla näkyy keltavihreänä tulikuusama (Lonicera x brownii ''Dropmore Scarlet'). 

Pikkupuutarhan Kivipenkki

Pikkupuutarhan Kivipenkkiä mylläsin loppukesästä voimallisesti. Sieltä muutti muualle kaikki korkeaksi venyvät kasvit, kuten lehtoängelmät, kultakärsämöt, syysleimut, harmaakäenkukat ja etelänruusuruohot. Jäljelle jäivät mantelityräkki, jouluruusu, keijunkukat, pionit, liljat, kiurunkannukset, esikot ja pikkusipulit. Uusiksi asukeiksi siirsin toistaalta komeamaksaruohoa. 

Korkeat kasvit peittivät kiven niin, että se näkyi lähinnä takapuolelta. Josta sitä harvemmin käyn katselemassa. Keväällä sitten näen, miten muutos onnistui ja millaisia täydennyksiä tai poistoja se kaipaa. 

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki


Mantelityräkkiä minulla oli alapihan Hortensiapenkissä usean vuoden ajan. Kunnes totesin sen tarvitsevan enemmän tilaa. Nostin, jaoin ja istutin mantelityräkin uusiin paikkoihin. Joissa se ei menestynyt. Sepä harmitti. Tilasin Tommolan tilalta kaksi uutta Mantelityräkkiä. Toinen niistä on kuvassa. Toinen elää yhtä tanakkana alapihan Ruusupenkissä. 

Yllättäen mantelityräkki on herännyt eloon vanhassa asuinpaikassa, Hortensiapenkissä. Olen siis alkuperäistä mantelityräkkiä ylös kaivaessani ollut huolimaton. Juuria on jäänyt paikalle ja nyt ne ovat aloittaneet uuden elämän vanhassa paikassa. Joskus huolimattomuus voi siis kääntyä positiiviseksi.

Keväällä 2024 istuttamani kirjavalehtiset tyräkit 'Ascot Rainbow't eivät selvinneet viime talvesta. Niiden asuinpaikkaa varoin kaivamasta. Jospa ne siellä mullassa yhä lymyilisivät uutta nousua suunnitellen.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhan Muuripenkin tummakukkainen jouluruusu on pukannut ilmoille kolme nuppua. Toistaiseksi niistä yksikään ei ole auennut. 

Colchicum 'Waterlily'


Syreenipenkistä on noussut nyt kaksi syysmyrkkyliljaa. Giant on jo lähes kokonaan kellahtanut makuuasentoon. Alapihan Kiemurapenkin 'Waterlily' on edelleen upeana. Hivenen siinä on jo nähtävissä väsähtämisen merkkejä.

Syystyöt eivät suinkaan ole tältä vuodelta paketissa. Puiston vaahteroissa on niin paljon lehtiä, että vielä saamme kahlata puistopäädyn käytävällä nilkkoja myöten alas pudonneissa lehdissä. Lavakaulusten väliset käytävät on siivoamatta. Jänis-/peuraverkot on kokonaan laittamatta. Ukkokullalla on työn alla vielä kaksi peuraporttia käytäville. Pihalla kun kulkee muiden töiden ohessa, huomaa aina jotain tekemätöntä.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama
 

Pesin talon tien puolen ikkunat. Jokaisesta kaikki kuusi pintaa. Sen sijaan pihapuolen ikkunoista pesin vain ulko- ja sisäpinnat. Auringon paistaessa totesin, että kyllä ne välitkin on pestävä. Sen verran harmailta näyttää. Varmaan myös ulkopinnat on pestävä uudelleen, koska viimeisin sade tuli taas vaakasuorassa.

Lilakukkainen syysasteri
 
Illalla kutimet etsiytyvät hyppysiin. Lahjasukkia on tarkoitus saada valmiiksi. Kutomistahti on nyt vähän hidas, kun nivelet ovat jäykistyneet liiallisen puutarhasaksien heiluttelun vuoksi. Ja käsivarsien lihaksetkin tekevät tenkkapoota. Eiköhän ne tässä hissukseen taas vetristy.

Aronia

Mukavaa alkuviikkoa ja kivaa syyslomaa lomaililjoille! 


26 kommenttia:

  1. Huh, mikä homma. Nyt voit tyytyväisenä jättää puutarhasi talviunille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on syystyöt hyvässä jamassa. Ihan vielä ei puutarhaa voi jättää talviunille. Jotain rapsuteltavaa on yhä ja ne suojaverkotkin on laitettava. Mutta kyllä, tyytyväinen olen.

      Poista
  2. Olet ollut todella ahkera ja aikaansaava. Puutarha näyttäytyy kuvissa kerrassaan siistiltä ja rehevän kauniilta, mutta ilmassa on selvästi kasvukauden päättymisen tunnelma. On suuri helpotus päästä keväällä aloittamaan uusi puutarhakausi, kun on noin hyvin kitketyt ja hoidetut alueet.
    Minä vain taistelen verkkojen kanssa ja toivon, että ehtisin vielä sen urakan jälkeen saattaa muitakin kunnostustöitä valmiiksi ennen talvea.
    Viime viikon loppupuolisko meni lasten ja lastenlasten kanssa. Isännän sisaren hautajaiset olivat lauantaina eli olin puutarhasta poissa.
    No, siellä ne työt odottavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahkeruuteni taitaa olla pikemminkin hullunhölmöä hösäämistä sinne tänne. Ikäänkuin aika loppuisi juuri nyt. Toisaalta on helpompaa suunnata katse uuteen kasvukauteen, kun vanhaa on siivottu pois.
      Huh, sinulla on valtavasti verkotettavaa. Se ei ole kevyintä puuhaa, mutta kannattaa ehdottomasti tehdä. Kyllä harmittaisi löytää kärsineitä puita pelkästään siksi, että syksyllä on vähän väsyttänyt.
      Voi, teillä on ollut surua. Se vie voimia.

      Poista
  3. Voi että kun näyttää kauniilta ja siistiltä! Täällä on vielä vaahteroissa lehdet, vain muutama on pudonnut. Nurmikko kaipaa silti leikkaamista, se vain kasvaa edelleen. Reunuksetkin siistimällä olet tehnyt todella kaunista jälkeä!
    Olipa kiva, että se alkuperäinenkin mantelityräkki sieltä nousi. Jotkut tyräkit näyttävät olevan turhan talvenarkoja meille.
    Naapurini puuskahti joskus tuon, että hän asfaltoi koko pihan. Tarkoitti sillä, ettei jaksa ainaista ruoholeikkuuta. Hän hommasi sitten robottiruohonleikkurin. Sellaisesta en haaveile, mutta kalliopihasta kyllä, samasta syystä – jotta ei tarvitsisi sitä ainaista ruohonleikkuuta. Olisi myös mukavan haastavaa toteuttaa puutarha kallionpainanteisiin. Eikä niissä varmaan olisi vesimyyräongelmaa. Niitä kun täällä tuntuu riittävän, tulee varmaan lisää maan uumenista koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa vaahteroista on täälläkin vielä täydessä lehdessä. Nurmikko varmaan lopettaa kasvunsa säiden viiletessä. Olen huomannut, että kanttausurien huoltoon ja kitkemiseen kannattaa panostaa myöhään syksyllä. Keväällä pääsee pitkään helpommalla.
      Minulle ruohonleikkuu ei ole kovin suuri rasite. Hommaan menee jotakuinkin tunti. Astelen leikkurin kanssa reippaasti niitä näitä ajatellen. Sen verran pientä, etten ole edes harkinnut robottileikkuria. Enkä kyllä asfalttiakaan. Kunhan vitsailen. Kallio omalla tontilla olisi hieno. Samoin järvenranta. Kumpaakaan ei ole, joten olen tyytyväinen tähän omaani. Vesimyyräongelman keskellä eläessä saattaisi pihan asfaltointi tulla mieleen. Tai kallioluodolle muutto. Ymmärrän sinua.

      Poista
  4. Valtavan työn olet tehnyt ja sen huomaa. Siistiä ja huoliteltua on joka puolella. Istutusalueet kauniisti huoliteltu. Lehtien leviämistä ei voi estää, ei omassa pihassa eikä naapurustosta lentäviä tuulenpuuskien mukana.
    Vuosi vuodelta tuntuu työläämmältä nämä syystyöt, samoin kyllä kevättyötkin. Oma piha on vaiheessa ja taitaa jäädäkin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä tänä syksynä töiden määrä tuntuu ylenpalttiselta. Varmaan osittain siksi, että runsaiden sateiden vuoksi en ole päässyt haluamaani tahtiin pihassa mitään tekemään. Tykkään kyllä lähes kaikista pihatöistä. Syksyllä tunnelmassa on enemmän rutiinimaista siivoamisen makua, alakuloakin. Onneksi kevät on taas edessä, tuomassa toivoa!

      Poista
  5. Sinulla syystyöt ovat huolella tehtyjä ja puutarha näyttää siistiltä ja hyvältä. Meilläkin puutarhatyöt alkavat olla melko lailla taputettu. Enää loput, puista vielä tippuvat lehdet on korjattava pois nurmikolta. Ne mieheni puhaltaa kasaan aina lehtipuhaltimella. Perennanvarret olen mieheni avustuksella leikannut kaikki alas ja ne on saksittu heti sitä mukaa kompostin täytteeksi.
    Mukavaa alkanutta viikkoa myös sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä syystyöt ovatkin sitten pitkälti samasa tilanteessa. Meilläkin on lehtipuhallin, mutta sen pörinästä en tykkää. Mieluummin haravoin ja siinä ohessa tarkkailen ympäristöä.
      Kiitos, sinulle myös valoisaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  6. Onpa ajatuksena mielenkiintoinen - kalliopiha tai asfaltti. Kallion voisin osittain haluta, asfalttia en - niitä aina joskus näkeekin.
    Sinulla on ollut melkoinen työrupeama ja uskon, että lihaksistossa tuntuu. Pihasi on todella siisti, kaunis ja huolella hoidettu, kuten aina ja sitä jaksan ihailla! Meillä ruoho odottaa leikkausta ja silput menevät kasvihuoneeseen, loput kasvimaalle katteeksi. Perennojen leikkuu on loppusuoralla ja valkosipuleiden istutus odottaa, kasvimaakartan pohja on jo paperilla. Verkotusta alan heti viimeisen ruohonleikkuun jälkeen. Päivä päivältä sää viilenee ja toivon, ettei räntää tulisi vielä pitkään aikaan, mutta vuodet eivät ole veljeksiä, toivon ettei sellaista Pyryn-päivän yllätystä tulisi toiste!
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väsynyt pää tuottaa välillä kummallisiakin ajatuksia. Kalliopihan ottaisin mielelläni, asfalttia ei todellakaan meille.
      Sinä saatkin perennanvarsista hyvää materiaalia kasvimaalle. Likimain kaiken puutarhasta tulevan voi isolla tontilla hyödyntää. Ehdin jo huolestua, että meillä valkosipulit jäävät istuttamatta. Ukkokulta kun ei näytä pitävän asian kanssa mitään kiirettä. Lohdullista kuulla, että ne ovat istuttamatta vielä muillakin.
      Ei kiitos mitään Pyryn-päivän yllätyksiä. Eikä lunta tai räntää vielä pitkään aikaan. Tulisi hurjan pitkä talvi, jos se jo nyt alkaisi.
      Viikko on alkanut ihan kivasti. Toivottavasti myös sinulla!

      Poista
  7. Syksyllä moisia ajatuksia pyrkii välillä täälläkin päässä mieleen. Ehkä ihminen kaipaa sitä pientä hengähdystaukoa kaikesta kesän raatamisesta puutarhassa, vaikka se niin kivaa onkin. Siksi syksy onkin mielestäni jotenkin ihana vuodenaika. Saa rauhassa vaipua pikku hiljaa horrokseen ja käpertyä sisälle muiden harrastusten pariin.
    Teillä on piha hienossa kunnossa, talvi voi pikku hiljaa alkaa tulla😊Sitten kun sen aika on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhaelämä on työteliäimmilläänkin mukavaa, ihan itse valittu harrastus. Näin syksyllä väsymys valtaa mieleen. Varmaan juuri kuten sanoit, ihminen kaipaa ja tarvitsee lepohetkensä.
      Suurimmat ja tärkeimmät työt pihassa on tehty. Haravoimista on, mutta se on hyvää ulkoilua.

      Poista
  8. Huhhuh, minä väsyin jo siitä kun luit miten olet urakoinut. Komean ja siistin näköistä, huolella,olet hoitanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenkin loppukesä ja syksy ovat olleet melkoista ahertamista puutarhan parissa. Ihmekös, jos lukijaakin jo väsyttää lukea tekemisistäni.
      Puutarha on silmäteräni, rakas harrastukseni. Siksi hoidan sitä huolella.

      Poista
  9. Värikkään kaunista ja hyvinhoidettua! Ilo katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nettimartta! Syysvärien loistossa on myös mukava hoitaa pihaa.

      Poista
  10. Enpä olisikaan uskonut, että kumpaankaan otsikossa mainitsemaasi päätyisit :)
    Mutta onpa puutarhasi kanttauksineen majesteetillisen ryhdikäs ja kaunis, kovasti olet sen eteen tunteja tehnytkin.
    Nyt alkaa vaahteratkin olla paljaina ja lehtikuusen neulaset levittävät keltaista lehtimattoa pikkumetsikköön ja pihatielle. Lehtipuiden lehdet ei haittaa, mutta nuo lehtikuusen neulaset ärsyttää omalla pihalla suunnattomasti. Lentävätkin niin kauas, pahikset!
    Äiti suree, kun ei jaksa haravoida lehtiä enää (vaikka varmaan haravoikin), kun pihan läpi kulkee kylätie. Olen yrittänyt käännyttää nykyiseen ajatteluun, että ei ne lehdet haittaa, vaan voi jättää ihan huoletta talven yli maatumaan ja antamaan maalle ravintoa sitä kautta takaisin. Kun ei vaahteraa tai muitakaan sitkeälehtisiä kasva ympärillä. Ja lumi taatusti peittää maan jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omasta pihasta ja puutarhasta en kovin helpolla luovu. Varmaan sekin on edessä, mutta mitäpä sitä etukäteen asioita murehtia.
      Tulin juuri pihasta haravoituani 9 säkillistä vaahteranlehtiä. Kahdessa isossa vaahterassa on vielä paljon lehtiä. Kumpikin on kunnan puolella, mutta lehtensä ne pudottavat meidän pihalle. Vaahteranlehdet on vaan koitettava haravoida pois. Muuten on paksu jäämatto pitkälle kevättä penkeissä.
      Vanhemmille ihmisille haravointi on hyvin tärkeä syystyön muoto. Juuri juteltiin Ukkokullan kanssa, kuinka moni haravoi edelleen metsämaastoakin, jos sellainen tontille osuu. Ihan turhaa metsänpohjan tuhoamista.

      Poista
  11. on totta, että puutarhassa on välillä liikaakin tehtävää. Mutta on se vaan niin ihana paikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehtävien paljoudesta marmattaminen on ehkä jonkinlainen tapa järjestää niitä omassa päässään. Puutarha on ihana paikka. Eikä ne syystyötkään harmita - kuin hetkellisesti.

      Poista
  12. Minä jo vähän ihmettelin, että minkälainen tuho puutarhaasi on iskenyt, kun noin rajut muuttoaatokset tuli. Ei sentään ollut muuta kuin hetkellisesti liikaa ahkerointia. Työn jäljet kyllä näkeekin selvästi ja puutarhasi näyttää hyvinkin valmiilta ottamaan talven vastaan. Kauniisti siellä on ruskaakin. Syyshortensiat saivat meilläkin hehkuvan keltaisen syysasun. Kiitos vinkistä leikata ainakin osa kukinnoista pois ennen talvea.
    Kasvimaakartalle en ole itse uhrannut vielä ajatustakaan. Valkosipulit sentään istuttelin eilen illasta kesäkukkapenkkinä olleelle alueelle. Eipähän tarvinnut selata muistiinpanoista, missä lavassa sipuleita ei olisi muutamaan vuoteen ollut.
    Oli hyvä idea poistaa kiven edestä kaikki korkeat kasvit pois. Noin komea järkäle ansaitseekin päästä näkyville joka puolelta.
    Ai tosiaan, ikkunatkin pitäisi varmaan pestä ennen talven tuloa! Mistähän siihen nyhtäisi innostusta? Ulkopinnat ainakin ovat niin pölyiset, ettei talvella taida tulla valonhitustakaan läpi, jos ne jäävät pesemättä.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan ajatukset päässä seilaavat laidasta laitaan saaden aikaan äärimmäisiä lausahduksia. Menevät yleensä ohi yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Tämän postauksen kuvissa pihan siisteys on sekin osittain pintaa, sillä lehtiä tulee puista jatkuvasti lisää ja lisää. Loppujen lopuksi ne on nopeasti hoidettu, kunhan löytää sopivan aikakolon pihahommiin.
      Minun kasvimaakarttani on varsin ylimalkainen. Tarkoitus oli miettiä, minne valkosipulit. Ne on nyt maassa. Muita kylvöjä onkin runsaasti aikaa miettiä.
      Odotan innolla, miltä Kivipenkissä ensi keväänä näyttää. Alusta pitäen tavoitteenani on ollut saada kivi esiin. Kummasti välillä asiat etenevät mutkien kautta.
      Innostus ikkunanpesuun ei ole kovin helposti löydettävissä. Yritin oikaista pesemällä pihan puolen ikkunoista vain ulko- ja sisäpinnat. Nyt sitten on edessä välien pesu, sillä ihan harmaathan ne ovat. No, odotellaan sitä innostusta - täällä ja siellä.
      Sinulle myös mukavaa viikonloppua!

      Poista
  13. Paljon olet tehnyt. Minulla on vielä hommia tiedossa puutarhassa. Ensi viikolla teen sen, minkä teen. Osa varmasti jää myös tekemättä. Uskon, että lihaksia kolottaa kaikki tekeminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon olen tehnyt, ja edelleen on monta hommaa vielä tekemättä. Jääköön talven yli, jos niin käy. Kunhan tärkeimmät saa tehtyä.
      Käsivarsien lihakset ovat kiukustuneet oikein kunnolla.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!