Kevätkausi virallisesti aloitettu

 
Utuiseen lauantaipäivään sopii hyvin reipas kävelylenkki. -3 asteen pakkanen ei paljon poskia pureskele, eikä varpaita kohmeta. Töppöstä toisen eteen laittaen kulku sujui hyvin kahden järven rannat tarkastaen. Kummallekin järvelle on vapaaehtoisvoimin tehty rata hiihtämiselle ja kävelylle. 

Hiihtäjiä ei näkynyt. Pari koiranulkoiluttajaa ylitti toista järveä rannan tuntumassa kävellessämme. Iltapäiväksi luvattiin nollakeliä ja jäistä tihkua. Meidän ulkoillessa ei taivaalta tullut mitään, vaikka harmaudessa siltä näyttikin.

Järvilenkkiin kuuluu myös käynti kylän purolla. Toisinaan näen purolla korskikaran, mutta nyt puron pintaan on tullut jääpeite, jossa aukkopaikkoja on vain siellä täällä. Ei näkynyt  koskikaraa. Jalanjälkien koosta päätellen koululaiset ovat kotimatkallaan käyneet puroa katsomassa. 

Kävelylenkillä kaupan robotti tuli jälleen vastaan. Rivitalon asukas oli sitä jo odottamassa. Kännykällä kannen avattuaan robotti alkoi soittamaan tuttua biisiä. En vaan millään saa mieleeni sen nimeä. Asukkaalla oli mukanaan kaksosrattaat, joissa hän yritti nukuttaa pikkuisia. Robotin melu sai ainakin toisen tuttisuun silmät rävähtämään auki unesta. Isäoletettu paineli jälleen vimmatusti kännykkäänsä saaden musiikin loppumaan.

En päässyt kovin kauas, kun takaa kuului hiljaista suhinaa. Ruokarobotti se siellä oli paluumatkalla kauppaan. Näytti, että se kulki vauhdikkaammin kuin vastaan tullessaan. Ehkä tyhjänä on helpompi lumitöhnäisellä kadulla huristella.

Minulla ei ollut kauppaan asiaa. Hetken mietin, pitäisikö soittaa mainoksen puhelinnumeroon ja kysyä, paljonko myytävänä oleva Kati maksaa? Tai saisiko samasta numerosta ostettua Tiinan tai Villen? Totesin, etten tarvitse Katia, en Tiinaa enkä Villeäkään. Ostakoon joku toinen.

Talviaikaan ulkona liikkuessa luonnossa on vähemmän värejä. Paras antaa mielikuvituksen liitää omia reittejään, mitä se tekeekin. Puronvarren risuisia maisemia katsellessa tuumasin, että siellä joku koittaa pelata ristinollaa. En käyttänyt energiaa sen selvittämiseen, miten ne ristit ja nollat saa noiden risujen väleihin ilmaan merkittyä. Olin jo kääntynyt päivän lenkilläni kotia kohti. Sinne päästyäni oli tarkoitus laittaa valmiiksi pilkotut uunijuurekset paistumaan.

Symphoricarpos albus var. laevigatus - Lumimarja

Kotipihassa tein tarkastuskierroksen. Vaihdoin muutama päivä sitten keittiön verhoiksi valkopohjaiset lumimarja-verhot. Siitäköhän sain oivalluksen, että lumimarjapensaissa on nyt ihan aitoja lumimarjoja? Ei siis niitä, joita syksyllä puskiin tulee. Itse asiassa noihin terassin kulmauksessa kasvaviin lumimarjoihin ei marjoja montaa yleensä tule, koska pidän pensaat matalina leikkaamalla niitä muutaman kerran kesässä. Ei kukintaa, ei myöskään marjoja.

Alapihalle johtavia rappusia ovat jänikset näköjään käyttäneet. Tykkäävät kulkea portaita pitkin pöllyttämään alapihan istutusalueita. Etenkin sulkaneilikoita, patjarikkoja ja sammalleimuja on pöyhitty hangesta. Kiitokseksi on jätetty papanakasoja lannoitteeksi.
 

Keväällä riittää jännittämistä, miten Oikearinteen sulkaneilikoille on käynyt. Niitä jänikset ovat viime päivinä kaivaneet esiin ilmeisesti aikomuksenaan syödä niitä. 

Luontoäiti taitaa tietää, että olen taipuvainen monessakin asiassa symmetriaan. Oli sitten kyse villasukista, kuivumaan ripustetuista pyykeistä tai joskus jopa puutarhan istutuksista, symmetria miellyttää silmääni. Viiniportissa roikkuvaan metallipalloon en sentään ole käynyt lumipalloa sisälle muotoilemassa. Ihan omin neuvoin se on tuonne sisälle kehittynyt.

Kävelylenkki on kävelty ja puutarha kierretty. Uunissa paistuu uunijuurekset. Niitä odotellessa aloitin virallisesti kevätkauden kylvämällä paprikaa ja kelloköynnöksiä.

Multaan menivät paprika 'California Wonder' ja suippopaprika 'Roter Augsburger'. Jälkimmäistä viisi siementä, enempää pussissa ei ollutkaan. 

Kelloköynnöksen siemeniä liotin vähän aikaa. Joinain vuosina olen liottanut, useimpina en. Ajattelin kokeilla, vaikuttaako liottaminen siihen, että siemenen kuori ei jää keikkumaan itävän taimen sirkkalehtiin. Kelloköynnöksiä kylvin tavallista enemmän. 8 siementä omista kelloköynnöksistä ja 8 kaupan pussista.

Tästä se alkaa. Seuraavaksi keijunmekon siemenet multaan. Muut saavat vielä odottaa.