Sivut

keskiviikko 14. tammikuuta 2026

Tinttejä tiiraillen

Aegithalos caudatus - Pyrstötiainen
 

Ensimmäisten siementen multaan kätkeminen on jo kiikarissa. Paprikat ja kelloköynnökset kylvän tulevana viikonloppuna. Muilla ei ole vielä kiirettä. 

Multahommia odotellessa olen tehnyt toistaiseksi melko vähäisiä lumitöitä. Hyvin olisi voinut pihakäytävillä kävellä, vaikka lunta on muutaman päivänä tai yönä jonkin verran satanut. Lumi on kevyttä, eikä ole tarvinnut polvia myöten hangessa tarpoa. Pakkaslukemat ovat pysytelleet alle -10 asteessa ja raitis ulkoilma on houkutellut ulos. Hyötyliikunnan parissa ulkoilu sujuu näppärästi eli lumet kolalla istutusalueille kasveja suojaamaan ja loput kasoihin odottamaan kevättä.

Aegithalos caudatus - Pyrstötiainen

Lintujen tiiraileminen on koukuttavaa tekemistä. Kahvi meinaa mennä väärään kurkkuun, kun samalla on kurkittava siemenautomaatin vierailijoita. Ilokseni pihassamme on käynyt nyt useampana päivänä pyrstötiaisia. Ne ovat suloisia pikku palleroita. Ne tulevat talipötkölle vauhdilla isona parvena, ruokailevat hetken ja lähtevät samanlaisena vauhdikkaana "viivana" jonnekin toisaalle.

Mustarastaita koivussa


Mustarastaita pihassa on runsain määrin. Tiistaiaamuna laskin pienellä alalla yhtäaikaisesti seitsemän mustarastasta. Lähinaapurin Golf-kissa on ottanut meidän pihan tintit vakituiseksi saalistuskohteekseen. Muutama päivä sitten pihalla ollessamme näimme, kuinka Golf syöksyi olopihan puolelta mustarastas suussaan tien yli kohti kotipihaansa. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Tuskin viimeinenkään. Kissan kuuluukin saalistaa, mutta toivoisin Golfin keskittyvän mieluummin hiiriin ja myyriin.

Mustarastaat ruokailevat maassa. Kyllä niilläkin vauhtia riittää, mutta todennäköisesti taitava kissa saa saaliikseen helpommin maassa ruokailevan mustarastaan kuin ylhäällä siemenautomaatilla keikkuvan sinitiaisen.

Joulu sai lähdön eli viimeisetkin punaiset koristeet on laitettu kaappiin. Hassu pikkuinen asetelmani vaihtoi väriä. Museokaupasta ostamani Lovi-puun koristelin jouluksi pienillä tummanpunaisilla lasihelmillä. Mökissä oli jouluna ajastimella toimiva tuikkukynttilä. Lautasella taasen Iittalan punaisia lasiomenoita ja oikealla "linnunlaulupuussa" Iittalan lasilintuja.

Joulu lähti keramiikkamökin pihapiiristä. Lovi-puun lasihelmet talletin seuraavaa joulua varten rasiaan ja tuikkukynttilä poistui mökistä.

Iittalan punaiset lasiomenat vaihtuivat ruskeisiin vastaaviin. Näitä Iittalan koristeita olen ostanut viime keväänä isolla alennuksella Iittalan myymälästä. Lasi kiehtoo minua. Ei kaikki, mutta toisinaan joku lasiesine vetoaa niin paljon, että sitä pitää mielellään esillä.


Sain pikkuveljeltä ja hänen Siiri-tyttäreltään joululahjaksi Iittalan lasisen ketun. Se istuu tällä hetkellä eteisen sivupöydällä. Voi olla, että se vielä kipittää johonkin toiseen paikkaan, mutta piiloon en sitä laita. 


Myös kodin tekstiileistä lähti pienetkin viittaukset jouluun pois. Sohvatyynyissä oli viininpunaiset ja punasävyiset tyynynpäälliset. Kasasin ne lattialle uusia päällisiä tyynyihin vaihtaessani. Kuvauksen jälkeen nämä menivät pyykkikoriin.

Punasävyjen tilalla on nyt beigeä, harmaata ja valkoista. Pehmoinen torkkupeitto on näin talviaikaan käytössä, vaikka se tässä kuvassa on nätisti viikattuna sohvankaiteella. Pääasiassa luen kirjoja omassa sängyssä ennen nukahtamista. Muina aikoina kellahdan tähän sohvalle kirjan kanssa. Kesällä sohvalla tulee oltua lähinnä kovilla helteillä. Silloin ei torkkupeittoa tarvita. Talvella lämmin ja pehmeä torkkupeitto tuntuu mukavalta jalkojen päällä. Takkatulen lämmöstä huolimatta.


Kädet eivät ole olleet sylissä toimettomina. Tuulikki kommentoi Neulevuosi 2025 -jutussani olleita vaaleanpunaisia frillasukkia siten, että samalla mallilla voisi tehdä naiselle romanttiset sukat.  Minäpä sitten kokeilin ideaa ja hyvinhän tuo toimii. 

Vaaleanpunaisen pörrölangan haituvia tunkee ulos frillan tyvestä. Se tuskin on kovin suuri haitta. Ongelman voi välttää käyttämällä jotain muuta lankaa. Yksivärinen valkoinenkin sopisi hyvin.
 


Vaaleansinistä 7veikkaa oli jäljellä vajaa kerä. Näin netissä kuvan Lise Lotte -neulemallista. Kokeilin ja hyväksi havaitsin. Syntyi sukat parivuotiaalle.

En tehnyt minkäänlaisia uudenvuoden lupauksia. Silti aion paneutua tänä vuonna enemmän kirjoneuleisiin. Onhan se sarka kiinnostanut minua jo pitkään. Aloitin tällaisella helpolla mallilla. Tällä tyylillä olen kutonut muutaman sukkaparin aiemminkin. Näissä ei ainakaan liika tiukkuus vaivaa. Johtunee lyhyistä lankajuoksuista. Sukissa on heti alkuunsa 14 s/puikko ja 3.5 -kokoiset puikot. Ensimmäinen este voitettu. Edessä on vielä monen monta uutta.


Joulu ja vuodenvaihde, loppiainenkin, ovat sitten takanapäin. Tammikuu on kohta puolivälissä eli nopeasti aika vierähtää. 
Tästä alkaa taas matka kohti uusia seikkailuja. Mukavaa!


28 kommenttia:

  1. Kauniita nuo pyrstötiaiset. Minäkin syotän lintuja, mutta noita ei ole näkynyt. Mustarastaat ovat jääneet tännekin Itä-Suomeen.
    Ihania neuleita olet tehnyt. Jännät nuo punaiset ja röyhelövartiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin söpöjä nappisilmiä. Kiva, että ovat vihdoin löytäneet minun pihani. Mustarastaat oli ennen muuttolintuja. Nyt niitä on ympäri vuoden.
      Kiitos, puikot eivät irtoa hyppysistäni.

      Poista
  2. Kerrassaan suloisia pikkutinttejä. Meillä ei ole noita näkynyt, ihan vain tali- ja sinitiaisia, nekin söpöläisiä. Kerran yksi sinitiainen lensi sisään työhuoneeseeni kaapissa ollen reiän kautta talvella ja oli aikamoinen tehtävä ohjata se ikkunasta ulos.

    Herttaiset koristelut ❤️🧡🤎 Niin ne vuodenajat säätelevät meidän värivalintojamme. Kohta tekee kauheasti mieli keltaista ja oranssia.

    Taas nättejä sukkia. Lämmintä jalkaan 🐾

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten täälläkin on tali-, sini- ja kuusitiaisia. Mukavaa, että välillä vierailee harvinaisempia ruokailijoita.
      Linnun ulos ohjaamisessa onkin urakkaa. Meillä on akvaarion jäljiltä pitkävartinen haavi, jolla saatiin yhtenä kesänä tintti pihalle.
      Minä taasen odotan vihreää ja sen kumppaniksi kaikkia iloisia värejä.

      Poista
  3. Meidän muutettuamme tähän taloon tintit kävivät koputtelemassa ensimmäisenä talvena keittiön ikkunan takana. Niitä oli selvästi ruokittu edellisten asukkaiden toimesta. Minä en siihen touhuun ryhtynyt, vaikka lintuja olisikin mukava seurailla.
    Tuollaiset pienet koriste-esineryhmät ovat hauskoja. Varsinkin, kun niitä voi muokata mielensä ja vuodenkierron mukaan!
    Minun makuuni ovat kovasti nuo viimeiset musta-vihreät sukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikuttaa siltä, että pihassanne on tosiaan tinttejä aiemmin ruokittu. Täälläkin ne alkavat koputella ikkunaa, jollei tarjoilu pelaa. Aloitin tämän talven ruokinnan tavallista myöhemmin. Nälkäisiä tinttejä oli ikkunalaudalla joka päivä muistuttamassa olemassa olostaan.
      Oman lankavaraston värivalikoima on tällä hetkellä aika suppea. Huomenna ajelen lähellä markettaja, joista ajattelin käydä pari uutta lankakerää hakemassa.

      Poista
  4. Meillä myös ensimmäistä kertaa on esintynyt noita pyrstötiaisia laumoina, asutaan Keski- Suomessa. Ne kuulema lentävätkin mielellään laumoissa- suloisia palleroitakin ovat. Ajattelin myös tuota kelloköynnöstä piilottaa multaan viikonlopun tienoissa, Sukan tekoon sain inspiraation. Vielä tässä hyvinkin kerkee ennen kevään kiireitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pyrstötiaiset ovat tulleet teidänkin pihaan. Yleensä ne liikkuvat parvissa. Jos yhden näkee, tietää lähistöllä olevan muitakin.
      Hyvin ehtii vielä sukkia kutoa, vaikka kylvöt aloittaisikin. Sain eilen yhdet valmiiksi ja tänä iltana aloitan taas uudet.

      Poista
  5. Onpa ihanaa, että teillä on pyrstötiaisiakin! Ne ovat tosi suloisia. Omalla tontillani olen nähnyt niitä vain satunnaisesti, ne tuntuvat vaihtavan maisemaa nopeasti.
    Kauniita sukkia ja kiva ajatus haastaa itseään. Minulla se taitaa olla ylhäältä alas neulottavien neuleiden opettelu. Yritin vuoden lopussa yhtä tunikaa, mutta sen joutui kerta toisensa jälkeen purkamaan ja aloittamaan alusta, silmukat eivät vain millään menneet niin kuin olisi pitänyt. Lopulta luovutin. Aloitin neuletakin (myös ylhäältä alas), ja se onnistui heti, kohta olen sen saanut valmiiksi. Kun aloittaa ylhäältä alas, on alussa neuleessa niin vähän ja niin epämääräistä kudelmaa, että on hyvin vaikea nähdä, meneekö tämä nyt niin kuin pitäisi. Alhaalta aloittaen homma on paljon selkeämpi. Taidan lähettää palautetta siitä tunikan mallista. Voihan myös olla, että siinä on virhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä talvena pyrstötiaisia on käynyt pihassa usein. Kerrankin onnistuin saamaan niistä kuvia. Ovat vikkeliä liikkeissään ja arkoja, joten lähelle ei helposti pääse.
      En ole seurannut isompien neuleiden ohjeita. Ylhäältä aloittaminen on minusta loogisempaa ja kätevämpää, koska silloin on helpompi lisätä esimerkiksi paidan helmalle pituutta. Monet mallit ovat napamittaisia.
      Laita ihmeessä palautetta. Ohjeessa saattaa hyvinkin olla virhe. Ja vaikkei olisikaan, selkeyttäminen on kaikille muille ja myös ohjeen laatijalle tärkeää.

      Poista
  6. On hauska seurata pikkulintujen ruokailua. Siirsin oman ruokintapaikan viime talvena valvontakameran ulottumattomiin. Se kannatti, koska lintuset ottivat itsestään kuvia tiuhaan tahtiin ja kameran rulla täyttyi turhaan.
    Minulla ei joulukoristeita kotona ollut ollenkaan, koska vietimme joulun mäkillä. Ainoastaan valosarjoja oli ulkona joten pääsen helpommalla. Nyt katse kääntyy sisustukseen ja itsekin vaihdoin sohvatyynyt keväisemmiksi. Vihreää väriä ei ihan vielä tule laitettua esille, mutta keväämmällä sitten.
    Arvasin kyllä että aloitat aikuisen frillasukan teon, varmasti suurella mielenkiinnolla ja kokeilunhalusta ja ihanat niistä tulikin! Niitä ei piiloteta housujen lahkeiden alle. Itse olen aloittanut sukkien neulomisen, vaikka olen sanonut että mieluummin neulon sellaista mitä tarvitsee tehdä vain yhden kappaleen. Ihan hyvinhän tuo luonnistuu nyt, kun tekee sitä telkkarin katsomisen lomassa vähän niin kuin automaattivaihteella eikä malli ole kovin monimutkainen. Säärystimiäkin on syntynyt muutama pari. Jokin aika sitten olen siirtynyt leppoisampaan elämänvaiheeseen joten nautin kun saa tehdä rauhallisin mielin, ilman kiireen häivää. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintujen seuraaminen on hauskaa ajankulua. Yllättävän paljon ne touhuavat kaikenlaista ja kiistelevät selvästi reviireistä. Niin mielenkiintoista se ei ole, että jaksaisi valvontakameran täyttää lintukuvilla.
      Meillä on vuosi vuodelta vähemmän joulukoristeita. Tietyt esineet otan esille, mutta enemmän koristelen kukilla, kynttilöillä ja valosarjoilla. Valosarjoista osa saa vielä olla, kun iltaisin on kumminkin pimeää.
      Minulla on aiemmin ollut vihreää väriä sisustuksessa ja astioissa niin paljon, että ystävät ja tutut eivät muuta väriä minulle esimerkiksi lahjoissa antaneetkaan. Nyt on vaihteeksi kiva kokeilla muitakin värejä. Enemmän suosin sisutuksessa vaaleita sävyjä ripauksilla värejä mausteena.
      Kiitos kivasta vinkistä. Frillasukkia on hauska tehdä, eivätkä nuo viininpunaiset tule olemaan viimeiset.
      Hauska kuulla, että ryhdyit kutomaan sukkia - parillisia. Yhdellä sukalla ei oikein saajan varpaat lämpene. Telkkaria katsellessa minäkin enimmäkseen kudon. Harvoin on niin monimutkainen malli, että se vaatii kaiken keskittymisen. Tosin eilen kävi köpelösti, siitä aion kirjoittaa jutun.
      Leppoisia päiviä sinulle jatkossakin. Luultavasti elän parhaillaan samaa elämänvaihetta.

      Poista
  7. Suloisia pysrtötiaisia. En ole koskaan täällä nähnyt noita. Muita tiaisia kylläkin. Täytyypä tutkailla niiden reviiriä ja asuinalueita.
    Pikkuisen on joulun rippeitä vielä jäljellä. Joudun turvautumaan miehen apuun verhojen vaihdossa, joten sitten tehdään kun hänelle sopii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netin mukaan pyrstötiainen pesii harvalukuisena Etelä- ja Keski-Suomessa. Olen nähnyt pyrstötiaisia aiempinakin vuosina harvakseltaan. Tänä talvena ihmeen usein. Ehkä muut linnut ovat viestineet, että meillä on siemenbuffet esillä.
      Hienoa, että miehesi auttaa verhojen vaihdossa. Hiljaa hyvää tulee.

      Poista
  8. Pyrstötiaiset ovat niin suloisia, että niitä meille toivoisin. Kerran ne kävivät , mutta ei toiste. Nautin kuitenkin suunnattomasti ruokintapaikan tarkkailusta ja vieraita siinä käy useita kertoja päivässä.
    Ajattelin jo aloittaa kylvöt, samaa mietin ja ehkä vielä pitkitän. Kaikki siemenet ovat kyllä jo kotona.
    Meilläkin joulun viimeiset muistot laitettiin varastoon eilen. Tein suursiivon ja tuli jotenkin taas raikkaampi olo, kohti kevättä mennään vauhdilla ja päivä on paljon pidentynyt.
    Kauniita sukkia olet jälleen tehnyt - on mukavaa haastaa itseään, se piristää mieltäkin ja tuleen onnistumisen iloa. Minulla pian valmistuu Murun pikkuneuleet sunnuntain juhlaa varten ja sitten jatkan Marja-paitaani taas.
    Minustakin on tullut kalenteri-ihminen siis puutarhan suhteen ja puutarhakalenterin tilasin tyttärellekin ja hänkin siitä ilahtui!
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaiset lintuvieraat ilahduttavat paljon. Niitä tavallisiakin tinttejä on tosi mukava seurata.
      Täälläkin on mattoja ja vuodevaatteita kiikutettu pakkaseen raikastumaan. Joulun jälkeinen siivous ja päivien pidentyminen tuo keväänkin lähemmäs. Nyt vain siemenpusseja rapistelemaan, siellä ja täällä.
      Laitathan kuvan Marja-paidasta, kun se on valmis. Saamme täällä ruudun toisellakin puolella ihastella taidokkaita käsitöitäsi.
      Viikko on jatkunut hyvin ja kohta ollaankin viikonlopun äärellä. Täällä sataa lunta. Mukavaa torstaita sinulle!

      Poista
  9. Pyrstötiaiset ovat tavattoman suloisia ja sait ne hyvin ikuistettua kameraasi.
    Kauniit lasikoristeet ja kivoja villasukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsin ihmeen lähelle pyrstötiaisia. Yleensä ne lehahtavat heti lentoon aistiessaan ihmisen. Seisoin kameran kanssa jähmettyneenä, jotta edes muutama kuva onnistuisi.

      Poista
  10. Meillä on taas tänäkin talvena mustarastaita melkein ongelmaksi asti. Ne pyrkivät istumaan mahdollisimman paljaaseen kohtaan - eivät ilmeisesti pidä lumesta. Sitten ne kakkivat pihakalusteiden ja pihalaattojen päälle. Pitää vahtia vieressä, kun pihan ovea avaa tuuletusta varten, muuten ovat heti kynnyksellä pyrkimässä sisään. Mutta laulavathan ne kauniisti sitten, kun se aika koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustarastaat tykkäävät pöllytellä karikkeessa ja kuivissa lehdissä. Etsivät varmaan sieltä hyönteisiä, vaikka tuskin niitä tähän aikaan vuodesta on. Kovia ovat kakkimaan. Syksyllä mustikset likasivat pergolan lattian ja kaiteet käydessään napsimassa rypäleitä. Ukkokulta pesi paikat painepesurilla. Muuten mustarastaista ei ole ollut haittaa. Niiden huilumainen laulu saa keväällä sydämen sykähtelemään.

      Poista
  11. Merrin kanssa tässä nyt katsellaan sinun tinttejä, kun omia ei ole 🙀
    Sukkaa pukkaa kokeilujen merkeissä. Hyvältä näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva. Mielelläni ottaisin Merrin kanssani meidän tinttejä katsomaan.
      Eilen tuli sellainen olo, että seuraava sukka olkoon jotain pitsineulosta. Eli hetkellinen tauko kirjoneuleharjoitukseen.

      Poista
  12. Kauniita sukkia.
    En ole ikinä nähnyt pyrstötiaisia. Aloin myös tiirailla tipuja keittiöni ikkunasta ja merkkaan ylös kaikki näkemäni Birdlifeen. Vasta 8 on nähtynä, kun en minä nyt koko aikaa voi keittiössä istua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ruusuperhonen! Toivottavasti parvi pyrstötiaisia lehahtaa pihaasi. Ei niitä meilläkään kovin usein ole näkynyt. Tänä talvena poikkeuksellisesti jo useamman kerran. Tulevana viikonloppuna on Birdlifen pihabongaus. Siihen kannattaa osallistua.

      Poista
  13. Paljon olisi kommentoitavaa muutakin monipuolisessa postauksessasi, mutta kysyn nyt tärkeimmän, saako apinoida noita joulusukkia, ovat aivan ihanat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa ihan vapaasti apinoida. Ei tietääkseni ole mikään maksullinen/suojattu ohje. Ihanat ne ovat minustakin.

      Poista
  14. Hauska nähdä oululaista osaamista pöydälläsi! Ensimmäiset Lovi-puut syntyivät aikoinaan jääliläisen omakotitalon makuuhuoneessa. Sitten niitä alkoi rynniä maailmalle niin, että taitavat olla yksi eniten plagioiduista tuotteistamme. Puut ja muut tuoteperheen osaset tehdään yhä edelleen täällä meillä Oulussa. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En enää muista, missä näin ensimmäisen Lovi-tuotteen. Innostuin niistä heti ja tilasin kissan. Sitten tuon puun. Mielelläni ottaisin paljon isommankin puun, mutta sellaisen hinta tyhjentää budjettini. Olen ostanut pari Lovi-puuta myös lahjaksi. Helppo lähettää vaikka onnittelukorttina. Onnea oululaisille fiksusta ideasta.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!