Mihin nämä päivät oikein menevät?

Ukkonen lähestyy 11.7.

 

Hetki sitten oli kesäkuu ja nyt ollaan jo heinäkuun puolessa välissä. Päivät kuluvat vauhdilla, vaikka mielestäni kalenterissa ei mitään ihmeellistä ole. Tekemisiä säätelee jonkun verran sää, sillä ihan kaikkea ei ainakaan pihassa voi säällä kuin säällä tehdä. Viime lauantaina ukkonen melskasi runsaan tunnin verran, mutta vettä satoi varsin maltillisesti. Sunnuntaina ukkonen kumusi kaukana, eikä luvattu kaatosade tullut meille lainkaan. Varsinais-Suomessa sen sijaan oli satanut valtavasti.

Dahlia 'Creme de Cassis'

Daaliat ovat alkaneet avata nuppujaan. Yllä olevan 'Creme de Cassiksen' terälehtien viininpunainen reunustus on niin hieno. Ensimmäisen kukan seuraksi on pian avautumassa uusia nuppuja.

Dahlia 'Night Butterfly'

'Night Butterfly' on kukkinut jo jonkin aikaa. Tämä on viime kesän ostos. Toisessa ruukussa kasvaa 'Miss Mary', jonka kukka on kuvan perusteella likitulkoon samanlainen kuin 'Night Butterflyn'. Mikä lie älyvapaa ostoskohtaus minuun on iskenyt, kun sellaisen daalian olen kaupasta kotiin kantanut? Jospa tämä daalia yllättäisi minut avaamalla nupustaan täysin kuvaa vastaamattoman kukan. Jokusen päivän joudun vielä odottamaan ja jännittämään.

Kotilo tekemässä kallionauhuksesta pitsimallista.

Tänä kesänä on satanut aika runsaasti. Ei kuitenkaan siinä mielessä harmillisesti, kun välissä on ollut sopivasti aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. No, olihan tässä pari viikkoa sitten +9 asteen pilvisiäkin aamuja. Silloin ei ihan kesäiseltä tuntunut.

Kostea kesä on saanut kotilot kömpimään koloistaan. Kasvien rehevyys suo nilviäisille hyviä piilopaikkoja. Kerään kotiloita purkkiin, mutta erityisiä metsästysretkiä en niiden suhteen ole tehnyt. Yhtään kasvia en ole kotiloiden vuoksi menettänyt. Joistakin kasveista ne tykkäävät toisia enemmän. Vuorenkilpien alla kotilot tykkäävät lymyillä, jonka vuoksi olen systemaattisesti vähentänyt vuorenkilpien määrää. Kallionauhus on kotiloiden mielikasvi. Sen lehdet ovat joka vuosi pitsimalliset. 

Ripottelin viime viikolla ferramolia kotiloiden suosimiin paikkoihin. Luulin kellarissa olevan vielä puoli säkillistä lisää, mutta eipä ollutkaan. On siis suunnattava rautakauppaan ostoksille. 10 litran säkillinen tulee edullisemmaksi kuin pienen laatikoiden ostaminen. 

Siivekäs ikkunalasissa sisältä kuvattuna.

Tämä kesä tuntuu olevan kaikenlaisten ötököiden suosiossa. Lintu- ja perhoskirjan lisäksi tulee aktiivisesti selailtua netin ötökkösivustoja. Karviaisiin ilmestyi karviaispistiäisiä, jotka söivät joitakin oksia lehdettömiksi. Kyseisissä oksissa olleet marjat kuivuivat pilalle. Sama ötökkä ei kaihda myöskään herukkapensaita. Marjoja on onneksi oksat notkuen, joten satoa jää meillekin. Karviaiset eivät ole vielä edes kypsiä. Aurinkoisessa paikassa kasvavista punaherukoista osan jo keräsin ja mehustin.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on joka kesä aina yhtä suosittu siivekkäiden lentotukikohta. Välillä pörriäisiä on yhdessä kukassa tungokseksi saakka. Osa siivekkäistä on ilmeisesti vuokrannut kukasta itselleen airbnb-kämpän useammaksi päiväksi. Näyttävät torkkuvan ympäri vuorokauden omalla terassillaan. 

Papaver somniferum - Pioniunikko

Pioniunikot alkavat availla nuppujaan. Pioniunikot ovat hauskoja kasveja, kun ne siementävät ahkerasti ja jatkavat eloaan tulevina kesinä. Kylvin toista kesää peräkkäin pioniunikoita ja kehäkukkia Majalispenkkiin, josta vuosi sitten kaivettiin metsäruusu pois. Tarkoitus oli pitää alue kesäkukilla muutaman vuoden, jotta näkisin, nouseeko ruusu vielä jostain kolosta. Nyt paikka näyttää hissukseen saavan vakituisia asukkaita, mutta olkoon se vielä tämän kesän etupäässä pioniunikoiden valtakuntaa.

Rosa gallica 'Rosa Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Kävin juuri lukemassa Saaripalstan Sailan ruusupostausta. Mitä ihania herkkuja siellä olikaan kuva toisensa perään. Omassa puutarhassa ruusut eivät tänä kesänä ole parhaimmillaan. Niissä on ollut hurja määrä kirvoja, mikä ei sinänsä ole kukkimista haitannut. Ruusut eivät tykkää sateesta. Hienot terälehdet pilaantuvat kosteissa olosuhteissa nopeasti.

Kirjoapteekkarinruusu on kyllä kukkinut runsaana, mutta en ole ehdinyt saada kuvaa ehjästä kukasta. Tämä yksittäinen Mundi nojasi koristeomenapuun runkoon ollen siinä sopivasti sateelta suojassa. 

Rosa rugosa 'Sointu'

Pensasruusut Sävelen, Soinnun ja neilikkaruusun leikkasin keväällä mataliksi. Niin teen muutaman vuoden välein. Näin saan pensaat pysymään kohtuukokoisina ja kauniimman muotoisina. Minusta pensaat myös kukkivat runsaina eli kukkiminen ei suinkaan leikkaamisella vaarannu. Päinvastoin.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Moni kummastelee, mikä aiheuttaa ruusujen ruskettumisen kesäisin. Syitä voi olla muitakin, mutta ruusuetanainen on yleinen syy ruskeisiin lehtiin. Meillä etenkin juhannusruusu on monena kesänä joutunut ruusuetanaisen uhriksi. Tänä vuonna muutama muukin ruusu on varsin ankean näköinen. En ole ehtinyt enkä jaksanut ryhtyä torjuntahommiin. Kävelen ohi ja katselen jotain muuta kaunista. Juhannusruusu ehtii kasvattaa uusia vihreitä lehtiä, kuten yllä olevassa kuvassakin jo näkyy. Seuraavana kesänä näky saattaa olla aivan erilainen eli ruusuetanaisen tuhoja ei ole. Tai sitten on. Sen näkee sitten.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Jotta postaus ei painottuisi liikaa kesän negatiivisiin asioihin, nostan esille yhden kehuja ansaitseva kasvin ja se on koreaköynnöskuusama. Tämä on ihan uskomattoman ahkera ja pitkäaikainen kukkija. 

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Ja kaikin puolin helppo kasvi myös. Keväällä leikkasin jonkin verran talvella kuivuneita oksia pois. Lähinnä oksien latvoja. Kokonaisia pitkiä versoja ei ollut kuivunut ja kuollut. Köynnös luikertelee itsekseen raudoitusverkosta tehdyssä tuessaan. Tuki on hyvä olla korkea, sillä köynnökselle tulee mittaa yläsuunnassa reilusti. Leveyttäkin köynnös kasvattaa kesän myötä.

Koreaköynnöskuusama kukkii pitkälle syksyyn. Ihan pakkasiin saakka. Siitä on iloa koko pitkäksi kesäkaudeksi.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Tällä viikolla olen viettänyt tunnin jos toisenkin lapionvarressa. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta valtavan määrän kasveja. Auton takapaksi ja takapenkkien välit olivat kotimatkalla pullollaan jakotaimia ja juurakoita. Hellepäivät eivät ole parasta mahdollista istutusaikaa, mutta viikonlopuksi luvatut vesisateet innoittivat laittamaan kasvit maahan. Ja tietenkin myös kasvien kannalta on parempi saada ne multaan mahdollisimman pian.

Juurakoita autosta pihalle kuskatessani totesin kadottaneeni lähes täysin kasvien nimet. Pioneja, iriksiä, pikkusydäntä, soikkoratamoa. Joo, mutta joku taisi kyllä unohtua. Nyt en ole varma, miten merkitsen istuttamani uutuudet kasviluetteloihini. Hällä väliä. En jaksa ottaa asiasta sen suurempaa päänsärkyä. Kasvit on nyt kaikki maassa ja kasteltuina. Onneksi niin, sillä lauantain sade ei luvatun runsaana meille näytä tulevan. Sunnuntaina kylläkin. Hyvä niin.

Hemerocallis fulva - Rusopäivänlilja

Ajattelin lauantaina imuroida kodin, kun ulkona sataa. No, kun ei sadakaan, menenkin leikkaamaan nurmikon. Ja siivoan sitten sunnuntaina. Nukun yön yli ja katson sitten, mikä on marssijärjetys.

Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille! Ja sopivasti aurinkoa ja sadetta itse kullekin. 

Isän tyttö

 

Voitin Kirjojen kuisketta -blogin arvonnassa Petra Bühlerin kirjan Isän tyttö. Kyseessä on Bühlerin esikoisteos, joten minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä kirjailijan tavasta kirjoittaa. Osallistuin arvontaan, koska kaikenlaiset kirjat kiinnostavat ja innostavat niitä lukemaan. Lisäksi isän kuolema toukokuussa sai ajatukset pyörimään lapsi-vanhempi -suhteessa tavallista enemmän.

Lapsuudenkotini viiden lapsen keskuudessa kenelläkään ei ollut erityisasemaa. Vanhemmilleni tasapuolisuus suhteessa kuhunkin lapseen oli tärkeää. Sisarussarjan toiseksi vanhimpana ja vanhimpana tyttönä koin olevani isälle ehkä piirun verran merkityksellisempi kuin jälkeeni syntyneet. Tunne perustuu pitkälti omiin henkilökohtaisiin ajatuksiini. 

Lapsuudessani ja nuoruudessani isä oli töiden vuoksi paljon poissa kotoa. Yksi muisto, jota isä on joskus kertonut, on ylitse muiden. Olen ollut noin 3-vuotias, kun isä halusi viedä minut katsomaan Helsingin Stockmannin jouluikkunaa. Meillä oltiin tarkkoja siitä, että lapset puettiin siististi vieraisille mennessä. Ylleni puettiin valkoiset villadamaskit ja tummansininen hupputakki, jossa huppua reunusti valkoinen karva. 

Stockmannin ikkunan äärellä isä nosti minut hartioilleen, jotta näkisin paremmin ikkunan tapahtumat. Silloin vielä vaaleat hiukseni työntyivät hupun reunoista ilmoille. Vierellä seisonut rouva oli alkanut isälle kehumaan, kuinka nätti tytär hänellä on. Isä oli ylpeänä kiitellyt naista kehuista. Tapaus jäi voimakkaana isän mieleen.

Petra Bühlerin kirja kuvaa tyttären ja isän suhdetta aluksi vanhempien parisuhdeongelmien keskellä. Myöhemmin tytär etsii oikeanlaista tapaa suhtautua eronneisiin vanhempiinsa. Samanaikaisesti hän koittaa löytää omalle elämälleen suunnan. 

Kirjaa on markkinoitu hersyvän hauskana ja koskettavana teoksena. Huumoria tekstistä löytyy, mutta sen hersyvyydestä en mene takuuseen. Lukemiseni edistyi tavallista hitaammin, mikä ehkä osaltaan vaikutti siihen, etten meinannut päästä tarinassa kunnolla eteenpäin. Varsinkin lapsuuden kuvauksissa olisin itse toiminut eri lailla. Se johtunee osittain minun ja kirjailijan ikäerosta. Tyttären suhtautumisessa aikuisena isäänsä, etenkin tämän ikääntyessä ja sairastaessa, löysin paljon yhtäläisyyksiä omaan isäsuhteeseeni. Puolesta välistä viimeisille sivuille saakka luin kirjaa yösydännä ja aamuvarhaisella. Kyyneleet kirposivat omiin silmiin useamman kerran. Takakannen kiinni sulkiessani olin liikuttunut ja myös iloinen, että olin tämän kirjan lukenut.

Kirjojen kuisketta -blogin Anneli lähetti kirjan minulle postilaatikkoon jaettavana. Kuinkas ollakaan, kirja lähtikin seikkailemaan Raumalta Tampereen ja Vantaan kautta takaisin Annelille. Posti sotki toimituksen lahjakkaasti. Osasin odottaa kirjaa, joten viestittelimme Annelin kanssa lähetyksen tiimoilta. Toisella yrittämällä kirja tulikin minulle kahdessa päivässä. 

Kirjaa kannatti odottaa ja se kannatti lukea. Lämmin kiitos Kirjojen kuisketta -blogin Annelille kirjan esittelystä ja arvontaan laittamisesta. Tämä ei ollut ensimmäinen lukemisen arvoinen teos, jonka olen ko. blogin kautta löytänyt. Eikä taatusti viimeinenkään.

Allium christophii - Tähtilaukka ja pörriäiset

 

Oisko nyt kärhöjen vuoro?

Thalictrum - Lehtoängelä

Erilaisten kasvien runsaus takaa sen, että pihassa riittää ihmettelemistä keväästä syksyyn. Yhden ryhmän kukinnan alkaessa hyytymään seuraava on jo aloittamassa. Tässä yksi syy, miksi olen tyytyväinen vuosien aikana kokemiini kasvitartuntoihin. Olisin jäänyt paljosta paitsi, jollen olisi kokenut ruusu-, pioni tai kärhöhulluutta. Monista muista villityksistä puhumattakaan.

Clematis alpoina - Alppikärhö

Ensimmäinen kärhöhankintani lienee monille muillekin tuttu sinikukkainen alppikärhö. Tänä keväänä Pikkupuutarhan Kärhökäytävällä asustava emokasvi ei voinut kukkia laisinkaan. Leikkasin sen nimittäin syksyllä matalaksi voimakkaan risuuntumisen vuoksi. Ensi keväänä sen kukintaa pääsee taas ihailemaan. Ellei joku rusakko erehdy rouskuttamaan alppikärhöäni tyveltä poikki. Niinkin on käynyt.

Pikkupuutarhan alppikärhö oli tehnyt taimia ympärilleen. Yhden sellaisen siirsin odottamaan parempaa sijoitusta pergolan seinustalle. Siihen se unohtui, vaikka ohi kulkiessani vakaasti päätin kärhön siirtää. Tänä keväänä taimikärhö oli kivunnut jo korkealla innostuen jopa kukkimaan. Enpä ryhdy sitä enää mihinkään siirtämään. Viiniköynnös suuntaa itsensä pergolan yläosiin ja ryöppyää valokatteen alta kohti taloa. Alppikärhö saa vallata pergolan päätyseinän ulkopuolen.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Viinikärhöt ovat osoittautuneet kestäviksi ja runsaskukkaisiksi. 'Mme Julia Correvon' oli pari ensimmäistä vuotta ihan rimpula. Viime kesänä paransi suoritustaan, mutta tänä kesänä se on jo nyt ylittänyt itsensä. Paljon kukkia ja niiden kokokin kolmen plussan luokkaa. Jos perinteisen tulitikkuaskin laittaisi tuohon yksittäisen kukan viereen, se näyttäisi lilliputilta. Isoimmat noista kukista on kämmenen kokoisia. Vau, on pakko sanoa!

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kärhönaiset ovat varmaan tehneet jonkinlaisen yhteisen päätöksen ylittää itsensä kukkien määrässä ja niiden koossa. Julia Correvonin lailla Diana-prinsessakin pörhistelee lyhtymäisillä kukillaan kuin viimeistä päivää. Istutin hänet turhan ahtaaseen paikkaan, kun ostamani halpistaimi oli niin onnettoman näköinen ja kokoinen. Olin varma, ettei se jaksa meillä pitkään sinnitellä. Toisin kävi. Hyvin näyttää prinsessa sopeutuneet tänne tavallisten kansalaisten pariin.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Aljonushkalla on jo 11. vuosi menossa. Se on alusta lähtien ollut reipas ja helppo kärhö. Viisi vuotta sitten pelkäsin, ettei sillä olisi riittävästi tilaa Ruusupenkissä, tuijan vieressä. Ryhdyin siirtotoimiin kaivaen kärhön valtavana paakkuna ja siirtäen sen muutaman metrin saman penkin toiseen päätyyn, jonne olin jo valmistanut sille istutuskuopan.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Niin vain kävi, etten ollut kovin huolellinen lapioni kanssa, vaan Aljonushkasta oli jäänyt juuria vanhaan paikkaan. Aika pian huomasin, että minulla on kaksi Aljonushkaa. Mistään ei voi päätellä, kumpi on kumman jälkeläinen. Niin hyvin ne ovat kasvaneet omissa kuopissaan. Eikä se tuijan läheisyys erityisemmin Aljonushka-ykköstäkään haittaa. Leikkaan tuijaa vuosittain, jotta se pysyy hoikkana eikä kasva jättisuureksi ahdistelemaan vierellään kasvavaa Aljonushkaa.

Aljonushka ei omaa kärhiä, joiden avulla se kiipeilisi ja tarttuisi tukeensa. Molemmat Aljonushkani kasvavat kahden kaarevan metallituen välissä, joista yhdessä muodostuu ympyrä.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Kasvien suhteen olen turhan impulsiivinen. Mikä tarkoittaa käytännössä "kasvi edellä" -mentaliteettia. Näen kaupassa itseäni miellyttävän kasvin, jonka sitten kiikutan kotiin yhtään tietämättä, mihin sen istuttaisin. Niinpä olen kulkenut lukuisia kertoja ympäri tonttia lapion ja kärhön kanssa etsimässä sopivaa istutuspaikkaa. 

Joskus valittu paikka onkin tuntunut sopivalta, mutta toisinaan puutarhalla on tapana ottaa tila haltuunsa kysymättä puutarhurilta lupaa. Jos kasvi näyttää pärjäävän, annan sen olla odottamassa aikoja parempia. Toisinaan lamppu päässä syttyy ykskaks yllättäen ja silloin jokin pitkäänkin samalla paikalla kasvanut asukas löytää uuden ja mieluisan paikan.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö edestä...

Moni kärhö kuuluu yllätysostoksiin. Eli kaupassa on voittamaton tarjous "kaksi kympillä" tai yksinkertaisesti en kykene laittamaan hyllystä nostamaani kasvia takaisin. Se on tarttunut hyppysiini kuin liimapaperiin. Sipuli- ja juurakkobingoista monella on kokemusta. Minulla myös kärhöbingosta. Halpistaimen nimilapussa on houkutteleva kuva ja kiinnostava nimi. Onnellisena kiikutan kärhön kotiin ja istutan sen odottaen jännittyneenä kuvan osoittamaa kukintaa. 

Joskus saa sitä mitä luvataan. Toisinaan taas ei, vaan jotain muuta. Epäilen vahvasti, että kaikki maailman Hagley Hybridit ovat yhteistuumin päättäneet muuttaa meille. Kolme olen istuttanut, mutta yksi niistä tykkäsi huonoa, otti ja lähti. Eikä kertonut, minne.

...ja takaa

Tuorein Hagley Hybrid -hankinta on toissakesältä. Silloin kuvittelin ostaneeni 'Piilun'. Ei ollut Piilu. Ilokseni blogimaailmassa on useita taitavia tunnistajia. Aika pian sain viestejä, että kyseessä on 'Hagley Hybrid'. En lainkaan häpeä tunnustaa erheitäni. Mieluummin otan vastaan oikean nimen kärhöilleni kuin nimittelen vuodesta toiseen heitä väärillä nimillä.

Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhö

Loppujen lopuksi kärhöt eivät ole kovin vaikeita kasveja. Vaativia ja oikullisia ehkä, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. Aika monen kärhön kanssa olen menetellyt siten, että keväällä tai alkukesällä kasvin ostaessani istutan sen isoon ruukkuun kasvamaan ja vahvistamaan juuriaan. Näin minulle jää aikaa miettiä, mihin uuden kärhön istutan. Loppukesästä olen sitten siirtänyt köynnöksen ruukusta valitsemalleni paikalle.

Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhö

Keväällä tutkimuskierroksia puutarhassa tehdessäni odotan tietenkin näkeväni myös mullasta nousevia kärhön versoja. Alppikärhöt kuuluvat aikaisiin herääjiin. Niillä on kiire nousta ja kasvaa, sillä ne kukkivat keväisin. 

Ei kannata hermoilla, vaikka kärhö ei ole ensimmäisten herääjien joukossa. Joskus ne ovat varsinaisia mattimyöhäisiä. Onpa käynyt niinkin, että joku kärhö ei ole kesän aikana noussut ollenkaan. Siinä tapauksessa ei vielä kannata ryhtyä hautajaisia järjestämään. Kärhö on nimittäin syystä tai toisesta pitänyt lepovuoden ja nousee pirteänä seuraavana keväänä. Näin on meillä tehnyt mm. tarha-alppikärhö 'Willy'.

Clematis 'Rouge Cardinal' - Loisokärhö

Loistokärhöjä minulla on vähemmän. Mieli tekisi monia kaunottaria, mutta idealamppu sopiviksi istutuspaikoiksi ei ole syttynyt. Joitakin kärhöjä olen istuttanut liian lähekkäin tai jopa samaan tukeen. Ei ehkä kovin tyylikästä, mutta jälleen kerran voin todeta sietäväni ihan hyvin suunnittelemattomia näkymiä. Kyllä puutarhaan väriä mahtuu. 

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Tyhmin juttu on istuttaa loistokärhö ja alppi- tai tarha-alppikärhö samaan tukeen. Näin olen tehnyt Pikkupuutarhssa, jossa köynnöskaaren toisella puolella on sinikukkainen tarha-alppikärhö, toisen puolen jakavat tarha-alppikärhö 'Columella' ja loistokärhö 'Pink Fantasy'. 

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Tunnetusti alppikärhöt ovat voimakaskasvuisia, joten ne ansaitsevat ihan oman tilan. 'Columella' ei ole kasvanut kilometrien pituiseksi ja -leveäksi, kuten tavallinen alppikärhö tekee. Näin se on vastoin odotuksia antanut tilaa loistokärhö 'Pink Fantasyn' kukinnalle. 

Alppikärhöt tuppaavat risuuntumaan, etenkin alaosistaan. Pikkupuutarhan alppikärhöni valtaa nopeasti köynnöskaaren yläosan. Hetken se on kaunis vehreänä ja keväällä sinisenä kukkien. Parin vuoden päästä kaaren alta ei enää mahdu kunnolla kulkemaan, kun hiukset tarttuvat risukasaan. Sillon otan sakset esiin ja leikkaan alppikärhön matalaksi - kukinnan jälkeen. Näin menetän seuraavan kevään kukinnan, mutta saan taas tilalle nätin köynnöksen. 

Vaihtoehtona ei ole kaivaa koko köynnöstä pois ja siirtää sitä parempaan paikkaan. Se on kotiutunut kärhökaaren tyveen niin hyvin, että sen versoja nousee jo laajalla alueella. Alkaa olla haasteellista saada versoja ohjattua kaareen kiipeilemään. Eipä se enää onnistu. Taimilapsukaiset kiipeilköön pensaiden päällä.

Clematis 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

 
'Princess Kate' on kärhö, johon ihastuin tosi pahasti muiden blogeissa sen nähdessäni. Ostin ikioman 2019 Puutarha Tahvosten vierailulla. Itse asiassa taisin saada sen kaupan päälle, kun se oli niin kovin onneton yksilö. Se olisi kannattanut laittaa ruukkuun vahvistumaan, mutta kesä oli jo lopuillaan. Minulla ei ollut sopivaa talvetuspaikkaa, joten ajattelin kärhön pärjäävän maassa. Keväällä se nousikin, joskin vaivalloisesti. Seuraavana keväänä ei sitten enää herännytkään.

Clematis 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Princess Katesta oli tullut päähänpinttymä, jonka vuoksi hankin uuden. En tiedä, onko Kate erityisen vaativa tyyppi, mutta toisenkin prinsessan alku oli takkuista. Nyt se on kuitenkin selvinnyt talvista ja tuntuu vahvistuvan vuosi vuodelta. Mitään kaiken peittävää köynnösseinämää se ei edelleenkään tarjoa. Tuskin koskaan tarjoakaan. Tänä kesänä se on terveen oloinen ja siinä on runsaasti nuppuja. Osa jo avautunutkin.

Ohi kulkiessani kiittelen ja kehun sitä. 'Princess Kate' on minusta herkkä kaunotar. En pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaan olen varautunut Katen menettämiseen. Jos niin käy, hankin uuden. Teen kuten jouluruusujen kanssa. Istutan niitä, kunnes alamme ymmärtää toisiamme ja vihdoin kykenemme yhteiseloon samalla tontilla. 

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Tarhaviinikärhö 'Polish Spiritistä' on vuosien myötä tullut yksi lempikärhöistäni. Istutin sen 2015. Viime syksynä leikkasin sen ensi kerran matalaksi, koska se alkoi olla kovin latvuspainotteinen alaosan risuuntuessa voimakkaasti. Se on jälleen reippaassa kasvussa. Nuppuja on ilmestynyt runsaasti. 'Polish Spirit' kukkii alkuun päästyään pitkälle syksyyn.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Lumikärhöjä meillä on kaksi. Ensimmäisen istutin Päivänliljapenkin päähän 2016. Sitä ei kannata ihan pieneen tilaan ahtaa, sillä se kasvaa kesässä valtavaksi. Eikä vain korkeutta vaan myös leveyttä. Meillä lumikärhölle on tehty tuki, jossa kahden parimetrisen kakkoskakkosen väliin on kiinnitetty raudoitusverkko. 

Lumikärhöä on aluksi hiukan ohjattava teräsverkkoon, jossa se kiemurtelee aika hyvin itsekseen ylös päin. Leveyssuunnasssa virittelen välillä naruja, jotta köynnös ei vyöryisi liian laajalle tuen ulkopuolelle.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Toisen lumikärhön istutin kesällä 2024 Oikearinteeseen ajatuksella, että se naamioisi honteloiksi venähtäneiden vuorimäntyjen runkoja. Sittemmin suunnitelma on muuttunut, kun tänä keväänä kaadoimme vuorimäntyjä siten, että jäljelle jäi kaksi. 

Lumikärhö viihtyy Oikearinteessä niin hyvin, että se vyöryy jo liiankin hallitsemattomasti sinne tänne. Jonain päivänä saatan huomata, etten enää pääse pihaovesta ulos. Lumikärhö on päättänyt ottaa yläpihan ja koko talon haltuunsa. Ehkä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö 10.6.2026

 
Clematis alpina 'Purple Dream' (Tarha-alppikärhö) kukkii touko-kesäkuussa eli sen kukinta on jo ohi.

Clematis 'Purpurea Plena elegans' (Tarhaviinikärhö)  ja Clematis viticella 'Black Prince' (Tarhaviinikärhö) ovat aloittamassa kukintaansa. Clematis 'Dr. Ruppel' (Loistokärhö) on herännyt reippaasti. Nuppuja en ole siitä vielä löytänyt.

Clematis atrogene 'Willyn' (Tarha-alppikärhö) leikkasin syksyllä matalaksi. Hengissä on, joskin kevään/alkukesän kukkijana sen tapaan taas ensi vuonna. Samoin Clematis alpina 'Columellan' (Tarha-alppikärhö).

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Toivottavasti et tuskastu näin pitkään sepustukseen. Tein tästä samalla yhteenvedon omista kärhöistä itselleni. 

Luvassa on lämmintä ja toivon mukaan myös aurinkoa. 
Hyvää viikonloppua kaikille! 

Pionit houkuttelivat sateita

Pioni 'Coral Charm'

 

Pioneilla on pettämätön taito kutsua sateet paikalle juuri silloin, kun kukinta näyttäisi olevan parhaimmillaan. Pihani kauneimmaksi pioniksi nimeämäni 'Coral Charm' ehti kukkia näyttävästi sopivasti ennen pahimpia sateita. 

Tosin sen kuvaaminen jäi vähäiseksi, kun en viitsinyt ulkoiluttaa kameraa sateen piestessä puutarhaa. 'Coral Charm'illa on ihastuttava tapa vaihtaa terälehtien väriä kukinnan edistyessä. Alun korallinpuna vaihtuu vaalean keltaisen kautta lähes valkoiseksi.

Pioni 'Sarah Bernhardt'

Vaaleanpunainen hörsylämekko 'Sarah Bernhardt' on pihani vanhimpia pioneja. Tänä vuonna kaikki pionit kasvattivat pitkääkin pidemmän varren, jonka tukemisessa jopa vuosi sitten Latviasta hankkimani tuet osoittautuivat liian mataliksi. Painavia kukkia on hankala tukea, enkä siihen hommaan sitten ehtinytkään.

Pioni 'Karl Rosenfeld', takana 'Sarah Bernhardt'

Sarahilla näytti olleen vispilänkauppaa Karlin kanssa. Kovasti nojailivat toinen toisiinsa. Halailusta oli pelkästään hyötyä, kun tällä tavoin pysyivät paremmin pystyssä aivan siihen saakka, kunnes sunnuntain toistuvat kaatosateet väsyttivät pariskunnan.

Pioni 'Festiva Maxima'

Valkoinen 'Festiva Maximakin' pärjäsi yllättävän hyvin sateiden keskellä. Se aloittikin kukintansa ensimmäisten joukossa, joten näyttävin kukinta oli jo ohi pahimpien sateiden yllättäessä.

'Nilan Pioni'

Samoin 'Nilan Pionit' luopuivat terälehdistään sovinnolla jo viikolla. Välttyivät siten sopivasti sunnuntain hakkaavilta sadekuuroilta.

Pioni 'Immaculee'

'Immaculeen' siirsin kesällä 2023 Kurgaanista Kiemurapenkkiin. Kurgaanissa se kasvoi niin korkeaksi, että kukat avautuivat riippahernepuun lehvistön sisälle. Riippahernepuuta tämä ei näyttänyt haittaavan, mutta minusta on mukavampi ihailla kauniita kukkiani tunkematta itsekin päätä pensaaseen. Siitä siis muutto muualle. 'Immaculeen' kotiutumiseen menikin sitten sen verran aikaa, että kukki uudessa paikassa vasta nyt. Kuvaaminen ei mennyt ihan toiveiden mukaan, sillä tämän kuvan jälkeen näinkin kyseisen pionin terälehdet pudottaneena.

Ostettu 'Elsa Sass'ina

Tämän nätin pionin ostin kuvan perusteella saksalaisesta Liiteristä. Lapussa väitetään pionin olevan 'Elsa Sass', mistä en ole ihan varma. Tykkään kyllä tämän pionin ulkomuodosta, joten olkoo Elsa tai joku muu.

Pioni 'Jan van Leeuwen'

'Jan van Leeuwenin' olen ostanut Pionien kodista kesällä 2007. Kotipihalle päästyään se seikkaili pari kesää, kunnes istutin sen Kurgaaniin. Siinä se on viihtynyt ja runsastunut mukavasti. Tämä pioni saa katsojan eli minut aina hyvälle mielelle. Paistettua kanamunaahan se muistuttaa. Elegantin ulkomuotonsa puolesta se ansaitsee paikkansa puutarhassani.

Ostettu 'Bowl of Beauty'na

Ruusupenkin pionit saavat minut tänä kesänä hämilleni. Tämän olen nimittäin ostanut ja istuttanut 'Bowl of Beautyna'. Siltä se on aiempina kesinä näyttänytkin, mutta nyt kaikkien kukkien keskustan tavallisesti vaalean kerman värinen hörsylä onkin aika lailla keltainen. Kukki kyllä runsaana - ja tavattoman korkeana. Pysyi kuitenkin erinomaisen hyvin pystyssä, vaikka tuki ei ollut paras mahdollinen.

Pioni 'Bartzella'

Keltainen 'Bartzella' tuli hankittua 2017, kun sellaisen kaupassa näin. Tuolloin olin pahasti "pitää-saada-uusia-pioneja" -tartunnan kourissa. Tämän kanssa taisi mennä pari kolme vuotta ennen sen ensimmäistä kukintaa. Vauhtiin päästyään se onkin kukkinut useamman nupun voimin. Tänä vuonna jäädään kahteen kukkaan.

Pioni 'Alexander Fleming' - epäilen tätäkin nimeä.

Tämä Aleksanteri ja seuraavan kuvan Emile kuuluvat jälleen saksalaisen Liiterin "arvaa-mitä-juurakosta-kasvaa" -ostoksiin. Ihan nättihän tuo on, vaikka ei korvaansa lotkauttaisi kasvilapun nimellä häntä puhutellessani. 

Pioni 'Mme Emile Debatene' - ei taida olla.

Emilen väristä en ole aivan varma, tykkäänkö vaiko en. Kuvassa se näytti selvästi vaaleammalta. Ilman muuta minulla on mielivärini ja värit, joita en varta vasten kaupasta kotiin kantaisi. Vaan kun jonkun kasvin olen puutarhaan istuttanut, se yleensä löytää paikkansa niin mullassa kuin mielessänikin. Saakoon mahdollisuutensa.

Ukkospilvet 3.7.

 
Sateita on totisesti riittänyt lähes joka päivälle. Tiettyyn rajaan saakka puutarhaihminen voi suunnitella tekemisensä sään mukaan. Vaan jos vettä tulee harva se päivä, alkaa pihatyöt kasaantua. Säiden parantumista odotellessa ei kotiakaan jaksa loputtomiin imuroida tai harjoittaa ylenpalttisesti pyykkihuoltoa. 

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

 
Lauantaina katsoin sääkarttaa. Lähestyviä pilviä uhmaten käynnistin ruohonleikkurin. Pilvet alkoivat pudottaa lastiaan, mutta juuri silloin olin ehtinyt hedelmätarhaan, jossa omenapuiden runsas lehvästö suojasi minua kastumiselta. Kun vettä ei satanut aivan hillittömästi, päätin jatkaa työtäni. Se kannatti, sillä sade loppui lyhyeen. Sain tehtyä runsaan tunnin leikkuu-urakan ja päälle vielä trimmasin kanttausurat. Kylläpä olin itseeni tyytyväinen katsellessani hoidettua pihaa.

3.7. pilvien määrä vaihteli tunnista toiseen

 

Kylän yli seilaavat pilvet ovat tuoneet mukanaan myös ukkosia. Ei mitään sensaatiomaisen suuria myräköitä, mutta sopivasti on paukutellut ja salamoita leiskunut. Ja sitä vettä on satanut; hissukseen, kovempaa ja sitäkin useammin kuin saavista kaatamalla. Eipä ole tarvinnut murehtia puutarhan kastelemisesta. Kerran näinkin. Johan tässä on ollut useampi kesä, jolloin kasvit ovat joutuneet kärvistelemään pitkiä kuivuusjaksoja. 

Seuraava heinäkuinen homma onkin jo alulla. Nimittäin omenapuiden vesiversojen leikkaaminen, joka on hyvä tehdä näin heinäkuussa. Kuiva sää olisi ollut parempi niin omenapuiden kuin leikkaajankin kannalta, mutta nyt on pakko huomioida oman ajankäytön suunnittelu ja sääennusteet.

Etualan Huvituksen ilme keveni, kun tihkusateesta huolimatta kiipeilin tikkailla oksasaksien kanssa. Siivosin leikkuujätteen pois ja jätin tikkaat odottamaan kolmen muun puun työstämistä. Valkeakuulaassa ei ole kovin paljon vesiversoja. Sen sijaan syysomenassa ja punakanelissa kylläkin. Huvitus on yleensä näistä työläin. Siitä oli hyvä aloittaa.

Kellonummen hautausmaa, Espoo

 
Isän uurna on laskettu hautaan. Perunkirjoitusprosessikin on edennyt hyvin. Sunnuntaina vietettiin sukulaistytön rippijuhlia. Tälle kesälle osuu tavallista enemmän merkkipäiviä. Muutenkin lähipiirissä on monia synttäreitään ja nimipäiviään kesäkuukaisina viettäviä. 

Niin mukava kuin läheisten kesken onkin kahvitella, tuntuu hyvältä palata oman kodin rauhaan, vaihtaa juhlatamineet arkisempiin vermeisiin ja mennä kiertämään ja nyppimään puutarhaan. Siellä ajatukset tasaantuvat ja mieli rauhoittuu.

Aurinkoa heinäkuuhunne!