Päätöksenteon vaikeutta

Lilium 'Red Velvet'

 

Pakko aloittaa juttu näillä 'Red Velvetin' kuvilla. Että voikin olla upean väriset terälehdet. Auringonpaiste sai syvän punaisen säihkymään. Aion tutkia, löytyisikö tätä liljaa vielä lisää. Nyt se kukkii vain yhden sipulin voimalla, mistä ilman muuta iloitsen täysillä.
 

Lilium 'Red Velvet'

Aloitin menneen viikon lopulla tuijien leikkaamisen. Väärä ajankohta - tiedän! Havut tulisi leikata kahden ämmän välissä eli marras-maaliskuussa. Sellainen tarkoitus minulla on eli jollain aikavälillä aion päästä uuteen rytmiin. Nyt tuijaleikkaukseni ovat ajoittuneet elo-syyskuulle. Tuija on sentään kohtuullisen kestävä leikattava, eivätkä omani ole ottaneet nokkiinsa väärään ajankohtaan sijoittuneesta toimenpiteestä.

Aloitin puistopäädyn 15 metrin tuija-aidasta, jonka tarkoitus on toimia näköesteenä puistosta pihallemme. Sen se hoitaa kiitettävästi. Itse asiassa raja-alueelle kunnalta kaatamatta jääneet vaahterat ja muut puut toimivat näkymäesteenä ilman tuijiakin.

Hurjan vaikea leikata korkeita tuijia, kun pitää varoa niiden edessä kasvavia rhodoja ja mahonioita. Ja takapuolella taasen kulkee vuosi sitten peurojen kulkua estämään virittämämme verkkoaita. 

Kuvassa tuijarivi on vielä leikkaamatta. Tärkeintä oli saada koko rivi tasaiseksi, sillä viime syksynä keskiosa jäi pahasti notkolle voimieni uupuessa. Nyt latvus on tasainen. Samalla leikkelin takana kasvavasta tuomesta roikkuvia alaoksia pois. Kevättalvesta on tarkoitus karsia niitä lisää.

Seuraavana kohteena oli Olopihan kolme tuijaa. Madalsin hieman niiden latvuksia. Keskimmäinen on kaitakasvuisempi luultavasti tilanpuutteen vuoksi. Ylempää se oli kiinni kaverissaan, mutta saadakseni vasemmanpuoleista paremman näköiseksi, oli kaidasta tehtävä vielä kaidempi. 

Tässäkin leikkaaminen tuotti hankaluuksia, sillä korkeita tikkaita sijoittaessa oli varottava joitain tärkeämpiä kasveja. Tuijien takapuolella rinne laskeutuu voimakkaasta alas, joten sille puolelle ei tikkaita saanut millään ilveellä. Teleskooppivartinen ja kääntyväteräinen oksasaha helpotti tehtävää, vaikka lopputulos ei ehkä fiinimpiä silmiä tyydytäkään. Minulle kelpaa.

Makkaripenkki

Tien puolen makkaripenkin päässä kasvaa yksittäinen tuija, jonka alaosan peurat järsivät rumaksi. Aioin pari vuotta sitten poistaa koko puun, mutta päätin jättää sen köynnöshortensian kiipeilypuuksi. Olen koittanut muotoilla yläosaa pallomaisemmaksi. Tämä tuija oli alunperin kolmerunkoinen. Nyt poistin siitä yhden rungon kokonaan. Toista en voinut poistaa, koska koko puusta olisi tullut tosi rujo. Käytävän toiselta puolelta katsoen pallomaisuus on harvempaa. Elän toivossa, että se tuuheutuisi saadessaan enemmän valoa. Hentoja oksanalkuja siellä on.

Tämä tuija kasvaa autotallin nurkalla. Kuvassa se näyttää vinolta, mikä todennäköisesti johtuu leikkaajan saksenjäljistä. Tälle oli vastapari kuvaajan selän takana. Ei ole enää.

Keittiöpenkki

Autotallinurkan tuijan kaveri kasvoi tässä Keittiöpenkissä. Kumpikin tuija on itseasiassa istutettu suunnittelemattomasti näihin paikkoihin. Vuonna 2009 istutin tien reunaan, sisääntulon molemmin puolin tuijia rajaamaan tonttia. Muutama tuija näytti olevan kuoleman kielissä jonkin aikaa istutuksen jälkeen, joten korvasin ne uusilla. Koska poistetuissa oli vielä hiukan elämänvirtaa jäljellä, annoin niille mahdollisuuden uuteen elämään muualla pihassa. Yksi näistä, Keittiöpenkkiin istutettu tuija hyödynsi uuden mahdollisuuden ja ryhtyi kasvuun.

Keittiöpenkin tuija kuvan keskellä 16.4.2026

 

Tässäkin tuijassa oli käytännössä kolme runkoa. Käytävän puolelta se näytti ihan siistiltä, mutta seinustan puolella koko puu oli melko harva, eikä siitä saanut muotoilemalla kunnollista, ei sitten millään. Poistin yhden rungon huomaten, että tilanne menee aina vain surkeammaksi. Lopulta pysähdyin pohtimaan, onko annettava puun mennä kokonaan? Olipa vaikea päätös. Puu on ollut erinomainen suoja talviruokinnassa käyville pikkulinnuille. Mustarastaat ovat torkkuneet päiväuniaan puussa ja päässeet naapuruston kissoilta pakoon tuijan oksille. Samalla puussa vipeltävät linnut ovat tarjonneet mukavaa katsottavaa keittiön ikkunan ääressä aamupuuron nauttijalle. 

Toisaalta etäisyys talon sokkeliin on ollut liian lyhyt. Tuija on varjostanut penkkiä voimakkaasti ja vienyt valoa myös keittiöstä. Ajatus tuijan poistamisesta on muhinut takaraivossani jo aiemminkin, joten lopulta päädyin hakemaan Ukkokullan moottorisahoineen paikalle. Tuija sai mennä. Nyt se on jo karsittu ja pätkitty. Mieli seikkailee uusien mahdollisuuksien parissa. Jokin lumen painoa sietävä kasvi, joka pysyy kohtuullisen matalana?

Yllättävää oli kaatopäätöksen vaikeus. Entä jos lopputulos onkin huono? Mitä tilalle ja meneekö uuden kasvuun taas vuosia aikaa? Puut ja pensaat eivät noin vain veny pituutta ja leveyttä. Niiden poistaminen tuo ison aukon pitkäksi aikaa. Tuijan lähtö avaa uusia mahdollisuuksia, joiden uskon olevan ehdottomasti positiivisia. En siis kadu. 

Kasvirin Muumi-tuija

Sunnuntain päätin pitää leikkuuhommista vapaana. Ihan jo siksikin, että painavan oksasahan piteleminen ja heiluttaminen vaatii käsivarren lihaksilta paljon. Vuosi sitten käsivarsia särki urakan jälkeen päivätolkulla. Silloin leikkasin mm. tienvarren pitkän tuija-aidan yhden päivän aikana. Olin aivan puhki.

Vein tikkaat alapihalle odottamaan kasvarin Muumi-tuijan leikkaamista. Se on helpompaa, koska puun viereen pääsee paremmin. Tosin Muumin takana on Kiemurapenkki, jossa kasvavia syysvuokkoja ei aio vaarantaa millin veraan. Samoin tuijan talon puoleisella sivulla kasvaa viinikärhö 'Black Prince', joka on jo suikertanut versonsa Muumin latvuksiin. Viime vuotiseen tapaan saan versot melko ehjinä siirrettyä omaan tukeensa. Tarkoitus on samalla hieman madaltaa Muumia. 

Muumin lisäksi alapihalla kasvaa naapurin aidan luona kolme tuijaa, joista yksi on jo melko kookas. Kaksi muuta pääsee hoitamaan ilman tikkaita maan tasalta.

Tienvarren aitatuija yksikkö 2.

Viimeiseksi jää tienvarren kahden tuijarivistön leikkaaminen. Pidemmässä pätkässä on pituutta runsas 20 metriä. Tässä kuvan lyhyemmässä puolet vähemmän. Pihan puolelta tikkailla pääsee hyvin leikkaamaan yläosaa. Tien puolella on oja, joka aiheuttaa omat haasteensa. Ei tahdo teleskooppivarsikaan riittää, jolloin käsiä joutuu kurkottamaan ylenmäärin hankalasti ylöspäin. Auts, sattuu jo ajatuskin. 

Muutama vuosi sitten otin ammattilaisen hoitamaan tuija-aidan leikkauksen. Silloin tosin tarkoituksena oli myös aidan madaltaminen, minkä mukava naispuutarhuri teki taitavasti. Korkeutta on jälleen tullut ehkä piirun verran liikaa, joten muotoillessa on mietittävä, josko samalla jälleen madaltaisin latvustoa. Se helpottaisi aidan hoitoa jatkossa.

Kuvassa näkyy tuija-aidan vasemmassa alaosassa sinne tänne rönsyilevät kiiltotuhkapensaan versot. Aikanaan tontin laidalla kasvoi tuhkapensasta, jonka korvasin tuijilla. Olen hoitanut kaivuhomman huolimattomasti jättäen tuhkapensaan juurenjämiä maahan. Viime vuosina ne ovat innostuneet kasvamaan. Ne tulee leikattua tuijien ohessa, jolloin niiden alut jäävät piiloon. Jotakuta saattavat kenties häiritä. Minua ei.

Kauttuan ruukinkartano

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme porukalla Kauttuan antiikkimessuilla, jotka järjestetään vuosittain Kauttuan Ruukinpuistossa. Ruukinpuisto kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Paikasta on vuosien mittaan tehty kaunis ja mielenkiintoinen nähtävyys, jossa on erilaisia tapahtumia, näyttelyitä, kahviloita, myymälöitä ja paljon muutakin kiinnostavaa katseltavaa.

Itse antiikkimessut oli reissumme sivujuonne, sillä samalla oli treffit serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa. Olen syntynyt Kauttualla, mutta aikuisena käynyt siellä varsin harvoin. Nyt, kun omat vanhemmat eivät enää ole muistelemassa nuoruutensa maisemia ja vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin, on mentävä konkreettisesti paikan päälle katselemaan ja kuulostelemaan lapsuutensa historiaa. Koko elämänsä paikkakunnalla asunut serkun perhe oli mainio opas kiertelemään kanssamme. Serkun vaimo on myös taitava kokki, joka loihti meille syödäksemme monia satakuntalaisia herkkuja. 

Osa Nostalgia-näyttelyssä esillä olleista pakkausmateriaaleista.

Kauttuan vierailukeskuksessa oli hauska Nostalgia-näyttely, jonne on koottu Euran paperitehtaan vuosien myötä painamaa pakkausmateriaalia. Monet ehkä tuntevat tuon paperitehtaan paremmin A.Ahlström Oy:n 1908 aloittamana teollisuuslaitoksena. Ruukkitoimintaa alueella on ollut jo 1600-luvulla. 

Moni pakkaus oli tuttu lapsuudesta. Monen ulkomuoto on vuosien myötä pysynyt melko samanlaisena. Paljon oli pakkauksia ajalta ennen minua. Taivastelin mm. sitä, kuinka valtavasti erilaisia kahvipaketteja kaupoissamme on ollut vielä 50-luvulla (yläkulman kuva).  

Euran kirkko

Kävimme viemässä kukkia isovanhempieni haudoille. Serkku esitteli monia muita sukulaisille kuuluvia hautoja. Osa oli minulle tuttuja. Osa vieraampia, koska vanhempieni kanssa heidän eläessään haudoilla kierrettiin yleensä lähimmät sukulaiset. Pääkaupunkiseudulta kun oli niin pitkä ja vaikea matka mukamas noihin heidän syntymäseutunsa maisemiin. 

Neitoperho syyshortensia 'Vims Redissä'

Olkaapa tarkkana. Perhoset ovat saapuneet. Sunnuntaina näin muutamia amiraaleja ja useita neitoperhosia.